Kansallisteatteri.
PIrkko Saisio - Homo!Torstaina 27.10.2011.
Pohjalle kerron sen verran, että näytöstä edelsi kallonkutistajan sohvalla käyminen, jolla uskon vahvasti olleen vaikutusta.
Samoin sillä, että odotimme Suvin kanssa eräässä nimettömässä (helvetin) ravintolassa 30min ja saimme vain tervehdyksen astuessamme sisään. Tarjoilija käveli ohitsemme toistuvasti
Annoimme palautetta!
Mutta siitä Homo!sta.
Olihan se vaikuttava. Jo heti alkuun syötetään ajatus piiloviesteistä ja symboliikasta. Mies sukkahouissa ja jykevä tammikaappi. Selittelemässä miten se ei nyt ole sitä miltä näyttää ja kun hän vielä muuntuu teatraalisella tavalla puuksi, niin minut on nalkitettu. Lopullisen niitin iskee varjohahmot, jotka esittävät jääkiekkoilijoita ja stomp-rytmiikkalla aloittava biisi.
Mä olin ihan ready. Vasta väliajalla mun vierustoverit kertoi että ne varjohahmot oli pelkissä kalsareissa. Mä mitään ollut huomannut, kun olin niin stompin huumassa. Ha!
Rea Mauranen
Jestas mikä karisma! Sen pystyi tuntemaan ihan kokoajan hänen ollessa lavalla. Olin aivan aseeton hänen näyttelemisensä edessä. Samoin Juha Mujeen komiikka oli takuuvarmaa ja aivan prima-laatua.
Haluatteko kuulla miten upea Riku Nieminen oli?! NO AIVAN ILMIÖMÄINEN!
Nuoremman polven näyttelijäporukassa Nieminen on aivan huippu. Tokihan mulla oli siitä aavistus jo pari vuotta sitten, mutta nyt se Niemisen tähti on päässyt vasta irti. Mulla polvet tutisi pariinkin otteeseen hänen laulaessaan, mutta mikä akrobaatti!!
Anna Paavilanen ja Kristiina Halttu tekivät hyvät suoritukset myös. Halttu oli ihanan rento lavalla, kun Paavilaisen kiristely haittasi vähän. Paavilainen on ihan ok lavalla, mutta jotenkin siinä vähän on juttuja jotka mua häiritsee. En tiedä oliko se tekniikka, vai hänen oma laulutekniikka mutta muutamat sanat hävisivät ihan kokonaan hänen lauluistaan.
Mutta mielestäni eniten Homo!sta saa irti kun tuntee vähän homosuomen historiaa ja Pirkko Saision historiaa. Käsiohjelma avaa molempia hieman, mutta en tiedä onko se tarpeeksi.
Tämän kaiken hahmottaminen jyrän lailla vyöryvien tapahtumien ohella voi olla hankalaa, jos siitä ei tiedä mitään. Varmasti putoaa helposti kärryiltä.
Dialogeissa on herkullisia vitsejä tämän päivän politiikasta. Ironia, satiiri ja karikatyyrillinen tyypitys toimivat. Varsinkin näiden näyttelijöiden kesken. Sen lisäksi myös osa sivussa hyppivistä hahmoista. Kuten H.C Andersen, jossa Katariina Kaitue on
Kaitue nyt on ihan yhtä ihanan tarkka kuten aina. Jestas! Kaitue ehkä kuitenkin jää Maurasen, Mujeen ja Moritzin näyttelijän jalkoihin. Myös Nieminen kiilaa ohitse, koska on suurelle yleisölle ollut tuntemattomampi. Sama on Pääkkösen kanssa. Tekee hienon roolityön monessakin kohtaa, mutta jää niin jalkoihin
Ohjaus, koreografia ja musiikki ansaitsevat erityismaininnan, koska ovat silmiinpistäviä ja hioutuneet yhteen ja tasavertaisia. Jos joku näistä olisi Homo!ssa heikko, lopputulos olisi varmasti huonompi.
Siellä on elektroniset rummut, joiden mörinän vuoksi mä olisin voinut kuolla! Juuri ne sellaiset millä saa seinät tärisemään ja rumpufanaatikon maailman sykähtämään. I-HA-NAT!
Ja kyllä tutajaminen tuntui hyvältäkin.
Arvatenkin loppulaulu kolahti muhun eniten.
Oisko täällä se maa, missä jokainen saa rakastaa ketä itse haluaa?Vuodatin sen vuoksi kotimatkalla pienen kyyneleen.
Mutta ehdottomasti Homo! sopii parhaiten Kansallisen suurelle näyttämölle. Ei millekään pienille rupukopeille. Ja ehdottomasti nämä näyttelijät ja heidän karismansa.
Suosittelen. Paljon!