Jalkoja koskee.
Huomasin tossa eilen, että kun työskentelee verkkaisesti tommosessa 12 asteen lämpötilassa ja vähän liian vähän päälllä, niin lihakset ei tykkää hyvää. Ne ei tykkää kun niitä jäykkänä kiusataan. Buranaa naamaan vaan
Eilinen meni muutenkin ihan persiilleen. Kotiuduin töistä puolen kaheksan aikaan ja lähes samantien nukahin sohvalle ja siinä sitten sikeitä liian pitkään.
Havahduin jossain vaiheessa puhelimen soittoon. Äippä siellä soitteli. Aattelin, että sillä ois oikeesti jotain asiaakin kun oli yrittäny viime aikoina tavotella, mut eipä sit ollu. Perinteisen kaavan mukaan parisen tuntia meni puhelussa, josta jäi vaan paha mieli. Heitin loppupeleissä puhelimen seinää ja vasaran perään. Ei osunu edes puhelimeen mut seinään tuli jonkinlainen reikä.
Olo oli jotenkin harvinaisen kiukkunen ja aattelin ajella vaikka rantaan vähän rauhottumaan ennen nukkumista. No eipä siitä sit oikeen tullu mitään. Päädyin yrittämään pelotella itteäni. Jotenkin pettymys miten pelko nostaa kaasujalkaa ennen kun rupee mitään adrenaliinia virtaamaan. Ei virrannu edes vaikka tiellä oli joku ryssä parkissa hätävilkut päällä ja meinasin pyyhkästä päin. Sydän ei hakkaa lyöntiäkään lujempaa
Tai ei se oikeestaan pelkoa oo, mikä rajottaa. Ehkä se on sit järkeä, josta ei pääse eroon. Ajattelee vaan että mitän jos joku hyppääkin tielle, niin se kuolee tai jos ajan vaikka ulos, niin töihin pääseminen vaikeutuu. Kerrankin kun osais täysin vastuuttomasti edes hölmöillä.
Tästä lähin en vastaa jos äiti soittaa.
Näinköhän näitä kukaan edes lukee?Edit: Tänään vois ehkä kiivetä keittimen ylimmälle tasolla. Kokeilla jos vaikka korkeet paikat edes vähän pelottais. Tulis se jähmetys ja pakonomainen kaiteen puristus.