Kesän kohokohta; Road Trip Lappeenrantaan
Lähtö perjantaina. Herään TeatteriKeijon luota ja edellisen illan ensi-iltajuhlat vähän väsyttävät. Hän on nukkunut kolme tuntia ja jotain pätkiä sen jälkeen.
Väsyttää. Syömme aamupalaa, haukottelemme, tutkimme mikä olisi paras reitti perille. Pakkaamme tavarat ja yhtäkkiä kello onkin jo niin paljon, että Kuski ilmoittaa olevansa tulossa.
Tulee kiire
Miten tässä näin pääsi käymään? Hirveällä töhinällä viimeiset pakolliset hommat kuntoon, naama paikoilleen, vaatteet! Missä mun vaatteet, joissa voin istua autossa?! Pukeudun, tungen lakanat äkäseltään kyytiin ja heitän ne parvekkeelle, jotta Kuski vie ne autoon.
Starttaamme nokan matkaan puoli tuntia aiottua aiemmin. Majapaikkaan on ilmoitettu, ettemme ehdi kuudeksi. Kuskin hermo menee navigaattoriin jo ennen pääsyä moottoritielle. Huutaa sille pää punaisena. Musiikkivastaavana aloitan matkan Rammsteinilla. Basso vie varmasti alkumatkasta monta metriä meitä lähemmäs Porvoota. Takapenkiltä TeatteriKeijo iskee kylmällä lonkerolla mua olkapäähän. Teema on "uuteen nousuun".
Pysähdymme jossain ennen Kouvolaa, koska tulee nälkä. Kukaan ei ole syönyt mitään aamun jälkeen, muttei ole ollut ennen tätä nälkäinenkään. Ruuan saapuessa eteen kaikilla on sudennälkä ja pöydässä on hiljaista. Syön pitsaa, koska se on ainoa kasvisvaihtoehto
Pitsa on aika peruslätty. Sipulia ja semmosta. Likat syö kumpikin jotain pihvejä. Istutaan auringossa ja tuskaillaan kun on kuuma. Järjen jättiläisiä kerrassaan.
Ruuan jälkeen pikainen nestevaraston tankkaus autoa varten. Kuski haluaa batterya. Kassiin hyppää leguanaa ja lonkeroa. Ja vichyä.
Nenäliinoja, kun edelleen vähän pärskityttää.
Kouvola ja kuski muistaa että meillä on mukana kamera.
Toinen pysähdys ja kameran testaus. Paikassa myydään jotain kynttilöitä ylihintaan. Ja itse tehtyjä Marimekon kamoja, emmekä ole ihan varmoja tekijänoikeuksista. Emme osta mitään ja jatkamme autossa keskustelua tekijänoikeuksista. Pussit ja nyssäkät oli itse tehtyjä, mutta hintalapuissa luki "marimekko-laukku XXe". Logot ja kaikki tunnisteet puuttuivat ja muutama huonosaumainenkin tuote siellä joukossa pilkotteli. Otan tyhmiä kuvia, kun en osaa käyttää sitä kameraa.
Naurua piisaa ja navigaattori sanoo matkaa olevan jäljellä tunnin. Ehdimme ehkä sittenkin ennen kuutta perille. Päivitän facebookiin reissusta.
Löydämme leirintäalueen aika helposti. Nips ja naps vaan. Majoituspaikkana on mökki, jota muu porukka luulee huoltorakennukseksi. Yritämme tuulettaa tunkkaista ja kuumaa tilaa pitämällä ovea auki, mutta aika pian se on lopetettava, kun sitä porukkaa tunkee sumeilematta sisään kamoineen. Yhdelle mummolle suutun, kun löydän sen tiskaamasta meidän keittiössä. Oli livahtanut sisään kyselemättä mitään. Vasta kun kuulemme tiskauksen ääniä keittiöstä huomaamme mummelin siellä tiskaavan. Meidän tavarat on kuitenkin aika selkeästi eteisessä ja siinä keittiön hollilla odottamassa purkamista, kun me olimme vessassa/makuutuvassa/autossa. Ilmeisesti leirintäalueilla avoimet ovet tarkoittaa "tule sisään". Lähdemme katsomaan kaupunkia ja käymään kaupassa.
Lappeenrannan keskusta on loppujen lopuksi aika simppelisti hahmotettavissa. Suit ja sait vaan. Löydämme kaupan. Haemme aamiaistarpeet. Pysähdymme kahville ja skoolaamme perille pääsylle. Päivitän facebookia. Äitini soittaa ja puhelun aikana selviää, että olen 1/4 juurillani. Äidin äidin suku on sieltä kotoisin ja joku on ehkä siellä vielä elossakin sitä sukua. Olen ihan hämilläni, koska meillä näistä asioista ei paljoakaan puhuta äidin suvun puolelta. No, mikässiinä.
Lappeenranta näyttää kivalta. Käymme ajelemassa (kun ei voi kävellä...) Satamassa.
TeatteriKeijo pohtii mikähän järvi siinä on vesistönä. No, Saimaata! On vai? Sehän on Savonlinnassakin! Joo, se on aika iso tuo Saimaa. Saamme tilannekomiikasta aika makeat naurut, koska TeatteriKeijo on oikeasti ihan pihalla Saimaasta ja sen yksityiskohdista.
Ajelemme jonkin aikaa ja suuntaamme sitten takaisin leirintäalueelle. Pidämme mökin oven kiinni, kun laitamme vähän jotain toista vaatetta päälle.
Kuski käy suihkussa ja TeatteriKeijo vaan meikkaa. Mä vaihdan vaatteet, pistän piilarit, vähän sminkkiä silmille ja sitten mennään. Syömään.
Ruoka on hyvää, sitä on tarpeeksi. Joku Paikallinen kertoo meille juttuja Lappeenrannasta, kun taksikuski sanoi että paras nähtävyys on tie pois. Päätämme, että seuraavana päivänä käydään Kanavalla.
Iltamme päättyy jostain todella oudosta syystä night club Ilonaan
Parkkeeraan itseni Karaoke-puolelle, kun Kuski ja TeatteriKeijo heiluvat bändin ja diskon välissä. Laulan muutaman biisin.
Paikalla on ihan kelvokkaita laulajia, mutta myös "siideripissikset", jotka eivät osu yhteenkään nuottiin. Viihdettä kerrakseen. Tyttöjen naamat painavat enemmän kuin päällä olevat vaatteet. Loppuillasta heitä tulee lisää
Käyn itsekin kuuntelemassa ihan kohtuullista bändiä. Soittavat sukkahousuheviä ja rockia. Viihdyttävää.
Poistumme baarista ajoissa.
Seuraavana aamuna mökissä on kuuma. Kahdeltatoista on luovutus ja kello on yli kymmenen
Suihkuja, röökejä ja kahvia. Sitten Kuski aloittaa aamiaisen valmistamisen.
Juomme TeatteriKeijon kanssa ulkona yhdet Mimosat. Ei nousua, mutta hirveä väsymys ja olo.
Mimosa auttaa. Samoin aamiainen.
Pakkaamme kamat, auton ja mietimme suunnitelmaa.
Lähdetään etsimään sitä kanavaa. Jotain kilometrejä johonkin suuntaan.
TeatteriKeijo käy kuitenkin ensin lunastamassa meidän päivän kohokohdan liput.
Sen jälkeen suuntaamme kohti Saimaan Kanavaa ja sulkuja. Kuski ajaa aika kovaa. Silmät on kaikilla väsyneet ja melkein tulee riita. Löydämme kuitenkin ensimmäisen sulun ja kuski ajaa siitä ohi! Taas tapellaan. No, mennään sinne mihin kuski haluaa ja that's it. Sitä väsyttää.
Tulee toinen sulku. Otamme kuvia. Nyt jopa sinne facebookiinkin. Pysähdymme toisellekin sululle matkalla takaisinpäin. Bongaamme jonkun kartanon kahvilan ja menemme sinne. Siellä on viileää, kun aurinko muutoin porottaa täydeltä taivaalta. Viileys rauhoittaa meidät, samoin kahvi ja kakku. Siellä oli myös muutama tosi hieno taulu. Ja bändi treenasi yläkerrassa, ei tarvinnut radiota.
Ajamme takaisin sityyn. Suuntaamme pääkallopaikalle, linnoitukseen. Olemme menossa kesäteatteriin. Niskavuoren Heta.
Kysymme mistä invan on helpoin liikkua. Ohjaavat pysymään siinä. TeatteriKeijo varmistaa paikan jonossa ja strategiana on jäädä nousevan katsomon alareunaan. TK pääsee hyville paikoille ja siihen paistaa aurinko. Katos tarjoaa varjoa ylempänä istuville, mutta toteamme ettemme halua kiivetä ylös. Varaana on myös että potkin heiluessani edessä istuvaa selkään. Emme ota riskiä kuin paahtumiselle.
Wuolijoki on tullut nähtyä kerran aiemmin, mutta se tulkinta ei ollut kovinkaan mairitteleva. Nyt tehdään kuitenkin kirjailijalle oikeutta. Näyttelijät osaavat hommansa. Kuumuus kuitenkin näkyy myös heissä. Meinaavat tunkea repliikeissä kaverin päälle ja tansseissa on selkeästi väsymystä ilmassa. Mutta sen antaa anteeksi, kun sen kuumuuden ymmärtää. Näillä on vielä hiekkakenttä. Meillä on kotona nurmikkoa. Mutta kuitenkin aika menee todella nopeaan. Ollaan väliajassa. Parit väliaploodit tulee. Kahvio onkin sitten niiden portaiden yläpäässä. Samoin wc. Sinne päästyään huomaamme myös pyörätuolirampit ja muut "inva-alueet". Hieman alkaa sapettamaan, koska sattuu. Jos meidät olisi neuvottu ajamaan mäkeä ylöspäin, olisimme päässeet vähän vähemmällä. Nyt auto on huitsin kuusessa, jos jäämme katsomon yläosaan istumaan. Suututtaa ihan todella, koska portaiden kipuaminen on yksi tämän hetken vaikeimmista asioista ja siitä seuraava kipu on todella repivää. Jonotan inva-wc:hen ja henkilökunta tulee kysymään, että miksi jonotan siihen, kun wc on toisaalla. Toljotan hetken aikaa tyhmänä, kunnes kysyn pääseekö sinne ilman portaita. "Ei, mutta haittaako se?" - kysyy henkilö. Olen ihan äimänä. Ilmeisesti minulla pitäisi olla pyörätuoli. Tämä on niin tätä. Yritän olla ystävällinen, vaikka suututtaa aivan helvetisti, sanoessani etten pysty kunnolla nousemaan portaita. Siksi odotan, että inva vapautuu. Koska en pääse sieltä portaallisesta paikasta enää pois. Perkele. Perääni jää jonottaman myös kaksi nuorta naista, kunnes sanon että tavallinen wc on jossain muualla ja se on inva-wc. Ei, ei löydy multa siinä kohtaa ymmärrystä.
Toinen puoliaika menee vielä nopeammin, vaikka särkeekin aivan liikaa. En meinaa päästä penkistä ylös ja jalka lähtee alta. Vituttaa. Siitä huolimatta kiitän ohitettavia näyttelijöitä hyvästä työstä ja jaksamisesta. TeatteriKeijo ja Kuski kiittävät myös. Roikun heidän käsissään ja näyttelijöiden ilmeet ovat hieman hämmentyneitä. Nauramme sille jo kotimatkalla.
Kotimatka alkaa heti. Vaalimaan kautta. Näytämme TeatteriKeijolle rekkajonot. Musiikki soi.
Kotimatkalla on paljon hiljaisempaa väkeä. Joitain pikkujuttuja alkumatkasta, mutta aina Kotkaan saakka on ihan hiljaista. Kotkassa käymme syömässä. Sen jälkeen jutut vähän piristyvät. Juttu lentää. Nauretaan itsellemme. Puhumme Hetasta. TeatteriKeijon puhelin soi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Laskemme, että olemme hänen pihassaan 21.30. Olemmekin 21.12. TeatteriKeijo menee kotiinsa. Kuski ajaa mut kotiini ja se on siinä. Ruokin kissat, ihmettelen ja päivitän facebookin.
Matka oli kyllä ihana kesäreissu. Päätämme tehdä talvella toisen mokoman. Ja ensi kesänä.
Riippuen mitä menee ja missä.
Tässä reissussa tuli kuitenkin todettua, että ammattiteatteri pisti harrastajateatterin maanrakoon. Ymmärsin, miksi TeatteriKeijolle Niskavuori on niin tärkeä.
Tänään onkin sitten särkenyt ihan koko reissun edestä.