Day 2. Perjantai.
Kellot soi ja hiljasiin noustaan ylös. Yleistä sekoilua vaatteissa ja väsymys painaa vielä vähän kaikkien jalkoja.
Aamiainen on hotellin ravintolassa, mäen alapuolella, missä ne kaikki tapahtumat oikeastaan on
Aamiainen on kyllä vähän ruotsinlaiva minikoossa. Ihan kattavaa, joo, mutta minkäs niille mielikuville teet. Kahvikin maistuu samalta! Seisovan pöydän aamiainen on varmaan peruspaikoissa aika samanlainen. En tiedä, kun ei ole tullut kokeiltua niin montaa. Muutama hotelliaamiainen on ollut ihan helmi, mutta tässä oli vähän väkinäinen olo.
Jossain kohtaa bongaame toisen Honda-jengin, jonka tunnusmerkkinä on Jumpin-asut. Keski-ikä 47! Tsiisös. Ollaan hiljaa ja tyytyväisiä tässä kohtaa vielä tuntemattomuudesta. Syödään kaikessa hiljaisuudessa ja lähdetään sen jälkeen hiipimään kohti hotellia. Lähdetään käymään kaupalla alarinteen luona.
Kaupassa ollaan ihan taas pöljinä.
ei riitä edes kuvailemaan sitä menoa joka meidän ympärillä alkaa olemaan lähes jatkuvasti
Mutta hyvä fiilis on vain nousemassa tasaisesti. Eikä se meitä haittaa.
Puolilta päivin on Nova-tapaaminen. Eli Novan porukka ja se toinen Honda-jengi.
Wildis käy Honda-miehen kanssa radiossa höpöttämässä ja me seurataan vierestä. Huumoria on myös kokoajan läsnä. Hymy on irti ja jutut aika levottomiakin. Siis lähetyksen ulkopuolella.
Tämän jälkeen kamojen vaihto (ja Kiban odotus hotellilla) toppavaatteisiin ja suunta Pyhän rinteeseen! Varmistin aikaisemmalla odotustauolla hotellin henkilökunnalta pääseekö laskettelematon miten ylös rinnettä. Hiihtohissillähän sinne pääsee. Siinä on vielä kuomukin! Jee!
Korkeanpaikankammoinen hiihtohissiin!
Välinevuokraamossa on aulassa potkukelkka, joka on mallia "inva". Voisin sen ottaa, mutta en sitten kuitenkaan. Tokihan se olisi vuokrattavana!
Siinäpä vasta näky kun tulisi rinnettä jollain semmoisella tappovehkeellä. Vuokraamosta mukaan lähtee kuitenkin vian Wildiksen ja L-S:n suksisetit. Tytöt painuu rinteeseen!
Matka ylös on huumaava. Suvia ja mua pelottaa oikeasti aika paljon. Lauletaan biisejä. Euroviisuja nyt ainakin. Ja muitakin
ja biisejä.
Ylhäällä Wildis ja L-S lähtevät suuntaamaan sumua ja rinnettä alas. Jumanskeida mä pelkään niiden puolesta! Hullut!
Me sensijaan marssitaan Tsokka-kahvilaan. Kahvia ja porovohvelia
Tosi reilua että me syödään ja noi urheilee
Niin se vain menee.
Älläskin saapuu jossain kohtaa paikalle. Naureskellaan vähän siinä ja todetaan että on aika mennä alas, autoa kohti.
Niin että mitähä! Se mäki alas. Sillä hissillä. HYISAATANA!
Mä unohdin jo koko jutun!
Matka alaspäin on oikeasti tosi kamala. Maisemat on hienoja, sitä ei käy kieltäminen ja saan ihan kivojakin kuvia otettua (joo, otan kuvia
). Samoin videon, joka on ihan yli
! Huutoa, naurua ja ihan sitä itseään. Lopuksi täysi hiljaisuus maiseman kanssa
Hotellilla hillittömät saunabileet! Muut saunassa, mä kaappaan Suvon koneen (=Paavon) ja soitan euroviisuja. Hyvin soi!
ilyvaihe päälle, vaatteita, meikkejä, koruja,
kaikki mun kamat levällään... ja laittautumista iltaa varten.
Tiedossa Illallinen.
Voi kuulkaa!
Saimme toki menun sähköpostiin etukäteen, mutta paikanpäällä se oli vielä enemmän kuin koskaan saattoi kuvitella. Alkuruuassa siianmätiä, saaristolaisnappi-leipää, poron kieltä ja graavattua siikaa.
Poron kieli on yllättävän hyvää ja neutraalin makuista. Tästä herää pöydässä myös keskustelua. Joltain jää kieli kokematta.
Pääruokana paistettua ahventa
En tiedä voiko ruoka olla niin hyvää etten pysty puhumaan. Nyt on lähellä. Vaikka kala on ruotoista paikoin, on se myös niin hyvää ettei tukehtumiskuoleman mahdollisuus haittaa ollenkaan!
Jälkiruuasta ei sanat riitä. Leipäjuusto, kerma, lakka/hilla/semarja
Miten täydellinen ja taivasta hipova kokemus!
Joimme myös jotain hyvää valkkaria, josta on tiedossa vain että se oli australialaista
Ruuan jälkeen alkoikin sitten jo illan ohjelma.
Pyhä Unplugged-tapahtuman esiintyjäkaarti oli entuudestan osittain tuttua ja osittain tuntematonta.
Illan aloitti M.A.Numminen ja Pedro Hietainen - kielletyt laulut. Kävimme Suvin kanssa eturivissä jammailemassa ja valokuvaamassakin. Hienoja
Nummisen jälkeen Kari Peitsamo!
Peitsamon jälkeen tuli totaalinen yllätysesiintyjä: Sici and the Boogie Brothers.
Ryhmä on ihan mieletön. Alkoholilla ei ole osuutta tähän mielipiteeseen. Ryhmässä on kitaristi, basisti, solisti ja beatboxaaja.
Youtubesta lisää materiaalia. Harmittaa ettei tubessa ole niin paljoa heidän omaa tuotantoaa, joka on osittain jopa näitä covereita parempaa. Silti ehkä eniten mieleen jäi Saxobeat/Only girl in the world-cover
Jossain kohtaa ennen Johanna Förstiä W. suuntaa hotelliin. Me jatketaan vielä pitkään. Huoneella ollaan kahden jälkeen?
Tuloksen voi tarkistaa kännikeijo-ketjusta, jos kiinnostaa
Illan päätteeksi nautitaan vielä isot annokset Benedict Cumberbatch-videoita, euroviisuja, lisää BC-videoita ja mitä siinä nyt tuleekaan häärättyä. Iloinen meininki jatkuu ja ollaan ihan selkeästi jo hysterian rajamailla.
Nukkumaan mennessä on hyvä fiilis, mutta myös odottava. Kun fiilis on niin korkealla, on tunne ettei voi tulla mitään mikä menee sen yli.
Olen pitkästä aikaa onnellinen - on ajatus mennessä nukkumaan!