Sippura kirjoitti:Työt ärsyttää ja ärsyttää etten saa itsestäni irti tehdä niitä ikuisuuksiin
roikkuneita hommia alta pois. Mulla pitäis olla kaikissa jutuissa selkeät
dedarit niin sitten ehkä jotain tulisikin tehtyä, mutta "tee jossain välis-
sä kun ehdit" -tyyppinen ohjeistus ei vaan sovi mulle
Nugat kirjoitti:
Horoskooppi sanoi, ettei ihmiset ymmärrä mun työpanosta ja raatamista mitä olen erääseen asiaan tehnyt, että siltä pohjalta mennään.
Vanilla kirjoitti:Vaikka päivä onkin muuten ollut ihan tyhmä, jotain positiivistakin ehti jo tapahtua: pääsin aineenopettajakoulutukseen. Musta pitäisi siis joskus vielä tulla äidinkielenopettaja.
Lyyra kirjoitti: Minusta tulee näillänäkymin (ellei ihan ihan superpaska säkä käy) tänä keväänä ihan oikea humanististen tieteiden kandidaatti!
marenkienkeli kirjoitti:Jännitti aluksi aika paljon, kun ton tapaisia juttuja ei ole meillä ennen ollut, mutta oli yllättäen aika hauskaa. Tunsin oppineeni uusia asioita ja taitoja, joista tulee olemaan käytännön työssä hyötyä. Jes!
Suvi kirjoitti:Milloinkohan töissä olisi taas kivaa?
elegia kirjoitti:Kiva lukea tällaista ajattelua, että opituista asioista on työelämässä hyötyä. Itselläni ei moista tunnetta ole ollut varmaan "koskaan", mikä johtuu siitä että en ole ikinä tienny mihin olen ammattiin tai paikkaan työelämässä olen suuntaamassa. Se tosin johtaa monesti todella ikävään välinpitämättömyyteen opinnoista. Vaikka ne ovatkin mielenkiintoisia, ja tunnen usein olevani innostunut opiskeltavista asioista ja uuden oppimisesta, en osaa ajatella tarvitsevani niitä joskus tulevaisuudessa.
Maija kirjoitti::pepsodent:
Yhteensä 13 esseetä: pakollisen kurssin kurssityöt. Aikaa yksi vuorokausi. Pelissä valkolakki.
Mission accomplished.
Vanilla kirjoitti:Tuo on kyllä ihan uskomaton suoritus, vaikka kyse olikin niistä parisivuisista ainekirjoituksista. Mä saatoin aikanani tehdä yhtä sellaista monta päivää. Perfektionisti täällä hei.
Maija kirjoitti:Vanilla kirjoitti:Tuo on kyllä ihan uskomaton suoritus, vaikka kyse olikin niistä parisivuisista ainekirjoituksista. Mä saatoin aikanani tehdä yhtä sellaista monta päivää. Perfektionisti täällä hei.
Toinen perfektionisti täällä hei.
Siksi oikeastaan nuo työt kasaantuvat mulla ja pahasti. Haluaisin, että jokainen niistä olisi niin kovin täydellinen, ja kun alan niitä väsäämään ja huomaan, ettei teksti olekaan sillä hetkellä sen tasoista kuin haluaisin olevan, siirrän niiden tekemistä aina vain kauemmas tulevaisuuteen, jos vaikka silloin lopputulos olisi jotenkin tasokkaampaa. Sitten käy näin. Yllätyksekseni kuitenkin nuo kiireessä väsätyt esseet olivat ihan hyviä, vaikka itse sanonkin.
Äikän opettajanikin on sanonut, että kiinnitän aivan liikaa huomiota kieleen, sillä perustasoni on jo kuulemma riittävän hyvä eikä minun siis tarvitsisi enää turhaan yrittää muokata teksteistäni ns. täydellisiä. Vielä kun tuon saisi taottua omaankin päähän.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa