Pascal Lemoix kirjoitti:L-S kirjoitti:Mutta toisaalta luetut kirjat edustavat myös tehtyjä asioita. Jokainen lukukokemus on myös suoritus, saavutettu henkinen pääoma.

Siksi pidän myös listaa lukemistani kirjoista. Tietenkin listalla on sekin funktio, että siihen voi kirjata vaikutelmat kirjasta, jos sattuisi myöhemmin olemaan tarpeen muistaa mitä mieltä siitä oli. Monesti on ollut.
Ja kenties saada samalla jonkinlainen elämänsä CV jälkipolvia varten?

Että sitten, kun et enää ole kirjoissa elävien, niin voidaan todeta, että ihan pirusti se ainakin luki.
Ainakin itse koen usein suurta mitättömyyttä kaikkien lukemattomien kirjojen edessä. Vaikka mitä lie tehokkuusajattelua sekin on, että mitä useamman on lukenut, niin sitä parempi ihminen on. Harvoin sitä nyt arkipäivässään ihan näin suoraan ajattelee, mutta ei se joskus paljon puutukaan...

Mun kirjalistat on tietokoneella, joten todennäköisesti siinä vaiheessa, kun musta henki jättää, kellään ei ole enää laitteita, joilla niitä voisi tarkastella. En ollutkaan tullut ajatelleeksi tätä puolta, mutta olisihan se kiintoisaa. Pitääkin muistaa tulostaa ne kestävällä musteella ennen kuolinvuoteelle käymistä.
Mitättömyyttä, toki. Aina on koko joukko kirjoja, jotka olisi voinut jo lukea. Tietysti voi lohduttautua ajattelemalla, että suuri osa kirjoista on varmasti pelkkää paperintuhlausta laajassa kirjallisuushistoriallisessa perspektiivissä tarkasteltuina. Pitkälle viedyssä tehokkuusajattelussa voi kuitenkin ajatella, että esteettisiltä ominaisuuksiltaan huonolaatuinen tai vähäisen vaikutuksen tekeväkin luettu kirja kasvattaa paremmuutta ihmisenä, koska se on joka tapauksessa pääoman saavutus. Se ei ehkä ollut paperin arvoinen, mutta opetti ainakin mitä on syytä vastustaa. Tällaisessa ajattelussa myös lukemisella on tietty itseisarvo hyödyllisenä, tuloksellisena toimintana, joka lisää tietoisuutta kirjallisuudesta ja/tai sen ulkopuolisesta epätodellisuudesta ja niiden suhteesta.