Reissui.
Viking Linella Tukholmaan ja takaisin.
Ei uskoisi miten paljon tapahtumaa mahtuu näin lyhyeen aikaan
Lähtö Torstaina 28.3.
Matkassa Kiba, Suvi ja L-S.
Ja tavarat!
Matkalla satamaan koukkasin Äläksen junalta ja suunnattiin satamaan odottamaan Suvia. Lippuja jonottaessa oli jo vähän ilmassa semmoista sekoilutouhua. Muilta, ei meiltä!
Suvi saapui aika pian. Haettiin alkudrinkit ja naureskeltiin sisäpiirivitsejä.
Wildis saapui toimittamaan asioitaan meidän suuntaan ja moikkaamaan.
Hyvällä fiiliksellä laivaan!
Invahytti oli iso! Hieman helpoimpi hengittää.
BC-punkat.
A-luokan taso!
Käytiin vähän katsomassa lähdön aikaan maisemia. Suomenlinnan ohitus oli kyllä jotenkin vasta se, että tajusin itse mitä on tapahtumassa! Joo, hitautta oli ilmassa ja kaikki stressit siitä miten päästään paikalle ja laivaan ja vaikka mitä. Siinä kohtaa rentouduin ja innostuin!
Suvi oli ottanut risteilyohjelman ja sieltä löytyi todellinen helmi.
Lauantai-iltana tiedossa hetki "Tätiloiste jatkuu: Stig" :rolf
Suunta oli menossa aivan oikeaan päin!
-aste nousi nousemistaan.
Nauru kupli pinnalla ja se sopi meille!
Plääni oli hyvin yksinkertainen. Ruokaa, tax freen (= handsfree-mukihärö aika useaan otteeseen) kautta hyttiin vaatteita vaihtamaan ja siitä Cheekin vetoa odottaman
Hytissä yritin saada meille laivan radiota soimaan ja soitin kaksi kertaa laivan hätänumeroon/infoon. Ohje oli olevinaan hyvin selkeä, mutta en vaan osannut. Siellä oleva henkilö olisi voinut lähettää sähkömiehen, mutta ei me sitä tarvittu. Otettiin sen sijaan Spotify ja vanhat soittolistat käyttöön. Entuudestaan tuttu Pyhä-lista soi vähän ja samalla reissua varten ladatut Cheekit ja Stigit. Cheek enemmänkin, olihan sitä tiedossa parin tunnin päästä
Ruoka oli hyvää. Emme syöneet buffetissa, vaan valitsimme toisen laivan ravintoloista. Mikä oli mun mielestä oivallinen valinta. Jälkkäriratkaisun ollessa hankala, otettiin Suvin kanssa eri annokset puoliksi.
valuu edelleen, kun muistelee miten hyvää se oli!
Ruokailun aikana tapahtui kyllä ympärillä myös vaikka mitä. Haitarin soittaja kävi soittelemassa muutaman metrin päässä teemaviikkojen mukaista musiikkia. Se hieman lisäksi hälinää, jota oli ilmankin ihan riittämiin.
Parasta oli ehkä kuitenkin epämääräisen äijän marssiminen jonon ohi ravintolaan, pöytien kiertäminen ja jopa tarjoilijoiden alueen läpikävely ja tuijottelu mitä on missäkin. Tämän jälkeen hän meni yhteen pöytään istumaan. Kaiken tämän hän suoritti puhuen samalla puhelimeen
. Hetken päästä hän oli kuitenkin siirtynyt jo viereisen Tapas & Wine-baarin tiskiä tuijottamaan. Ihme hiippari.
Tax free oli aika tavallinen. Viinaa, brändituotteita molemmista maista. Ostin kaipaamani ripsivärin, Suvi teki meikkitutkailuja ja Älläksen kanssa löydettiin vaatteita, joista ei oikein tiennyt mitä ne oli. Kai joku nuorisovaate, joka mahtui rinnattomille ja pienille ihmisille. Mutta se oli kuitenkin naisten osastolla, eikä lasten. Hajuvesiosaston tuoksu oli muuten aika laimea, kun oletin että siellä on taas silmiä polttava hajuvesikäry heti edessä, mutta ei sitä ollutkaan
Hytissä korkattiin sinne raahattu Skumppa
Tytöt tahtoo pitää hauskaa!
Meikit, ketjut ja vyöt kehiin. Tukka hyvin ja naama kehiin. Korut, kellot ja bling bling. Skumppaa janoon ja ja ja
Rai. Rai.
Yökerho oli aika täynnä jo väkeä. Eikä suotta.
Se olisi
CHEEK! Cheekhän se olikin
Settilistassa oli vanhempia biisejä, Vain Elämää-sarjassa kuultuja hittejä originaaleina ja vähän sämplättyinä, sekä tietenkin ne tämän hetken kuumimmat biisit. Sokka irti, Jippikayei, Syypää sun hymyyn, Ne tekee, Pyrkiny vähentää (mutta mun mielestä ilman sitä Spektin osastoa), Kyyneleet, Liekeissä, Ei oikotietä. Ainakin. Mun mielestä. Olin itse niin liekeissä, etten todella muista kaikkia.
Mukana Cheekillä oli Mikael Gabriel, mutta silti ei tullut meille Ohituskaistalla:a. Tytöistä nyt puhumattakaan
Keikassa oli ne hienot juttunsa, kuten artistien leveän hymyt. Biisistä tipahtaminen, bailausfiilikset. Mutta sitten ne
t geimitkin. Pienet näytöt lavan molemmilla reunoilla, jossa pyörivät biisien musavideot oli vähän
Siellä pienessä tilassa. Sen lisäksi ne videot on aika kamalia Lisäksi bändin mikseri (vai mikä se tyyppi nyt onkin, dj?) soitti aina biisien päätteeseen ihme äänen, joka oli kai olevinaan räjähdys. Ihmeellinen efektiääni, joka toi
-aspektin aika lähelle.
Yleisö oli aika hyvin messis ja osasi biisit kyllä. Mekin!
Kaikesta huolimatta keikka oli todella lämmin ja antoisa. Mikä fiilis! :love:
Jäätiin paikoillemme siihen vielä hengaamaan. Tanssilattia siivottiin ja tyhjennettiin. Tulossa oli Midnight Show, jolla oli joku tosi hieno ranskankielinen nimi.
Mitä sieltä sitten tuli?
Ensin semmoinen Sakista matkiva mies, valkoisine housuineen. Se koilasi jotain ranskaksi ja jotain. Hetken koilattuaan mukaan liittyi kolme tanssijaa. Yläosassa krumeluurinen bikinihässäkkä, helvetillinen sotamaalaus-naama ja ponnariperuukit. Alaosassa bikinimalliset "housut" ja salsahame, mutta vain takaosassa. Eli jalat esillä edestä, mutta takana ne hameosasto. You get the point?
Puolessa välissä biisiä lähti hameet. Oltiin vähän "wtf"-koska ne niiden "housut" ei jättäneet mitään peittoon. Pakaraa tarjolla ja paljon. Paikalla oli vielä silloin muutamia lapsiakin, vaikka oli kuulutettu että baarissa on ikäraja. Who cares ikärajoista, tärkeintä on bileet!
Koko midnight show meni oikeastaan sillä meiningillä. Yhdessä biisissä lavalla oli pelkät muijat ja se oli ihan suoraa strippausta. Vaatteita oli tullessa, mutta jäljelle jäi vain niukat alusvaatteet. Onneksi siinä oli välillä myös lauluakin, muuten se olisi ollut ihan liian mautonta. Nyt oli vähän veitsenterällä. Laulajatkin oli vähän epätasaisia. Miehen kaikki jutut oli Sakis-elkeitä ja nainen lauloi "ihan kivasti". Yleisö ei oikein lämmennyt, eikä ihme. Tekohymyiset stripparit eivät kai lämmenneet itsekään, sillä ilmeet oli todella, todella kuivia lopussa. Ehkä se tyrmistyminen tuntui sinne lavalle asti.
Strippariryhmän jälkeen lavalle kipusi bilebändi Elixir, jolla oli ehkä bileiden paras rumpali. Lähes ilmeetön, elämäänsä kyllästyneen oloinen mies, joka selkeästi teki vain ja ainoastaan duuniaan. Sain siitä jopa ihan kelvollisen kuvan, miten tämä mies oli kuin jäätä. Sen duuni oli niin rutiinia. "
Mä hakkaan tässä nää rummut. Piste."
Alkoi jo vähän puudutta ja päätettiin lähteä katsomaan yökerhon meininki. Eli siirtyä kerros ylöspäin.
Yökerhossa oli kyllä aika kova meno. Porukkaa tanssi ihan huolella, musa soi hiton kovalla ja semmosta. Vähän koin
ksi sen, että päivällä samassa tilassa toimi kahvio. Aina ennen on ruotsinlaivojen yökerhot olleet ihan kunnon bilepaikkoja. Toi oli vähän heikko esitys tilan puolesta.
Mutta ei se kauheasti haitannut. Nähtiin draamaa aika läheltäkin, kun yhden porukan jäsen kilahteli tasaiseen tahtiin. Paiskoi muiden tuoppeja ja pulloja pitkin lattioita ja lähti menemään niin että tuolit lenteli kumoon. Porukan muut yritti rauhoitella sitä mutta se draaman kuningas oli niin lakipisteessä, että hiljaiseksi jäi.
Cheekkin saapui yökerhoon
Hetken arvoin, että pitäiskö käydä kiittämässä tai jotain. Olin jo ensin, että ei, mutta sitten mentiin kuitenkin. Hetken ajan haasteltiin, kiitin hienosta keikasta ja semmoista. En pyytänyt nimmaria, enkä otattanut kuvaakaan. Ei vain tuntunut siltä että olisi pitänyt. Jare oli oikeasti tosi symppis. Se hymy oli edelleen läsnä. Jumanskeida! Kotiin tullessa vasta tajusin mitä on tapahtunut
Aika paljon siellä pyöri sitä Cheek-tyttöä minihameissa ja korkkareissaan. En tiedä oliko ne oikeasti niin tyhjäpäisiä miltä ulospäin antoivat ymmärtää. Loppujen lopuksi sitä aiemmin tutuksi tullutta "kookostytöt"-trendiä ei ollut ihan niin paljoa näkyvissä mitä olisin odottanut. Enemmän oli niitä teinejä.
Yökerhosta poistuimme nukkumaan vielä hetken jorailtuamme.
Kellosta ei ollut kyllä siinä kohtaa enää hajuakaan.
Kuhan pääsi nukkumaan.
Jare