luettu, luettavana, luettavaksi?

[elegia]

Ihan nopskaan lukaisin pari fiktiota tässä tutkimuskirjallisuusaavikossa kahlatessani.

Erlend Loe: Maria & José
Tarina miehestä, Josésta, joka asuu Marian korvassa. Huvittava, kevytmielinen ja lempeä tarina.
Ja lyhyt! Taisin lukea kymmenessä minuutissa.

Erlend Loe: Doppler
Kertomus Dopplerista, joka on kyllästynyt ihmisiin ja yhteiskuntaan, muuttaa metsään asumaan, tappaa hirven ja adoptoi tappamansa hirven vasan.
Aika perinteistä Loea: hauska, kevytmielinen ja lempeä, mutta antaa ehkä muita enemmän myös ajateltavaakin. Ihan mukavaa viihdettä.

[Santalaceae]

Luettu:
Sofi Oksanen: Puhdistus
Tämä tuli luettua parilla istumalla. Jännittävä, ja nopea lukea. Minua tämä ei ahdistanut läheskään yhtä paljon kuin Stalinin lehmät, jonka lukemisesta oli pakko pitää taukoja. 1900-luvun alkupuolen Viro vaikuttaa lähes taianomaiselta paikalta. 1990-luvun tapahtumista lukiessa taas täytyy koko ajan muistuttaa itseään, että tapahtumista on kulunut vain parisenkymmentä vuotta tai vähemmän.

Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla, I osa
Aloinpahan lukemaan tätä pikku kirjasta. Kun kerran Viron historia on niin mielenkiintoista, miksei sitten Suomenkin. Linnan teksti on myös helppolukuista ja paikoin hauskaakin. Henkilöhahmoista oppii pitämään nopeasti. Itseasiassa pelkkä Akselin ja Elinan mainitseminen samassa lauseessa saa minut liikuttumaan välittömästi, koska Akselin ja Elinan häävalssi Hieman pelottaa lukea eteenpäin, kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tietyn lisän tekstiin tuo, että oma sukuni on lähtöisin kirjan tapahtumapaikan huudeilta.

Luettavana:
Edellä mainitun kirjan toinen ja kolmas osa.

Luettavaksi:
Ei näitä voi ikinä tietää etukäteen.

[Suvi]

Päivitelläänpäs:

Luettu:

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Edelleen oli kiva lukea. Nyt kiinnitin ehkä eniten huomiota Aapon kertomiin tarinoihin. Niitähän
oli paljon enemmän kuin muistin.

Markku Heikkilä: Matti ja Teppo - Vitsit & vaiheet
Kaskuja yms. tarinoita (tavallaan Matin ja Tepon elämäkerta) ja huonoja Matti ja Teppo -aiheisia
vitsejä sisältävä kirja. Ihan hyvää aivojennollausta.

Herman Hesse: Arosusi
En ole varma, olinko aina ihan mukana. Joka tapauksessa etenkin loppujakso oli vaikuttava. Pakko
kyllä tämä on jossain vaiheessa lukea uudestaan.

Sofi Oksanen: Puhdistus
Rankasta aiheesta huolimatta teosta oli "kiva" lukea tekstin sujuvuuden ja tarinan takia. Minäkin tosiaan luin kirjan
melko nopeasti. Minulla taas meni niinpäin, että Puhdistus ahdisti enemmän kuin Stalinin lehmät. Ei ollut siinä mielessä
kovinkaan hyvää iltalukemista.

Mauri Kunnas - 12 lahjaa joulupukille
Sitten jotain kevyempää välillä. Piti lukea tämä viime joulun aikoihin, mutte muistanut silloin "pölliä" tätä vanhempien
luota. Kaikki lahjaideat menevät ns. pieleen, mutta Joulupukki vain nauraa hyväntahtoisesti. Kivaa.

Luettavana:

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-3
Ei tämä ole kuin vuoden odottanut lukemista. Nyt olen vasta ensimmäisen osan alussa, joten vaikea sanoa vieä
mitään.

Luettavaksi:

Samat kuin aina ennenkin, poislukien ne, jotka olen jo lukenut. Ensimmäisenä kyllä luen sen kirjan, jonka
saan joululahjaksi, jos se on se mitä luulen.

[marenkienkeli]

Pikkuveljeni siivosi kirjahyllyään lauantaina ja huomasin maassa Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli -kirjan. Kysyin sen heti lainaan ja luin sen sunnuntai iltana. En voinut lopettaa lukemista ennen kuin olin lukenut sen loppuun. Olen lukenut sen viimeksi ala-asteella. Odotukset olivat melko suuret. Kai aika oli osittain kullannut muistot. Hyvä kirja se on silti edelleen.

[Pascal Lemoix]

Tänään kun katselin joululahjakirjoja, niin havaitsin ale-laarissa teoksen, jonka sain joululahjaksi viime vuonna. Tuli mieleen, että luinkohan tuota ollenkaan...

Nyt kun kaivoin teoksen esiin, niin siellähän on kirjanmerkki sivulla 10.

[marenkienkeli]

Sain ystävältäni lainaksi Astrid Lingrenin Ronja, ryövärintytär -kirjan. Olen halunnut lukea sen siitä lähtien, kun katsoin 10 kirjaa lapsuudesta -sarjan jakson, jossa käsiteltiin Ronja ryövärintytärtä. Olen tainnut lukea sen ala-asteella ja olen nähnyt pienenä kirjasta tehdyn näytelmän (Oli niin jännittävä ja mukaansa tempaava näytelmä, että mulle tuli silloin vatsa kipeäksi, kun jännitin niin kovasti näytelmän tapahtumia. ). Kovin selkeitä muistikuvia mulla ei kirjasta ollut ja yllätyin positiivisesti. Kirja oli huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Veljeni Leijonamieli, vaikka sekin on toki hyvä kirja. Muutaman kerran itkin. Ihana kirja!

Sadut ovat hyvää vastapainoa äärimmäisen hitaasti etenevälle, paksulle tenttikirjalle. Lukemani satukirjat sai luettua läpi melko nopeasti ja niitä lukiessa ei tarvitse käyttää aivojaan paljoakaan, jollei välttämättä halua.

[elegia]

Mä tempaisin tuossa joulun aikaan Erlend Loen Volvon kuorma-autot, joka jatkoi Dopplerin tarinaa. Ihan viihdyttävää ja lukee yhdessä hujauksessa.

Joululahjaksi saamani PMMP-kirjan luin niinikään kahdessa illassa. Tuli paljon uuttakin tietoa ja kirja oli minusta kivasti kirjoitettu.

Nyt luettavana uusintakierroksella Harry Potter ja viisasten kivi. Onhan tuosta jo aikaa, kun sen viimeksi on lukenut, eivätkä nuo ennen joulua kirjastosta lainaamani romaanit olleetkaan niin houkuttelevia. Luettavana myös Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Nii ja edelleen tuhat graduun liittyvää kirjaa.

[Pascal Lemoix]

Nyt on Vadelmavenepakolainen luettu. Kokeilin uudenlaista multimediaalista lukutapaa. Kun viitattiin Bo Kaspers Orkesterin biisiin Undantag, niin laitoin YouTubesta soimaan kyseisen kappaleen.

Samaa tekniikkaa harrastin PMMP-kirjan yhteydessä, kun viitattiin tietyn biisin pateettiseen c-osaan ja sen bassokuvioon, niin piti kuunnella se kohta, että

Kohta luettavana on sitten toinen joululahja: Landerin Käsky.

[Crux]

Muistaakseni Vadelmavenepakolainen oli ihan hauska välipala luettavaksi Ei nyt mikään elämän suuntaa muuttava laitos mutta ihan mukava pikku snäck. Mulla on ihan huutava pula sellasista, hauskoista pikkukirjoista joita lukea silloin kun ei oikein jaksa ajatella mitään ja haluaa vaan viihtyä mutta ei kuitenkaan ihan hömppää jaksaisi.

Itsellä on menossa se Sofin Puhdistus ja eilen kirjastossa käydessä otin mukaani Erlend Loen sen Supernaiivin. Olen jostain syystä lykkäillyt sen lukemista itsellenikin tuntemattomasta syystä mutta nyt se tuntui oikealta valinnalta tähän hetkeen, Puhdistuksen jälkeen.

[Purple]

Luettu:

Ahadou Kourouma: Ei Allahin tartte
Tarina katulapsen vaelluksesta lapsisotilaaksi Liberiaan. Mielenkiintoinen aihe, näppärästi kirjoitettu, mutta ei sitten kuitenkaan osunut ihan kohdilleen. Aloitin varmaan joskus loppukesällä ja on siitä asti ollut keskeneräisenä yöpöydällä. Luin loppuun lähinnä siksi että tulipa luettua ja kirjan täydellinen nimi Ei Allahin tartte olla redi kaikissa näissä maanpäällisissä asioissa on hyvä.

Åke Edwardson: Läpikulkumatka
Osittain irrallisia, osittain toisiinsa liittyviä tarinoita lähinnä 60-luvun Ruotsista. Miehiä autoissaan matkalla jostain johonkin. Ihan mukava luettava, mutta kyllä Edwardson on parhaimmillaan dekkareissa.

Helene Tursten: Kultainen vasikka
Dekkari. Ei aiheuta pysyviä muistijälkiä, mutta teki just sen mitä siltä odottikin, viihdytti. Sopiva yhdistelmä sohvan, suklaarasian ja joulun kanssa.

Kaius Niemi: Helena Ranta - ihmisen jälki
Oikeushammaslääkäri Helena Ranta on lehtijuttujen perusteella aina vaikuttanut mielenkiintoiselta ihmiseltä ja kun kuulin, että hänen elämästään on kirjoitettu kirja, se piti saada käsiinsä. Hyvin kirjoitettu, pidin kirjan näkökulmasta. Rannasta kerrottiin hänen työnsä kautta, ihmisenä Ranta jäi edelleen vieraaksi, mutta enemmän mua kiinnostaakin Rannan moninaiset työtehtävät milloin Estonian tai tsunamin jälkiselvittelyissä, milloin Balkanilla ja Irakissa sodan keskellä. Jos aihe yhtään kiinnostaa, niin suosittelen.

Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
Luin kesällä trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja nyt kolmannen. Larsson on kovasti kehuttu, mutta mä en ihan kaikkiin suitsutuksiin yhdy. Mielenkiintoisia juonia ja mielenkiintoisia henkilöitä, mutta ei siltikään parasta pohjoismaista dekkaria, mitä olen lukenut. Joka kirjan kohdalla mieleen hiipi ajatus, että jos Larsson olisi ollut elossa vielä silloin kun kirjoja oltiin julkaisemassa, olisiko joku sanonut hänelle että hyvä, mutta tiivistäpä vähän. Dekkari harvoin pituudella paranee, mutta jos tiiliskivistä pitää valita, niin pidän Nesbosta paljon enemmän.

Cormac McCarthy: Tie
Isä ja poika vaeltavat maailmanlopun maisemissa. Mikään ei enää kasva, ihmisiäkään ei paljon näy, ja niitä kaikkia, joihin törmää, pitää varoa. Maa on harmaa ja taivas on harmaa ja sade on tuhkaa. Kuulostaa ankealta, ja sitä se onkin, mutta myös paljon muuta. Päähenkilöistä kerrotaan aika vähän, mutta heihin kehittyy suhde alusta alkaen. Haluaa tietää mitä heille tapahtuu, ja vaikka on selvää, ettei tässä voi kovin hyvin käydä, silti toivoo. Uskomattoman kamalia asioita tapahtuu, kun luulee ettei tästä pahemmaksi mene, menee hieman pahemmaksi. Silti asioilla ei mässäillä, teksti on tietyllä tapaa vaatimatonta. Isän ja pojan suhde välittyy pienistä asioista. McCarthy kirjoittaa kauniisti, paras lukemani kirja aikoihin. Suosittelen.

Luettavana:
Ei just mitään, kun viimeistelin äsken pari kirjaa, mutta jahka tästä nousen niin täytyy tarttua johonkin.

Luettavaksi:
Läjä dekkareita olisi lainalla ja Haiteksti ja Sydämen muotoinen rasia, vaikken kauhua yleensä luekaan. Vadelmavenepakolainenkin täytyy yrittää kirjastosta saada jo pelkästään loistavan nimensä ansiosta.

[Kibaya]

Mä olen nyt sairaslomalla ehtinyt lukemaan paljon enemmän kuin normaalisti.
Olen äidin kirjastokorttia höyläillyt, vaikka tuntuukin ettei meidän kirjastossa ole kuin ne 70-luvulla kirjoitetut teokset, Kalle Päätalot ja perheenäideille Danielle Steel ja Laila Hirvisaari. Not for me. Uutuuksia on kyllä merenkulkuun liittyen ja jotain muuta asiateoksia oli siinä samassa.

Onneksin olen jotain saanut kaiveltua ja päätin, että tilaan seuraavaksi ne mitä haluan lukea. Ja sitten mä unohdan niiden kaikkien hyvien kirjojen nimet . Suosituksia otetaan vastaan.

Viimeksi kaivelin syvällä lastenosastolla fantasiahyllyä ja löysin sieltä Eddingsien ja Robert Jordanien välistä Lene Kaaberbølin kirjoittaman sarjan Näkijä, johon kuuluu Näkijän tytär, Näkijän amuletti, Käärmeen lahja ja Näkijän sota.
Ihan selkeästi suunnattu minua nuoremmalle väelle, mutta piti otteessaan sen kaksi päivää mitä kirjojen lukemiseen meni. Helppolukuista ja aika yksinkertaistakin luettavaa. Muutama asiavirhe oli paikallaan, mutta ainakaan minua se ei yön tunteina haitannut. Olen lukenut parempiakin, mutta olen lukenut paaaaljon huonompiakin tekeleitä. Nämä neljä kirjaa paikkasi kyllä sen hetkisen fantasian kaipuun.

Siinä se sitten olikin. Kaivoin kirjastossa tunnin ja nuo jäi käteen. Eläköön meidän kirjasto! Anna-Leena Härköstä olen mennyt muutamaan otteeseen hakemaan, mutta ei siellä ole kuin häräntappoase . Tilasin viime käynnillä pari kirjaa vaikka sanoivatkin että niiden saamiseen voi mennä yli kuukausi.

[Jorssi]

Olen viimein ehtinyt lueskelemaan vähän enemmän, joten päivitetään hieman tännekin.

Ray Garton - Scissors
Takakannen mehutuksen takia jäi hieman vaisu tunne, mutta kokonaisuutena kirja oli hyvä ja helppolukuinen. Aion kyllä jatkossa tutustua enemmänkin miehen tuotantoon.

Ronald Kelly - Tanglewood
25-sivuinen lyhyttarina, joka alkoi mielenkiintoisesti, mutta lopussa hieman menetti otettaan. Lopun skarppauksella olisi parhaita lukemiani novelleja.

Peter Straub - Shadowland
Straubin alkuaikojen kirjoitustyyli on ainakin itselleni varsin raskaslukuista. Asiaa ei auttanut se, että alku oli mielestäni varsin tylsä. Parani loppua kohden, mutta ei onnistunut nostamaan kirjaa keskinkertaisuuden suosta.

Douglas Clegg - Wild Things: Four Tales
Sisältää neljä novellia, jotka olivat tasoltaan hyvin vaihtelevia. "The Wolf" ja " A Madness of Starlings" ovat ihan kelpo tekeleitä, mutta eivät erottuisi massasta, jos laitettaisiin johonkin kokoelmaan. Sen sijaan "The American" ja "The Dark Game" ovat lukemieni novellien parhaimmistoa ja jäisivät varmasti mieleen, vaikka lukisin ne jonkun aikakauslehden sivuilta.

Book Studion Minipokkari-sarja
Lawrence Block - Ackermanien keräilijä
Vaikka en koskaan suurempi dekkarien ystävä ole ollutkaan, olen silti yleensä nauttinut dekkarikirjoittajien novelleista, eikä tämä ole poikkeus. Vaikka otsikko kertookin jo melkein kaiken, mitä juttu sisältää on se silti mukava luettava.

Stephen Gallagher - Vertailevaa anatomiaa
Jos tässä oli tarkoitus olla joku punainen lanka, niin minä en sitä löytänyt. Ei mitään erityistä.

Stephen King - Maissilapset
Siitä on aikaa, kun viimeksi tämän olin lukenut. Silloin en siitä juurikaan pitänyt, mutta onnekseni huomasin, että ihan pätevä tarinahan se on. Ei missään nimessä Kingin parhaimmistoa, mutta ei huonokaan.

Dean Koontz - Kuulustelu
Koontz osaa kirjoittaa todella helppolukuista ja sujuvaa tekstiä. Ensin ajattelin, että tarina ei välity kovin hyvin, koska siinä ei ole varsinaista kertojaa, vaan se on jäljennös kuulustelupöytäkirjasta. Olin kuitenkin väärässä ja Koontz yllätti minut jälleen kerran positiivisesti.

Ross MacDonald - Kadonnut neito
Varsin keskinkertainen. Piti oikein pinnistää muistia, että mistä tässä nyt oli kyse. Dekkari, mutta ei vaikuttanut.

Ed McBain - Surullisen tytön kuolema
Ei mitään erikoista, mutta ihan hyvä tarina.

Richard Bachman - Blaze
Kolmekymmentä vuotta pöytälaatikossa lojunut ilmeisesti viimeinen Kingin pseudonyymin kirja. Joku voisi sanoa, että olisi saanut jäädäkin sinne päytälaatikkoon, mutta en minä. Epä-Kingmaisesti lukija (ainakin minä) alkaa kirjan edetessä toivoa, että kirjan pahiksella olisi mieluummin onnellinen kuin surullinen loppu. Tiedä sitten kuinka paljon King on alkuperäistä käsikirjoitusta rukannut, mutta lopputulos on ainakin varsin mainio. Ei yllä Bachmanin parhaiden (Kirous, Pitkä marssi) tasolle, mutta on selkeästi parempi kuin muutama aiemmin julkaistu teos (Raivo, Vimma).

J.R.R. Tolkien - Kirjeitä Joulupukilta
Varsin hauska ja kevyt joululuettava. Parasta antia oli Karhun sivuhuomautukset.

Kurt Cobain - Päiväkirjat
Päiväkirjat on hieman harhaanjohtava suomennos. Itse olisin nimennyt teoksen "Kirjoitukset". (Alkuperäinen nimi Journals.) Sisältää siis Cobainin kaikenlaisia kirjoituksia, ajatuksenvirtaa, laulujen sanojen hahmotelmia sekä kirjeitä kavereille, lehdille ja muille henkilöille Cobainin elämässä. Paikkapaikoin varsin sekavaa ja kummallista tekstiä, mutta antoi kuitenkin jonkinlaisen kuvan kyseisen muusikon mielenliikkeistä. Itse löysin myös paljon lieventäviä syitä Cobainin itsetuhoiselle käytökselle hänen kirjoituksistaan (tässä täytyy tietysti olettaa, että kaikki, mitä Cobain kirjoitti, on totta).

K.R. Dwyer - Sankariparka
Yksi Dean Koontzin lukuisista salanimistä, joilla hän kirjoitti uransa alkuvuosina lähinnä dekkareita. Huomaa kyllä, että on alkuaikojen tekele ja tänä päivänä Koontz ei varmaan antaisi edes julkaista sitä, mutta ihan mukiinmenevä dekkari mielestäni kuitenkin.

Frank Darabont - The Shawshank Redemption: The Shooting Script
Sisältää alkuperäisen (siis ennen kuvauksia voimassa olleen) käsikirjoituksen sellaisenaan. Lisäksi lopussa on Darabontin kommentteja siitä, miksi joitain kohtauksia ei kuvattu ja ylipäätään mitä kaikkea kuvauksissa tapahtui ja miten käsikirjoitus muokkautui kuvausten edetessä. Varsin mielenkiintoista lukea tällainenkin versio, sillä usein julkaistut käsikirjoitukset ovat suoraan valmiista elokuvasta kirjoitettuja siloiteltuja versioita. Tässä edes ulkoasua ei ollut muutettu alkuperäisestä mitenkään. Oli kiva myös kuvitella, miltä poisjääneet kohtaukset olisivat elokuvassa näyttäneet.


Tällä hetkellä luettavana on L.A. Banksin Minion, joka aloittaa jo 12-osaiseksi paisuneen Vampire Huntress Legend-sarjan. Mulla ei hyllystä löydy noita enempää, joten jos tuo on hyvä, niin pitänee alkaa metsästämään niitä loppuja jostain.

Seuraavaksi ajattelin lukea Ira Levinin The Stepford Wivesin.

[elegia]

Luin Vadelmavenepakolaisen. Minusta se oli ehkä vähän tylsä. Jokseenkin samaan tapaan kirjoitettu kuin Loen kirjat, vai kuvittelenko vain koska olen lukenut viime aikoina paljon Loea. Mutta siis huomattavasti tylsempi kuin Loen kirjat. Meinasin jopa jättää kirjan kesken. No mutta, tulipahan luettua. Tiedän, mistä puhutaan.

Tällä hetkellä ei luettavana ole oikein mitään muuta kuin koulujuttuja. Kiven Seitsemän veljestä on edelleen kesken, mutta en oikein jaksa ja koe ehtiväni lukea sitä, kun pitää kahlata tutkimuskirjallisuutta.

[tiipetti]

Luin Vadelmavenepakolaisen.

Nokkelasta alustaan ja ideastaan huolimatta kirja kyllä lässähti. Mutta jos vadelmavenepakolaisesta jäi jotain tassuun, niin ainakin
erittäin hämmentävä mielikuva maikkarin säämiehestä Petri Takalasta.

Minen viime aikoina ole kovasta ehtinyt kirjoja kahlaamaan, mutta jotain sentään. Paasilinnan Jäniksen vuoden selasin ihan jo
senkin takia, että nyt tammikuussa olisi aikeena mennä tarkistamaan tarinasta Joensuun kaupunginteatterin esitys. Tykkäsin
kirjasta aina siihen korppi-kohtaukseen asti. Sen jälkeen kaikki tuntemani sympatia päähenkilöä, toimittaja Vatasta kohtaan
rapisi kuin atoopikon iho. Hammasta purren luin opuksen loppuun asti, sillä epäilin sen mahduttavan vielä sivuilleen opetuksen.
Sellaista en löytänyt, mutta korpin kohtalo jäi harmittamaan. Jänis sentään säilyi mukavana loppumetreille saakka.

Toisena luku-urakkana luettujen listalla on jo Marina Lewyckan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. Romaanissa Ukrainasta
Iso-Britanniaan aikoinaan muuttaneen Nikolain Ludmila-vaimo kuolee ja vanha mies menettää elämänsä tukipilarin. Vanhuksen
elämään kopsuttelee kuitenkin uhkea ukrainalainen, 50 vuotta nuorempi Valentina, jonka Nikolai päättää pelastaa Englannin
kansalaiseksi avioliitolla. Homma ei kuitenkaan onnistu helposti, kun Nikolain keskenään eripuraiset tyttäret Vera ja Nadezda
saavat isäpapan aikeista vihiä.
Nappasin pokkarin kirjaston hyllystä ihan sattumalta ja vahingosta viisastuneena olen ajatellut etsiä käsiini myös Lewyckan
toisen kirjan, Muu maa mansikka? -nimisen. Ja suosittelen naisen teoksia muillekin, mikäli hakusessa on hyvän mielen kirjallisuus.

[Sade]

Minäkin olen lueskellut.

Robert Harris: Kolmannen valtakunnan salaisuus

Tämä kirja ei ihan vastannut odotuksiani. Kyseessähän on vaihtoehtoinen historia, jossa Saksa on voittanut toisen maailmansodan. Odotin että kirja olisi ollut jonkinlainen orwellimainen kuvitelma, mutta se olikin enemmänkin dekkarimainen jännäri. Ja varmaan ihan hyvä sellainen, ei siinä mitään, mutta en ole maailman suurin jännärien ystävä.

Perinteiseen jännärityyliin päähenkilöinä luonnolisesti ovat kyynisen karhea keski-ikäinen mies ja nuori hehkeä nainen "täyteläisine huulineen". Joopa joo. Ja vaikka kirjan historiallinen osuus on varsin mielenkiintoisesti rakennettu, jännäriosuus ei minusta toiminut kauhean hyvin. Juonenkuljetus oli toki viihdyttävää, mutta aika ennalta-arvattavaa eikä loppujen lopuksi kovin uskottavaa. Ihan mukiinmenevä lukukokemus kuitenkin.

Margaret Atwood: Poikkeustila

Takakansi väittää että kyseessä olisi novellikokoelma. Siinä mielessä kai onkin, että jokaisen tarinan tai luvun voi lukea itsenäisenä kokonaisuutena, mutta toisaalta kaikki jutut kuitenkin kertovat samasta henkilöstä, vaikkakaan eivät kronologisessa järjestyksessä. En jotenkin oikein osaa lukea novelleja, joten tällainen romaanin ja novellin välimuoto kelpasi minulle oikein hyvin. Taattua Atwood-laatua - pidin kovasti.

Ian McEwan: Sovitus

Olen nähnyt elokuvaversion, josta tuntemukseni olivat kovin ristiriitaiset. Pidin alkuosasta ja lopetuksesta, mutta muuten elokuva oli välillä toivottoman tylsä. Kirjassa oli vähän sama ongelma, vaikkakin kirjassa jälkimmäinen puolisko toimi paremmin kuin elokuvassa. Sotakohtaukset eivät tuntuneet niin loputtoman pitkiltä kuin elokuvassa, ja muutenkin tarina kulki ja eteni paremmin. Yleisesti ottaen elokuvaversio on kyllä tavattoman uskollinen kirjalle - eleitä, vaatteita ja muita pienimpiä yksityiskohtia myöten - jopa siinä määrin että kirjan lukeminen tuntui suorastaan vanhan toistolta.

Tavallaan pidin kirjasta, mutta samoin kuin elokuva se jätti vähän ristiriitaisen fiiliksen. En nimittäin aivan täysin onnistunut vakuuttumaan henkilöiden tekojen ja tunteiden realistisuudesta. Ja tässä tarinassa olisi aika olennaista uskoa juuri noihin asioihin. En oikein voi selittää tarkemmin paljastamatta olennaisuuksia juonesta.

Anna Cavalda: Kimpassa

Tämän kirjan elokuvaversiota en ole nähnyt, eikä minulla kirjan luettuani ole mitään hirveää hinkua sitä nähdäkään. Ihan viihdyttävä kirja, mutta ei tässä ollut mitään sellaista, mikä houkuttelisi seuraamaan tarinan uudestaan. Ei jättänyt mitään suurempaa vaikutusta. Ja minua alkoi...hmm...sanoisinko...ärsyttää, pikku hiljaa, Cavaldan tyyli kirjoittaa...hmm...muka luonnollista puhekieltä, tiedättekö.

Jhumpa Lahiri: Kaima

Parasta mitä olen vähään aikaa lukenut! Ihastuin tähän kirjaan niin etten olisi halunnut sen laisinkaan loppuvan. Periaatteessa aika perinteinen amerikkainen perhetarina, jossa seurataan perheen/suvun kautta laajemmin kulttuuria/historiaa/maailmaa. Mutta satun pitämään sellaisista kirjoista, ja tämä oli lajissaan oikein toimiva. Lisäksi siirtolaisuus ja intialaisuus toivat perinteiseen keitokseen oman mausteensa. Kirjassa oli jotenkin aivan ihana tunnelma, ja se oli viihdyttävä ja helppolukuinen olematta vain hetken hupia: kirja jäi mieleen soimaan.

[Suvi]

Kun nyt kerran täällä olen, niin voisin taas päivitellä. Näistä lukemisista on tosin niin "kauan", etten tiedä osaanko sanoa niistä mitään.

Luettu:

Joululahjaksi (tuntuu, että siitä on tosi kauan) sain siis Monty Pythonin maailma (Monty Pythonin mukaan) -kirjan. Aika nopeastihan sen luki, varmaan siksi että aihe kiinnosti niin paljon. Mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja, paikoin hauskojakin muisteloita (nauroin ääneen esim. Mudansyöjäkohtauksesta kertovan kohdan aikana), mutta kirja ei tosiaankaan ollut "meillä oli niin kivaa" -juttuja täynnä. Muisteloissa tuli hyvin ilmi Pythonien erilaiset persoonat ja osittain ristiriitaisetkin mielipiteet. Ehkä minäkin kuitenkin olisin kaivannut enemmän yksittäisten sketsien taustoja selventäviä juttuja tms., mutta menihän se näinkin. Kyllä tämä minun mielestäni kannattaa lukea, jos Monty Python yhtään kiinnostaa.

Sitten kaipasin taas jotain lukemista metroon ja luin Tuomas Kyrön Taide ja tolkku -teoksen. Kirja on kokoelma Kyrön kolumneja, sarjakuvia ja novelleja. Melko terävää ja oivaltavaa tekstiä. Sopi hyvin metroon luettavaksi.

Pääsinkin vauhtiin ja luin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Pidin siitä todella paljon. Teksti oli helppolukuista ja kuvaus ihmisläheistä. Onneksi huumoriakin oli mukana. Ensin ihastuin Akselin ja Elinan rakkaustarinaan. Siinä oli jotain todella suloista. Sitten taas vuoden 1918 tapahtumista oli kiinnostavaa lukea, sillä itse olen lukenut kirjallisuutta ko. aiheesta tosi vähän. Minut yllätti se, että teoksessa oli paljon myös naisnäkökulmaa.

Kerran löysin siivotessani Jules Vernen Matka maan keskipisteeseen, joka on äidin vanha kirja. Tajusin, että se on ollut kirjahyllyssäni niin kauan kuin olen ollut olemassa, mutten ole ikinä lukenut sitä. No, nyt olen. En ollut ihan hirveän innoissani ko. kirjasta, mutta oli kuitenkin mielenkiintoista lukea, miten Vernen aikana nähtiin ympäröivä maailma ja mennyt aika, tai lähinnä miten tiede näki ne.

Sitten innostuin pitkästä aikaa lukemaan Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot, joka on mielestäni aivan ihana. Tuli (taas) mieleen, miten pienenä olin ihastunut näihin sarjakuviin ja mietin, että olisipa kiva, että nämä kaikki olisivat yhtenä kirjana.

Luettavana:

Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Pääsin alkuun, mutta jostain syystä nyt jämähdin. Laitan tästä sitten lisää tekstiä, kun olen lukenut koko kirjan.

Luettavaksi:

Ihan kamalasti kaikkea! Innostuin lainaamaan äidiltä kirjoja: Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa, Econ Focaultin heiluri ja Tolkienin The Lord of the Rings (nimenomaan siis englanniksi). Meillä on ollut jostain 1990-luvun alusta tuo kirja englanniksi, ja siinä on aivan ihana Alan Leen kuvitus. Nyt mietiskelin, jos tällä kertaa sekä katsoisi kuvat että lukisi koko kirjan.

[LazyBastard]

Bussilla töihin kulkiessa on tullut luettua muitakin kuin tietokirjoja.

Luettu:
Risto Isomäki: Litium 6
Harvemmin sitä tulee luettua suomalaisia toimintajännäreitä. Ihan helppolukuinen kirja, joka kuitenkin on vähän turhan valju ja saarnaava. Henkilöhahmot ovat seitinohuita. Sopivaa bussilukemista siis.

John Hodgman: More Information Than You Require
Tämä ei varsinaisesti ole romaani, vaan knoppitietokirja. Sillä erotuksella, että kirjan faktat ovat keksittyjä. John Hodgman on itselleni tuttu Daily Showsta, jossa hän välillä vierailee "asiantuntijana". Kirja on keskimmäinen osa trilogiasta "Complete World Knowledge". Voidaan tietenkin kysyä, onko mitään järkeä tehdä feikki faktatietokirja. Ehkä ei, mutta hauska kirja on kyllä.

Luettavana:
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

[Nugat]

Bussilla töihin kulkiessa on tullut luettua muitakin kuin tietokirjoja.

Kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät lukemaan bussissa tai autossa. Itselläni tulee karttojen selaamisesta jo huono olo. Lentokoneessa se oli siinä ja siinä lukemisen kanssa, mutta siellä se onnistui jopa.

Joskus on niin pitkiä bussimatkoja, että tekisi mieli ajankuluksi lukea jotain.

[Lumikki75]

Bussilla töihin kulkiessa on tullut luettua muitakin kuin tietokirjoja.

Kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät lukemaan bussissa tai autossa. Itselläni tulee karttojen selaamisesta jo huono olo.

Komp! Onneksi on äänikirjat.

[Yabba]

Voisi päivittää tännekkin taas vaihteeksi:

Luettu:
Stephen King - Musta torni 1-7: Olihan tämä kauraa, toista tuhatta sivua enemmän tai vähemmän rönsyilevää tekstiä, sinällään tokin antaa hyvän kuvan siitä miten Kingi on kehittynyt kertojana (eikä välttämättä myönteiseen suuntaan). Kun ekassa kirjassa oli pikkasen päälle toistasataa sivua, olikin viimeisessä kirjassa jo lähemmäs tuhat (eikä se edes ollu pisin), eli kun kustantaja luottaa myyntiin, ei turhia tarvi enää tiiliskivistä karsia pois.

Tarinallisesti matka Mustalle tornille syntyi ja rakentui suhteellisen hyvin, tosin Rolandin nuoruusmuistelot Velhossa ja sen jälkeisissä kirjoissa ilmentynyt Kingin henkilökohtainen kosketus sitä vähän rakenteellisesti syövätkin. Myös Kingin yritys sitoa tarinaa yhteen muiden kirjojensa kanssa häiritsi. Tokinhan hän on tätä jo pitkään tehnyt muissa kirjoissaan (esimerkiksi Musta talo (yhteistyössä Peter Straubin kanssa), Buick 8,...) mutta ne ovat sentään olleet lähinnä faneille suunnattuja sisäpiirivitsejä (kuten Unensieppaajassa esiintyvä Häviäjien patsas Derryssä), kun taas Mustassa tornissa sitten on jo pakko lainata henkilöhahmoja ja ympäristöjä toisista kirjoista (tokin Ted Brautiganin ja Randall Flaggin ymmärtää ja Flaggin kautta Tukikohdan, mutta Callahan esimerkiksi...)

Musta torni myöskin paistaa sitä ikävää piirrettä, että Kingi ei osaa lopettaa kirjaa tai tarinaa. Viimeinen kirja olisi voitu pistää huoletta kahteen osaan, koska nyt kirjan huipennus on oikeastaan keskivaiheen tulitaistelussa ja sen jälkiseurauksissa, jonka jälkeen alkaa ikään kuin uusi kirja. En osaa selittää tarkemmin, tähän olisi vain kuulunut samanlainen katkos kuin mikä on Joutomaan ja Velhon välillä. Myös ka-tetin kohtalo(t) olisi voinut mennä vähän toisin, koska nyt lopetus oli vähän turhan ennalta arvattava, mutta muuten se oli suhteellisen hyvä, tosin niitäkin oli oikeastaan kolme:
1. Viimeinen luku, olisi ollut täydellinen lopetus. Ei jälkisanoja, ei selityksiä, piste ja painoon
2. Epilogi, tämän olisin itse jättänyt kokonaan pois, turhaa alleviivausta ja jopa lässynlässyä. Tämän sivujuonteen tarinasta olisin henk.koht. jättänyt kokonaan lukijan päätettäväksi, miten itse tarinassa tehtiinkin.
3. Kooda, jälleen, turhan pitkä luku, mutta tässä kuitenkin harvinainen loppuratkaisu Kingille ja hieman karsittuna toimisi vallan mainiosti viimeisenä lukuna/epilogina.

Toisaalta, kirjahan on hyvä silloin kun se herättää lukijallaan ajatuksia, ja tämä on niin tehnyt

Luettavana:
Umberto Eco - Kuningatar Loanan Arvoituksellinen Liekki, Jei löytyi kirjastosta minulle vielä lukematon Econ kirja Kirja on taas mukava osoitus siitä, kuinka taitava tarinanikkari voi saada suhteellisen syvällisen asian, eli sen kuinka oman kokemus- ja tunnemuistin menettänyt (käytännössä siis oman itsensä, persoonansa) ihminen kokoaa itsensä kokonaiseksi pala palalta, muisto muistolta. Hitto, tästähän olisi huonompi kirjailija saanu väkerrettyä toistatuhatta sivua raskasta paatosta, mutta tuo kaikkiaan viitisensataa sivua (joista näyttää vielä roima määrä olevan kuvia) pitkä kertomus on ainakin tähän asti ollut kevyttä ja mukaansa tempaavaa luettavaa (yleinen vaatimukseni luettavalta).

Luettavaksi:
Tällä hetkellä en ole vielä tehnyt mitään merkittäviä linjavetoja (kun Vihdoinkin sain ikuisuusprojekti Mustan Tornin loppuun). Kun toisaaltaan Bill Gatesin elämänkertaa (tahi Steve Jobsin) ei ole vielä tullut, joten ei voi tutustua niiden maailmankuvaan, mutta voisi repästä ja lukasta Bill Clintonin tiiliskiven. Toisaalta voisi jopa alkaa lukemaan sitä, mitä Torwalds lukee, kun hän blogissaan lukemisistaan kerran kertoo, ei tietenkään kaikkia, mutta jos sattuu silmään jotain mielenkiintoiselta vaikuttavaa. Kuten vaikkapa jo viime vuoden puolella mainittu "Six Impossible Things Before Breakfast" by Lewis Wolpert Se nimittäin vaikutti mielenkiintoiselta

Mutta taitaa kuitenkin mennä edelleen fantasia/scifi-maailmassa voisi lukasta jossain välissä taas Herbertin Dyyni-saagan ja ainahan mulla on tuo toinen ikuisuusprojekti Robert Jordanin Ajan Pyörä-sarja, tai kuten kaveri osuvasti kerran lohkaisi, omakotitalon perustukset. Lisäksi sattui kirjastokäynnillä käteen George R. R. Martinin Tulen ja Jään laulun ensimmäinen osa. Kirjoista en tiedä vielä, mutta jotain meriittiä antaa se, että kaveri on ollut käsikirjoittamassa kulttisarjaa The Twilight Zone a.k.a Hämärän rajamailla...

[damn]

Luettu:
Hunter S. Thompson- Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa
Sain vihdoinkin luettua tämän kirjan, ei ole ollutkaan projektina kuin monta vuotta... Leffan olen katsonut joskus ja kyllähän tuo elokuva on varsin uskollinen kirjalle. Varsin viihdyttävä lukukokemus, mutta kuitenkaan ei mikään tajuntaa räjäyttävä.

Luettavana:
Stephen King- Tulisilmä
Kaverini suositteli ja lainasi kirjan. Olen tällä hetkellä lukenut puolet kirjasta ja tykännyt kovasti. Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan tämän loppuun. Lukeminen on viime aikoina jäänyt aika vähiin ja on mukava huomata, että joku kirja pitkästä aikaa koukuttaa minut kunnolla.

Luettavaksi:
Ei ole tällä hetkellä tiedossa mitä seuraavaksi lukisin. Ensi viikosta alkaen elämä alkaa olla taas sen verran kiireistä, että saa nähdä jääkö lukemiselle kovinkaan paljon aikaa. Kiinnostaisi kyllä alkaa kahlata läpi jotain sadan kirjan listaa ja sivistää itseäni klassikoilla.

[Suvi]

Luettu:

Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

Tuntuu, että näiden lukemiseen meni ikuisuus. Eivät ne mitenkään tylsiä olleet - päinvastoin. Itse olin vaan niin väsynyt, kun iltaisin näitä luin, että puolet tuntuivat menevän ohi. Kuolleet sielut luen kyllä ehdottomasti joskus uudestaan. Nauroin kyllä välillä ääneen sitä lukiessani.

Lassilakin oli ihan hauska: Henkilöistä kukaan ei loppujen lopuksi ollut paha, he olivat vain vähän hölmöjä. Veikkaan, että nauttisin kirjan pohjalta tehdyn vanhan suomalaisen leffan katsomisesta.

Sujata Massey: Rei Shimura yakuzan jäljillä

No niin, vähän taas jotain hömppää: Tämänkin luki parissa päivässä, kuten Shimurat aina. Jännitystä, japanilaista kultturia ja Rein ihmissuhdesotkuja. Joissain kirjoissa ne ihmissuhdesotkut vähän turhankin paljon tilaa siltä jännitykseltä. Tässä ei ehkä niinkään. Huomasin, että sarja päättyy seuraavan kirjan jälkeen. Onhan sekin ihan pakko lukea.

Astrid Lingren: Veljeni, Leijonamieli ja Mio, poikani Mio

En ollut koskaan ennen lukenut näitä kokonaan. Ensimmäiset luvut näistä kummastakin ovat jossain satukokoelmalla ja ne kyllä olen lukenut vaikka kuinka monta kertaa. Aivan ihaniahan nämä ovat. Pitkään aikaan en ole kirjaa lukiessani itkenyt kuin Veljeni, Leijonamieltä lukiessa. Nämä muuten olisivat varmaan todella helppoja lukea ruotsiksikin.

Bernhard Schlink: Lukija

No niin, taas yksi ihana kirja. Kävin itse asiassa katsomassa leffan ja luin kirjan vasta sen jälkeen. Ehkä parempi näin. Tosin kirjan olen joskus miljoona vuotta sitten lukenut aikaisemminkin. Kirja on parempi. Liikuttava, ajatuksia herättävä ja enemmän päähenkilön maailmaan syventyvä. Yllätyin hiukan siitä, miten nopeasti tämän luinkaan. Ei siinä mennyt kuin päivä tai puolitoista.

Ursula K. Le Guin: Kertomuksia Maamereltä

Maameri-sarjan viides osa. Novelleja ja tietoja Maamerestä -osio, jotka valaisevat vähän Maameren historiaa, tapoja yms. sekä edellisiä kirjoja. Olikohan tämä nyt oikein kirjotettu?

Luettavana:

Ursula K . Le Guin: Toinen tuuli

Nyt lähti sitten Maameri-sarjan kuudes ja viimeinen osa.

Luettavaksi:

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän, Vikas Swarup: Tyhjentävä vastaus - eli kuka voittaa miljardin

[urakka]

Luettu:

Juha Itkonen: Kohti

En ole Itkoselta lukenut mitään muuta ku kolumneja Imagesta, mutta tykkäsin kyllä kirjasta. Sitäpaitsi Anna minun rakastaa enemmän on nimenä niin täydellinen, että en halua pilata mielikuvaa kirjasta lukemalla sitä. Mutta Kohti kertoi siis yhden perheen tarinaa, tytär karkaa maailmalle, ja vuoden perästä isä ja veli löytää tytön. Tapahtumat sijoittui Thaimaaseen, mutta takaumien ja muistojen muodossa seikkailtiin aika paljon muuallakin. Hyvin kirjotettu, mukava lukea, eikä tarinakaan ollut huonoin mahdollinen.

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Ties kuinka monennella uusintakierroksella, tykkään kirjasta ihan valtavasti. Onhan se vähän sekava ja monen mielestä aivan onnettoman teennäinen ja muuta, mutta mie tykkään. Kunderan tuotanto on muutenkin tuttua, jälleen kerraan tykkään miehen tavasta kirjoittaa asioista.

Luettavana:

Steven Hall: Haiteksti

Tää on vähän.. öö. Mulla tulee kirjoista aina voimakkaita mielikuvia, niin tällaisia kirjoja on vaikeaa lukea pitkiä pätkiä kerrallaan, tuntuu että kohta napsahtaa omassa päässä. Pätkittäisyyden takia jää vähän hajanaiseksi, mikä taas lisää outoutta, ja näin noidankehä on valmis. Saa nähdä koska saan loppuun.

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin

Iranista Ruotsiin muuttaneen Irandoustin perheen seikkailuja, tykkään ihan sikana. Puolessa välissä menossa, saa nähdä miten päättyy. Kirjailijan nimi on muuten todennäköisesti kirjoitettu väärin, mutta hetkittäinen sanasokeus ei anna tänään armoa.

Luettavaksi:

Saa nähdä. Lukuvire on hyvin päällä, mutta epäilen etten ehdi tänä keväänä hirveästi lueskelemaan.

[elegia]

Olen minä sentään vähän romaanejakin ehtinyt lueskella. Itseasiassa aika paljonkin, kun kerta olen saanut luettua useammankin kirjan sitten viime päivityksen. Vadelmavenepakolaisen jälkeen on tullut luettua seuraavaa (Mammuttipäivitys! ):

Richard Bach - Lokki Joonatan
Ihan kiva. Tästä on jo jonkin verran aikaa ja kirja hujahti hetkessä.

Timo Parvela - Sammonvartijat osat 1 ja 2
Mielenkiintoinen tapa kirjoittaa nuorille suunnattua fantasiaa, yhdistää siihen Kalevalaa!
Ensimmäinen osa nappasi aika nopeasti mukaansa ja minusta Parvela oli ihan nerokkaasti ympännyt tarinaansa Kalevalaa (tarinaa ja runoja) ja nykyajan tilannetta (ilmastomuutokset ym.). Jännästi sai jopa minunkin mielikuvituksen ja aivot raksuttamaan villisti. Suosittelen!

J.R.R. Tolkien - Roverandom
Ostin kirja-alesta omaksi. Ihan kiva tarina koirasta, jonka velho muuttaa lelukoiraksi ja joka sitten joutuu kaikenlaisiin seikkailuihin.

Hannu Väisänen - Vanikan palat
Oli minusta aika puuduttavaa luettavaa, mutta taistelin kirjan loppuun asti. Kirjasta ei oikeastaan jäänyt muuta mieleen kuin lapsuus kasarmialueella ja yli neljä sataa sivua kuvailua eri aistein...

Neil Gaiman - Coraline varjojen talossa
Hauska ja jännä "satu". Pääosassaan Coraline, joka löytää kodistaan oven, jonka takana on vain tiilimuuri. Mutta kuten fantasiamaailmassa aina, niin lopultahan se ovi kuitenkin johtaa jonnekin. Mutta tällä kertaa sen oven takana on aika karmiva maailma. Tästähän on tulossa elokuvakin lähiaikoina. Sitä odotan kyllä aika innolla.

Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
No, minuun ei oikein tämä tarina iskenyt, vaikka taustalla se syvempi tarkoitus olikin ja olkoonkin klassikko.. Itseasiassa aika puuduttava kirja tuollaiseksi läpyskäksi.

John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa
Tämän aloitin eilen illalla ja ahmin tänään loppuun. Hienosti kirjoitettu tarina holokaustista lapsen silmin. Jotain epäloogisuuksia olin huomaavinani, mutta ei mitenkään niin paljoa että olisi tarinaa pilannut. Tarina sykähdytti, sai ajattelemaan ja järkytti. Hieno lukukokemus ilmanmuuta!
Elokuvahan tästäkin on, mutta sitä en ole nähnyt. Ja varmaan parempi näin päin, nyt tekee mieli katsoa elokuvakin!

[damn]

Luettavaksi:
Erlend Loe- Muleum

"Sain äskettäin selville, että joka päivä kuolee noin 155 000 ihmistä. Se tekee yhteensä 57 miljoonaa vuodessa. 6 458 tunnissa. 108 minuutissa. Kysyn itseltäni tuntuuko se lohdulliselta. Tavallaan kyllä. Tavallaan ei.

Julie on menettänyt koko perheensä lento-onnettomuudessa Afrikassa. Hän on aivan yksin tässä maailmassa, masentunut ja itsetuhoinen.

Muleum on kertomus vuodesta, jonka aikana Julie pyrkii monin tavoin pääsemään hengestään siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun kuoleminen ei onnistu, Julie löytääkin elämänhalunsa"



En edes tiennyt, että Loelta on ilmestynyt uusi kirja. Olin ihan täpinöissäni kun kävin pitkästä aikaa kirjastossa ja uutuushyllystä tuon pongasin .