Kuka sanoi, että sairaslomalla ei voi olla elämää?
Pitäisikö olla huolestunut, kun sairaslomalla on oikeasti enemmän vipinää kuin "normaalisti". Seurausta tästä on kiinnostus alan ja työpaikan vaihtoon on kasvanut aikalailla kohisten.
Laskin viikkoina sairasloman mittaa sen tämän hetken päättymispäivään asti. Jos koko homma olisi alkanut 1.1.09 menisin töihin 9.6.09! Vaikka olenkin ehtinyt tekemään paljon asioita, ei mitään konkreettista tai näkyvää ole paljoakaan tapahtunut. Paitsi että olen lääkkeiden seurauksena lihonut lisää. Sitähän tässä on niin paljon haluttu.
Mutta muuten on puolivuotta kulunut intialaisen päähieronnan, teatterin ja ihanien ihmisten seurassa. Ja niin monta ihanaa ihmistä on jäänyt näkemättä, vaikka aikaa olisikin. Fysiikka ei vain ole taipunut ihan kaikkeen mitä on ollut suunnitelmissa. Mikä harmittaa jonkin verran.
Intialaisen päähieronnan parissa aika on kulunut huomaamatta. Siinä pystyy itse rentoutumaan, kun tarpeeksi keskittyy ja omat vaivat unohtuu ihan täysin. Ja sen tekeminen on itseasiassa aika kivaa.. Varsinkin kun näkee tuloksen. Ihmiset on usein euforiassa ja tyhmä virne naamalla.
Teatterilla menee kovaa. Harjoitukset pyörii kaikilla osa-alueilla; asemat, laulut, tanssit. Siihen vielä päälle teatterin johtokunnan hörhöilyt, missä tulee myös hilluttua mukana. Yhden viikon aikana oli teatteriin liittyviä juttuja kuutena päivänä
. Ensin omat harkat, sitten nuorten esityksen valotreenit ja sitten omat harkat ja johtokuntaa.
Voin jo todella rinta rottingilla mainostaa meidän ensin kesän esitystä.. Siitä tulee huikea!! Että tervetuloa vaan lähifordaajat katsomaan, jos kiinnostaa kesäteatterit. Ja erityisesti hyvä kesäteatteri. Mehän ei tehdä huonoa ollenkaan
Proggis
Että siinä ne. Tämä valaskivi kuittaa