Minä sain silmälasit ala-asteella, muistelisin että viidennellä luokalla. Istuin tuolloin luokassa eturivissä (kenties pituuteni vuoksi), mutta havahduin katsovani kotona televisiota todella läheltä. Laseihin tulikin heti -2, joten en oikeastaan edes ajatellut, että olisin käyttänyt laseja vain silloin tällöin, kun maailma kirkastui niin huomattavasti. Muistan vieläkin sen ensimmäisen kerran, kun oli uudet lasit koulussa. Kuljetin lasit vaaleanpunaisessa silmälasikotelossa repussa ja ensimmäisen tunnin alussa laitoin ne sitten päähäni. Salaa kurkistelin ympärilleni huomasiko joku
Lasien saamisesta on vierähtänyt jo lähemmäs 15 vuotta, mutta käytössä on vasta kolmannet kehykset. Kerran yksiin kehyksiin vaihdettiin linssit, mutta muuten näön heikkeneminen ei ole ollut kovinkaan vauhdikasta. Nykyiset lasini ovat olleet käytössä vajaat kaksi vuotta ja kalliilla on kaikki kehykset ostettu. Ei siis ole kokemusta mistään ns. halpispokista. Nyt olen vain ihmetellyt, kun kehysten sivut ovat alkaneet näyttää likaiselta. En ole aivan varma, onko se likaa (voiko esim. hiuslakka tehdä pinnasta laikukkaan?) vai onko joku pinnoite/lakka lähtenyt osittain. Niin paljoa en tietenkään ole saanut aikaiseksi, että olisin käynyt asiasta kysymässä optikolla. Vanhana nikkeliallergikkona kehysten valinta tuottaa aina hieman harmaita hiuksia. Liikkeeseen astuessa näkee niin paljon ihania kehyksiä, mutta nikkelittömiä halutessa valikoima pienenee huomattavasti. Joku optikko on joskus kysellyt oireita. Kun oireita ei ole tullut farkun napista ja rintsikoiden hakasista, hän oli sitä mieltä, että todennäköisesti kestäisin myös sen pienen määrän, mitä kehyksissä olisi nikkeliä. On vain sen verran arvokkaita nuo kehykset, etten ole halunnut alkaa kokeilemaan, millainen sietokyky itsellä on.
Piilareita käytän hyvin harvoin. 6 vuotta sitten en voinut kuvitellakaan edes harkitsevani piilareita, mutta satunnaisessa käytössä ovat olleet varmaan jo sen viisi vuotta. Aiemmin siis olin sitä mieltä, että näytän täysin kamalalta ilman laseja enkä kyllä voinut kuvitellakaan työntäväni silmään mitään ylimääräistä. Nykyään pidän kehyksistäni niin paljon, että piilareita tulee käytettyä hyvin harvoin. Tietokoneella ollessa tai televisiota katsoessa silmät alkavat kuivua melko nopeasti, jos käytän piilareita. Luennoille lähtiessä en ole tainnut paljon kokeilla, miten hyvin silmät sitä kestäisivät. Juhlimaan lähtiessä laitan aina piilarit päähän, syytä en osaa selittää. Näytänkö kenties mielestäni nuoremmalta, paremmalta tai rennommalta? Sukujuhliin en aina piilareita laita, mutta muutaman kerran olen yllättänyt sukulaiset ja herättänyt ihmetystä, kun eivät ole tottuneet minua piilareissa näkemään. Myös tietyissä urheilulajeissa piilarit ovat ehdottomat, päälläni kun on tapana toimia magneettina, jos lähistöllä on palloja
Joku puhui ketjun alussa siitä, että juomassa ollessa hänen silmänsä kuivuivat. Itse olen ainakin huomannut sen, että kostutustippoja joutuu käyttämään suhteellisen paljon baari-iltoina. Itse olen ajatellut, että räpyttelen tuolloin vähemmän, milloin silmätkin pääsevät kuivumaan herkemmin. Tiedä sitten teorian todenperäisyydestä
Edit. Vielä oli tarkoitus lätistä laserleikkauksesta, vaikka kukaan ei mielipidettäni kysynytkään ja melkoisen vuodatuksen jo kirjoitinkin
Pidän ajatuksesta, että minun ei tarvitsisi enää ostaa kalliita kehyksiä, käydä piilaritarkastuksissa ja voisin käydä kylpylässä siten, että näkisin kunnolla ympärilleni. Tuttavani kertoi laserleikkauksestaan ja operaatiosta, mikä oli ollut hänen mielestään mukava ja helppo. Itse aloin voida pahoin. Ajatus siitä, että jotain välineitä työnnetään silmääni kiinni kuulostaa niin luonnottomalta. En siis voi oikeasti kuvitellakaan meneväni siihen. (Saa nähdä käykö tässä samoin kuin piilari-asiassa.) Mutta jos en voisi piiloutua lasieni taakse, miten sitten viestittäisin fiksuuteni