Maijan kirjoitus kuulostaa tutulta
Juuri kun kirjoitin tuonne toisaalle, että menee paremmin...ei olisi kai pitänyt. Nyt se ahdistus sitten taas iskee täydellä teholla. Tällä kertaa vain koulun takia. Olen tästä meidän koulun tilanteesta tilittänyt luokkalaisten ja opettajien kanssa niin paljon, että en oikein osaa sanoa enää mitään järkevää...mutta jotain.
Meillä on siis viimeinen vuosi ammattikorkeassa menossa. Lukkareiden tekijät olivat kuunnelleet edellistä vuoskurssia joka toivoi, ettei keväällä olisi opinnäytteen kanssa samaan aikaan mitään muuta. Nyt sitten teemme KAIKKI kurssit valmiiksi ennen joulua.
Kaikilla vain hajoilee jälleen pää. Projektit jäävät roikkumaan, lupauksia ja aikataluluja ei pystytyä pitämään edes yhteityöyritysten suuntaan, koska ihmisten mielenterveys alkaa mennä. Olemme puhuneet tästä aiheesta koulussa satoja tunteja keskenämme ja opettajien kanssa, on kirjoitettu jo kauan sitten valituskirjelmä johdolle...
...ja
mitään ei tapahdu. Tällä hetkellä tilanne on se, että laskennallisesti meidän pitää jouluun saakka tehdä töitä 16 tuntia päivässä joka ikinen päivä viikonloput mukaanlukien, jotta saisimme tarvittavat opintopisteet kasaan. Opettajat tietävät tämän, on sanottu se niille, ja vastaus on vain, että "niin, onpa rankkaa."
On eri asia, jos asiat jäisivät vain koulun sisälle. Silloinhan voisi suoltaa kursseille mitä tahansa paskaa ja mennä rima hipoen. Mutta kun projektit tehdään yrityksille, jotka muodostavat meistä kuvaa tulevaisuuden toimijoina. Nyt ne suhteet luodaan, jos luodaan.
Pari päivää olen vain jaksanut itkeä, enkä ole ainoa meidän luokalta. Olen ollut pois koulusta, mutta tänään oli raahauduttava alkavalle kurssille. Ja tähän tiivistyykin juju. Meidän pitäisi samaan aikaa tehdä itseohjautuvia, omia syventäviä yritysprojektejamme, mutta samaan aikaan meillä on lähikursseja päivät pääksytysten, esimerkiksi seuraavat kaksi viikkoa meillä on koulua viisi päivää viikossa, 7 tuntia päivässä.
Olo on niin voimaton, jyrätty. Kaipaisin vain, että joku kerrankin vastaisi, että "tuo ei ole normaalia" tai että "tuo ei vetele". Mutta sitä on turha odottaa. Kukaan ei ota kantaa. Kukaan ei kuuntele. Tai kuuntelee, muttei toimi.
Eroaisin koulusta heti, mutta...olen jo jättänyt edellisenkin kesken. Ja haluaisin oikeasti valmistua! Tunnen, että tämä on mun ala. Koulu vain ei ole. En voi jättää kesken tässä vaiheessa! Voisin muuten jättää kursseja suorittamatta ja venyttää valmistumista, mutta kun opintotuki loppui jo viime keväänä edellisten opintojen takia, eikä sossu katsoisi hyvällä valmistumisen venymistä. En jaksaisi enää rampata siellä kerjäämässä.
Viimeisen viikon olen istunut koneella 10-12 tuntia päivässä koulutöitä tehden, ja jo se alkaa rapauttaa mielenterveyttä todella tehokkaasti. En vain tiedä mitä pitäisi tehdä. En osaa muutakaan. Yritän vain painaa menemään.