Pikkuihastuksia.

[Maija]

Mä olen jo siinä mielessä luovuttanut miesten suhteen, että jos se ei ota yhteyttä, annan olla.
Aina kun koitan itse olla aloitteellinen, homma kusee jollain tavalla kuitenkin ja saan vain siipeeni.
Eihän negistelyllä ja välttelyllä oikeasti mitään koskaan saavuta, mutta ei saavuttanut aloitteellisuudellakaan,
joten sama se.

Entäpä jos miehet ajattelevat samoin? Eivät kaikki miehet saamiaan pakkeja aivan niin helposti ota kuin yleensä oletetaan. Aloitteen tekeminen on puolin ja toisin yhtä vaikeaa, valitettavasti.

[Pascal Lemoix]

Vinkkinä miehille:
Kertokaa mitä mielessä liikkuu, niin että ei tungeta liian lähelle. Sen jälkeen annetaan neidolle tilaa ajatella
ja tulla itse teidän luoksenne. Kehoituksia ja rohkaisuja saa olla useampia, jos vastaus ei ole ei kiitos, mutta
tila ja kunnioitus pitää muistaa pitää yllä.

Mä en ole koskaan kauheasti ymmärtänyt tällaisten kohtien ja pykälien päälle, että ensin näin ja sitten odotus ja sitten näin. Mä ajattelen enemmän "Kyllä tai ei", kas siinä pulma -pohjaisesti.

Eräs ystävä on ollut jo useamman vuoden "mahdollisesti"-vaiheessa ihastuksensa kanssa. Mun makuun tuntuisi turhalta olla kauan jossain välitilassa, kun kysyäkin voi.

[Kuolo]

Tässä varmaan ollaa lähellä vastausta kysymykseen: Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Johtuu siitä, että renttu uskaltaa lähestyä kun sit taas kiltimpi pelkää loukkaavansa. Onhan kuitenkin yhteiskunta opettanut, että miehet on sikoja. Ne jotka ei taho olla, ei saa mitään ja ne jotka ei välitä saavat. Lopputulos pidemmällä tähtäimellä sit ei välttmättä ollukaan niin hyvä.

No tuskin tää teoria on kuitenkaan kaikkipätevä. Tullu vaan mieleen aina kun miettii: "Mistä hitosta ne näitä oikeen löytää?"

[Pvi]

Vinkkinä miehille:
Kertokaa mitä mielessä liikkuu, niin että ei tungeta liian lähelle. Sen jälkeen annetaan neidolle tilaa ajatella
ja tulla itse teidän luoksenne. Kehoituksia ja rohkaisuja saa olla useampia, jos vastaus ei ole ei kiitos, mutta
tila ja kunnioitus pitää muistaa pitää yllä.

Mä en ole koskaan kauheasti ymmärtänyt tällaisten kohtien ja pykälien päälle, että ensin näin ja sitten odotus ja sitten näin. Mä ajattelen enemmän "Kyllä tai ei", kas siinä pulma -pohjaisesti.

Eräs ystävä on ollut jo useamman vuoden "mahdollisesti"-vaiheessa ihastuksensa kanssa. Mun makuun tuntuisi turhalta olla kauan jossain välitilassa, kun kysyäkin voi.

Kah, kun on kirjoittaminen vaikeaa...
En siis tarkoittanut, että olisi olemassa joku kaava. Että ei saa ottaa yhteyttä heti seuraavana päivänä vaan pitäisi odotella joku tietty aika.
Ennemminkin kunnioitus ja kuuntelu olisi etualalla. Olla selkeä siitä mitä itse haluaa (mikä on vaikeaa) ja antaa toisen tehdä omat päätökset. Esimerkiksi: kirjoittaminen on niin vaikeaa, haluaisin jutella kasvotusten. Jos sinä haluat, niin voitaisi mennä vaikka kävelylle.

Pitkään roikottaminen eipäsjuupasvaarinhousut-meiningissä on julmaa. Siinä tämä tietämätön usein vaan nautiskelee toisen ihailusta ja rakkaudesta antamatta itse mitään takaisin. Toinen tyyppi taas kosiskelee montaa tyyppiä, kun ei osaa valita. Kyllähän se tietysti on hankala paikka, kun kukaan ei ole täydellinen, mutta minä en suostu moiseen palloilun kohteeksi. Jos vähän niinkun vehtaa yhden kanssa, niin en tunne oloani kovin imarrelluksi, jos siihen joukon jatkoksi kokeiltavien listaan liitetään.

[Pvi]

Tässä varmaan ollaa lähellä vastausta kysymykseen: Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Johtuu siitä, että renttu uskaltaa lähestyä kun sit taas kiltimpi pelkää loukkaavansa. Onhan kuitenkin yhteiskunta opettanut, että miehet on sikoja. Ne jotka ei taho olla, ei saa mitään ja ne jotka ei välitä saavat. Lopputulos pidemmällä tähtäimellä sit ei välttmättä ollukaan niin hyvä.

No tuskin tää teoria on kuitenkaan kaikkipätevä. Tullu vaan mieleen aina kun miettii: "Mistä hitosta ne näitä oikeen löytää?"

Niin, ei varmaan kaikki naiset rakastu renttuihin, mutta kai se sanonta jostain on saanut lähtönsä, eikä ole ihan tuulesta temmattu.

Jos lähestymisen tekee rehdisti, ei liian humalassa ja kunnioittavasti, ei se ole lainkaan loukkaavaa. Päin vastoin. Ja jos se loukkaa, niin neito pääsee siitä kyllä yli, jos kunnioittava asenne säilyy pakkien jälkeen.
Eikä miestenkään kannata moisesta liikaa loukkaantua, vaikka onkin herkkä asia kyseessä. Ajattelee niin, että antaa mukavalle ihmiselle lahjan, kehun ja tykkäyksen osoituksen, mielenpiristyksen. Jos ihanasti käy, saa vastalahjan, mutta siinä on jo paljon, että saa toiselle antaa.

[Pvi]

Kolmas putkeen...

Testataan nyt taas kerran, että mitä käy ja miltä sitten tuntuu.
Ehkä täältä irtoaa edes pienet paijaukset jos pakit musertaa liiaksi.

Sillä onhan sanottu, että mummona sitä useimmin katuu asioita, joita ei tenyt.

[Emilia]

Sillä onhan sanottu, että mummona sitä useimmin katuu asioita, joita ei tenyt.

Todellakin! Tulta päin sanoi mummo lumessa, vai mikä se oli. :hissu:

tsemppiä!

[Pvi]

Kiitos Emilia

Varovaisesti mennään, mutta liikkeellä ollaan.

[Nugat]

Äärg. Ihastumisvaihde kytkeytyi päälle. Ilman sitä olisi helpompi olla luontevampi ja... tavallinen eikä semmoinen änkyrä. Varsinkin kun tämä ihastuminen on aivan turha ja tavoittamaton.

No ehkä se tuo arkeen hieman jännitystä ja iloa.

[Kuolo]

Ihan saa semmosen kuvan, että siullä on tapana vähän jännittää tämmöttiis asioita

[Nugat]

Ihan saa semmosen kuvan, että siullä on tapana vähän jännittää tämmöttiis asioita

Saattaa olla. Ei kai se vain näy?

[Kuolo]

En tiiä näkyykö, mutta veikkaisin, että näkyy

[Nugat]

[Pvi]

Oli ihan pakko kaikkien erikoisuuksien keskellä vähän pommittaa pikkuihastusta.
Mä en ole huomannut, että se olisi osoittanut mitään normaalista ja kohteliaasta vuorovaikutussuhteesta poikkeavaa. Itse taas vähän salatiirailin sitä pari viikkoa takaperin. Sillai että hän kyllä huomasi.

Muuten ihan kivaa, mutta en yhtään tiedä millaisen jonon hännille olen itseäni oikein tunkemassa.

[Nugat]

Olen pikku-ihastujien kohteena. Toinen on ihan söötti, hymyilee niin nätisti ja katsoo silmiin. Tulee mieleen koiranpentu, jonka silmät kirkastuvat ja häntä alkaa heilumaan kun emännän näkee. Toinen on niin cool, mutta erittäin, erittäin avulias ja.. no, mukava hänkin.

Mutta tietenkään mun viisari ei värähdä kummankaan suuntaan, eiiii. Aikaisemmassa viestissä mainitsemani ihastuminen jatkuu ja hän osaakin ilahduttaa kovasti päivää. Taitaa se musta pitää. Mutta toivottavasti ei alkaisi pitämään liikaa. Olis ees pikkuisen nuorempi, niin sitten ottaisin kaikki konstit käyttöön.

Ihan keijoa. Kevättä ilmassa.

[Pvi]

VOihan pikkuihastujia.

Itsestäin olen huomannut, että kun olen ollut pikkuihastuksen seurassa tunnen oloni kovin levottomaksi ja rumaksi.
Hölmö minä.
Höh jä pöh.

[Emilia]

Spontaani käytös ja tuntematon komistus.

Annoin numeron, jää nähtäväksi tekeekö se sillä mitään.

[Pvi]

Hyvä Emilia!
Välistä pitää vähän poiketa totutusta.

[Emilia]

Ei ole ainakaan tähän mennessä mitään numerolla tehnyt.
No, kannatti yrittää. Eipä ainakaan tarvii miettiä, mitä jos olisin..

Saattaahan se ehkä vielä joku päivä soitellakin......

[Nugat]

Olen pikku-ihastujien kohteena. Toinen on ihan söötti, hymyilee niin nätisti ja katsoo silmiin. Tulee mieleen koiranpentu, jonka silmät kirkastuvat ja häntä alkaa heilumaan kun emännän näkee.

Voi luoja kuinka hän edelleen katsoo silmiin ja hymyilee. Ja enhän mä voi olla hymyilemättä takaisin, vaikka muuten sukat ei pyöri jalassa. Voi että... Mie pelkään, että kohta hän luulee munkin olevan kiinnostunut hänestä kun aina virnuilen ja sitten sen sydän särkyy jos tulee sellainen kamala tilanne, että joudun torjumaan jotenkin. En haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä. Toivottavasti tämä jatkuu vain mukavan flirtin merkeissä. Eihän sitä tiedä jos itsekkin innostun hänestä joskus enempi, mutta nyt ei ainakaan tunnu siltä.

[damn]

Minulla on ihastus, en nyt tiedä voiko sitä ihan pikkuihastukseksi sanoa, kun sitä on jatkunut todella kauan ja olen ihan lääpälläni. Pikkuihastus kuitenkin siinä mielessä, ettei meidän välillä juurikaan mitään ole tapahtunut, sellaista kaukaista haaveilua tämä lähinnä on ollut. Katsellaan toisiamme ja hymyillään, kellään ei oo niin suloiset silmät ja hymy, kuin sillä pojalla. Menee kunnon sähkövirta kropan läpi kun katseet kohtaa. Minä en yleensä ole kovin ujo miesten seurassa, mutta aina kun tuo tulee näköetäisyydelle, niin taannun teinitytön tasolle ja en saa sanaa suustani. Meillä on paljon yhteisiä tuttuja, joten on vähän koomista, kun minä aina mykistyn, kun se liittyy seuraan. Tai juttelen sujuvasti kaikkien muiden kanssa, mutta tuota vaan vilkuilen ja hymyilen tyhmästi. Alkaa jo pikkuhiljaa ottaa päähän tämä tilanne, kun tätä on jatkunut viime kesästä asti(välissä kyllä seurustelin toisen miehen kanssa ja sillon en sitä vilkuillut... paitsi ehkä joskus vahingossa ), miksei nyt oikeesti voisi jo tapahtua jotain?!?

[Pvi]

En tiedä, auttaako tämä damskulaa, mutta omaa pikkuihastustani olen pikkasen 'tökkinyt'. Että tässä mä nyt oon, jos haluat.
Kyllähän hän sitten ihan omatoimisesti uskalsi kävellä munkin luokse ja mentiin kotia kohti yhtä matkaa. Siinä vaiheessa, kun meidän kotimatka ei ollut enää yhtenevä hän halusi pysähtyä ostamaan ruokaa... muttei viitsinyt kysyä, että onko mulla nälkä, tai haluanko jäädä seuraksi. Sen sijaan mainitsi semmosen nätin tanssijanaisen nimen. Tämä on meidän yhteinen tuttu, mutta vaikutti vähän siltä, kuin he saattaisivat olla enempi tuttuja keskenään.

Että yritetty taas on, mutta homma ei vaan tunnu selkenevän.

Hitaasti.

Vanha sydämenkääntäjä ilmoitti että tulee kohta kuukaudeksi kaupunkiin. Ja että saattaa tarvita yöpaikkaa. Jos pikkuihastuksen laita selviäisi siihen mennessä, niin voisin taas kerran onnettomasti ihastua tähän vanhaan, joka ei missään tapauksessa ole varteenotettava kumppani. Sen olen jo oppinut. Toisaalta jos pikkuihastus olisiksin sitten mahdollinen, niin ei tarvitsisi huolia, että vanha hurmuri pääsisi millään tapaa yllättämään.

Musta on tullut vanha. Koitan suojata sydäntäni.

[damn]

Pikkuihastukseni pyyti mua treffeille . Kuolenko nyt vai heti??? Paniikki!!!

[Pvi]

Huippua!

Onneksi jotkut osaa ja uskaltaa. Toivotaan että tyyppi on sopivasti mukava.

[L-S]

Jee, damn!

Mä olen jo hyvin pitkään ollut sillä kannalla, että kaikki ihastuminen on turhaa

Mutta saa kai ihan mini-ihastus silti olla? Jos toisella on äärettömän söpö hymy? Ja jos tekisi mieli istua viereen.
Ei mitään järkeä tietystikään, tyyppi on 22 vee ja muutenkin tilanne on mahdollisimman epäsopiva tällaiseen nyt. Joten tämän voinee unohtaa viimeistään ensi viikolla.