Kriisi.
Sain kauttarantain kuulla, että olisi oman alan töitä tarjolla. Tai niin tarkkaa tietoa en saanut, että onko kyseessä varmasti restaurointihommia, eikä mitään tavallista raksamaalausta. Semmoisessa mun pää ei kestä, kun olen sitten vain vihainen siellä koko ajan.
Kuitenkin nyt tutkiskelin firman sivuja ja molempia tekevät.
Nyt voisi siis hakea, mutta mutta... Kirjoitin tähän jo pitkän listan pohdintoja mitä tässä kannattaa tehdä, mutta kirjoitettuna kaikki syyt kuulostivat sellaiselta, että olen laiska paska.
Nyt olen kuitenkin "vapaa", eikä rahaa jäisi töissä käydessä niin kamalasti enempää käteen kuin nyt, kun toistaiseksi saan vielä korotettua päivärahaa. Kun kuitenkin pidän tätä vapaa-aikaa itselleni nyt tärkeämpänä kuin rahaa, mutta toisaalta kokemus taas karttuisi ja joudun mä sitä työtä hakemaan kohta kuitenkin ja ja ja...
Nyt olisi ollut aikaa saada itseään kuntoon ja pohdittua, mitä oikeasti haluaisin... ja silti mä haluaisin tehdä _jotain_. Ja miten mun vyöhyketerapiapintojenkin sitten käy. Siihen on vielä varaa mut ois kiva jos sen takia ei kuitenkaan olisi niin tiukkaa, mut jos menen töihin niin sitten ei ole aikaa opiskella ja sitten se jää siihen kunnes aina välillä jaksain taas vähän edetä ja matkustelua saattaisi olla ja ja...
Siis herranjestas. Nyt on kyllä jossain vikaa, kun näin jahkaan.
Eikä töitä ole vielä edes näköpiirissä.
No ehkä mua oikeasti laiskottaa ja ehkä en edes osaisi mitään.
Ihan tyhmää.