itse sillä aikaa taisin käydä suihkussa ja pestä hampaat...
Ei joutilaisuus tai näennäinen tekemättömyys pahasta ole. Sehän on kykyä rauhoittua, pysähtyä, elää hetkessä - parhaimmillaan. Kunpa itsekin osaisin tuota! Nyt Suomeen palattuani olen taas niin ylikierroksilla; hyvä, että edes nukkumaan pystyy (kolme tuntia koiranunta nukkunut). Mitään suurempaa tekemistä ei kuitenlaan ole ollut. Syytän nettiä ja sen tyrkyttämiä virikkeitä.
Eilen kaupungilla tuli vastaan tyttö mikroshortseissa. Kauhistuin. Edes kuumimpana päivänä Afrikassa en sellaisissa tarjennut. Mutta ehkä tyttö oli yksi niistä
kevään houkuttelijoista, joista Hesari kertoi tänä aamuna. Ei kevät tule, jollei sitä houkuttele, kevyesti pukeutunut haastateltu tiesi.
NYT puolestaan väitti, että matkailu ei avarra. Jäin miettimään ajatusta, mutta vain hetkeksi. (Muut ajatukset häiritsevät keskittymiskykyäni.) Matkalla kaikki kärjistyy. Afrikka on opettanut minua ihmisenä, oikeasti. Osaan huutaa ja raivota tarpeen tullessa, agression ilmaisu ei ole enää vierasta. Mitään muuta en ole kokenut Afrikalta oppineeni.
NYTin kolumnistiin yhdyn siinä väitteessä, että maailmankatsomus ei välttämättä avarru. Päinvastoin: ennakkoluulot korostuvat. Minä en enää halua afrikkalaisia pakolaisia Suomeen. Etiopiassa kuuntelin kauhuissani koulutettujen ihmisten keskiaikaisia mielipiteitä homoseksuaaleista: rappion alin ilmentymä maailmassa. Portti kiinni etiopialaisille, pysykööt Afrikassa. Kokemani jatkuva valehtelu ja huijaaminen niin ikään nakersivat maailmanparantajaa minussa. Maassa maan tavalla. Miten epärehellisyyden kulttuurissa kasvaneet voisivat yhtäkkiä oppia lainkuuliaisiksi ja rehellisiksi? Silti en uskalla tuomita etiopialaisia: rehellisyys on ylellisyystuote. Vain vakaissa kulttuureissa, hyvinvoinnin keskellä kasvaneilla, on varaa siihen. Valkoiset ja vähän tummemmatkin valheet ovat usein keino selvitä hengissä köyhyyden ja epävakauden keskellä. Luovuutta, katsos.
Mutta himpun verran erilainen olen Suomessa kuin toisaalla. Anteeksi, oli ensimmäinen suomenkielinen sana, jonka suustani päästin. Seuraavana päivänä se oli jo kasvanut muotoon "Anteeks kauheesti!". Kolmessa päivässä olen kutistunut henkisesti monta senttiä.
Ultraäänikuvauksia, jo syntyneitä lapsia, ulkomaille muuttoja. Foorumille kuuluu kaikenlaista. Kivaa!