Pööh. Mua pompotetaan pitkin kaupunkia. Outoa, kun aikaisemmin olin pitkään samassa kohteessa, niin nyt lähes joka päivä on saanut loikkia kesken kaiken muualle. Mun kamat on kolmessa kohteessa ja nyt jännitän, mihin menen näiden (toivottavaasti) parin päivän rupeaman jälkeen, että keräänkö kamat kasaan paikkaan B, vilkaisen mitä A:lle kuuluu vai siirrynkö suoraan paikkaan E.
Mahdollista on myös, että alkuperäinen kohteeni A1 kutsuu hämmennysmiehen kera. Ja se ei juuri nyt ole mun mielenterveydelle sopivaa.
Tämä paikka C on kyllä erittäin ahdistava ja edellisellä kerralla teinkin hommat ennätysajassa, kun vain halusin äkkiä sieltä pois. Tylsää, kun ei ole edes tuttuja siellä töissä.
Toisaalta kohottaa hivenen itsetuntoa pomon sanat, että se ei uskalla laittaa ketä tahansa paikkaan C riehumaan, kun jotain tarttis saada valmiiksikin.
Tunnen olevani haluttu.
Mutta silti olisi kiva tehdä niitä mun oikeita hommia edes joskus.
----
Toisesta työstäni sain sitten hiljaista noottia mutkan takaa eräältä asiakkaalta, kun korotin hintojani. Perusteena opintojen määrä ja että tarttis ne kurssit saada joskus maksettuakin. Nyt olen sentään lähestynyt sitä hintaa, mitä muut ottavat, mutta silti vähän pienemmällä summalla. Mutta koska olen kiltti tyttö joka tuntee syyllisyyttä kaikesta, niin alkoi stressaamaan. Miksi on niin vaikea hinnoitella itseään tuntematta syyllisyyttä.