lumikukka kirjoitti:Vitsi, nyt iski kauhea hinku päästä pelaamaan Muuttuvaa labyrinttia! Hmm, pitäisiköhän käydä peliostoksilla....
urakka kirjoitti:
Stressi on siitä hauska, että se kulkee meilläkin monella nimellä, se on joko Games, James tai Stressi...
Suvi kirjoitti:urakka kirjoitti: Stressi on siitä hauska, että se kulkee meilläkin monella nimellä, se on joko Games, James tai Stressi...
Hassua, Games ja James ovat olleet minulle aina yksi ja sama peli, Stressi taas on ihan eri peli: hiukan
samantapainen, muttei kuitenkaan.
Ja Afrikan tähti on muuten todella kiva. Muumipeliäkin olen joskus pelannut.
Suvi kirjoitti:Onko kukaan kuullut sellaisesta pelistä kuin "Terve, solttu"?
Suvi kirjoitti:Onko kukaan kuullut sellaisesta pelistä kuin "Terve, solttu"? Olen miettinyt, että onko se meidän isän
omaa keksintöä vai ihan yleisesti tiedossa oleva peli. Säännöt ovat ihan järkyttävän yksikertaiset:
Pakasta otetaan vuorotellen kortteja, läiskitään niitä kasaan keskelle. Kun tulee akka, vislataan,
kuninkaan kohdalla laitetaan käsi otsalle tekemään kunniaa. Kun tulee jätkä, huudetaan: "Terve, solttu!"
Ässän kohdalla läiskäistään käsi pöytään. Se joka on ensimmäisenä tehnyt jonkun näistä jutuista oikean kortin
kohdalla, saa siihen kaikki siihen mennessä kasaan lätkityt kortit. Se, kuka saa eniten kortteja, on voittaja. (Vai
oliko se peräti kaikki kortit? )
Fortune kirjoitti:Ja poikaystävän kanssa oli hauskaa pelata In Love -peliä, joka on tarkoitettu pariskunnille. Lopuksi hävinnyt osapuoli joutuu suorittamaan jonkinlaisen tehtävän.
Joo, täällä tuttu peli, tosin eri nimellä. Meillä se on ollut joko Sotamies tai Maitojuna. Säännöt melko samat, mutta ysin kohdalla vihelletään, jätkän kohdalla "terve sotamies", akan kohdalla "hyvää päivää rouva" ja kuningas ja ässä sama. Sääntöjä voi muutella onneksi mielensä mukaan, jos edelläolevat tuntuu osaavan liian hyvin. Sitä sekoilua on varsin hauskaa kuunnella ja katsoa (joskus jonkun kohdalla piti laittaa kaksi sormea ylähuulen päälle ja ässän kohdalla nostaa heil-tervehdykseen, akan kohdalla huutaa hyvää päivää ämmä... julkisella paikalla pelattaessa tuli ihan muutama väärinkäsitys ). Ja meillä se, joka oli viimeinen joutui ottamaan pinon ja se jonka kortit ekana loppuu niin on voittaja.Suvi kirjoitti:Onko kukaan kuullut sellaisesta pelistä kuin "Terve, solttu"? Olen miettinyt, että onko se meidän isän
omaa keksintöä vai ihan yleisesti tiedossa oleva peli. Säännöt ovat ihan järkyttävän yksikertaiset:
Pakasta otetaan vuorotellen kortteja, läiskitään niitä kasaan keskelle. Kun tulee akka, vislataan,
kuninkaan kohdalla laitetaan käsi otsalle tekemään kunniaa. Kun tulee jätkä, huudetaan: "Terve, solttu!"
Ässän kohdalla läiskäistään käsi pöytään. Se joka on ensimmäisenä tehnyt jonkun näistä jutuista oikean kortin
kohdalla, saa siihen kaikki siihen mennessä kasaan lätkityt kortit. Se, kuka saa eniten kortteja, on voittaja. (Vai
oliko se peräti kaikki kortit? ) Joka tapauksessa peli saattaa kestää vaikka kuinka kauan. Tai sitten saattaa syntyä
kiistoja, kuka oli ensimmäinen jne. Lapsena tämä peli oli ihan järkyttävän hauska, varsinkin silloin kun pelattiin sitä
ensimmäisiä kertoja. Nykyään se saattaisi olla pienessä hunppelissa melko hauskaa...
shaana kirjoitti:Muistaako kukaan sellaista korttipeliä kun merkki? On varmaan muitakin nimiä, mutta tässäkin piti olla parillinen määrä pelaajia, piti olla jonkun kanssa pari ja sitten sovittiin keskinäinen merkki, jolla piti huomaamattomasti viestittää toiselle jotain ( ), siis kaikki parit yrittivät viestittää toisilleen jotain (liittyi varmaankin kädessä oleviin kortteihin) ja toiset yrittivät paljastaa näitä salaisia merkkejä. Tai jotain. Vanhemmalla iällä partioretkillä johtajien ja vaeltajien kanssa läiskitty peli, jota en muista alkuunkaan enää.
urakka kirjoitti: Ja pelien välillä piti vaihtaa aina merkki. Kortteja kai lyötiin toisille vähän niinko Maijassa, siinäkin oli joku sääntö mitä en just nyt muista.
Meillä oli stressissä tosi helpot säännöt, jaettiin vaan pakka kahdelle neljän pinkkoihin ja keskelle neljä korttia näkyviin. Keskeltä sai vaihtaa itelle, mutta siinä piti olla koko ajan sama määrä kortteja. Aina ko sain yhen suoran valmiiksi, siis vaikka kaikki neloset, niin sen sai kääntää näkyviin, ja se jolla oli ekana kaikki omat pakat oikeinpäin ja ehti huutaa taikasanan oli voittaja. Tällä muuten tais olla vielä joku muukin nimi ko edellä mainitut jamesit ja gamesit..
Mut onko kukaan muu pelannu ikinä Lännen nopeinta? Aivan huippu kaksinpeli, nopeudesta tässäkin kyse.
kmaria kirjoitti:Pienenä pelattiin myös huiskutusta, jossa piti arvata, kuinka montaa korttia vastapeluri huiskuttaa kädessään. Se vasta on jännittävä peli.
theia kirjoitti:Höööh... Meillä Stressiä on pelattu niin, että pakka jaetaan kahtia, josta eteen käännetään viisi korttia (samat numerot saa/pitää laittaa samaan kasaan). Lopusta pakasta ensimmäinen käännetään keskelle, johon saa iskeä yhtä isompaa tai yhtä pienempää numeroa. Jos tulee sama numero molempiin, huudetaan Stressi ja hitaampi joutuu nappaamaan molemmat pakat. Jos kummallakaan ei käy mikään, pitää molempien nostaa oma pakkansa. Eka jolta kortit loppuu, on voittaja.
Jorssi kirjoitti:Sota-nimistä peliä meillä päin pelattiin niin, että jaettiin kaikki kortit pelaajien kesken. Kortteja ei saa katsoa. Jokainen lyö yhtäaikaa päällimmäisen kortin pöytään. Se, jolla on isoin kortti, saa kortit itselleen ja laittaa ne pakkaansa alimmaiseksi. Jos kahdella tai useammalla pelaajalla on samanarvoinen kortti, ne pelaajat laittavat kaksi korttia väärinpäin korttiensa päälle ja lyövät siihen taas yhdet oikeinpäin. Taas isoin saa kaiken ja tasapelin sattuessa toistetaan sama. Se pelaaja, joka lopussa saa kaikki pakan kortit itselleen voittaa. Tämä peli saattoi venyä todella pitkäksikin.
Jorssi kirjoitti:Muistaakos kukaan sellasta peliä, jossa saatuaan kaikki kädessään olleet kortit vaihdettua samaksi maaksi, piti nostaa peukalo pystyyn. Kun muut huomasivat, että jollain on peukalo pystyssä, pitää hänenkin nostaa peukalonsa ylös. Se, joka viimeisenä nostaa peukalonsa, häviää pelin ja saa yhden kirjaimen. Niistä kirjaimista sitten tuli joku ennalta sovittu sana ja kun jollekin tuli se sana täyteen hän hävisi koko turnauksen. (Tai ainakin jotain tonne päin)
No sitä mä vähän muistelin, että sen nimi oli vaan peukku. Olikos siinä muuten joku vakiosana, joka niistä kirjaimista muodostu, vai mitenkä tuo meni? Ja parashan siinä oli, että siinä pysty hämäämään ja nostamaankin esim. keskisormen ja sitten jos joku meni halpaan ja nosti peukkunsa, niin se hävis heti.shaana kirjoitti:Jorssi kirjoitti:Muistaakos kukaan sellasta peliä, jossa saatuaan kaikki kädessään olleet kortit vaihdettua samaksi maaksi, piti nostaa peukalo pystyyn. Kun muut huomasivat, että jollain on peukalo pystyssä, pitää hänenkin nostaa peukalonsa ylös. Se, joka viimeisenä nostaa peukalonsa, häviää pelin ja saa yhden kirjaimen. Niistä kirjaimista sitten tuli joku ennalta sovittu sana ja kun jollekin tuli se sana täyteen hän hävisi koko turnauksen. (Tai ainakin jotain tonne päin)
Peukku! Tätä pelattiin aina äiskän sukulaisten luona, ei oikein missään muualla. Hieman turhahko peli kaksistaan tai kolmistaan, mitä suurempi porukka, sen hauskempaa oli. Ja juurikin noilla vaativilla säännöillä sitä pelailtiin.
Mutta näytti joltain ihan muulta.urakka kirjoitti:Huvittavinta oli ko meän vanhemmat pelas tätä leirintäalueella asuntovaunussa Norjassa. Vaunu heiluu ko kortteja mäiskitään ja välillä huudetaan suomeksi jotain vihaisesti. Kuulosti lähinnä muutaman äkäisen ihmisen tappelulta
Jorssi kirjoitti:No sitä mä vähän muistelin, että sen nimi oli vaan peukku. Olikos siinä muuten joku vakiosana, joka niistä kirjaimista muodostu, vai mitenkä tuo meni? Ja parashan siinä oli, että siinä pysty hämäämään ja nostamaankin esim. keskisormen ja sitten jos joku meni halpaan ja nosti peukkunsa, niin se hävis heti.shaana kirjoitti:Jorssi kirjoitti:Muistaakos kukaan sellasta peliä, jossa saatuaan kaikki kädessään olleet kortit vaihdettua samaksi maaksi, piti nostaa peukalo pystyyn. Kun muut huomasivat, että jollain on peukalo pystyssä, pitää hänenkin nostaa peukalonsa ylös. Se, joka viimeisenä nostaa peukalonsa, häviää pelin ja saa yhden kirjaimen. Niistä kirjaimista sitten tuli joku ennalta sovittu sana ja kun jollekin tuli se sana täyteen hän hävisi koko turnauksen. (Tai ainakin jotain tonne päin)
Peukku! Tätä pelattiin aina äiskän sukulaisten luona, ei oikein missään muualla. Hieman turhahko peli kaksistaan tai kolmistaan, mitä suurempi porukka, sen hauskempaa oli. Ja juurikin noilla vaativilla säännöillä sitä pelailtiin.
shaana kirjoitti:Jorssi kirjoitti:Muistaakos kukaan sellasta peliä, jossa saatuaan kaikki kädessään olleet kortit vaihdettua samaksi maaksi, piti nostaa peukalo pystyyn. Kun muut huomasivat, että jollain on peukalo pystyssä, pitää hänenkin nostaa peukalonsa ylös. Se, joka viimeisenä nostaa peukalonsa, häviää pelin ja saa yhden kirjaimen. Niistä kirjaimista sitten tuli joku ennalta sovittu sana ja kun jollekin tuli se sana täyteen hän hävisi koko turnauksen. (Tai ainakin jotain tonne päin)
Peukku!
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa