Pascal Lemoix kirjoitti:Aurora B. kirjoitti:Mr. Smith kirjoitti:Jos sanon monta kertaa peräkkäin selkeästi ja hitaasti että LAITA VERKKOJOHTO PAIKOILLEEN JA KÄYNNISTÄ KONE UUDESTAAN en halua kuulla seuraavia lauseita seuraavassa järjestyksessä:
Pongasin virheesi. Pienen lapsen vanhempana on jo oppinut antamaan ohjeita yksinkertaistetussa muodossa. Hae kengät eteisestä. [odotetaan, että homma on tehty] Hyvä. Nyt laita kengät jalkaan. [odotetaan, että homma on tehty] Reipas poika!
No, osaa tuo 2-vuotias jo noudattaa pidempiäkin komentosarjoja, mutta kun otetaan huomioon, että ASIAKAS, niin suosittelen käyttämään tuota yksinkertaistettua metodia. Kyllä se siitä
Mua kyllä välillä hämmentää kanssaihmisten kyvyttömyys ottaa vastaan yksinkertaisia ohjeita.
Meillä se menee niin, että:
Istu alas... istu alas... onks sulla kirjat? Ota kirjat esiin... Ota kirjat esiin... Ota kirjat esiin... sivu 37... tehtäväkirjasta... sivu 37... tehtäväkirjasta... tehtäväkirjasta. Se on se, missä on enemmän valkoista. Eiku just se toinen...
Naureskelin yllä olevalle viestiketjulle tässä taannoin, mutta se tuli elävästi mieleen tänään eikä enää yhtään naurattanut. Tänne oli nimittäin tulossa asiakas tuomaan papereita. Neuvoin sille normaalisti, että osoite on se ja se, jonne pääsee silleen ja silleen. Tänne on aika helppo neuvoa ihmisiä, joten yleensä ajoreitti menee heti perille. No tällä kertaa ei mennyt. Ensin se soitti tuolta vähän matkan päästä, että "Olen nyt täällä, minne mun pitää mennä, jotta pääsen sinne?" Neuvoin ystävällisesti.
Kului viitisen minuuttia, asiakas soittaa taas uudelleen: "Olen nyt täällä, miten sinne pääsee?" Se oli lähtenyt täysin päinvastaiseen suuntaan kuin mihin neuvoin. Neuvoin ystävällisesti, että sinne ja sinne.
Kului ehkä kymmenisen minuuttia ja taas se soittaa: "Olen nyt tällä oikealla kadulla, missä se oikein on?" Selitin (noin sadannen kerran) että se punakattoinen talo kadun alussa sieltä päin tultaessa oikealla puolella katua. Muutaman minuutin kuluttua näen ikkunasta jonkun, jonka oletan olevan asiakas, tulevan tänne päin, mutta kääntyvän yhtäkkiä toiselle kadulle. Saman tien taas soi puhelin: "Mä olen nyt täällä, mikä talo se oikein oli?" Kysyn (hampaat irvessä ystävällisesti), että onkohan sulla mahdollisesti päällä sitä ja sitä, kun luulen juuri nähneeni sut ikkunasta. Joo, on kuulemma. No sitten käännypä ympäri, koska käännyit juuri väärälle kadulle. Odotellaan. Asiakas ilmestyy risteykseen. Neuvon taas, että se punakattoinen talo oikealla puolella katua. Asiakas katsoo vasemmalle puolelle ja kysyy, että ai niin mikä talo. "Se PUNAKATTOINEN. OIKEALLA puolella." Asiakas kävelee meidän talon ohi mun huitoessa epätoivoisesti ikkunassa, josko se huomaisi. Ei huomaa. "Niin se
PUNAKATTOINEN. Olet nyt siinä kohdalla.
OIKEALLA puolella." Asiakas pysähtyy ja alkaa tähyillä vasemmalle puolelle katua. "
SIINÄ OIKEALLA PUOLELLA!!" Asiakas näyttää hämmentyneeltä. Kääntyy lopulta sitten ympäri ja katsoo oikeaan suuntaan, ja näkee LOPULTA mut huitomassa siellä ikkunassa. Success!
Ja ihan vähän vaan meni hermot.
Kiitos, tämä helpotti huomattavasti!
The ships hung in the sky in much the same way that bricks don't.
- Douglas Adams -