Päivä 3Aamiaisella kokeilen vaihteeksi sulatejuustotahnaa leivällä. Kalevia. Ja hyvin menee sekin.
Päivän ohjelmaa on vähän vähemmän kuin aiemmin. Tavoitteena on ostaa junaliput paluumatkalle ja illalla odottaa vielä yksi lätkämatsi. Lähdemme aamiaisen jälkeen niin hitaasti, että siivoja kerkeää koputtaa ovelle. Kysyn voiko tulla myöhemmin, esim. halv år myöhemmin
Hän sanoo, että ai halv timme ja alamme tehdä lähtöä.
Liput ostettuamme haluan mennä käymään Itä-Götanmaan lääninmuseossa, koska se näyttää olevan kaupungin harvahkoja turistikohteita, joka ei ole mallia friluft ja tarkoitettu kesää varten. Kaveri empii jonkin aikaa, ehdotan, että menee hotelliin huilaamaan, jos ei kiinnosta. Mukaan lähtee kuitenkin, mikä on vähän pettymys, koska matkoilla pitää monesti mielen virkeänä, ettei olla ihan koko aikaa yhdessä. Kun nyt ei häämatkallakaan olla. Ja häämatkallakin olisin mieluummin naisen kanssa.
Lääninmuseossa on ensin yleisiä osastoja, kaupungin historiaa keskiajalta uudempaan. Sitten on sellainen osasto, jossa on sielu, keho, mieli, vastustaja jne. Vastustajaosastossa on kaikenlaisia bannereita ja rintanappeja, millä on vastustettu ydinvoimaa, EU:ta, EEC:tä, USA:ta ja mitä milloinkin.
Aika samoja kuin meillä. Yksi osasto kertoo alkoholisimista, keho-osastossa on muovinen naiskeho metallisella kärryllä rintaimplantteineen, kuukautistuotteineen ja runsaine kosmetiikkoineen. Järjestetty aika inhottavasti. Seinällä on 15-vuotiaan kirjoitus, joka pohtii ulkonäön ja oman minuuden suhdetta.
Lopulta yläkerrasta löytyy vielä taideosasto, missä on kuvataidetta. Harmi, että löytyi niinkin myöhään, koska se on mielenkiintoinen. Muun muassa yksi todella puhutteleva Munch-kopio, joka tulvauttaa klassiset Oslo-muistot mieleen. Siinä on kaikki tyypilliset Munch-asetelmat. Yksi hahmo katsoo eteenpäin, muut eivät ja jotenkin on kamalaa kaikilla. Hallitsijoista oli monta mulkosilmäistä kuvaa, vaikka eivät olleet edes samasta naisesta. Uskontopuolella oli tosi puhutteleva ikoni, jossa näkyi ihmisen raakuus ja irstaus monessakin suhteessa. Yksi Jeesus-taulu toi mieleen pahan krapulan
Siinä oli orjantappurakruunu raapinut otsan verille ja silmät kovasti punersivat. Aika sellainen
Yhdessä osastossa kuvattiin, kuinka ohut lasi on lopulta elämän ja julmuuden välillä. Sitä symboloi kivellä rikki heitetty lasi ja enkelimäinen tyttö lysyssä. Sitten pyöri muutamia shokkivideoita, joita en jäänyt sen tarkemmin katselemaan. Kaveri tuntui aika kypsältä. Itse olisin ehkä istahtanut ja katsonut vielä loputkin osastot. Ai niin, tietokoneosastokin oli. Esillä koneet alkeellisista Kuusnelosen, Amigan ja Atarin kautta näihin nykyisiin. Samat olisin löytänyt kyllä omasta varastostakin melkein.
Kuusnelosella ja parilla muullakin koneella saattoi jopa pelata. Lähdimme siis museosta ja kaveri kysyi: Tuliko visioita? Aina, vastasin.
Tarkemmin en jaksanut eritellä.
Söimme paikassa, josta sai sekä hampurilaisia että pizzaa. Meillä oikeastaan aika harvinaista. Ikkunasta näkyy elokuvateatteri. Tekisi mieli mennä katsomaan The Girl with Dragon Tattoo. Ajan puitteissa voisi onnistua juuri ja juuri, mutta kiireeksi saattaisi mennä. Kävelemme kaupungilla. Suurtori löytyy ja sen ympäristössä on yllättävän monta kultasepänliikettä. Ainakin kun etsimme ruokakauppaa tai Pressbyrånia. Pienen haeskelun jälkeen löytyy sitten. Ostan irtokarkkeja: vadelma- ja lakritsiveneitä, kermatoffeita, kaikenlaisia sekalaisia. Peppi Pitkätossu -meininki
Ostan myös julmustia, joka on yleinen joulunajan juoma Ruotsissa. On oikeastaan aika hyvääkin ja olisi isommankin pullon voinut ottaa. Kaveri löytää Schweppes-kolaa ja ihmettelee, miksei meillä. Minä muistan, että olihan sitä ainakin 80-luvulla. Kaveri ei muista. Mutta ihan varmaan oli!
Lepäilyn jälkeen taas hallille - viimeistä kertaa tällä reissulla. Vähän alkaa olla jo ahdistusta reissun loppumisesta. Kipuamme yläkerrokseen, sinne on monet raput. Mielestäni yläkatsomossa tunnelma jää aina hieman vajaaksi, vaikka pelin sinänsä näkee ehkä jopa paremmin. Näkee, mutta ei tunne samalla tavalla kaikilla aisteilla kuin alhaalla, jossa on melkein osa peliä. Tämä peli alkaa Linköpingiltä huonosti - vierailijalla on heti pari hyvää maalipaikkaa, kotijoukkue vaikuttaa löysältä. Lopulta peli päättyykin 1-2, kirosanoja lausutaan. Porukka poistuu pettyneenä, mutta melkein jokaisella on juttukaveri. Pulputus käy. Parijonossa poistuu ruotsalainen. Suomalaisessa ympäristössä olisi monta yksinäistä miestä ja poikaa kiroamassa elämän kovuutta, painamassa päätä, vetämässä takkia tiukempaan ylle. Poimin puheesta, että mitäs nyt: karsintasarjako kutsuu. Pystyn siis aika hyvin kuulemaan palautteen jopa ruotsinkielisessä ympäristössä
Hotellilla kaveri katsoo Putouksen. Menen suihkuun ja ehdin sketsihahmokilpailuksi. Kyllästyttää. Toinen kaivaa vielä Putous - mitä heille kuuluu nyt -ohjelman. Katson sen juuri ja juuri. Sitten tulee liian monta jaksoa Mr Mallorcaa kohteessa
En enää katso, mutta kuulen valitettavasti. Ei ole, mihin paetakaan. Lopulta kone menee kiinni ja katson vielä ruotsalaista TV:tä unen saamiseksi. Cliffhanger, varma nukuttaja.