Sadepäivää on kiva viettää fordaillen.
Tenttikirjat saavat odottaa. Sitä paitsi mulla on hyvä romaanikin kesken.
Oon tässä kolmatta viikkoa vähän niinku kesäleskenä, kun hellu on viettänyt aikaa kotikotonaan kaaaaaukana täältä eli Etelä-Suomessa. Saisi se kyllä tulla jo takaisin. Ristiriitaiset fiilikset - ihanaa kun se tulee, mutta vähän pelottaa. Mitä jos se onkin tykännyt yksinolosta enemmän kuin minusta
Toisaalta luulen, että ehkä se on tehnyt sille vain ihan hyvää. Ainakaan se ei ole ollut yhtään ahdistunut, kun ollaan juteltu puhelimen tai tietokoneen välityksellä. Kun silloin ennen sen lähtöä nyt oli vähän mitä oli. Mutta hei, oli sillä kuulemma vähän ikäväkin jo!
Kesätyönikin loppuivat jo. On ollut ihan kivaa kai. Olen nähnyt kavereita ja yrittänyt nauttia yksinolosta välillä onnistuen, välillä ahdistuen. Parasta kesässähän on se, että mennään porukalla johonkin puistoon hengaamaan kauniilla säällä ja sitten jäädään sinne istuskelemaan koko valoisaksi yöksi ja päädytään siitä hassuihin paikkoihin. Tänä kesänä niin ei tosin ole tapahtunut yhtä usein kuin viime kesänä. Harmi. Pöhkö kun olen, olen myös mennyt sekoittamaan unirytmini niin, että heräsin tänäänkin vasta puolenpäivän aikaan. Vähän morkkis on, kun noin pitkään nukkuu, vaikka eipä mulla toisaalta olis pakottavaa tarvetta nousta aiemmin.
Odotettavissa tällä viikolla: viikonloppu teltassa korvessa, kivaa musaa, kivoja kavereita, paljon alkoholia, hassuja juttuja. Ihan jees.
Vielä kun saisin nämä pari päivää kulumaan. Pitää kai oikeasti lukea siihen tenttiin...