Mulla olisi lähtenyt järki, jos lopputyötä olisi pitänyt väsätä edes vuosi. Tosin vaikka tykkäänkin tehdä nopeasti ja täydellä teholla, niin vähän turhan tiukkaan oma homma meni...
Syksyllä -98 olin vaihdossa ulkomailla, kevät -99 meni työharjoittelussa. Vuodenvaihteen jälkeen kävin ohjaajan juttusilla omasta mielestäni mielenkiintoisen aiheen kanssa, jonka keksin työharjoittelussa ja sain hyväksyvää muminaa. Ikävä vaan, ettei lopputyötä voinut kuitenkaan tehdä tuolle työharjoittelupaikalle. Keväällä pistin alueen firmoille kyselyjä. Kesään mennessä olin peräänsoitteluista huolimatta saanut vain pari hassua vastausta, ja ohjaajan kanssa tultiin siihen tulokseen, ettei siitä kyllä mitään tutkimusosiota lohkea. Kyselyssä oli paljon rahoitusasioista kysymyksiä, ilmeisesti firmat eivät halunneet mitään lukuja paljastaa, vaikka vastauksen sai antaa täysin anonyymisti. Olin ihan hukassa ja uutta aihetta ei meinannut millään muodostua. Kaikennäköisiä vaihtoehtoja esittelin ohjaajalle, mutta mikään ei oikein saanut tuulta alleen.
Syyslukukausi -99 alkoi, kaikkine vaihdon ja työharjoittelun aiheuttamien kurssiruuhkien kanssa. Jouluksi olisi pitänyt saada paperit kouraan, jotta oltaisiin menty suunnitelmien mukaan 3,5 vuoden opiskelulla.
Sitten keksin aiheen, joka ei kiinnostanut pätkääkään itseänikään
Sain idean, kun palloilin kirjastossa ja siellä oli aiheesta jos jonkin näköistä lippulappua ja esitettä. Siis EU:iin liittymisestä ja sisämarkkinoista. Ainakin materiaalia oli... Jopa liikaakin. Koska aihe oli niin laaja, niin keskityin kaupallisella puolella opiskelevana tietenkin tavaran vapaaseen liikkumiseen. Ei kun uutta kyselyä firmoille, soittelua ja rukoilua, että vastatkaa ny pliis. Edelleenkään vastausmäärä ei ollut häävi, mutta sai luvan kelvata. Syksy oli jo pitkällä, tonnin verran materiaalia luettuna, lopputyötorso koneella ja kourallinen vastauksia kädessä totesin, että taitaa valmistuminen viivästyä puolella vuodella. Koulupäivät venyivät pitkiksi jo ilmankin.
Moni luokkakaverikin päätti suosista jättää lopputyöstressin keväälle. Isommalla porukalla aiheesta juteltaessa sain yhtäkkiä kauhean vimman yrittää valmistumista kuitenkin jouluksi. Ei muuta kuin yötä päivää koulua ja lopputyötä. Koska elo ei ollut vielä liian vaikeaa, päätin erota silloisesta avokista samaan syssyyn ja muuttaa pois yhteisestä kodista
Sossussa piti käydä itkemässä rahaa vuokratakuuseen ja elämiseen. Opintoviikkoja napsahteli keskivertoarvosanoin. Aivan sama, pohdin, kunhan saa hommat alta pois.
Sain sen lopputyön kuitenkin valmiiksi parissa kuukaudessa, muiden hommien ohella. Hirveää kuraa se mun mielestä oli, mutta edelleen aivan sama. Opponoinnit sun muut suoritettiin hyväksytysti. Viimeinen tentti oli valmistumista edeltävänä päivänä
Se meni ihan *tuiksi, mutta läpi kuitenkin. Opettaja kehui mun työtä ja harmitteli, kun ei vastausten määrän vuoksi ei voinut antaa parempaa numeroa (3), vaikka työ kokonaisuudessaan olisi sen ansainnut. Siis se sama työ, mikä oli omasta mielestäni ihan hirveää kuraa. Sain myös sinnikkyydestä kiitosta
Sain paperit joulun alla -99, ja huokasin, että vedän lonkkaa ainakin puoli vuotta. Puolentoista viikon päästä tuli jo kutsu töihin edelliseen harjoittelupaikkaan hommiin
Sitten ohjaaja lähestyi mua kertomalla, että yhdessä firmassa olisi vakituinen työpaikka auki, ja minä soveltuisin siihen mitä parhaimmin... Tänne mä sitten pääsin/jouduin ja täällä edelleen nakotan
Kukaan ei ole koskaan valmistumisen jälkeen kysellyt todistusten tai lopputyön perään. Koko syksystä opin sen, että mä selviän mahdottomiltakin kuulostavista hommista, jos vaan haluan. Kuten myös sen, että mulla on taito kirjoittaa parissa kuukaudessa 80 sivua kuraa niin, että se vaikuttaa hyvältä ja pätevältä