Leffa-Lauantai.
Täällä Pohjantähden AllaLähtokohdat.
1. En pidä Timo Koivusalosta. Joo'o, Pekko Aikamiespoika oli hassu ja hauska juttu ilmestyessään ja tuttu juttu vetosi munmoihin

. Pitkä mies, jolle ei riitä vain yksi rooli produktiossa.
2. Sotaelokuvat ahdistaa.
3. Pituus. Miten jaksaa istua kolme tuntia..
Ja lopputulos kiitettävä. Pääsin yli koivusalomaisuudesta. Kuvaus, kuvakäsis ja näyttelijävalinnat loisti mun silmissä pääosissa. Tarina kuitenkin on tuttu. Sota-puoli ahdisti, kuten aina ja hetkittäin jopa aika paljonkin, mutta pääsin siitä yli. Sen mun mielestä vähän kuuluukin ahdistaa kun ammutaan päähän.
Heikki Nousiaisen ääni ja olemus ja kaikki sai kylmät väreet kulkemaan joka kerta kun hän oli kankaalla. Huikeaa, kerrassaan hui-ke-aa! Ehdottomasti hyvä. Samoin kuin hyvän tuotannon puolesta kertoo ne isot kohtaukset, missä on varmasti satapäin avustajia. Ei voinut kuin ihmetellä ja ihastella niitä muutamaa kohtausta.
Loppukaneetti:
1. Ei niin koivusalomainen
2. Sota ei ollut niin paljoa esille sotana itsenään, kuin se oli syitä ja seurauksia. Hyvä.
3. Mietin ajankulua n. 20min ennen loppua - ei huono.
Olin liikuttunut kun se loppui. Samoin se kaikki vanhempi väki teatteri takaosassa. Hiljaista hyväksyntää ja silmäkulmien räpytys kuivaksi. Eläkeläispariskunta itki avoimesti. Ilman niitä olisi varmasti koskettanut vähemmän.
Twilight - Uusi kuuNojoo. Hömppää. Kirjan lukeneena, trailerin nähneenä ja luotettavaa palautetta kuulleenna en odottanut ihmeitä, mutta sain sellaisen. Edelliseen leffaan verraten oli parannettu paljon. Muistettu meikata vampyyrien kaulat! Ja mun lenppari oli super - ei siis päähenkilöt.
En ole pitänyt tämän "saagan" roolituksesta ja siksi olinkin yllättynyt siitä, että jo tuttujen naamojen lisäksi oli saatu italialais-puolen vanpirilloksiin näyttelijät jotka hoitivat homman kotiin. Ihana Dakota Fanning etunenässä.
Tykkäsin kyllä tästä enemmän kuin ensimmäisestä versioista. Siinä oli vähän hätäisenoloisia ratkaisuja, mutta tähän olikin sitten panostettu. Upeita visualisia leikkejä ja kerrankin, siis ihan oikeasti kunnolliset ihmissudet, eikä mitään ruipelorävellyksiä, joihin ei kukaan usko. Voimaa, visualisuutta ja täydellinen muodonmuutos. Olihan se nyt tietokoneella tehty, mutta se ei nykinyt kuin epileptinen pikkukoira, vaan räjähti silmille, kuten ihmissusien kuuluukin. Ja ne oli todella susia, isoja susia! Propsit siitä, ansaitusti.
Mutta! Aina näissä on se mutta.
Vampirillolla oli rintakarvat, jotka oikein pursotti paidan alta

. Kyllä! Karvainen vampyyri.
Kun taas susi-tyyppi oli ihan sileä

Jumalauta!! Karvaton susi-intiaani!!
Dakotan lisäksi tykkäsin kovasti myös muutamasta juoksentelu-takaa-ajo-kohtauksesta.
Mutta se Dakota. Ja muut Volturit


Ne silmät, ne silmät. Ihanat piilarit!