Sybe oli niin oikeassa sanoessaan, että tästä hutusta selviää, kun tiedostaa omat rajansa.
Koin eilen valaistumisen. Tie valaistumiseen oli kivinen, niin kuin se usein on. Pitkittyneen epävarman tilanteen, huonojen/olemattomien ohjeistusten aiheuttamien ongelmien ja organisoinnin totaalinen puuttumisen aiheuttama paine pääkopassa aiheutti eilen erinnäisten lisäongelmien ja lisänakitusten jälkeen massiivisen räjähdyksen. Enpä ole ikinä ennen kiroillut pomoilleni
Nyt olisi satamajätkäkin punastellut. Annoin palaa, täydeltä laidalta. Hupsista.
Esimieheni toipui jonkun verran siitä tykityksestä, mutta ei helvetti uponnut mun sanoma edes voimasanojen avulla. Pomo yritti rauhoitella hokemalla, että jos tulee jotain vaikeaa työtehtävää, niin kyllä he auttaa. Voi vinetto. Pointtihan siis on, että olen sen verran älykäs, että selviän kyllä ongelmista. Siitä en selviä, että töitä olisi niin paljon, että tarvisin 4 lisäkättä ja 48 tuntia vuorokauteen.
Illalla asioita pähkäillessäni sain niin monta oivallusta, että vieläkin päässä humisee. Haluatteko kuulla? Ei se mitään, kerron kuitenkin.
Kun tulin firmaan töihin, mun työtehtäviin kuului lähinnä puhelimeen vastailu ja helppojen juttujen tekeminen, ja vaikeampien välittäminen pomoille. Ajan myötä esimies on antanut vaativampia hommia mulle, enkä ole pistänyt pahakseni, koska se on ollut ihan mielekästä, ja mulla oli silloin aikaakin sellaiseen. Nyt olen jo useamman vuoden tehnyt saman tason hommia kuin kaikki pomotkin, välilä jopa Helsingin isoherrojen hommia, plus ne helpot. Nyt yrityksen johto "nokkelilla" uudistuksillaan ja yhdistämisillään pistää mut takaisin tekemään sitä henkistä liukuhihnatyötä. Mun esimies ei tätä tajua. Mullakin meni eiliseen asti, ennen kuin hiffasin. Tätä tukee myös kuuroille korville kaikuneet palkankorotusvaatimukset työn vaativuuden mukaan. Turha mun palkkaa olisi ollut puoleksi vuodeksi korottaa, kun en siitä kuitenkaan olisi luopunut siinä vaiheessa, kun pistetään takaisin liukuhihnan ääreen helppoihin hommiin.
Koska yritysjohto selkeästi haluaa mut liukuhihnalle, niin oh, mullahan on ihan heidän siunauksensa siihen, että nakitan kaikki vähänkin vaikeammat pomoille! Eli meinaa sitä, ettei työtaakka nyt sitten välttämättä olekaan ihan niiiiiiin hirveä. Forwardia vaan heti, jos vähänkin näyttää siltä, että vaatii jotain selvitystyötä. "Ei kuulu mulle".
Eilen meuhkatessani suu vaahdossa yksi uusista pomoistani sanoi, että mikä ongelma se työn määrä on. Teet mitä ehdit, ja jos ei ehdi, niin, suora lainaus: "sitten pitää vain jättää tekemättä"
Esimieheni katsoi kyllä vähän vinoon, mutta ei sanonut siihen mitään. Sehän tarkoittaa sitä, että mä tosiaan voin jättää hommia tekemättä, jos ei ehdi
Edellä oleva taasen tarkoittaa sitä, että munhan kannattaa ruveta pitämään työ-, ruoka- ja kahviajoista kiinni (doh?). 8-16 jäkitetään duunissa, 2x13 min kahvitauot taukohuoneessa ja ruokkis ½ tuntia ruokalassa. Kynä tippuu kädestä klo 15.54, että on leimauskoneella klo 15.59, jossa voi norkoilla sen minuutin vaikka nenää kaivaen. Asiakkaallekin voi sanoa, että voi voi, tänään en enää ehdi mitään, kun kello on varttia vaille neljä. Palataan huomenna asiaan.
Minä en ole koskaan saanut mitään lisäarvoa siitä, että olen pyrkinyt tekemään asioita yritykselle edullisella tavalla. Enkä myöskään siitä, että olen käyttänyt vapaa-aikaani työasioiden pohtimiseen ja joskus jopa tekemiseen, saati siitä, että olen joskus jopa vaivautunut tekemään parannusehdotuksia työtapoihin. Tästä lähtien hommat tehdään niin kuin on ohjeistettu, ja pyritään pitämään ideat vain oman pään sisällä.
Uusien ohjeistusten puutteellisuudesta johtuen joutuisin näkemään kovasti vaivaa jo pelkästään selvittääkseni, kuinka tietyt työtehtävät oikeasti tulisi tehdä. Koska tarkoitus nyt kuitenkin on tehdä liukuhihnatyötä, eikä selvitystyötä, niin ohjeistamatonta työtä ei tarvi tehdä ollenkaan.
Mitä vähemmän välittää, sen vähemmän särkee pollaa. Voi olla vaikea oppia välittämisestä pois, ainakin tällä työmoraalilla, mutta firma on jo oikein mainion pohjan tehnyt mun välinpitämättömyydelle. Hitto, olen joskus ihmetellyt, kun isommilla konttoreilla tuntuu olevan niin välinpitämätöntä, ja työkulttuurina lähinnä tuo "ei kuulu mulle". Alan ymmärtää heitä
Heja! Kyllä on kuulkaa helpottanut. Pitää vielä maanantaina vääntää rautalangasta pomollekin, mikä yritysjohdon näkemys mun duunista on. Samoin pitää tehdä uusia työskentelytapoja, ettei ressi iske tekemättömien hommien takia. Vaatii pientä ponnistelua ja pähkäilyä, mutta onneksi nyt on aikaa, kun hommia voi jättää tekemättä. Vähän kyllä huolestuttaa, että jos en pian saa uutta duunia, niin totunko liiaksi tuohon aivan sama -mentaliteettiin, ja kohta huomaan olleeni 30 vuotta työssä, joka ei ole millään muotoa mielekästä, mutta aivan sama, kunhan vain palkka tulee säännöllisesti tilille.
Oman navan ympärillä pyöriminen sikseen, shaanalle oikein mehevät onnittelut työnkuvan kehityksestä
Muutsikalle iso
rohkeasta vedosta. Kyllä se hyvin menee!