elegia kirjoitti:Tottahan se, että sitä omaa aihetta voi pyöritellä vaikka miten, mutta lopulta kun on lähteet ja aihe valittu, on vaikeaa lähteä muuttamaan suntaa.
Onhan se niinkin, mutta luulisin, että tässä vaiheessa pääasia on, että pystyt aikanaan oman työsi sisällä ja sen puitteissa määrittelemään miksi tätä kannattaa tutkia, ts. että voit vaikkapa selittää johdantoluvussa, että aiemmin on tehty sitä ja tätä mutta minä teen nyt näin ja tämä on tärkeää koska X. Tässä on runsaasti hienosäädön varaa, eikä se tarkoita välttämättä suunnanmuutosta vaan tarkennuksia ja tutkimuskysymysten uudelleen määrittelyä työn edistyessä. Ymmärtääkseni jos sen kykenee tekemään, eli on työnsä puitteissa johdonmukainen, osaa rajata aiheensa hyvin jne. silloin pitäisi saada ihan kohtuullinen arvosanakin. Koska kyseessä on kuitenkin vasta gradu, en usko että on loputtomasti merkitystä sillä onko aihe nyt ajankohtainen tai kaikkien huulilla (sitä paitsi tieteelliset läpimurrothan tulevat osittain myös siitä, että joku uskaltaa tehdä toisin kuin kaikki muut just nyt
). Voi sillä toki olla jonkin verran merkitystä, mutta ei siihen kannata liiaksi tuijottaa. Jos sitten päättäisit jatkaa jatko-opintoihin, siihen mennessä aiheesi on ehtinyt uudelleenmäärittyä jo niin monta kertaa, että sitä ei taatusti enää tunnista.
Tietysti voi olla hankalaa, jos muut oikeasti suhtautuvat jotenkin nuivasti, mutta jos tutkimusmateriaali/aihe kiinnostaa, haluaisin silti kannustaa perehtymään siihen, eihän sitä tiedä mitä löytyy.
Oman aiheen ja valintojen epäily on ymmärrettävää ja itsellenikin äärimmäisen tuttua. Mutta juuri joku sentään väitti, että itsensä kyseenalaistamisen taito on eräs tutkijan tärkeimmistä taidoista. Jee...