Kumpparit olivat tänä vuonna oiva valinta jalkineiksi sunnuntain
Ankkarockiin. Korsoon saavuttuani alkoi kaatosade, joten join lonkeroni asematunnelissa. (0,5 l lonkeroa oli siis kaikki alkuholipitoinen, mitä join Ankassa.
) Kun olin lonkeroni juonut, kaivoin kertakäyttösadetakkini esiin ja lähdin kohti festarialuetta. (Kun yksi nappi oli lähtenyt irti, totesin, että jesari olisi ollut aika in takin kiinnityksessä/korjauksessa. Jonotusmusiikkina soi Le Corps Minde De Francoise. Varsin energistä jammailumusiikkia vaikutti olevan. He kuitenkin lopettivat juuri kun pääsin sisään alueelle.
Sitten suuntasin samaisen puistolavan edustalle odottamaan Apulannan keikkaa. Paikka oli hyvä. Olin neljännessä rivissä, mutta edessäni olleet tyypit olivat sen verran lyhyitä, että näin todella hyvin. Lisäksi takanani oli tyyppejä, jotka eivät tunkeneet, vaan pitivät takanaan heidän takaansa tunkemista yrittäneet tyypit.
Alkuun keikalla satoi kaatamalla, mutta kyllä se aurikokin onneksi tuli esiin. Tonikin vitsaili, että pitäis niille enemmän maksaa, kun auringinkin tuovat mukanaan festareille.
Mulle keikan kohokohta oli Aurinkoon biisi, joka soitettiinkin porottavassa auringonpaisteessa. Sai oikein kunnolla hyppiä biisin tahdissa. Kuurankukan olivat vetäneet myös ainakin Vauhtiajoissa, joten ihan ennenkuulumatonta kyseisen biisin soittaminen ei ollut. Mun muisti pätkii jonkin verran soitettujen biisien suhteen. Tällaisissa asioissa mun muisti on yleensä kuin vuotava seula. Hypin, lauloin ja muuten vain hilluin niin täysin siemauksin mukana, etten kyllä millään pysty muistamaan biisilistaa.
Mitä kuuluu?, Mato, Piiskaa ja Paska meininki jäivät elävimmin mieleen Kuurankukan ja Aurinkoon lisäksi.
Seuraavana tapasinkin Pascalin, joten ei onneksi tarvinnut kauaa yksin festaroida. Eppu Normaalin keikasta näin noin puolet ennen kuin oli aika siirtyä PMMP:n keikkaa odottamaan. Tuossa ajassa ehdittiin onneksi soittaa Vuonna '85 -biisi, joten saatoin onnellisena lähteä PMMP:n keikalle.
PMMP:n keikkaa odottelin neljännessä rivissä aivan täpinöissäni. Ja ei se täpinöissä oleminen ollut turhaa, sillä keikka oli
aivan mahtava! Biisilista (, joka on vanha_patun PMMP:n foorumille kirjoittama):
Kuvia
Lautturi
Matkalaulu
Valitus
Merimiehen vaimo
Matoja
Joutsenet
Pariterapia
Ruskix
Kesäkaverit
Päät
Se Vaikenee
Joku Raja
Jo sisääntulo oli henkeäsalpaava. Ensin pojat lavalle ja sitten Mira, joka juoksenteli ympäri lavaa pakokauhuisen näköisenä ja aivan jumalaisen kauniina.
Tässä vaiheessa olin pillahtaa itkuun, koska olin niin onnellinen olin siitä, että olin siellä keikalla. Sitten paikalle saapui myös Paula, jonka saapuminen lavalle oli huomattavasti hillitympi. Paulan asu ei ollut niin paljon mieleeni kuin Miran asu, vaikka ei sekään huono ollut. Ja olihan lavalla toki silmänilona myös bändin pojat, erityisesti kitaristi Mikko.
Mietin tähän keikan kohokohtia ja erityisen hyvästä keikasta kertoo se, että listaan olisi tullut lähes jokainen biisi.
Pompittua tuli jonkin verran. Ei kuitenkaan lähellekään yhtä paljon kuin Apulannan keikalla. Rusketus raidat -biisin aikana Paulan paita leikottiin kynsisaksilla puoliksi Britneyn napapaidan innoittamana.
Päät soittaa -biisin aikana vihreä Mehukatti-tonkka heilui kädessäni.
Joku raja oli erinomainen lopetus keikalle.
Keikan jälkeen olo oli jokseenkin epätodellinen. Jossain vaiheessa iskikin keikan jälkeinen "laskuhumala". Festareitteni kohokohdat kun olivat jo menneet.
Volbeat yllätti positiivisesti. Yhden biisin (, joka ei ollut cover-biisi,) jopa tunnistin. Mutta meno oli hyvä ja tanssittua tuli syömisen jälkeen paljon.
Testament ja The National olivat mulle aika turhia bändejä, joten niiden aikana saattoi kerätä voimia Sonata Arctican keikkaa varten. Sonatan keikka oli kyllä hyvä, mutta mua häiritsee pikkuisen se, etteivät sanat oikein ole hallussa, vaikka Sonataa jonkin verran kuuntelenkin. Tallulah oli mulle keikan paras biisi, vaikka normaalisti se onkin mulle lähinnä sellainen "Masistelen yksikseni kotona" -biisi. Muutama kyynel pitikin silmäkulmasta kuivata ja seuraavakin biisi meni itse kokoillessa. Sonatan keikalla tuli tanssimisen ja hyppimisen lisäksi myös pikkuisen moshattua.
Mahdoin olla koominen näky.
Kotiin palatessa kyllä huomasi, että oli kyllä tullut hypittyä paljon. Portaiden nouseminen oli pikkuisen vaikeaa väsyneiden ja maitohapoilla olleiden jalkojen takia. Illalla huomasin myös nätit punoitusrajat olkapäissä.
Ei sitä vissin ikinä opi
lisäämään aurinkorasvaa. Muutamia mustelmia myös löytyi. Aamulla niskat ja selkä olivat aikamoisen jumissa, mutta päivän mittaan se on pikkuhiljaa helpottanut.
Kokonaisuudessaan todella hyvät festarit olivat.