Ilmotusta

[Dnd]

Sehän nyt olisikin ollut tapaus, jos Kuololla olisi ollut peukalo keskellä kämmentä.

[skray]

Kotona ollaan, Lontoo oli ihana ja tahdon sinne takaisin heti kun mahdollista. Paljon nähtiin kaikkea ja paljon jäi vielä näkemättä. Big Ben oli pienempi kuin kuvittelin ja paavi oli samaan aikaan kaupungissa, joten liikennejärjestelyt takkuilivat välillä. Onneksi kuitenkin sivuutimme suurimman osan takkuiluista ja pysyimme selvillä siitä, mihin ja milloin ei kannata mennä jos paavi on huudeilla.

[Dnd]

Meinasi olla hirven kanssa tärskyt, mutta onneksi näin ajoissa, että on minulle käymätön treffikumppani ja painoin jarrun pohjaan.

[Pvi]

Oho ja hui!
Onneksi metsien ruskea sankari jätti vähän etäisyyttä.

[marenkienkeli]

Onneksi ei käynyt kuinkaan. Koskaan en ole onneksi hirveä tiellä nähnyt. Pelkkä jäniksen hyppääminen valokeilaankin aiheuttaa melkoiset sydämentykytykset.

[Pascal Lemoix]

Tänään bussissa soi "Vielä on kesää jäljellä"...



Nuff' said.

[Suvi]

Voi herrajumala. Eikö siitä renkutuksesta pääse ikinä eroon.
Mä meinaan nukahtaa töihin.

[Maija]

On kauhean kiva tulla kotipaikkakunnalle ja huomata, että kukaan vanhoista kavereista ei ole paikalla.

Poikakin on tuulastamassa, joten nökötän yksinäni kotikotona ja koitan kuluttaa aikaa. No, katsoin minä Biisikärpäsen.



Muistin juuri, miksi edellisestä vierailusta on kolme viikkoa.

[@gen.fi]

Tsätin puolella on aina ihmisiä. Ainakin vähän

Ja se kavereiden puute johtuu vaan siitä, että olet tullut vanhaksi

[Maija]

Ja se kavereiden puute johtuu vaan siitä, että olet tullut vanhaksi

Aika surullista.
Ei vaan, musta on tainnut tulla vihdoinkin sosiaalinen. Ihmisten keskellä on sittenkin kivempaa kuin yksin.

Nyt ahdistavat tulevat tentit. Varsinkin anatomian.

[Pvi]

Aattelin tulla sanomaan moi.

-Moi!

Aika hissuttelua on ollut elo. Kauniita syyssäitä on saanut katsella ja tehdä vähän töitä.
Olen huomannut, että kaikenmoista sitä elämä tarjoaisi, mutta ei vaan osaa tarttua.
Kissanpentu oli viimeisin tarjous. Vai ehkä sittenkin hampaat olkavarressa...

[Pascal Lemoix]

Kirjaston ikkunasta nähtyä:

-Carolina Hurricanesin faneja kaupunkikierroksella suosikkijoukkueensa paidat käsivarsilla. Jenkeistä asti tulleet katsomaan Suomessa huomenna pelattavaa peliä.

-BB-Mia tupakalla. Näin hänet jo maanantaina eräässä yliopiston rakennuksessa ja tänään heti perään.


Pari viikkoa näin saman jätkän kuin shaana ratikassa.

[Kibaya]

Makaan siskolla.
Kissat vilahtelee ja tutkii asuntoa vaihdellen.

Vietin loppuviikon sairaalassa. Keskiviikkona juna-asemalla jalat alta ja sillä tiellä ollaan. Olo on aika lyöty ja rampa, kun omatoimisuus on viety lähes kokonaan.
Eipä siinä. Päivässä on muutamia selkeitä hetkiä, kun lääkkeiden vaikutus alkaa hiipumaan. Muuten menee aika hyvässä pöllyssä. Hermo on hel-vetin hyvin tiukalla, kun koko ajan särkee.

Että semmosta.
Perkele.

Paljon herätti keskustelua se, että mulle ambulanssin soittaneet olivat ulkomaalaistaustaisista perheistä. Iän ja puhetaidon perusteella uskoisin heidän olevan suomalaisia, mutta vahvasti eri kulttuuritaustaisia. Suomalaiset painoivat kaikki ohi ja heitä meni siitä kuitenkin noin junallisen verran. Kun se ambulanssi oli soitettu ja 5-7 nuorta seisoivat siinä ympärillä (kun olin jo laonnut siinä kohtaa maahan) ja yrittivät auttaa, tulivat suomalaiset kyselemään tarvitsenko apua. Sairaalassa keskustelin tästä isosti erään vanhemman mamu-kielteisen herran kanssa. Nämä nuoret kuitenkin yrittivät auttaa muutenkin kuin soittamalla sen lanssin. Se oli aika hämmentävää, sillä ei suomalainen olisi välttämättä toiminut niin. Tai mun ennakkoluulojen suomalainen ei olisi toiminut niin.

Mutta siis. Joo.
Päivä kerrallaan.

[Dnd]

Kibya:
Luin ensin aloituksen "Makaan kiskoilla" ja aattelin että mitä h*lv***iä. Ei tuo tapahtumapaikan takia kauas kuitenkaan mennyt. Olipas sielä ajattelematonta porukkaa liikkeellä. Mutta yleensähän suomessa on totuttu kai siihen, että täytyy pyytää jotta autetaan. (Kai se on se "pidetään huolta vain omista asioista" juttu turhan pitkälle vietynä.)

[marenkienkeli]

Kiba! Toivottavasti kuntoudut pian! Kuulostaa melkoisen pahalta tuollainen. Olla nyt tilanteessa, jossa selvästikin asiat eivät ole kunnossa ja kukaan ei meinaa auttaa. Melkoista piittaamattomuutta. Jaksamista sinne!
----------

Vietin päivän äitin, isän, veljeni ja veljen tyttöystävän kanssa. Ravintolassa kävimme syömässä tajuttoman hyvää ruokaa ja juomaa. (Hitto, unohdin kysyä, mitä rommia jälkiruokarommitotissani käytettiin.) Ilta jatkui luonani lautapelailun merkeissä. Äidin ja isän lähdettyä me muut jatkoimme pelaamista ja katselimme vielä illan päätteeksi vanhoja valokuvia. Ihana päivä! Tuntuu jotenkin väärältä laittaa näin iloinen viesti tähän loppuun. En muka saisi laittaa iloista viestiä ihanasta päivästäni, kun toisella on ollut kamalaa. No, sallin tämän kuitenkin itselleni, sillä päivä oli mitä mainioin.

[Aurora B.]

Kibsille sylin täydeltä sympatiaa


Ette kuulkaa usko. Minäkään en millään meinaa. Isä kävi Tampereella lisätutkimuksissa, niin kävikin ilmi, ettei keuhkoissa ole syöpää, ei edes kasvain Tämähän on siis todella mahtava ja ihana ja järisyttävä uutinen, mutta jostain syystä en ainakaan vielä osaa hihkua riemusta. Faijalle kun oli jo sanottu, että tee testamenttis ja hyvästele läheises yms, niin oltiin tosiaan jo suurin piirtein miettimässä arkun mallia. Lääkärit olivat täysin varmoja, että se on hyvin laajalle levinnyt, leikkauskelvoton syöpä, ja yksi lekuri jopa sanoi, että näyttäisi olevan sellainen, mihin ei voida yrittää sytostaattihoitojakaan. Kauheinta oli katsoa, kun isä löi ihan hanskat tiskiin, tyyliin "tämä oli nyt sitten tässä". Tuli itku aina kun ajatteli, että mun poika ei ikinä opi tuntemaan isoisäänsä. Surutyö aloitettiin ja sitä rataa. Nyt on hirveän vaikea kääntää taas tunteiden kelkkaa. Tässähän on vuoden sisään epäilty jo kahta muutakin syöpää isällä, ja selvitty niistäkin säikähdyksellä. Jotenkin oli sitten sellainen kolmas kerta toden sanoo -fiilis. Onneksi ei kuitenkaan. On tää silti raastavaa seilata tunteiden ääripäissä jatkuvasti. Äidillähän se oli jo, rintasyöpä. Sentään pysynyt se poissa. En halua enää koskaan kuulla sanaa syöpä, ikinä.

Ai, jos jotakuta kiinnostaa, niin epämääräiset varjot röntgeneissä olivat kudoksen painaumia, jotka todennäköisesti liittyvät isän keväisiin kurkkuongelmiin (joista oli leikkauksessa just ennen mun häitäkin, jos muistatte). Suurin osa kudoksista on jo palautunut, ja loppu hoidetaan puhaltelemalla pillillä vesipulloon Jotenkin vahvistaa keuhkojen alueen kudoksia tms. Joka tapauksessa, täysin vaaraton ja liki oireeton pieni ongelma, jonka pitäisi kadota itsekseen.

Yritän ajatella, ettei lääkäritkään ole mitään jumalia, mutta silti vituttaa aika raakasti varsinkin sen yhden lääkärin testamenttijorinat. Yksi mun kaveri sattuu olemaan hoitsuna ko. osastolla, niin sanoi, että lääkärit oli ihan hoomoilasena, kun saivat tulokset Tampereelta. Ihan joku isompi kokouskin järjestettiin asian tiimoilta. Ja kehoitin isää antamaan palautetta siitä ennenaikaisesta kuolemantuomion julistamisesta. Toivottavasti ottavat opikseen. Perkele.

[Shay]

Ai, jos jotakuta kiinnostaa, niin epämääräiset varjot röntgeneissä olivat kudoksen painaumia, jotka todennäköisesti liittyvät isän keväisiin kurkkuongelmiin (joista oli leikkauksessa just ennen mun häitäkin, jos muistatte). Suurin osa kudoksista on jo palautunut, ja loppu hoidetaan puhaltelemalla pillillä vesipulloon Jotenkin vahvistaa keuhkojen alueen kudoksia tms. Joka tapauksessa, täysin vaaraton ja liki oireeton pieni ongelma, jonka pitäisi kadota itsekseen.

Yritän ajatella, ettei lääkäritkään ole mitään jumalia, mutta silti vituttaa aika raakasti varsinkin sen yhden lääkärin testamenttijorinat. Yksi mun kaveri sattuu olemaan hoitsuna ko. osastolla, niin sanoi, että lääkärit oli ihan hoomoilasena, kun saivat tulokset Tampereelta. Ihan joku isompi kokouskin järjestettiin asian tiimoilta. Ja kehoitin isää antamaan palautetta siitä ennenaikaisesta kuolemantuomion julistamisesta. Toivottavasti ottavat opikseen. Perkele.

Ikinä en oo lääkäreihin luottanu ja syytä luottamukseen ei näytä olevan... Hyvä kuitenkin, että kaikki kääntyi
parhain päin. Onhan se sitten, kun oikeasti on joku syöpä tai vakavampi sairaus ja lääkäri sanookin, ettei se mittään ole
ja asian oikea laita huomataan vasta, kun lakana vedetäään pään yli tai kuten niin monesti olen kuullut, että potilas saa tapella
parhaimmassa tapauksessa vuosia eri lääkäreitten kanssa, että joku myöntäisi, että tämä oikeasti on sairas...

[Lyyra]

Siis anteeksi mitä?
Ihanaa, että isäsi on kunnossa, mutta täysin käsittämätön juttuhan tuo on. Että pitää Tampereelle asti lähteä toteamaan, että mitään kasvainta ei olekaan.

Toivottavasti isäsi tosiaan antaa palautetta sille testamentista huudelleelle lääkärille, ja muutenkin. Sietääkin pitää kriisikokouksia, kun diagnoosit menee noin täydellisesti metsään.

[L-S]

Kiballe pikaista paranemista

Ja Aukku
Tosi hienoa, ettei isällä olekaan syöpää, mutta aika käsittämätöntä kyllä. Miten voi olla, että ensin ollaan täysin varmoja ja sitten yhtäkkiä ei olekaan mitään ongelmaa. Luuisi, että tutkimusten pitäisi olla huolellisia ennen kuin mitään kuolemantuomioita julistetaan, mutta ei kyllä ole tässä tapauksessa voinut olla kovin huolellista.

[Aurora B.]

Ilmeisesti nämä kudospainaumat näkyvät samankaltaisina varjoina röntgenissä kuin pienisoluinen syöpä. Faija meni kuvauksiin, kun keuhkoputkentulehdus pitkittyi ja hän alkoi yskiä verta. TK-lääkäri oli tuumannut, ettei saa kuvista selvää, mutta sairaalalla keuhkolekuri oli heti "nähnyt" siinä parantumattoman syövän, ja meni antamaan "diagnoosinsa" ja "ennusteensa" ennen kuin lisätutkimukset oli edes aloitettu. Eikä edes maininnut isälle mistään alustavista diagnooseista ja että lopullinen tulee tarkempien tutkimusten jälkeen.

Tampereelle faija joutui, kun kaikki muut testit, koepalat, verikokeet, keuhkomittaukset sun muut olivatkin sitten ristiriidassa tuon epäilyksen kanssa. Siellä sitten saatiin sellaiset kuvat keuhkoista (paremmat vehkeet yliopistollisessa sairaalassa kuin täällä periferiassa), että voitiin todeta, ettei ole syöpää.

Mun mielestä se lääkäri teki ihan kardinaalimokan julistaessaan "diagnoosinsa" ja vielä kaiken lisäksi tuomionsa ennen kunnon tutkimuksia. Totta kai epäilyksestä saa puhua, että mitä ollaan etsimässä, mutta isälle se esitettiin kiveen hakattuna totuutena. Grrrh.

[Pascal Lemoix]

Onpas täällä ikäviä asioita.

Kiballe paranemista Elämä osaa kyllä olla... tosi veemäistä välillä. Että ensin tulee turpaan ja sitten tulee uudestaan turpaan ja sittenkin vielä turpaan.

--

Aukun isän tapauksesta voin sanoa sen verran, että olen elänyt läpi kyseisen tunneskaalan, kun omalla isälläni oli ns. "viikon syöpä". Eli se näytti päivänselvältä tapaukselta, kunnes koetulokset muuta todistivat. Se oli kyllä uskomattoman lamauttavaa aikaa ja kaikessa tekemisessä oli vähän niin kuin verho edessä, että aika puolivaloilla mentiin ja oli tuota Marengin mainitsemaa tunnetta, että ei saa iloitakaan sitten mistään ja kun mitään ei voi tehdä eikä tuollaisiin tilanteisiin ole edes minkäännäköistä keskustelukulttuuria perheessä. Keskustelu jää näennäiseksi ja kukaan ei tiedä, miten pitäisi olla.

Tuollaisessa tuomionjulistuksessa on tosiaan hyvinkin vakavia seurausmahdollisuuksia, kuten se, että potilas lopettaa elämänsä ja sitten saadaankin tulos, että ei ollutkaan. Brutal

[Maija]

Kiballe voimia toipumiseen!

Ja Aukulle sympatiat tapahtuneesta. Aika hirveältä kuulostaa tuollainen virhearvio.

---

Jos minulla on jotain ilmoitettavaa, niin se, ettei tämä sunnuntai ole minua varten.

[marenkienkeli]

Melkoinen arviointivirhe Aukun isän tapauksessa. "Varma" diagnoosi ei olekaan varma. Hienoa kuitenkin, että virhe sattui näin päin.

Höö. Laiska sunnuntai. Pitäis saada jotain aikaiseksi, mutta nettailen vain ja ikävöin Poikaa. (Johan siitä on reilu 2 vuorokautta, kun nähtiin viimeksi. ) Onneksi illalla on kuitenkin jumppaa tiedossa, joten pakko nostaa perse ylös tuolista ja tehdä jotain hyödyllistä.

[Shay]

Höö. Laiska sunnuntai. Pitäis saada jotain aikaiseksi, mutta nettailen vain ja ikävöin Poikaa. (Johan siitä on reilu 2 vuorokautta, kun nähtiin viimeksi. )

Kaks viikkoa täällä, kun on kultaa viimeksi nähty. Tyhmä ikävä. (Piti tulla pistämään paremmaksi )

Päivä on taas menny pihaleikeissä (=töissä) ja kouluhommien ihmettelyssä. Aina välillä olen onnistunut
hetkeksi jumittamaan naamakirjaan, vaikkei siellä ikinä mitään tapahdukkaan. Pitäisi vieroittaa itseni
tästä tietokoneesta, ettei aina, kun tulee ulkoa sisälle tai jostain kotia, tulisi ekana pistettyä konetta
päälle, kun tietää, ettei siellä mitään ole. Heittäytyisi vaikka sängylle ihmettelemään, kun kotiin tulee
tai lukisi lehtiä tai kirjoja, kun niitä ei muka koskaan kerkeä lukea. Pitää laittaa tietsikan virtanapin
päälle joku "Älä tee sitä!" -lappu...

[päivänpolttaja]

Tiedän, että ikävä voi olla erittäin kiduttava tunne.