Erityisesti tykkään pihasta, kiva kun puutarhassa ollessa saa katsella puita eikä naapurin makuuhuoneen ikkunaa. Loman suunnittelu alkoi. Sitä kuvittelee, että ei ole mitään erityisiä suunnitelmia, mut se ja se ja se nyt tietysti. Sitten ottaa palan ruutupaperia, piirtää sille heinäkuun ja rupeaa merkkaamaan kuka on missä milloinkin. Kummikerääntymähuvipuistopäivä on ehdottomasti saatava mahtumaan johonkin, mutta yks on reissussa tuon viikon ja toinen on leirillä tuon viikon ja mä nyt en ainakaan tuolla viikolla kun kaverit tulee. Mökkikeikan vois tehdä tuolloin, mut ei tuolloin ja tietty jos tuun kotiin tuona päivänä niin ehkä. Koskas mä teille tuun ja niin, mennäänkö me sinne jossain välissä. Neljä viikkoa ei muka yhtäkkiä tunnukaan kovin pitkältä ajalta. Mut on se, pakko olla, koska siellä on oltava runsaasti myös niitä päiviä, jolloin ei ole mitään suunnitelmia.
Lomaa odotellessa iski niskajumi.
Ilmaantui lauantai-iltana, jatkuu edelleen. Pään kääntäminen sattuu, selällään ei voi nukkua, istuminenkin on välillä hankalaa. Melko raikasta.
Joko se on jo keskikesä?
Lauantaina menoon oli jo tottunut ja känniääliöihinkin osasi suhtautua jo huumorilla ja huvituksella. Lipunmyynti oli enimmäkseen kivaa lukuunottamatta muutamia tyyppejä, jotka tulivat katkaistulla rannekkeella / väärällä lipulla / ilman lippua / ilman aivoja penäämään sisäänpääsyä festivaalille. Suurin osa tyypeistä kuitenkin osasi käyttäytyä, tai tuli pilke silmäkulmassa kyselemään lippuja, mikä oli varsin viihdyttävää paikoin. Mulle tarjottiin mm. kokovartalohierontaa ja seksipalveluita korvaukseksi sisäänpääsystä. Kohteliaasti kuitenkin kieltäydyin jälkimmäisestä, ja edellisille ilmoitin, että meidän hierominen ei juurikaan auta mutta että voin soittaa pomomme Harrin paikalle, sille varmasti hieronta kelpaa. Hierojapojat kuitenkaan eivät ehdotuksesta innostuneet, vaan poistuivat paikalta rannekkeitta. Kumma juttu. 
Ei tartte lähteä minnekkään mutaan rypemään tai palelemaan
