Mä olin positiivisesti yllättynyt tuosta Studio B -livestä. Olin alkujaan varma,
ettei oma kälyinen kotinetti pysty pyörittämään yleksin netti-tv:tä, mutta toi-
sin kävi. Kuvanlaatu oli yllättävän hyvä ja Aivosähköä oli sekin positiivinen ve-
to. Ja sitä Kuoleman risteystä ne jaksaa veivata keikasta toiseen...
En tiedä, mutta voisin olettaa, että noin intiimi keikkatilanne on aika henkilö-
kohtainen ja ehkäpä vähän turhankin iholletuleva. Ehkäpä sen takia bändi piti
suuren osan keikasta silmiä kiinni? Jotain turvaa, tai jtn.
Jatkan röpötystä saman bändin keikalla, eilen karavaani kurvasi Turkuun ja
Kåreniin.
Olin seuralaisen kanssa paikalla hyvissä ajoin, tein pakolliset tekstiiliostokset
(vihdoinkin bändipaitoja on saatavana myös Cliquen valmistamana, eikä vain
Fruit of the Loomin! Ne paidat ei sovi varmaan kenellekään naispuoliselle hen-
kilölle) ja siirryin hörppimään olutta salin puolelle. Keikkapaikkana Kåren oli
minulle uusi tuttavuus, eikä se nyt välttämättä niin erikoinen ollut. Liikunta-
salinomainen korkeahko neliönmuotoinen tila, jonka takaosassa baari
Bändi luikki takahuoneesta salin läpi lavan taa vähän vaille puoli yksitoista ja
soitto alkoi klo 22.30. Olimme saaneet seuralaisen kanssa loistavat paikat ai-
van lavan edestä, tällä kertaa oli kiva päästä hikoilemaan eturiviin viimeker-
taisen Pakkahuonefiilistelyn jälkeen. Tilaa jortsuilulle oli, eikä kyynärpäitä tar-
vinnut hätistellä suusta missään vaiheessa.
Lavan edessä oli mielenkiintoista seurata bändin soittoa ja kommunikointia la-
valla, lämmin tunnelma tuntui olevan myös sillä puolella kaiuttimia. Joitain tek-
nisiä ongelmia tuntui olevan, mutta se ei näyttänyt tahtia haittaavan. Biisilista
oli aikalailla sama mitä Pakkahuoneella, ainoastaan Siivekäs oli vaihtunut rie-
hakkaaseen Kiusaajien kiusaajaan
Tykkäsin. Ja Puuvertauksen aikana pääsi
taas itku.
Keikan huippukohta taisi kuitenkin olla Melankolia, siihen malliin kappale on soinut
päässä tänään. Kyseisen biisin alussa repesin aika mahtavasti, kun Yrjänän näppäil-
lessa kappaleen alkunuotteja joku valopää takaani alkoi laulaa: "Täksi yöksi jää, jo-
kin koettaa sua täällä viivyttää.." Yrjänän murhaava mulkaisu jätkän suuntaan oli
priceless
Biisin alku livenä kieltämättä kyllä kuulosti Donkkareilta.
Keikan loppupuolella Janne kiitti yleisöä, oli kuulemma hienoa että tulimme kat-
somaan heitä emmekä toisaalla Turussa soittanutta PMMP:tä, vaikka "PMMP:ssä
on kaksi ämmää ja CMX:ssä vain yksi ämmä"
Encoren alkaessa oli olo pettynyt, ei kai tämä nyt vielä lopu! Keikka päättyi tut-
tuun tapaan Mattiin ja allekirjoittaneen illan kruunasi Yrjänän plektra, jonka on-
nistuin nappaamaan lavan edustalta
Muoks. Narikkajonossa oli jotenkin absurdi olo, kun yhtäkkiä koko hikinen bändi
kävelee olkapäätä hipoen ohi takaisin takahuoneeseen jonnekin Kårenin toiselle
puolen. Jonossa vallitsee kunnioittavan harras tunnelma, kaikki vaan tuijottaa
bändiä puolittain hymyillen eikä kukaan tunnu uskaltavan ottaa kontaktia. Itse
olisin kiittänyt keikasta jos olisin rohjennut
Tähän oli hyvä päättää syksyn CMX-keikkaputkenomainen, ensi kesänä sitten taas
festareilla. Mutta miten mä maltan odottaa sinne asti?