Viime viikolla näin kolme yötä peräkkäin taas niin hassuja unia, että aloin itsekin miettiä mitäköhän sieniä olen viime aikoina vetänyt.
Ensimmäisessä unessa olin kahvilassa. Huomasin tiskillä pienen leluapinan (tai pingviinin?), ja jostain syystä minun piti "pelastaa" se sieltä kahvilasta. Ja minähän pelastin sen ja vein kotiini. Kokeilin apinan turkkia, ja se oli ihan kuiva, vähän niin kuin kukkamulta. Tästä jotenkin päättelin, että minun kannattaisi kastella se. No, otin kastelukannun esiin ja kaadoin vettä apinan päälle.
Yllätyksekseni se alkoi heräillä henkiin. Annoin apinalle vielä äidillisen pusun, ja se heräsi eloon lopullisesti. Mietin, että nyt olin tavallaan adoptoinut apinan, ja että mitäköhän ihmettä teen sen kanssa. Onneksi samalla viikolla olisi helatorstai, niin saisin yhden vapaapäivän miettimiseen. Juuri kun olin pohtimassa pitäisikö jäädä mammalomalle, herätyskello soi.
Seuraavassa unessa olin jälleen Rammsteinin keikalla, ja taas siellä mukana oli se sama kaverini, joka ei voi sietää Rammsteinia. Aluksi oli porukassa myös kaverini sisko ja hänen miehensä, jotka ovat Rammstein-faneja. He kuitenkin lähtivät ennen kuin keikka oli kunnolla alkanutkaan, koska heillä oli ikävä lastaan ja he lähtivät hoitamaan häntä. Meillä oli muuten aika surkeat paikat; Konserttipaikan ulkopuolella, jossain kivisillä rappusilla.
Musat sinne kuuluivat kuitenkin ihan hyvin, esim. Michael Jackson lauloi Man In The Mirrorin. Ehkä se olikin vasta "alkumusaa" eikä varsinainen keikka ollut vielä edes alkanut.
No, lopulta uskaltauduimme myös sisään, ja huomasimme, että tyhjiä paikkoja oli vaikka kuinka paljon. (Pelkkiä istumapaikkoja tosin.) Istuuduimme penkeille keskelle salia. Keikan edetessä vaihdoimme paikkaa koko ajan. Lopulta päädyimme salin sivuun, jossa yllätyksekseni oli paljon meidän työporukkaa, ja taas yksi Rammstein-vihaaja. He vaan hengailivat siellä, piirtelivät, soittelivat lapsilleen yms. eivätkä tuntuneet olevan hirveän kiinnostuneita itse keikasta, kunnes tuli todella erikoinen biisi. (Siis Rammsteinille.) Se oli hidas pitkä balladi, vähän ehkä venäläistyylistä iskelmää muistuttava, mutta se oli mukamas joku Rammsteinin tunnetuimmista biisistä. Vielä hassumpaa tässä oli se, että koko biisi oli suomennettu kertosäettä lukuun ottamatta, ja vielä hyvin.
(Kertosäe oli venäjäksi.) Toiselle seinälle heijastui biisin sanat, ja niiden taustalla pyöri joku oikeasti koskettava video. Koko yleisö lauloi kauniisti mukana biisin sanoja, ja se oli hienoa.
Keikkaan tuli tauko, ja itse ainakin luulin, että nyt bändin kamat ovat paskana. Ovi backstagelle oli auki, ja yleisö näki kaiken, mitä siellä tapahtui, tai siis kaiken mitä ovesta voi nähdä. Bändi näytti neuvottelevan kuumeisesti, kunnes yhtäkkiä kuului huuto: "Me löydettiin tuolta taloyhtiön haltuun otetusta huoneistosta tällainen Kristuksen symboli!"
Sen jälkeen he toivat verisen, hirtetyn ruumiin esiin. Hetken ehdin jo säikähtää, mutta sitten muistin, että olin ollut Rammsteinin keikalla aikaisemminkin, ja tämä "kuului show'hun". Ruumis nostettiin kattoon ja se päätyi lopulta minun taakseni.
Taas alkoi, joku venäläistyyppinen biisi. (Ensin luulin, että se oli joku oikeasti Rammsteinin biisi uudella sovituksella, mutta eipä ollutkaan.) Sitten herätyskello soi, heräsin ja unen viimeinen biisi soi jonkin aikaa päässäni.
Viimeisessä unessa tapahtui todella paljon kaikkea muutakin, mutta sen tuloksena päädyin Korkeasaareen parannuksen tehneen iäkkään huumekauppiaan tms. kanssa. Nyt vaan Korkeasaari, tai ainakin osa siitä oli siirretty Messukeskusta muistuttavaan rakennukseen. Kiertelimme vähän aikaa, ja istuimme kallioille. Huomasimme kuitenkin itse olevamme aitauksessa, jossa oli jotain kalliolla kiipeileviä sorkkaeläimiä (jotain vuorikauriin tapaisia kai) ja ne tulivat ihan lähelle tutkailemaan meitä. Ei siinä mitään, kalliolla oli edelleenkin ihan leppoisaa istua. Äkkiä saatiin kuitenkin jotain äksöniä aitaukseen, kun jostain hyökkäsi kettu ja tappoi yhden niistä "kauriista". Kettu ei kuitenkaan ollut mikä tahansa kettu: sillä oli siivet selässä, joilla se liiteli nopeasti, mutta kuitenkin melko matalalla. Siivet nopeuttivat huomattavasti ketun saalistusta. Mietiskelin, että kaikennäköistä elukkaa sitä maailmassa onkin (
), enkä yhtään ihmetellyt miksi saalistaja oli samassa aitauksessa saalistettavien kanssa, (ja miksi kettu ylipäänsä tappoi sen eläimen, koska eiväthän ne mitään vuorikauriita syö).
Lähdimme pois kallioilta toiseen päähän aitausta, joka oli muuttunut hiekkakentäksi. Siellä oli pikkulava, jolla esiintyi
The Walker Brothers Aija Puurtisen kanssa. Niin joo, ja Scott Walker oli rumpalina. Yleisöä oli ehkä noin kymmenkunta papparaista (ehkä faijan kavereita), joista osa lähti keikan edetessä pois. Puurtinen seisoi lavan etuosassa pianon kanssa, ja lauloi suurimman osan biiseistä. Piano oli niin suuri, että se peitti taakseen melkein koko bändin, ja jouduin kuikuilemaan ja vaihtamaan useasti paikkaa, että näkisin bändin kokonaisuudessaan. Piano tuntui kuitenkin mistä kulmasta tahansa katsottuna olevan koko ajan tiellä.
Joka tapauksessa Scott Walkerkin pääsi laulamaan ainakin keikan aloitusbiisin, ja olin siitä iloinen.