Ilmoitusta

[Kuolo]

Huimaa. Siis aivan kokoajan. Tuleeko raudanpuutteesta tällaista?

Mee lääkäriin! Vaikka todennäkösesti siulla on vaan alhainen hemoglobiini, niin se voi olla jotain muutakin. Ja jos tosiaan ihan koko ajan huimaa, niin kannattaa käydä tutkittumassa asia, ettei tuu mitään vakavampaa.

[Crazy_Clown]

No mutta ei mua siis kauaa oo kokoajan hauimannut. Ehkä tunnin. Ja oi kyllä parisen viikkoa sitten parikin päivää kestävää huimausta että...
Mutta siellä lääkärissä kuitenkin määrätään verikokeisiin.

Huoh, noh, ehkä mä silti uskallan. Uskalsinhan mä hammaslääkäriinkin ajan varata.

[Kuolo]

No hemoglobiinin mittaus on yks naksaus vaan

[Pascal Lemoix]

Niin, ei kai hemoglobiinikoetta tarvitse jännittää, jos ei ole hiihtäjä...

--

Kännykkä herätti 9.30, nousin lähes välittömästi siinä 11.20 toteamaan, että jaaha: Näin se päivä lyhenee.

Päivän fiilislyriikka: Kojo: Nuku pommiin.

[lumikukka]

Käytiin tänään paikallisella joulukadulla. Tuli hassunhauskasta lelukaupasta ostettua kummilapselle ja sukulaislapsille joululahjoja ja löysin myös kaikkea, mitä itse haluaisin. Käytiin myös Pienessä Suklaatehtaassa hakemassa "Pukin odotus"-konvehteja, makuina rommi, pähkinä, mokka ja glögi. Ei aavistustakaan miltä maistuu, mutta pakkohan ne on hyviä olla.

Hauskaa, että sunnuntaisin on joulukatu auki. Ei tuonne vanhan kaupungin kauppoihin meinaa arkena keretä, menevät sen verran aikaisin kiinni. Nytkin vahingossa sinne eksyttiin, ja jäi kaikissa muissa kaupoissa käymättä, mutta ei tuo mitään.

Mepä taidetaankin Nugatin kanssa vaikuttaa samassa kaupungissa.

Mä kävin viime jouluna ekaa kertaa Pienessä Suklaatehtaassa ostamassa konvehteja. En enää muista mitä makuja otin, mutta ne oli kaikki aivan sairaan hyviä. Slurps! Ensi viikolla menen ostamaan konvehteja hieman pukin konttiin ja hieman itselle. Saas nähdä kestääkö aattoon asti.

[urakka]

Crazy_Clown: Kannattee ensin käydä terkkarilla mittauttamassa verenpaine, sokerit ja hemoglobiini. Sieltä kyllä ohjataan eteenpäin jos tarvis on, tai annetaan kotihoito-ohjeet.

[marenkienkeli]

Kännykkä herätti 9.30, nousin lähes välittömästi siinä 11.20 toteamaan, että jaaha: Näin se päivä lyhenee.

Mulla meni aamu lähes samoin. Kännykkä herätti "jo" 10.00 ja ajattelin, että ehdin hyvin opiskella melkein tunnin aamulla. En vain päässyt ylös ja siirsin herätyksen 10.30:een. Ylös pääsein noin klo 11. 12.15 oli luento, jolle ei olisi kannattanut mennä. Koko kurssin turhin luento. Ja vielä päivänä, jolloin ei ole muita luentoja. Yleensä tuon kurssin luennot ovat olleet aika hyviä, mutta nyt ei.

Tulin kaupan kautta kotiin ja tein herkkusieni-kasviskastiketta ja makaronia ( ). Nyt pitäisi aloittaa lukeminen, mutta en muka kykene, kun olo on niin täysi. Olen ilmeisen hyvä keksimään tekosyitä, miksi en opiskele.

[Maija]

Pitkät päiväunet ovat pahuudesta.

Muuta:
Hämmennyin tänään aiemmin, kun eräs eläkeläismies teititteli minua kaupassa.
Enpä ole ennen moiseen törmännyt.

[kmaria]

Kävin luovuttamassa verta, ja siitä tuli oikein hyvä mieli. Olen aikaisemmin käynyt pari kertaa, ja nyt on kesästä lähtien pitänyt mennä, mutta en muka koskaan ole ehtinyt. No okei, on ne aukioloajat mulle vähän huonot, mutta kuitenkin. Tänään tuli taas kutsuviesti, ja päätin mennä samantien. Pitäisi koittaa käydä säännöllisesti, olenhan edellisellä kerralla verta ottaneen hoitajan sanoin "hengenpelastajaveriryhmää".

[Crazy_Clown]

Kävin luovuttamassa verta, ja siitä tuli oikein hyvä mieli. Olen aikaisemmin käynyt pari kertaa, ja nyt on kesästä lähtien pitänyt mennä, mutta en muka koskaan ole ehtinyt. No okei, on ne aukioloajat mulle vähän huonot, mutta kuitenkin. Tänään tuli taas kutsuviesti, ja päätin mennä samantien. Pitäisi koittaa käydä säännöllisesti, olenhan edellisellä kerralla verta ottaneen hoitajan sanoin "hengenpelastajaveriryhmää".

Mä olen aina halunnut käydä luovuttamassa verta. Se vain pelottaa niin. Jo verikokeisiin meno on kamalaa. Mutta osittain ehkä juuri sen takia haluisinkin käydä luovuttamassa.

Miltä se tuntuu? Miten se tapahtuu?

[urakka]

Mä olen aina halunnut käydä luovuttamassa verta. Se vain pelottaa niin. Jo verikokeisiin meno on kamalaa. Mutta osittain ehkä juuri sen takia haluisinkin käydä luovuttamassa.

Miltä se tuntuu? Miten se tapahtuu?

Mie olen käyny viidesti, eikä se lopulta mikään pelottava juttu ole. Sinne toimistolle ko menee, niin pitää tietysti antaa henkilötiedot (tai vilauttaa verenluovuttajakorttia), täyttää lomake missä selvitetään luovutuskelpoisuus, ja sitten mitataan hemoglobiini jonka pitää olla naisilla yli 125 ja mieluummin vielä reilusti korkeampi. Jos kaikki on tähän mennessä ok, niin mennään sellaiselle laverille pötköttämään, ja sairaanhoitaja laittaa letkun paikoilleen. Siis laitetaan neula suoneen ja teipataan koko höskä paikoilleen. Sitten vaan odotellaan että pussi valuu täyteen, paketoidaan käsi, makoillaan sen jälkeen vielä hetki ja juodaan lopuksi pullakahvit. Tuon jälkeen pitää olla ainakin se päivä urheilematta ja saunomatta, ja koittaa juoda vähän enemmän. Ite olen joskus saanut rautalääkkeet sieltä mukaan, ko hemoglobiini on ollut jotain 130 luokkaa. Sieltä saa myös kaikkea hauskaa SPR-tavaraa mukaan, mullakin on ainakin pelikortit, kauppakassi, kärpäslätkä, takkatulitikut ja epälukuinen määrä tarroja ja pinssejä. Ite en ole kyllä noissa merkeissä törmännyt yhteenkään ikävään tyyppiin, tiskin kummallakaan puolella.

Pitäiskö mun ilmoittaakin jotain? Voisin ilmoittaa liittyväni Pascalin ja marenkienkelin kerhoon, kello oli soimassa klo 7 ja nousinkin ylös jo ennen yhtätoista.

[kmaria]

Ite olen joskus saanut rautalääkkeet sieltä mukaan, ko hemoglobiini on ollut jotain 130 luokkaa.

Nykyään sieltä annetaan kuulemma kaikille alle 50-vuotiaille naisille rautatabletteja mukaan, ja niitä pitäisi nyt sitten minunkin popsia kuukauden verran päivittäin.

Urakka selostikin jo varsin tyhjentävästi, mitä luovutuksessa tapahtuu. Ei verenluovutus tosiaan mitenkään kamalaa ole, vaikka kyllä se ensimmäisellä kerralla aika lailla jännitti. Se tietysti vähän kirpaisee, kun neula työnnetään suoneen, mutta se on nopeasti ohi ja sen jälkeen neula ei tunnu oikeastaan ollenkaan. Mulle ei myöskään ole millään kerralla tullut mitään haittavaikutuksia luovutuksesta eli olo ei ole tuntunut mitenkään pahalta tms. Ja tarjoilutkin on tosiaan hyvät, kolmioleipiä ja karkkia ja vaikka mitä.

[Maija]

Minäkin haluaisin käydä luovuttamassa verta, mutta tuli mieleen kysyttävää luovutusta koskien.

Pitääkö ennen luovutusta käydän jonkinlaisissa testeissä? Siis muutenkin kuin hemoglobiinin takia. Jos halukas luovuttaja sattuu olemaan vaikka tietämättään HIV-positiivinen. Kai tällaiset asiat pitää ennalta selvittää vai pitääkö luovuttajan kenties huomioida tällaiset seikat itse ennalta? Vai testataanko veri vasta luovutuksen jälkeen?

Tietämätön kyselee.

[urakka]

Intopinkeä vastaa.

Itse ei tarvii eka käydä missään testeissä, siinä luovutustietolomakkeessa kysellään kaikenlaisia riskitietoja, minkä perusteella hoitaja voi sanoa saako luovuttaa. Esim. jos kolmen kuukauden sisällä on ollut uusi seksikumppani, niin siitä tärähtää karanteeni, jos on ollut tietyissä maissa tiettyinä aikoina, saanut verensiirtoja tietyissä maissa jne jne. Veri testataan aina luovutuksen jälkeen, ja jos käykin ilmi että luovuttajalla on esim. joku sukupuolitauti tai verisairaus, niin verta ei tietenkään käytetä ja luovuttajalle ilmoitetaan asiasta. Eli vastuu veren turvallisuudesta on Veripalvelulla, ja sinne voi aivan turvallisin mielin ja huoletta mennä.

[Maija]

Kiitokset intopinkeälle vastauksesta.

---

En voi käsittää, millä ihmeellä tämäkin päivä on kulunut kuin siivillä. Päikkärit tietenkin vaikuttavat asiaan, mutta muuten. Multa loppuvat tunnit kesken!

[Emilia]

ja jos käykin ilmi että luovuttajalla on esim. joku sukupuolitauti tai verisairaus, niin verta ei tietenkään käytetä ja luovuttajalle ilmoitetaan asiasta.

Tuli vaan mieleen, että olis se aika karua saada tietää vaikka HIV:stä verenluovutuksen jälkeen. Se olis semmonen puuntakaa-tilanne, et huh....
En ole vieläkään saanut aikaiseksi mennä luovuttamaan. Tosin jos uusista kumppaneista tulee noin pitkä karanteeni, niin ei ne mun verta huolisikaan... öööh..ikinä..?

Ärsytysmaanantai ollut tänään. Sain sentään siivottua kotona. Wopii....

[Jorssi]

Mä kävin toissaviikon perjantaina luovuttamassa verta. Tällä kertaa verenluovutustäti taisi rikkoa mun suonen, koska käsi on vieläkin mustelmainen ja kipeä. Mutta älkää peljästykö. Noin käy tosi harvoin. Tämä oli 49. luovutuskertani ja aiemmin olen kerran saanut pienen mustelman. Ne kolmioleivät, joita sieltä saa, on kyllä tosi hyviä. Sain myös joulukalenterin. Ja kesäisin sieltä saa Eskimon (vanilja, mansikka tai minttu). Lisäks tarjolla on pullaa, keksejä, kahvia, mehua, kaakaota, hapankorppuja, karkkia ym. Joulukuussa on yleensä saanu joulutorttujakin.

Ens kerralla 50 täyteen. Saankohan kahvimukin? Jänskää.

[hookoo]

Mie olen käyny viidesti, eikä se lopulta mikään pelottava juttu ole. Sinne toimistolle ko menee, niin pitää tietysti antaa henkilötiedot (tai vilauttaa verenluovuttajakorttia),

Nykyään pitää aina olla henkilöllisyystodistus mukana, eli pelkkä verenluovuttajakortti ei riitä.
Ja vuoden vaihteessa karenssiaika esmes lävistysten ja uuden seksikumppanin jälkeen muuttuu neljäksi kuukaudeksi.

Itsellä on nyt pari kertaa tullut liian alhaisen hemoglobinin takia luovutuskieltoa ja nyt yli kolmen kuukauden ulkomaillaolon takia kielto pidentyi entisestään. Ehkä tässä vielä joskus opin vaikka syömään niitä rautatabletteja.

[ahkera]

Tällä kertaa verenluovutustäti taisi rikkoa mun suonen, koska käsi on vieläkin mustelmainen ja kipeä. Mutta älkää peljästykö. Noin käy tosi harvoin.

Riippuu tietty vähän luovuttajan omista suonista. Mä oon käynyt luovuttamassa alle kymmenen kertaa ja saanut varmaan 15 mustelmaa. Yleensä kun puhkeaa eka suoni toisesta kädestä, sitten vaihdetaan kättä ja piikittäjää. Välillä haetaan paikalle joku ultimate piikittäjä vielä loppujen lopuks. Ainoastaan kerran on kuitenkin käynnyt niin, että verta ei saatu. Mulla on kyllä ihan nätisti näkyvät suonet, mutta viisaana karkaavat neulan tieltä. Kokeneet pistäjät yleensä uskovat, kun kerron suonien karkaavan ja onnistuvat kerralla kivuttomasti, mutta yleensä ensi kommentti on "näähän on ihan hyvin näkyvillä" Vaan eipä ole kauan Ronkkiminenkaan ei satu. Tuntuu korkeintaan epämukavalta. Kaiken kaikkiaan jää hyvä fiilis.

[Sippura]

Ja vuoden vaihteessa karenssiaika esmes lävistysten ja uuden seksikumppanin jälkeen muuttuu neljäksi kuukaudeksi.

Paljonkos karenssi on tällä hetkellä? 6 kuukautta?

Otin kesäkuussa (nyt jo umpeen päästetyn) lävistyksen, ja siitä asti on
harmittanut etten ole päässyt luovuttamaan verta Sain kmarian tavoin
eilen viestiä Veripalvelulta, että veritilanne on huono ja tekisi mieli men-
nä antamaan omista varannoistaan jos mahdollista.

[shaana]

Minen oo koskaan luovuttanut verta, ainakaan vielä. Toisaalta mullahan näitä lävistyksiä on ja tulee ja menee.


Nukuin pommiin tänään. Tämä taisi olla jo toinen kerta parin viikon sisällä. Ottaa päähän, kun mustakin on näköjään tullut simmonen, että vaikka se puhelin on herättämässä jossain kaukana sängyn alla, niin helposti vaan hiljennän herätyksen ja jatkan uniani. Tänäänkin kello oli ensin 6.20 ja seuraavan kerran se oli sitten jo 7.20. Siinä ei enää lyhyt työmatkakaan auta, pitäisi olla jonkinsortin aikakone. Eikä täällä pahuuden työpaikalla ole kahviin maitoa laittaa, argh.

[Vanilla]

Ei ollut kovin ilahduttavaa herätä väsyneenä ja alakuloisena, ja sitten vielä huomata, että joku on ulostanut tai kantanut hitonmoisen läjän paskaa asuntomme ulko-oven eteen.

Kasa on sen kokoinen, ettei mulla oikein ole välineitä sen poistamiseen. Otin yhteyttä kiinteistöhuoltoon. Siivoojaparka.

Otan tämän henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka tiedän ettei se välttämättä ole (tai jos onkin, en ainakaan keksi syytä). Itkettää.

[shaana]

Ei ollut kovin ilahduttavaa herätä väsyneenä ja alakuloisena, ja sitten vielä huomata, että joku on ulostanut tai kantanut hitonmoisen läjän paskaa asuntomme ulko-oven eteen.

Siis mitä? Kuulostaa erittäin, öö, mikähän olisi sopiva sana - epämääräiseltä?
Ei kai kukaan nyt Vania noin tahtoisi tarkoituksella muistaa ja/tai loukata.

[Vanilla]

No toivottavasti ei. Tosi mukavaa, varsinkin kun ensi viikolla ollaan lähdössä kolmeksi viikoksi pois. Tiedä mitä ne sillä aikaa keksii.

Mä en kykene aukaisemaan tuota ovea enää. Istun vaan täällä ja itken. Tunnin päästä pitäis olla erittäin tärkeällä luennolla, mutta en taida pystyä.

[marenkienkeli]

Minen oo koskaan luovuttanut verta, ainakaan vielä.

En minäkään. Aiemmin oli ongelmana se, että olin liian kevyt. Nyt alkaisi olla tarpeeksi painoa, mutta nyt en voi muista syistä luovyttaa verta...Ehkä sitten joskus.
----

Vanilla.
----

Mulla oli taas hirmuisen vaikea nousta ylös. Tänään sentään nousin jo 9.45. Ei tää herääminen ennen ole ollut näin vaikeaa. Vielä vuosi sitten naureskelin silloiselle poikaystävälleni, joka ei ikinä jaksanut mennä kahdeksan luennoille. Nyt minäkin hajoilen melko pahasti niiden takia (silloin harvoin kun niitä on). Toisaalta vuosi sitten olin vielä teini. Nyt olen jo vanha ja raihnainen.