Pimpelipompeli
Kuluipa kevät nopeasti, vähän liiankin, jos saan sanoa. Nautin melkein joka hetkestä. Harjoittelupaikkani muu henkilöstö oli aivan huippua, viime viikolla hyvästelin viimeiset ja oli haikeaa. Minä jään, muut lähtivät koteihinsa eri puolille Suomea. Vietin tuossa ennen Pomon lomalta paluuta noin 32 tuntia työpaikalla.
Se oli jännittävää. Viime viikolla aloin tuoda töitä kotiin, puolen vuoden ikäinen pentu vailla kotia, miten se meillä jo olikin harjoittelussa kotioloihin
Sille on nyt oikea koti mahdollisesti tiedossa, mikä on hyvä - itse kaupittelin sen, olen ylpeä.
Olen saanut kevään aikana tehdä juttuja konkreettisesti, paskan lapioimisesta lähtien aina safarioppaaksi asti, olen tykännyt erittäin suuresti. Joku lähteneistä työntekijöistä sanoi, että jos kesän jälkeen tulen VIELÄ töihin, olen suoriutunut psykologian erikoistumistutkintoa vastaavasta urakasta - Pomo vaimoineen eivät ole ehkä helpoimpia ihmisiä.
Olen kyllä jo kahden päivän kaksistaanolon jälkeen kokenut mooonta monta kertaa olevani maan matonen ja tyhmä kuin saapas - miten joku osaakin esittää kaikki asiat niin, kuin ne olisivat minun syyni tai aikaansaannostani?
No, onneksi miljöö on töissä sellainen, etten voi olla kovin kauaa kiukuissani, kun on maailman symppiksimpiä otuksia kavereina. Pikkuhuskyt ovat leimautuneet ehkä eniten minuun, samoin IHANA reilun vuoden ikäinen susityttö, jota käyn kurmottamassa ja hypyttämässä päivittäin
Tanssii susien kanssa