On tullut aika sanoa tällä hetkellä Sipoolle "näkemiin". Hyvästejä en voi sanoa, sillä uskon vielä palaavani tänne.
Tämä on ollut yllättävän vaikeaa viimeisen parin päivän aikana, kun tavaroita on ollut pakko pakata ja laatikot täyttävät nyt olohuonettani.
Ja tänään se tapahtuu, muutan pois.
Tämä on vähän kuin Lyyralla "mä voin lähteä täältä, mutta tää ei koskaan lähden minusta". Niinkuin se onkin. Enkä mä totaalisesti lähde, fyysisesti asun vain toisaalla. Teatteri on edelleen täällä ja sen hylkääminen on kaikin tavoin mahdotonta. Sehän on "mun" teatteri
.
Siellä on "mun" ihmiset - ja kaikki.
Kissojen muuttaminen jännittää hieman. Vanhemmat neidit on sinänsä helppoja muutettavia, se on koettu ennenkin, mutta Myyy! Sen ainoa muuttaminen oli silloin kaksi vuotta sitten kun hain hänet Vaasasta. Ja silloin se vain mulkoili mua vihaisesti
. Tämän jälkeen Myyyn kehitys, luottamus, kaikki on muuttunut. Ja kun tiedän miten se reagoin stressiin - huonosti. Odotettavissa siis jonkin aikaa ainakin yhden sekopäisen kissan käytöstä ja ekstraa hellyydenkipeyttä.
Eilisen hammaslääkärin aikana meidän porukat olivat täällä pakkaamassa ja pakkasivat mun kirjahyllyä. Hylly on muuten tyhjä, mutta äitini (kissanvihaaja nro 2.) oli ripittänyt isäpuoltani, että hyllyyn pitää jättää Myyytä varten yksi hylly täyteen dvd:tä että se pääsee piiloon
. Pehmo äiti.