Mukava jouluaatto oli.
Aamu alkoi äidin herätyksellä. Siivoilimme vähän ja menimme saunaan. Puulämmitteinen pihasauna ja ulkona vilvoittelu.
Vilvoitellessa kävin pesemässä naaman lumella. Lumessa en kuitenkaan kehdannut kieriskellä.
Saunan jälkeen oli vuorossa riisipuuro. Hyvää oli. Kukaan ei saanut mantelia, kun mantelit oli unohdettu ostaa.
Päivällä menimme kirkkoon aattohartauteen. Paappa oli kuulemma vieressäni torkahtanut kymmenisen kertaa kirkossa olon aikana. (Hänellä on ollut jo pidemmän aikaa univaikeuksia öisin, joten ei sinäänsä ihmetytä...) Tykkäsin kovasti aattohartaudesta. Mun oli kuitenkin vaikea keskittyä itse hartauteen. Poimin muun muassa saarnasta sanoja ja yhdistin ne asioihin, jotka siihen eivät millään tavalla liity ja sitten olinkin itku kurkussa. Piti oikein pinnistellä, että sain pidäteltyä itkua. Varmaan puolet ajasta olin pillahtamaisillani itkuun. Hartauden loppupuolella sain kuitenkin joulutunnelmasta kiinni ja oma ahdistus unohtui.
Muistimme ottaa myös kolehtirahaa joukkoon. (Tällä kertaa ei tarvinnut hävetä kolehtirahojen puutetta.)
Palasimme kotiin ja isä kävi jossain tutullamme pukkina ja sukulaisia alkoi pikkuhiljaa tulla meille. Söimme jouluruokaa ja oli todella hyvää. Lempiruokiani olivat taas kerran kalkkuna ja maksalaatikko.
Laatikkoina olivat maksalaatikko, joku kasvislaatikko ja kaali-makaronilaatikko - eli ei ihan perinteiset laatikot. Sekä kinkkua että kalkkunaa oli tarjoolla. Ja äidin tekemää leipää.
Juomisinani (Kirjoitin taas kerran, että joumisina.
)oli maitojuomaa ja teetä. Yhtään alkoholia en tänään juonut, vaikka kaljaa ja paria viiniä olisi ollut tarjoolla.
Kaffittelimme ja veljeni kävi tuttavaperheellämme pukittamassa. Ja meilläkin kävi pukki.
Viime vuonna ei enää ollut pukkia - kun kukaan ei siihen enää usko. Mutta tänä vuonna taas oli.
No, samapa se mulle on. Mumma taisi olla pukista eniten innoissaan.
Lahjat olivat hyviä. Montaa turhaa lahjaa ei tullut. Joku kynttilän alusta oli ehkä ainut tarpeeton lahja. Konvehdeista en pahemmin piittaa, mutta eiköhän joku ne syö.
Lahjojen jaon ja avaamisen jälkeen pelasimme Bohnanzaa. (Neljäs tai viides peli sitä joululomani aikana. Ja tajusimme, että ainakin yksi sääntö oli jäänyt huomaamatta. Ei se hirvittävästi peliä muuta, mutta vähän kuitenkin.) Minä voitin.
Armottoman kaupankäynnin (Bohnanzaa pelatessa) seurauksena kurkkuni kipeytyi, mutta ei se haittaa.
Noin tunti sitten lähtivät viimeiset vieraat. Tykkäsin jouluaatostamme kovasti, vaikka äiti olikin välillä (varsinkin siivousvaiheessa) aika hermona.
Odotan kuitenkin kauhulla huomista mumman (isän äiti) luo menoa. Sen tietää jo etukäteen, että minä ja isä olemme taas (niin kuin joka joulupäivä) hermoromahduksen partaalla ja saa purra hammasta yhteen, ettei ala tiuskia mummalle. Mutta kyllä siitäkin selvitään. Täytynee ottaa taas joku lautapeli joukkoon (Auttaa kummasti kestämään se vierailu). Luulin jo, että emme tänä vuonna menisi mumman luo, kun mumma ei ole mitenkään kovin hyvässä kunnossa, mutta koska se on mummalle niin hirmuisen tärkeää, menemme sinne taas. Saa nähdä, lähdetäänkö kavereiden kanssa huomenna illalla baariin. Saattaa olla, että kaipaan kipeästi nollausta mumman luona vierailun jälkeen.