Viime yönä näin taas yhden näitä tyypillisiä hämyuniani:
Oltiin äidin ja siskon kanssa matkoilla. Tarkasta paikasta ei saanut käsitystä, mutta kovin kiinalaisen näköistä porukkaa suurimmaksi osaksi siellä pyöri, joten veikkaisin että jossain päin Aasiaa oltiin. Mesta missä suurimmaksi osaksi oleiltiin oli kummallinen sisätila, kuin sekoitus jotain hämyistä, tummasävyistä, kapeakäytäväistä ostaria (käytävien leveys jotain 1 - 1,5m) sekä kasvihuonetta tai puutarhaa. Kaikki käytävät eivät olleet varsinaisesti käytäviä, vaan osa oli johonkin about navankorkeudelle ulottuvia kävelysiltoja. Käytävien välissä oli vettä, kuin vallihaudoissa. Kanavissa oli hiekkapohja, joka toisinaan muodosti rantamaisia muodostelmia kanavien varsille. Vedessä uiskenteli monenlaisia kaloja. Aina perinteisesti aasialaisissa lutakoissa pidettävistä isoista pulskista karpeista haihin, mureenoihin ja ankeriaisiin. Häijyt hampaat kaikilla paitsi karpeilla, jotka olivat tavalliseen tapaansa leppoisia lillijöitä. Helposti olisi varmaan niiden petokalojen takia hengestään päässyt siellä. Uimassa ei siis käyty.
Kasvillisuutta oli paikassa kuin trooppisessa puutarhassa, mutta kaikki oli hienosti hoidettua ja tyylitajuisesti aseteltua. Mikään ei rehottanut holtittomasti eikä ryteikköistä viidakkofiilistä syntynyt.
Siellä sitten pyöri paljon aasialaista porukkaa, sekä joukosta hienoihin pukuihin pukeutumalla erottuvaa mafiaporukkaa. Isoja rotevia hemmoja kuin elokuvissa konsanaan. Aurinkolasit vielä päässä sisällä monilla kuin Blues Brotherseilla.
Jossain vaiheessa hämärän peittoon jääneestä syystä piti sitten äkkiä saada hankittua kättä pidempää. Ainakaan mafiahemmojen takia niitä ei kuitenkaan pitänyt hommata, ne oli siellä paikassa ihan sopuisasti omissa oloissaan. Kuitenkin sen oloista sakkia ettei niille olisi kannattanut käydä ryttyilemään pätkääkään. Mutta niitä aseita piti kuitenkin jostain syystä saada, ja niiden hankinta kuitenkin oli semmoista toimintaa ettei sen paljastuminen niille pukumiehille olisi miellyttänyt niitä ollenkaan. Niitä nimittäin lähdettiin kaivamaan ylös sen majoituskompleksin yhteydessä, samoissa sisätiloissa sijainneelta hautausmaalta, mitä todennäköisimmin mafiamiesten haudoista! Sieltä sitten löytyi kuolleitten mafiosojen mukana haudattuja koristeellisia mutta raskaita aasialaistyylisiä miekkoja ja puukkoja. Ne oli kaikki tietenkin jo ruosteessa, joten nehän piti saada putsattua siitä ruosteesta ja taas kiiltämään. Kun mitään muuta soveliasta ei ollut saatavilla, päädyttiin niitä miekkoja hinkkaamaan puhtaaksi niiden kalakanavien rantahiekkaan. Onneksi ei kukaan nähnyt.
Sieltä kasvihuone/hotellikompleksista käytiin kanssa tutustumassa ympäröivään hoodiinkin. Junalla mentiin. Hyvin samanoloinen kuin tavallinen, sen vanhemman mallinen paikallisjuna (ei siis tämä matalalattiamalli). Outona eroa normaaliin kuitenkin oli se että kunkin vaunun toinen puoli oli tavallinen matkustusosasto, ja toinen oli sen keskimmäisen eteisen eteisen kohdalta alkaen viranomaisten kyttäys- ja vakoilulaitteistolle ja henkilöstölle varattu tila. Sitä ei ollut mitenkään edes yritetty piilotella, vaan heti sen keskimmäisen eteisen jälkeen alkoi se kaikenmaailman laitteistoilla työskentelevien univormupukuisten poliisien (normaalin sekä salaisen) täyttämä tila. Ja vielä mikä kummallisempaa, normaalisti eteisen ja matkustamon välillä oleva seinä oli junasta poistettu, mutta siitä huolimatta kummallakin puolella ihmiset toimivat kuin mitään kummallista ei junassa olisikaan. Kaikki käyttäytyivät kuin osastojen välissä olisi umpinainen seinä, toisiaan mitenkään noteeraamatta.
Kun päästiin junalla perille, paikka oli yllättävän kotoinen, kuin olisi jäänyt pois Tikkurilassa tai malmilla. Tällä paikkakunnalla oli joko kevättalvi tai myöhäinen syksy ensipakkasten aikaan, sillä maa oli kokonaan harvinaisen petollisen liukkaan jään peitossa. Siihen tulikin heitettyä komeat lipat parinkymmenen metrin päässä asemalta. Juuri kun oli saanut kammettua itsensä ylös, vieressä kävellyt valkoisiin pukeutunut nuori musta mies, pitkästä parrasta (nuoreen ikäänsä nähden yllättävän pitkä) päätellen selvästikin muslimi, rätkäytti myös itsensä nurin siihen katuja ja kaikkea peittävään jäähän. Kävin sitten katsomassa ettei käynyt pahasti, ja ojensin käteni ja autoin kaverin ylös.
Tässä vaiheessa soikin sitten herätyskello ja matka päättyi ainakin siltä erää. Semmoista mielikuvamatkailua...
"Kun on kerran nuoruudenlähteestä maistanut, ei enää tyydy vesijohtoveteen, johon on sekoitettu juustonjuoksutinta ja laksatiivia."
-Markus Kajo