Raportoidaan nyt vielä viiveelläkin Tammerfestin tunnelmia:
--
Tammerfest 20131. päivä
Saavuimme torstaina hyvissä ajoin junalla Tampereelle. Hotellikin löytyi heti toisella yrityksellä (kuka niistä kaikista Scandiceista ottaa selvän
? ) Sää uhkui sateisuutta ja siinä alkuun tuumailtiin, että mitähän tekisi. Haloo Helsinki oli ainoa huomattavan kiinnostava yhtye ennen iltaa ja Ismo Alankoa. Syötiin välillä hotellin ravintolassa ja päätettiin, että kun illaksi on luvattu poutaa, niin mennään vasta sitten. Ruoka oli ok, mutta ei niin mahtavaa, että olisi samalla reissulla halunnut syödä uudestaan siinä.
Jonkinlainen suunnitelma oli myös, että Viikate voisi olla kiva nähdä, mutta lähtö sitten venähti siinä määrin, että lopulta ehdittiin Petri Nygårdin loppuhetkille, sanoisinko valitettavasti
Lavalla oli pompputelttakokoinen pumpattava naishahmo haarat levällään. Haaroväli toimi kulkuaukkona ja varmaan esiintyjät olivat siitä tulleet sisään. Biiseinä kuultiin ainakin Märkää ja jalluu, kossuu ja kaljaa, hölkynkölkyn, me nostetaan maaaljaa. Hymyilen lievästi, kun siinä on joku sivallus Cheekin hitille Jos mä olisin sä (niin mäkin olisin mun kaa). Muuten esitys on alle kaiken arvostelun ja onneksi loppuu. Tämän keikan seurasimme vain tieltä melko yleisesti.
Seuraavaksi Mokoma, joka ilahduttaa musiikillisella kunnianhimollaan. Biiseistähän en juuri mitään tiedä ja erotan jonkun sanan sieltä, jonkun iskulauseen täältä, mutta ok.
Päätämme syödä Klamydian keikan aikana. Otamme kebab-herkku-lautaset, mutta näistä kolmesta sanasta melkein jokaisen voi tulkita valheeksi, koska lautanen hädin tuskin kestää annoksen painon ja siitä on herkku kaukana eikä kebabkaan kovin lähellä.
Juomme vissyä puoliksi, on melko kylmä. Taidan ottaa siinä oluen kaiken hienouden kunniaksi.
Klamydia ei ole niin huono, kun olen pelännyt. Ei siis mitenkään provosoiva ja kun tässä on jo mauttomuutta nähty, niin kyllähän he ihan rock-orkesterista menevät. Juho Juntusen taide lavarakenteissakaan ei ole liian överiä. Tunnistan yllättävän monia biisejä ja osaan osaan sanojakin. Pienen pojan elämää ja muita kansalauluja
Klamydia on 25-vuotiskiertueellaan. Heidän tulee aika lopetella, mitä en pane pahakseni, koska luvassa on Ismo Alanko
Ismon keikasta tulee yleisesti jotenkin sellainen olo, että Tämä on liian hyvää!
Häkellyttää vastaanottaa sitä. Tässäkin keikassa rakenne on se, että puolet on yleisön toiveita ja puolet Ismon toiveita. Jotenkin on aavistettavissa melko usein, kummasta on kyse.
Keikka alkaa kappaleella Rakkaudesta, Vanha nuori tulee melko alussa myös. Eli vanhoja hittejä ja uusia biisejä sekaisin. Ilta kylmenee, mutta keikka vain paranee. Ismo kommentoi, että Yhteislaulu ei mennyt ihan niin hyvin kuin Klamydialla, mutta me pelataankin ihan omaa peliä. Otetaan seuraavaksi biisi, jossa vähän sanoja ja nekin helpot. Ja tietenkin tulee Nuorena syntynyt
Irstas, häiriintynyt, pöpi, pöpi, pöpi, niin kuin pikkupojat ilmaisevat asiansa selkeästi. Jonkilainen kylmä ope-ope-opettaja, jonka esimerkin vuoksi puhdistamme lasejamme... // ...olen pyytänyt kolmasti hoitajalta, että pois on sakset otettava soittajalta... // ...kolme suhteellisen freessin oloista sydäntä mätkähtää mun lautaselle lounaalla...// ...Ari-Ari-Ari-Pekka Nikkola, niin iltatuulen viestin tahtiin iltaruskoon...
Ainakin kuusi minuuttia sanojen juhlaa, ei montaa samaa sanaa koko laulussa ja biisi kasvaa kierros kierrokselta. Jossain vaiheessa ilmoille kajahtaa Pentti
, joka myös juonnetaan hienosti sisään, että rock-tähti on tullut kotikylään kuolemaan. Pentti on jollain tavalla enintään keskinkertainen Ismon biisi, mutta tässä yhteydessä se tuntuu verrattoman hauskalta, vähän kuin tapaisi vanhan ystävänsä. Ja onhan Penttikin melkein 10 vuotta vanha biisi, vaikka sen luokittelee helposti osaksi Ismon uutta tuotantoa. Sitten juonnon mukaan otetaan esimerkki musiikista, jota Pentti teki. Kuullaan Hiljaa veri virtailee, mikä aiheuttaa mielenkiintoisia flashbackejä omasta nuoruudesta, kun lukioiässä alkoi tajuta, mitä on tulkinta.
Edelleen ilta kylmenee, takki on niin kiinni kuin menee, käsiä pitää pitää välillä taskussa lämpenemässä, on hypähdeltävä, yleisöä valuu hiljalleen pois, sitkeimmät jäävät. Ohjelmaa ei helpoteta yhtään vaan lyödään isompaa halkoa koneeseen. Maailmanlopun sushibaari on jäätävän komea. Yhtäkkiä Pornografiaa kaikuu ilmoille
Mä vihaan kaksoisleukoja, joista kasvaa kaksinaamaisia ohari-Olleja... Ohhoh! Helsingin patsaat päästetään eloon kappaleessa Piste ja koko ajan itsellä lisääntyy sellainen olo, että jes, isompaa ja vaikeampaa kiitos, tätä on musiikki. Totuus vai Tequilakin on mukana. Mietin, että sen säepari Suku puki surupuvut, väärät häät, päät kääntyivät katsomaan on antanut mulle yksinään enemmän kuin muut illassa kuullut artistit
Lopulta on encoren aika ja joululaulu on tulossa. Kuka tätä toivoi? Tää on ihan paska biisi. Ai, sinä toivoit! Eli siis Vittu kun vituttaa. Ja lopulta myös toinen suosittu kansanlaulu Taiteilijaelämää kuullaan.
Mitä voisi sanoa, aika vau