Eli viikko New Yorkissa tammikuussa. Etukäteistieto oli, että on "ihan vitun kylmä" kun tuulee vaikka lämpötila on -5 ja +5 celsiuksen välillä. Ja paskat. Lämpötila oli nyt hiukan normaalia korkeampi, koko ajan +3 ja +10 välissä ja aurinko helli. Ei siellä mitään kylmä ollut. Tuuli hiukan kovempaa kuin kotona, muttei sietämättömästi. Yhtenä päivänä hiukan myrskysi ja satoi, muuten oltiin hyvillä ilmoilla.
Aamulla herätys hiukan ennen seitsemää, taksilla linja-autoasemalle ja siitä Helsinki-Vantaalle jossa hengailua kunnes Finnairilla 8,5 tunnin suora lento JFK:lle. JFK:lta yellow cab alle ja Manhattanille 56th streetille silmät ristissä. Kello oli tässä vaiheessa paikallista aikaa jotain kuusi, eli suomessa yksi yöllä. kelpo turisti oli katsonut etukäteen kumminkin mitä tavara maksaa ja missä sitä myydään, joten tästä kipitettiin Best Buyhin ja ostettiin mulle
kamera. Suomen hintaan säästöä ~50 rahaa. Tästä sitten hotellin ravintolaan vetämään new york stake, helvetin hyvää ~300 grammainen mötkäle. Sitten vintti pimeeksi huoneeseen.
Suunnitelma matkalla oli, että yritetään katsoa Manhattan suht' läpi, joten aamulla varhain ylös, hotellin aulasta pahvikupillinen kahvia hanskaan ja tassuttelu Times Squarelle. Hiljaista oli, jollei kiertoajelun tyrkyttäjiä lasketa. Tästä jatkettiin Bryant Parkille ja satunnaiseen Deliin aamiaiselle.
Aamiaisesta selvittyä edettiin Grand Central Terminalin ja Chrysler Buildingin ohi rantaan, jossa todettiin ettei YK:n päämaja näyttänyt kiinnostavalta, joten palattiin Grand Centralin subwaylle jolla hurautettiin Brooklyn Bridgelle. Siitä käveltiin Wall Streetille ja alas South Seaportille, josta lähti ilmainen Staten Island Ferry. Se menee vapauden patsaan ohi ja kestää ees-taas alle tunnin. Patsaan oma lautta maksaa eikä meitä kiinnostanut mennä ottamaan kuvia metallisista varpaista. Lautalta kirmattiin
härän ohi ja käväistiin katsomassa ground zero (joka oli pelkkä aidattu työmää) ja sen vieressä ollut Century 21 -tavaratalo nopeasti. Century 21:n idea on hankkia konkurssipesiä ja muita pikkueriä merkkivaatteita ja myydä ne halvalla. Helvetin iso paikka, mutta meno kuin halpahallissa. Ahdasta ja kuumaa. Versacen paita olisi ollut ~50 euroa, muttei ihan mun näköinen. Bossin trenssi pariin sataan, mutta väärää kokoa. Tuonne pitäisi mennä aamulla ja mieluummin keväällä, kun päällä ei ole ulsteria. Sieltä tultua käveltiin ihan pirusti, yli Canal Streetin kaupusteluhelvetin ja käytiin jossain baarissa ja syömässä ennen koisimista.
Uusi aamu ja taas vaeltamaan. Nyt pyörähdettiin Radio City Music Hallin kautta Rockefeller Plazalta Empire State Buildingiin. Meitä oli kehoitettu menemään Rockefellerin näköalatasanteelle, kun "Empiressä on ihan vitusti jonoa". Ja paskat. Sesongin ulkopuolella ei ollut yhtään jonoa ja porukkaa ihan siedettävästi. Maksoi kyllä pirusti, mutta tulipahan käytyä 86 kerroksessa ja zuumailtua Flatiron buildingiin uudella kameralla.
Empirestä Starbucksiin jossa istuessa alkoi sataa tihuttaa. Edellisenä päivänä oltiin kumminkin hommattu jo sateenvarjot, kun säätiedotuksia tulee jenkkitelkkarista vähän väliä (muuten jenkkitelkkarista tuleekin lähinnä samaa kuin Suomessa; Simpsonien ja Frendien uusintoja). Empireltä sipsuteltiin lähellä olevaan, maailman suurimmaksi tavarataloksi itseään mainostavaan
Macy'siin. Iso se olikin, pari korttelia. Infosta sai passilla turistialennuskortin -10% ja sale oli muutenkin päällä. Sievän DKNY:n pvc-takin löysin.
Shoppailemasta sateessa talsien johonkin kivaan Deliin lounaalle ja metrolla hotelliin josta myrskyksi yltyneessä ilmassa upper west sidelle. Hurja tuuli ja vesisade. Oli joka kadunkulmassa pari rikkinäistä sateenvarjoa. Meidänkin jäivät jonnekin sinne. Upper west sidellä oli Mac store, jotka on vissiin auki 24h ja joissa voi käyttää eri mac-koneita tai vain wi-fiä. Aika design-paikkoja ovat kuitenkin. Vielä käytiin japanilaisessa ravintelissa kipeyttämässä ranne tikuilla syömällä (sekä juomassa hillityt perseet sakella).
Uusi aamu oli vienyt myrskyn pois, joten kahvikuppi kourassa central parkkiin. Puistossa väisteltiin oravia ja hölkkäilijöitä ja päädyttiin upper east siden museum milelle ja Guggenheimin eteen.
Kivan näköinen mutta kallis ja osin remontin takia kiinni, joten tiputeltiin alemmas Metropolitaniin. Siellä on suggested adult ticket price $20 mutta sisään pääsee jos antaa vain taalankin. Katsottiin muutama Van Gogh ja Picasso ja hilpaistiin pois. Upper east sidea tiputeltiin merkkikatua pitkin, eli Pradat, Guccit, Jimmy Shoot sun muut oli siinä, ei ostettu nyt. Andy Warholin suosima ravinteli oli lounasaikaan tukossa, joten käytiin jossain bistrossa mutustelemassa burger ja ratsattiin
Bloomingdales. Kivaa tavaraa, mutta aika kallis noin jenkkihintaiseksi. Pian kiepautettiinkin takaisin hotellille ja sitten metrolla Villageen. Kävimme syömässä lempisarjani, Subilta tulevan Top Cheffin ensimmäisen kauden voittajan, Haroldin ravintolassa. Melko hieno ruoka oli; jänistä kolmeen tapaan kahdella kastikkeella. Erittäin hyvä, kohtuuhintainen. Villageen tultiin kuitenkin
stand upin takia. Pieni kellari ja setissä kuusi esiintyjää ja host. Ihan eri tasolla kuin Suomessa. $10 ja two drinks minimum. Colin Quinnin tunsin ennestään Saturday Night Live esiintymisistä, mutta host,
Ardie Fuqua ja
Godfrey oli ainakin ihan hillittömiä. Katsottiin alkuillan show ja oltaisiin voitu jatkaa suoraan myöhäisillankin setti, mutta piti päästä koisimaan että ehtii taas seuraavalla aamulla ajoissa. Villagessa tullessa metrossa oli myös matkan ainoa crack-pummi. Ratsasi vaan koko vaunun taalan toivossa ja ei häirinnyt enempää. Muutenkin metro oli hyvin rauhallinen ja turvallisen oloinen.
Uusi päivä. Haettiin heti aamulla TKTS:n South Seaportin luukulta liput illan näytökseen. TKTS myy illan tai seuraavan päivän Broadway-esityksiin lippuja alennuksella, eli jos ei ole tarkka mitä menee katsomaan, niin sieltä liput ehdottomasti. Meidän liput oli -50% ja silti $70 per kappale. Seaportilta valuttiin Chinatown ja Little Italy läpi sekä Flatironin edusta josta heilahdettiin New York Public Libraryyn (ilmainen Wi-Fi). Illan näytökseksi sain torjuttua normaalit West Side Storyt ja Oopperan kummitukset ja pääsin katsomaan kasarirockia,
Rock of Ages. Helvetin hyvä. Vähävaatteisia pimuja, huumoria, joku American Idol -pitkätukka Constantine Maroulis, Twisted Sisteriä, Pat Benataria, lisää huumoria ja sytkärin mallinen ledi jota sai heiluttaa balladien tahtiin.
http://www.youtube.com/watch?v=dBI0DNn0g_cAamiainen syötiin tällä kertaa Hells Kitchenissä, pienessä meksikaanipaikassa. Halpa ja ehkä paras kaikista. Tällä suunnalla oltiin, koska nyt ratsattiin
Intrepid eli sukellusvene, Concorde ja lentotukialus. Oikein oli jännää ja ihmettelemistä riitti, mutta helvetin kallis sisäänpääsy. Seuraavaksi käytiin hengailemassa Meatpacking districtillä. Otettiin kuva Sinkkuelämää Carrien portailla (älkää kysykö) ja kikateltiin Gay Streetin tiekilven alla. Illallinen turistirysässä
Ellen's Stardust Diner jossa henkilökunta on näyttelijöiksi pyrkiviä ja keräävät tippiä laulamalla pitkin iltaa. Ihan kiva.
Seuraavan päivän ohjelmassa oli Rockefeller Center taas, tällä kertaa luistimilla. Oli hauskaa. En ole kymmeneen vuoteen luistellut, mutta kyllä minä ne pienet ruskeat koululaiset selätin. Luistelun jälkeen ratsattiin Museum of Modern Arts, eli MoMA. Siellä oli Tim Burton näyttely käynnissä. Miehen piirroksia 70-luvulta lähtien ja leffakrääsää lähinnä. Keatonin batman-naamari, Deppin saksikäsipuku, nukkeanimaatioiden nukkeja jne. MoMAssa oli myös Alvar Aallon vaasi (jonka yläpuoleisella hyllyllä Bic-sytkäri) muutama Picasso, kuten Avignonin kylpevät pimatsut, Warhollin Campbell-purkit, Dalin valuva aika vai mikä se on ynnä paljon muuta, lähinnä maalauksia. Paljon katseltavaa, mutten ole kovin perehtynyt daideisiin.
Vielä löydettiin tekemistä sen verran, että ratsattiin Central Parkista Yoko Onon ylläpitämä Lennon-puistikko (mies ammuttiin siinä jossain vieressä, ei jaksettu etsiä paikkaa kun raato on varmaan jo viety pois). Toljotettiin Humphrey Bogartin lapsuuden kodin seinää ja vierailtiin Harlemissa. Siellä oli lähinnä meteliä eikä Apollo-teatterikaan ollut auki. Tunsin kyllä itseni vähemmistöksi kadulla.
Seuraavana päivänä aamiainen ja autolla JFK:lle jossa turvatarkastukset ja odotus ennen kuin lento himaan ja jetlag. Turvajutut ei olleet niin kovat kuin median uutisoinnista voisi luulla. Tullessa kuva web-kameralla ja sormenjälkien skannaus, lähtiessä piti ottaa kengät pois. Niin ja ESTA-ilmoitus piti täyttää ja vielä erikseen paperille ruksata EI-kohta kun kysyttiin oliko mukana Natsitoiminnassa 40-luvulla.
Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja hieno kaupunki. Uudestaan varmaan pitää joskus mennä. Sitten ei tarvitse käyttää rahaa ja aikaa pakollisiin nähtävyyksiin vaan voi ihan shopatakin jos taala on vielä halpa.