Keikkaraporttiröpötin!

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja friikkis » Ma 13 Touko 2013 17:43

Olin myös katsomassa Anneken keikkaa eilen Turun Klubilla. Ja voi hyvät hyssykät, kun oli ihanaa. Anneke. :sydän:

Viimeksi olin katsomassa tammikuussa Danny Cavanagh'n kanssa soitettua akustista keikkaa, joka myös oli äärimmäisen ihastuttava elämys. Tällä kertaa kuultiin jälleen muutama, aiemmin tammikuussakin soitettu akustinen biisi, mutta pääosin siis soitettiin ssoolotuotantoa, johon en (valitettavasti) ole ymmärtänyt aiemmin tutustua. Kyllä nuo ainakin livenä toimi niin hyvin, että pitää ostaa muutama levy hyllyyn.

Gatheringiakin soitettiin muistaakseni neljän biisin verran. Etenkin Strange Machines oli aivan tajuttoman hieno veto, ja allekirjoittaneella on nyt niskat hivenen jumissa kun intouduin hurmoksessani moshaamaan siinä eturivissä. Keikka oli kaikin puolin mainio, bändi oli mainio ja Anneke ihana. En osaa oikein mitään järkevää tuosta sanoa, olen edelleen aika täpinöissä. Sisäinen fanityttö alkaa taas nostella päätään... :hullu:
Avatar
friikkis
 
Viestit: 178
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 14:45

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Outolintu » Ti 14 Touko 2013 22:42

Jei, sain läppärin hengissä takaisin ja pystyn kirjoittamaan kokonaisia vastauksia selaimen kaatuamatta :o:

Pakko kuitenkin sanoa sananen Annekesta minunkin. Minähän en siis tiennyt naisesta juuri mitään etukäteen kuin että tykkäsin siitä Devinin kanssa Tuskassa kauan sitten. Olin kuunnellut pari omaa biisiä Youtubesta, mutta silloin ne eivät hirveästi iskeneet. Ja Gathering oli vähän sellaista maalailua. Mutta nyt keikan jälkeen :tipahdus: Anneke on soinut lähes tauotta ja tykkään melkein kaikesta tuotannosta.

Oli jännä, miten kovasti keikka iski, vaikken tosiaan suurinta osaa biiseistä tiennyt. Juurikin se Strange Machines oli ihan mahtava! Seuraavalla kerralla (joka toivottavasti tulisi pian!!) saatan saada vielä enemmän irti, kun voin laulaa mukana :pepsis: Tuon Sueden jälkeen tykkäsin erityisesti siitä läsnäolosta ja jotenkin tuntui, että se yleisön kanssa kommunikointi oli luonnollista. Tuli hyvä fiilis. Monesti mua livekeikoilla häiritsevä asia on soitinten puuroutuminen, onko se sitten miksauksen takia vai mistä syystä. Mielestäni tällä keikalla oli vielä uskomattoman hyvä äänenlaatu. Ja tietty uskomattoman hyvä lauluääni! :sydän:
“I meant," said Ipslore bitterly, "what is there in this world that truly makes living worthwhile?"
Death thought about it.
Cats, he said eventually. Cats are nice.”
Avatar
Outolintu
 
Viestit: 385
Liittynyt: Ma 12 Touko 2008 20:05

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Aranwe » Ti 14 Touko 2013 23:01

Outolintu kirjoitti:Oli jännä, miten kovasti keikka iski, vaikken tosiaan suurinta osaa biiseistä tiennyt. Juurikin se Strange Machines oli ihan mahtava! Seuraavalla kerralla (joka toivottavasti tulisi pian!!) saatan saada vielä enemmän irti, kun voin laulaa mukana :pepsis: Tuon Sueden jälkeen tykkäsin erityisesti siitä läsnäolosta ja jotenkin tuntui, että se yleisön kanssa kommunikointi oli luonnollista. Tuli hyvä fiilis. Monesti mua livekeikoilla häiritsevä asia on soitinten puuroutuminen, onko se sitten miksauksen takia vai mistä syystä. Mielestäni tällä keikalla oli vielä uskomattoman hyvä äänenlaatu. Ja tietty uskomattoman hyvä lauluääni! :sydän:



Anneke on tosi ihastuttava persoona lavalla ja ottaa hyvin kontaktia yleisöön koko ajan. Tavastialla soolokeikalla pari vuotta takaperin hän kommentoi ostaneensa läppäriinsä uuden audio-interfacen, jonka jälkeen kaikki nörttipojat yleisössä huokasivat syvään :D

Munkin mielestä nyt oli erittäin hyvät soundit, eli miksaaja on osannut hommansa!
Avatar
Aranwe
 
Viestit: 1257
Liittynyt: Ti 28 Joulu 2010 00:37
Paikkakunta: Brexit Wasteland

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Wildchild » Ke 29 Touko 2013 11:07

Eilen oli päivä, jota olin odottanut lähes tulkoon 3 vuotta eli edellisestä keikasta lähtien. P!nk! :pilvi:
Yhtään Suomen keikkaa en ole missanut, enkä tule kyllä missaamaankaan jos se on minusta kiinni. :keijo:

No okei, paljon on mimmin lavashow kehittynyt siitä ensimmäisestä, vuoden 2006, Suomen keikasta. Ensimmäisellä keikalla lava oli hyvinkin pelkistetty, ja perustui suurimmaksi osaksi perus bändikeikkaan. Kaikkea pientä hauskaa oli jo silloin nähtävissä, joten seuraavan, Funhouse-kiertueen, mahtipontisuus ei tullut yllätyksenä. P!nkhän kävi Suomessa peräti kahdesti tuolla Funhouse-levyn teemalla, talvella areena-kiertueen kanssa ja kesällä Summer Carnival-kiertueen kanssa Kaisaniemessä. :hullu:
Jo silloin mietin voiko seuraavasta kiertueesta saada enää mitään irti. Voi! Todellakin voi! The Truth About Love Tour on yhdellä sanalla kuvattuna mieletön. Ruotsalaiset haukkuivat, kuinka heidän mielestään P!nk olisi saanut keskittyä laulamiseen eikä yläilmoissa keikkumiseen. Tämän kuultuani pohdin ennen keikkaa montako biisiä siellä ilmoissa oikein ollaankaan. Kolme (Raise Your Glass, Sober ja So What) ja puoli (Try). Ruotsalaiset ovat siis sikoja joille on tarjottu helmiä. :norsu:

Ennen keikan alkua konsertin juontaja, Rubix Von Füchenhürtz, nauratti ja hassutteli yleisön seassa. Milloin hän hieroi jonkun miehen hartioita, milloin hän pussaili ja nuoli jonkun miehen kaljua, milloin mitäkin tähän tyyliin. :virne: (Video ei ole Helsingistä.)

Itse keikka alkoi jälleen vauhdikkaasti, tällä kertaa P!nk sinkoutui räjähtävästi esiin lavan uumenista ja keikka alkoi Raise Your Glass:lla. Tämän jälkeen on tapahtumien järjestys hakusessa, koska se oli niin loistokas keikka että myönnän olleeni jonkin sortin maniassa. :virne:
Mutta lavalla nähtiin mm. Try:n aikana pätkä biisille tutuksi tulleesta performanssista. Se näyttää tuossa videolla hienolta, mutta livenä vielä hienompi. :tipahdus:

Eikä vauhti missään välissä hiljentynyt, vaikka muutama hitaampi biisi olikin välissä. Mm. pelkästään akustisen kitaran kanssa vedetty Who Knew upposi yleisöön kuin kuuma veitsi voihin.
P!nkillä on ollut tapana opetella joka kiertueelle joku uusi soitin. Viime kiertueella se oli kitara, tänä vuonna rummut ja piano. Rummuilla hän aloitti Are We All We Are:n ja pianolla hän säesti itseään The Great Escape-biisin aikana, jahka pianon pedaali (tai siis P!nkiä itseään lainaten: "tuo juttu mikä saa minut kuulostamaan siltä kuin osaisin soittaa yhtä hyvin kuin ammattisoittaja, en tiedä sen nimeä mutta ilman sitä kaikki luulee etten osaa soittaa") saatiin ensin korjattua. :hullu:

Ja sitten se lopetus. Se ihana, viime kiertueelta tuttu, lopetus. So What ja yleisön päällä liitely. Keikan alkua odottaessa katsoin että ei, ei näy niitä kiintopistetolppia mitkä siihen kuuluu tai mitään muutakaan, mutta siellä ne oli kun biisi alkoi. :superhymy:

Nyt keikan jälkeen mulla on keikkakrapula, joka on tuttu ainoastaan Rammsteinin keikoilta. :hullu:

Keikan miinukset: yleisö! Joka Areena-keikalla sama homma, ihan sama kuka siellä on esiintymässä. Kun pitää istua niissä helvetin penkeissä niin että perse homehtuu eikä nousta ylös vaikka artisti niin pyytäisikin. Ja sitten mulkoillaan niitä jotka pitää keikalla hauskaa. :norsu:

Keikan plussat: tarviiko mun alkaa oikeasti luettelemaan? :jaaha:

Ainoa mitä jäin kaipaamaan, oli Glitter In The Air ja siihen kuuluva hieno ilma-vesi-performanssi, joka oli edellisellä kiertueella joka keikalla ja tiedän, että tälläkin kiertueella sitä on vaihtelevasti vedetty.


:sydän:

Kibsille kiitos keikkaseurasta! :D
Viimeksi muokannut Wildchild päivämäärä Ke 29 Touko 2013 12:45, muokattu yhteensä 1 kerran
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1382
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ke 29 Touko 2013 11:51

Wildikselle kiitos siitä, että pakottaa mut tekemään asioita :hymyhali:
Kuten tämä keikka. En mä yksinäni olisi lähtenyt ja lippujen saaminen on aina yhtä rumbaa :hullu:

Mun eka Pinkin keikka, vaikka olen halunnut kaikille. Kaisaniemen keikan aikaan oli Lapissa ja edellisille en vaan saanut lippuja :huoh:
Mutta ihan ekana keikkana tosi mainio! Tulta ja tykitystä ja Rockenrollia! :woohoo:

Pink on mulle semmoinen hassu tapaus, että se vaipuu aina välillä unholaan.
Sitten se sieltä nousee ja niin edelleen. Tulee ja menee, tulee ja menee.

Eilenhän olin kokopäivän ihan jossain muissa maailmoissa. Ei innostanut yhtään lähteä ja jos kyseessä olisi ollut yhtään pienemmän luokan ja kiinnostamattomampi artisti, olisin jäänyt pois. Päivä kului tehden kaikkea muuta ja se tuntui. Väsytti, masenti (pahasti!) ja olisin halunnut vain vaipua johonkin unholaan. Tehdä noita kotihommia.
Puin silti hameen päälle, kengät jalkaan ja menoksi. Vielä areenallakaan ei oikein tuntunut miltään. Helkkaristi ihmisiä ja lisää ahdistusta :norsu:
Wee oli mun saapuessa kuuntelemassa lämppäriä, Redramaa, joka ei kyllä sytyttänyt mua. Silti esiintyminen oli hyvä ja energinen! Jos olisin ollut itse toisenlaisessa fiiliksessä, olisin varmasti ehkä vähän innostunut siitä. Nyt vain tuijottelin tekniikkaa ja yleisöä ja kaikea muuta. Redin rumpali näytti kivalta :lanppu: :virne:

Meidän paikat olivat muuten mulle just passelit ja ahdistus alkoi hiljalleen väistyä. Turvallisuus on jännä juttu, että se koostuu jostain mystisistä asioista. Nyt mulla oli Wee vieressä, seinä takana ja vielä järkkärikin käsivarren mitan päässä :hullu: Takarivin plussa oli myös se, että mun ei tarttenut kovinkaan montaa ihmistä varoa! Paljon helmompi seurata yhtään mitään. Ennen aloitusta olin jo todella hyvällä mielellä!

Tirehtööri oli aivan huippu! :hullu:
Mun mielestä kovinkaan monen karisma ei kanna yleisölle yksinään. Tuon tyypin kyllä kantoi. Ihanaa teatraalisuutta, josta innostuin sitten jo kunnolla! Ja tajusin että P!nk!! Tässä! Nyt! :sekopää:
Kiitos siis vaan Rubix Von Füchenhürtz Hieno hahmo! Hieno karisma!

Pinkin räjähtävä alku oli uskomaton. Mun teknisiä asioita rakastava silmä spottasi monta hienoa asiaa heti alkuun. Kylmät väreet kiersi kroppaa teki mieli vain kirkua sekopäänä. Eli olla tosi fiksu keikkayleisön edustaja :virne:

Vaikka kaikki Pinkin biisit olivat käsittämättömän hienoja, niin mun sykähdyttävimmät hetket tulivat ennen loppuhuipennusta vanhojen biisien potpurilla, jossa oli Most Girls, There you go :sydän: ja You Make Me Sick (muistaakseni :hullu: ) :tipahdus:

Sen lisäksi. Rumpusoolo! :tipahdus: :sekopää: hullu: :sydän: :sydän: :sekopää: :pilvi: :tipahdus: oliko tarpeeksi hymiöitä?
Mun sydän lähti irti ja räjähti!! Rä-jäh-ti! En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa vai mitä. Tuijotin vain suu auki, kun sisälläni täpinöi niin kovaa, etten edes hengittänyt kunnolla. Se fiilis! SE!!! RUMMUT! SE FIILIS :tipahdus: . Kun tuntui ettei maailmassa ole mitään esteitä, eikä mikään pidättele mua pätkän vertaa ja kaikki kyllä järjestyy ja miten ne basarit ja lautaset ja mitkä ikinä sai mut nousemaan kaiken yläpuolelle ja miten ikinä, IKINÄ, ei ole mitään parempaa kuin rumpujen rytmi, joka on yhtä varmaa kuin sydän. Sydän ja rummut, niiden takia mä voisin seotakin.
Sen lisäksi kun siltä huumaltani tajusin, havahduin että myös se Pink hakkaa rumpujaan ja ilmoille pärähtää We are we are :sydän:
Se hetki oli niin lähellä täydellisyyttä!

Tämän hetki sekoitti mun pakan niin totaalisesti, etten oikeasti muista enää missä järjestyksessä biisit tulivat. Mikä tuli ensin ja mikä jälkeen. Akustisten kappaleiden aikana olisi ollut hieno fiilis, jollei idiottiyleisön kännyköiden salamavalo (joiden tehot muuten on voimakkaampia kuin järkkäreiden taskulamput... :epäilevä: ) olisi pilannut sitä :norsu:
Voisko palata siihen aikaan, kun salamalla kuvaaminen oli kielletty :nirppa: Urpot!
Mua häiritsi tosi paljon se halogeenien loiste ihan joka puolella. Toinen yrittää vetää kaunista ja herkkää ballaadia ja yleisä on ihan läpi valaistu, koska kännykät :epäilevä: :norsu:

Toinen, joka sai multa jalat alta oli Wicked Game. Pink esitti kappaleen hyvin omanlaisenaan, mutta uskollisena alkuperäiselle. Se oli keikan ainoa hetki, kun jouduin taistelemaan todella kovaa itkua vastaan. Kappaletta tukeva koreografia oli upeaa työtä ja toki rutiinin takana oleva useat esityskerrat ja tarkka harjoittelu näkyivät. Mutta samalla se luotto, jolla artisti ja tanssijat toimivat kappaleen aikana oli yhtä herkkää kuin Wicked Gamekin. :sydän:

Väliosat (eli vaatteiden ja lavasteiden vaihdot) oli myös rakennettu hienoksi osaksi kokonaisuutta. Felix kävi heilumassa ja olemassa huippu, samoin kuin tanssiesitykset. Nykytanssin ilmaisu on nousemassa mulle korkeammalle, vaikken jotenkin ole aiemmin päässyt tanssiin sisälle yhtään. Tanssi vaatii niin paljon, ettei sitä voinut kuin ihastella kerta toisensa jälkeen. Tanssijoille oli mielestäni myös annettu omaa aikaa ja arvoa muutenkin kuin vain taustatanssijoina. Heillä oli esityksessä varattu omaa aikaa ja annettu taiteelle tilaa. Eikä se ollut vain tyhjää täytettä!

Try oli käsittämättömän hieno! Ilma-akrobatia ja videollakin nähtävä koreogragia oli mykistävä! Eikä sitä voi sen enempää oikein mitenkään kuvailla.

Shown osaset olivat kyllä rakennettu harkiten. Ilma-akrobatia, tanssi, musiikki, bändin palaset ja yhteinen show kyllä välittyi. Keikka oli samaan aikaan intiimi, mutta myös suuren luokan show. Pink antoi eturiviläisille nimmarin, josta se onnellinen voi käydä ottamassa tatuoinnin :hullu:, sai läjän lahjoja (muumi ja ne itse taotut korvikset :hullu: ) ja veti oikeasti todella taidokkaan esityksen.

Koen itsekin pientä krapulaa (sekä migreeniä ja keho-ongelmaa) eiliseltä.
Vaikka en ihan joka hetki ollut ihan täysillä läsnä, niin hieno kokemus.
Encoren So What oli niin täydellinen lopetus, että vaikka kaipasin Funhousea ja Family Portraittia, niin ei se mitään. Ens kerralla!

Kiitos Wee :hymyhali:
Mennään ens kerrallakin!
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 03 Elo 2013 11:32

Antti Tuisku @ DTM 2.8.2013

Lähdettiin Suvin kanssa keikalle. Meidän piti lähteä ajoissa, mutta toisin kävi :virne:
Oltiin kuitenkin suhteellisen ajoissa!

Parkkeerasin itseni seinän viereen, jossa lopulta pääsin jopa pöydän viereen seisomaan, joka olikin sitten pelastus. Paikka oli lopulta niin täynnä että juuri ja juuri pystyi hengittämään. Tungos ja tungos ja tungos, kännisiä ihmisiä ( :jaaha: ) ja vähän lisää tungosta. Jossain kohtaa tapahtui kuitenkin purkautumista ja väkeä poistui huolella ja meidän eteen tuli tilaa. Sai vähän vapautta ja näki hetken aikaa jotain. Se edusta täyttyi kuitenkin pitkistä ihmisistä ja näkyvyys puhtaasti nolla.

Antti oli kuitenkin ihana :sydän: joten ei niin haittaa vaikkei kaikkea kokoaikaa näekään.

Yleisö oli erittäin messissä. Mies sai aikaan hurjan bilemenon, joka oli sittenkin tosi hauskaa! Samoin Ihmiset, Juuret, Hyökyaalto, Jää tai mee, Rakkaus on (encoressa). En halua tietää pääsi aika jännnästi yllättämään yleisön ja siinä oli hetken aikaa semmoinen wtf-moment :virne:

Välispiikit oli todella Anttia, mutta lähistöltä kuullut välikommentit toivat niihin hiukan koomisia piirteitä :virne:

Kaikenkaikkiaan todella ihana keikka ja siitä tuli niin hyvälle fiilikselle, kuten Antista aina :hullu:

:sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 22 Syys 2013 12:22

Pyhät Tytöt Liekeissä-kiertueen avaus. :inkkari:

Cheek @ Jäähalli 21.9.2013

Ennen keikkaan on sopivaa avata kiertue istumalla yhdessä alas, nostaa malja ja fiilistellä vähän sitä meidän omaakin juttua. Pyhät tytöt (suvo, wildis, L-S ja allekirjoittanut) on sen verran uskomaton asia, että käsittämätöntä istua siinä neljästään. Cheek on hyvin edustettuna. On lehtiä, cd:tä ja paljon puhetta. Cheek on kuitenkin yksi iso osa Pyhisten muodostumisessa :hullu:

Suvi ei ole tulossa keikalle, mutta hengailee meidän kanssa tiettyyn pisteeseen asti. Me muut matkataan kohti jäähallia ja tärinät nousee. Jännittää, hermostuttaa ja fiilis nousee. Jäähalin kulmalla ihmetellään että onko jonot todella noin överit, mutta käy ilmi ettei ovet olekaan vielä auki. Öööh, ne piti aueta ajat sitten. Ovien auetessa on loppujen lopuksi aika vähän aikaa jäljellä keikan arvioituun alkamisaikaan.

Sisäänpäästyä tarkoituksena etsiä inva-wc. Ehkä suurin haaste koko asiassa :töktök: Oikeasti! Inva-wc on vip-tiloissa ja sen eteen on rakennettu joku sermi :töktök: Talossa on kaksi kappaletta moisia. Toinen on yläkerrassa, eikä sinnekään pääse millään. On ehkä vähän epätoivoista. Lopulta pääsemme wc:hen ja jopa turvallisuushenkilökuntaa naurattaa koko systeemi. Vip-tilat ei näytä mitenkään erikoisilta. Nokkapystyssä käveleviä ihmisiä jne. Including Jaren mutsi :keijo:

Pääsemme kuitenkin paikoillemme reilusti ennen keikan alkua. Saan väistettyä Sini Sabotagen Levikset repee. Multa meinaa revetä pää!
Sitten alkaa. Valot sammuu, alkuvideo lähtee käyntiin ja volyymi nostaa jäähallin kattoa! Boom, boom, boom!
Timantit on ikuisia saa mut itkemään. Olen pitkään ollut enemmän kuin kiitollinen mun ystäville ja tämän biisin kertosäkeen ydin on niin totta. Ystävät on timanttia ja ne on ikuisia :sydän:

Meidän takana istuu joku torspojen jengi. Vanhemmat, joku ystävä ja pieniä lapsia :ei: :epäilevä:
Yksi pikkulapsi alkaa heti Timanttien jälkeen itkeä haluavansa pois! "Eiku nyt ollaan keikalla, nyt katotaan tää, älä nyt viitti, istu nätisti, rauhoitu nyt, me ei lähdet nyt mihinkään, ja mitä niitä nyt niille lapsille kahden tunnin aikana sanotaankaan. Mua ärsyttää. Miksi ne lapset piti tuoda sinne kärsimään? Samaa näkee ympärillä aika paljon, ja mun sisäinen :norsu: paistaa. Yritän silti pitää keskittymisen siinä mitä tapahtuu lavalla.

Keikka vyöryy vääjämättä. Juhlitaan Cheekin kaikkia vuosia, hittejä ja menestystä. Kyllä kiitos, mielellään! Alku-uran biisien taustalla screenillä pyörivät videot on aika hauskoja. Jare on niin nuori! SIloposkinen pikkupoika melkein :hullu: Hei, se on meidän kanssa samaa ikäluokkaa! Sen lisäksi mekin ollaan aika babyfaceja edelleen :keijo:

Lavarakennelma on aika mieletön! Livebändi :tipahdus: Ensimmäiset pyrot saa mut innostumaan. JUST NÄIN!! Ison luokan meiningillä, isolla egolla ja sitähän riittää!
Jonna on ensimmäinen vierailija. Jonna ja Liiku saavat meidätkin bailaamaan, joka ei lopu missään kohtaa :D Paitsi kun biisissä lauletaan Turku jäätyy :virne:

Vierailijoiden tulva alkaa. Sami Saari, odotetusti ja oikeutetusti. Saari käy parinkin kertaa.
Sen jälkeen Jare vähän puhuu ja taustalla soi saksofoni. Meillä on epäilykset, Wildis puhuu Vain Elämää-versiosta ja lähes samalla hetkellä räjähtää potti! JARI SILLANPÄÄ, SILTSU!!! :woohoo: inkkari: :jami:
Siltsu ja Liekeissä saa kyllä haukkomaan henkeä! Sen lisäksi että itellä on ihan mieletön fiilis ja on vaikea pysyä rauhallisena ja olla riehumatta fyysisesti, pyöri lavalla semmoinen energia, että sekin hengästyttää. Ei olla kovin lähellä lavaa, mutta näkymys on hyvä. Ei ole kovinkaan vaikea huomata miten molemmat nauttivat ja rakastavat juuri sitä hetkeä! Mun mielestä sieltä välittyy myös keskinäinen kunnioitus ja rehellinen ylpeys koko biisistä. Sillanpää luovuttaa Jarelle kultalevyn ja platinan omista levyistään, jotka on tullut Liekeissä-biisin myötä.
Mieletöntä! Ah, ihana Siltsu :sydän:

Siitä se lähteekin. Lavalle vyöryy vieraita vieraiden perään, hitti hitin perään, kova meno, hengästyttää, ääni on mennyt, mutta meno ei vaan hyydy! Aina se nostaa uudestaan ja jotenkin vaan fiilis vie mennessään. Energiaa on niin paljon ympärillä, että se kantaa jos ei oma riitä.

Elastinen, Redrama, Illi, Lord Est, Jonne Aaron. Näiden jälkeen kannetaan lavalle sello. Wtf?! EIKU! Eicca Toppinen :täpinä: Syypää sun Hymyyn ja Yasmine Yamajako, joka ehkä vähän vie huomion Toppiselta. Joiltain, ei sentään kaikilta ;)


Sitten taas Sami Saari, Brädi, Redrama, joiden jälkeen uudelta levyltä Fiiliksissä Diandran kanssa. Tunnelma nousee nousemistaan. Ei uskoisi sen olevan mahdollista, mutta kyllä vaan se on. Huutomyrsky on hullua!! Mietitään myös mitä biisejä vielä puuttuu. Toivon edelleen Kaija Koota. Koska Kaija :sydän:
Ja sieltähän se tulee! :sydän: :sydän: Ihana Kaija! Tinakenkätyttö ja mun ihokarvat nousee. Itkettääkin. Täydellistä, niin täydellistä!

Myös Levoton Tuhkimo kuullaan, mutta onneksi ilman Nipaa :aukku:
Koko biisi saa ne jo ennestään pystyssä olevat ihokarvat vielä pystympään, voiko ne lähteä irti tästä nosteesta? Yleisö peittoaa äänellään Jaren, eikä sitä meininkiä voi selittää sanoilla. Edes omia ajatuksia ei meinaa kuulla! :hullu:

Sitten on hetki hiljaista. Mitähän sieltä tulee?
No mitä, AUTO! :tipahdus: :virne: Avaimet mun kiesiin. Joku Tiina tulee myös autosta, mutta itse en kuule kuka Tiina se oli. Sen verran kova on mylvintä ja muu mekkala ympärillä.

Auton jälkeen tulee ehdoton keikan helmi :virne:
Jossu. Jukka Poika ja... TAIKAPEILI :rolf: :tipahdus: Nyt ei enää kestä. Ihan sama mitä muita siellä lavalla on ollut, kyllä Taikapeili peittoaa kaikki. Kaikki! Taikapeilin koreografia pistää vielä korkin päälle ja se on siinä. Se liikkeet on ihan samat mitä silloin ysärillä! Rispektii ja jou, jou, mutta taikapeli! :keijojami:

Sitten vielä pari biisiä ja se on siinä. Timantit on ikuisia soi viimeisenä ja tehosteilla. Itken taas. Instagram-kuvakin tulee otettua ja näkymät on kauniita. Siis yleisössä. Pyydetään pitämään kännyköitä valona ja se toimii :hullu: Tulee mieleen 30seconds to Marsin keikka samassa paikassa. :hullu:

Poistuminen on aika hullua. Väkeä on ihan helvetisti. Pääsemme silti aika vähin vammoin pois. :keijo:

Toki mun keikasta iso osa keskitymisestä meni muuhun kuin keikkaan. Haavat on vielä kipeitä, samoin lihakset ja tottakai mä varoin ettei ne kirkuvat kakarat potkaise mua vahingossakaan. Varoin ja pelkäsin, jolloin osa keskittymisestä meni siihen. Biisilistan kyttäsin netistä, mutta noin se meni :hullu:

Kiitos Wee ja Älläs :sydän: :hymyhali:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Su 22 Syys 2013 13:01

Cheek Jäähallissa 21.9.2013

Keikka alkaa mahtipontisesti valkokankaalle heijastetulla videolla, jossa Cheek saapuu paikalle helikopterilla, kävelee sitten valkoiseen luksusautoon (ei se ilmeisesti ollut se Maserati vaan joku muu, Hesarin mukaan Audi) ja ajaa sisään Jäähalliin, jossa Herrasmiesliiga eli TS ja Brädi odottavat. Naurattaa kovin, odotustärinä alkaa purkautua.

Heti alkuun tulee siis esiin eräs Cheekin hedelmällisistä ristiriidoista, jotka kiehtovat allekirjoittanutta: mahtipontisuus ja luksusmeininki on väistämättä koomista. Hesari julistaa Cheekin olevan tämän keikan myötä maailmanluokan tähti Suomen mittakaavassa, ja sehän tarkoittaa, että Suomen mittakaava on lopulta pienehkö. Cheek on yhtä aikaa pieni ja suuri, Suomen James Bond ja naapurin poika. En pidä mahtipontisuutta naurettavana, enemmänkin keijona: se on hellyyttävää ja silti hienoa. Ehkä en osaa selittää sitä.

Nauru muuttuu hetkessä kyyneliksi, Timantit on ikuisia saa omatkin silmäni vuotamaan kummasti. Se on ihan spontaani reaktio, en osannut odottaa sitä. Silmien vuotaminen jatkuu jopa parin kappaleen ajan. Tunnelma on hieno, järjetöntä että ympärillä on jäähallillinen ihmisiä ja vieressä pari hyvää tyttöä. Kiitos Wildis ja Kiba :hymyhali: :hullu: :sydän: Hienoa olla keikalla sellaisten ihmisten kanssa, joiden tietää ymmärtävän.

Alussa kuunnellaan Cheekin vanhempaa tuotantoa. Pari sellaistakin biisiä, joita en ole itse kovasti edes kuunnellut, esimerkiksi Sun täytyy. Hyvältä nekin kuulostavat. Olen iloinen, että kuullaan Vastatuulta, se on tarinansa puolesta eräs Cheekin liikuttavimpia kappaleita, ja silti siinä on hauskojakin kohtia ("Jare Tiihonen rehtorin kansliaan"). Ja se, että "ne sano mulle että sä et pysty tähän, mut mä päätin seisoo pää pystyssä". Sami Saari :hymyhali:

Jari Sillanpään ilmaantuminen mukaan Liekeissä-kappaleeseen tosiaan räjäyttää potin, siinä vaiheessa noustaan seisomaan. Ja siitä on tie vain ylöspäin. Vierailijoita riittää, ainoastaan Mikael Gabrielin puuttuminen ihmetyttää. Siltsun lisäksi tietysti Kaija Koo on ihana nähdä. Diandrakin toimii, koska olen niin fiiliksissä Fiiliksissä-kappaleesta. :sydän:

Ja Taikapeili :rolf: Jukka Poika jäi Jossussa ihan varjoon, ainakin omasta mielestäni.

Jossain vaiheessa mietin, että onhan se vähän hassua, että Cheek juhlii nimenomaan omaa menestystään, omaa uraansa, ja kaikki nämä ihmiset ovat ihan fiiliksissä. Mutta eihän kyse ole siitä. Cheek on esimerkki, välikappale, jonka kautta muut voivat kokea osan siitä samasta, projisoida siihen omia kokemuksiaan. Olen miettinyt paljon sitä miten suhtautua lauseisiin, miten niitä tulkitaan, miten luetaan "itsekeskeistä" tekstiä. Cheekin lyriikoissa kiteytyy jotain siitä, sopivia tarttumakohtia, hedelmällisiä ristiriitoja.

Levyjä käydään läpi järjestyksessä, uuden levynkin biisit toimivat hirveän hyvin, yleisö on mukana. Itse olen kuunnellut uuden levyn jo useamman kerran edellisenä päivänä. :aukku: Vain elämää -biisit ovat ihania, ja auton ilmaantuminen lavalle naurattaa taas ääneen niin kuin alussa.

Hieno show, tunnelma, valotehosteet, älytön pyrotekniikka, yleisö, tunnelma. Menestyksen ylistystä, mutta myös niitä tummempia sävyjä, aitoutta. Cheek julistaa ennen kaikkea läsnäoloa: jossain vaiheessa hän puhuu siitä kuinka häneltä on kyselty mitä seuraavaksi, mutta mitäs jos oltaisiinkin ihan vaan tässä ja nyt, tässä illassa. Läsnäolo, tietoisuus siitä, on tärkeä muistutus. Jos sen unohtaa, vieraantuu, asiat alkavat tuntua vaikeilta.

P.S. Turku jäätyy :sydän:

P.P.S. Mainitsematta jäi, että oli ihan teiniolo aamusta asti, mahtavaa unohtaa ikänsä, heittäytyä ja antaa mennä. :inkkari:
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 22 Syys 2013 13:11

L-S kirjoitti:mahtavaa unohtaa ikänsä, heittäytyä ja antaa mennä. :inkkari:


Olen samaa mieltä. Mun mielestä pitäisi muutenkin pystyä olemaan läsnä, elämään siinä hetkessä. Se onnistuu helpommin kun heittäytyy ja antaa mennä. Itse koen heittäytymisen muutoinkin tärkeänä nykyisin. Välistä voi olla ettei tarttis ihan niin paljoa heittäytyä, mutta heittäytyy silti.

:sydän:
:hymyhali:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Su 22 Syys 2013 13:24

Aivan totta, niin pitäisi olla muutenkin. Mä olen vasta opettelemassa tätä, tai olen mä jotain jo oppinut, mutta kuitenkin.

:hullu:
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Wildchild » Ma 23 Syys 2013 14:26

L-S kirjoitti:Keikka alkaa mahtipontisesti valkokankaalle heijastetulla videolla, jossa Cheek saapuu paikalle helikopterilla, kävelee sitten valkoiseen luksusautoon (ei se ilmeisesti ollut se Maserati vaan joku muu, Hesarin mukaan Audi) ja ajaa sisään Jäähalliin, jossa Herrasmiesliiga eli TS ja Brädi odottavat. Naurattaa kovin, odotustärinä alkaa purkautua.


Ei, se ei ollut Maserati vaan Audin uusi versio R8:sta. Tämä siis, juuri tällä väritykselläkin.
T: autohullu :hei:

Mutta Kibs ja L-S. :hymyhali: Kiitos että sain jakaa tän vkonlopun teidän kanssa! :hullu:

Mulla ei ole lisättävää tein keikkaraportteihin. Sunnuntai-versio Jäähallista toimi edelleen hyvin, vaikka toki se yllätyksellisyys puuttui. Ja keikan jälkeen iski haikeus. Tässäks tää viikonloppu nyt oli. Puoli vuotta odotettu ja nyt se on ohi. Mikä tyhjyys! :huoh:

Oli muuten pitkästä aikaa keikat, missä pystyi oikeasti heittäytymään siihen fiilikseen ja olemaan fiileis ilman että mietti mitähän noi ajattelee että tän ikäinen vieläkin heiluu... :aukku:
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1382
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Ma 23 Syys 2013 22:41

Joo, tosiaan tuntui että tuolla pystyi kunnolla heittäytymään fiileihin. :P Oli ihanan rento olokin seuraavana päivänä (ainakin siihen asti kunnes olin istunut suurimman osan päivästä ja kroppa alkoi taas jumittaa :P).

Nyt sitten odotellaan DVD:tä, sellainen olisi parempi tulla tai en ala mitään. :norsu:

Tänään on tosiaan ollut vähän haikea fiilis, eilen olin muuten vaan vielä fiiliksissä vaikka olinkin vaan kotona. :(
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » Ke 25 Syys 2013 19:30

Pepe Willberg @ eräs tietty koulu

Osana KULPS-toimintaa koululle voi tilata artisteja. Pepe on osa tätä projektia ja kävi heittämässä meidän koululla kaksi samaa keikkaa. Ensin seiskat ja puolet kaseista. Sitten toiset puolet kaseista ja ysit.

Alkuun soi rautalanka. Ohjelman runkona oli käydä läpi Pepen musiikillista historiaa alusta asti. Jormaksesta Paradiseen ja Syksyn säveleen 1973. Puheosuudet meinaavat ekalla keikalla venähtää pitkiksi. Tiettyä öö...öö -hakemistakin kuullaan. Pienin hetkin tuntuu, että voitaisiinko edetä jo. Oppilaat ovat kohteliaasti enimmäkseen ok.

Väliaplodien merkitys kitaristille opetetaan: Ne antavat fiilistä soittaa vielä parempi seuraava soolo. Miehet esiintyvät triona: Jartsa Karvonen soittaa lyömäsoittimia ja Juha Lanu kitaraa. Ovat kuulemma tuttuja Bumtsibum-orkesterista, mikä ei valaise asiaa oppilaille juurikaan. Jartsa esittelee myös rumpusoolon päätteeksi soittimia, mikä on hauska ja tarttuva osuus.

Biisesistä kuullaan

Twist and Shout
Elämältä kaiken sain
Saat miehen kyyneliin
Hermes
Aamu
Sotilaat, kansat, maat

ja se alussa ollut rautalankabiisi. Joissakin oppilaskommenteissa näkyy ja kuuluu, että musaa olisi voinut olla enemmän.

Mut jee :D Tulipahan nähtyä Pepenkin keikka. Miehellä ei ole 70 vuotta enää kaukana ja jaksaa vielä jotain ylasteita kiertää ja käydä puhumassa paljon uudemman maailman ihmisille.
"Tunne ei koskaan valehtele."
-Jorma Uotinen
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 5211
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » La 19 Loka 2013 17:30

Cheek Logomossa 18.10.2013. :sydän:

Olipa leppoisa ja miellyttävä ilta. Konserttisalikeikka live-orkesterin kera, ja lattiatilaa ja tunnelmaa oli kuin jäähallissa konsanaan. Viimeksi kun olen käynyt Logomossa noin vuosi sitten, siellä oli mielestäni paljon pienemmät tilat, ilmeisesti ovat rakentaneet sen nyt jotenkin valmiiksi, ainakin katsomon. En siis osannut odottaa tällaista väkimäärää ja puoli taloa kiertävää jonoa oven ulkopuolella. Saatiin siitä huolimatta ihan hyvät paikat lavan sivussa, ei ihan edessä muttei hirveän takanakaan.

Cheek esitti aika paljon uuden levyn kappaleita, mikä olikin hyvä, kerkesin nähdä kesän keikkasetin aika monta kertaa, joten uusi ja erilainen on hyvä. :keijo:

Aloituksena tuli jopa pätkä Älä pyydä mitään -kappaleesta. Se on jotenkin toimiva aloitus, aseista riisuva, vaikka totta kai kaikki ovat tulleet vaatimaan osansa Jaresta ja tämän fiiliksistä. Mutta ainakiin keikalla Jare on vain se, joka sylkee ne riiminsä ja fiiliksensä muille.

En muista biisien järjestystä, mutta paljon uutta kuultiin (Fiiliksissä, Kuka muu muka, Vihaajat vihaa, Omat säännöt), ja jos vanhoista tutuista jotain jäi kuulematta en muistanut kaivata niitä. Miellyttävästi mukaan oli mahtunut myös vanha Kaikki hyvin. Ja viimeisenä Timantit on ikuisia, mikä on paljon parempi soimaan viimeiseksi päässä kuin Sokka irti, johon olen kyllästynyt jo ajat sitten, vaikka onkin aina hauska laulaa Sukka irti - mä vedin Päivi löi. :aukku: Mukana laulaminen onnistui yskäkäheydestä huolimatta multa ihmeen hyvin.

Ja TS oli hirmu komea tummassa puvuntakissaan, jossa oli kiiltävät kaulukset. :sydän:

Ennen keikkaa käytiin syömässä, ja heti ravintolan aulassa oli jaossa mainoksia, jonka kannessa oli Cheek puku päällä. :sydän: Mainostuksen kohteena oli Cheekin keikka marraskuussa Venus-klubilla Turussa (ja muutaman muunkin, melko kattava artistikattaus, kaikkea Matista ja Teposta ja Jussista ja Ressusta Cheekkiin. :keijo:) Mutta keikan jälkeen tuli kyllä fiilis, että pitäisi päästä kohta uudestaan, joten pitäisköhän ostaa lippu tuonne marraskuulle? :raps:
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Wildchild » La 19 Loka 2013 19:32

Biisilista:

Älä pyydä mitään/Kuka muu muka
Jippikayjei
Tinakenkätyttö
Jos mä oisin sä
Kyyneleet
Liekeissä
Fiiliksissä
Omat säännöt
Vihaajat vihaa
Jossu
Kaikki hyvin
Mitä tänne jää
Syypää sun hymyyn feat. Yasmine Yamajako
Anna mä meen
Sokka irti
Timantit on ikuisia

:tilt:

Keikka oli... no, kiva. Silleen että jäähalli-keikoista on kulunut se kuukausi ja jotenkin se mahtipontisuus jäi vähän päälle, joten samaa sitä odotti myös tältä. Enkä mä oikeastaan pettynyt. Livebändi oli mukana (Emigraten/Apocalyptican Mikko rummuissa :sydän: ) ja kaikki oli sinälleen samoin kuin jäähallissa. Paitsi että setti oli lyhyt. :keijo:
Siinä mä oon L-S:n kanssa eri mieltä että Sokka irti oli jo toiseksi viimeinen. Mun mielestä se on ihan täydellinen fiiliksen nostattaja ja pomppu-biisi ( :aukku: ), että kyllä sillä voisi edelleenkin lopettaa setin. Mutta toimiihan toi Timantitkin yhtä hyvin. Se yhteislaulu. :hullu:

Kyllähän näitä keikkoja koluaisi enemmänkin. Hitsi että se seuraava Turun keikka on vääränä päivänä. Mulla on jo menoa sille illalle. :huoh:
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1382
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Outolintu » Pe 01 Marras 2013 00:20

Uuu, mun eka keikkaraportti. Ei siis suuria odotuksia laadusta :tilt:

The National @ Helsingin jäähalli 31.10.

Lämppärinä oli We are the kit. Se oli ihan kivaa lämmittelymusiikkia ja kitarat oli kauniita. Mun makuun siinä oli ehkä vähän liikaa uuuuu-u uuuuu-uu:ttelua, joten ei heistä sen enempää.

Ekan kerran näin Nationaalin herrat Kulttuuritalolla pari vuotta sitten mutta en saanut keikasta niin paljon irti kun suurin osa biiseistä oli vieraita. Tällä kertaa tunsin melkein kaikki, mikä oli kiva. Joku vierustoveri sanoi, että permanto oli loppuunmyyty, mutta tunnelma oli silti intiimi. Mikä oli kiva :tilt: Biisi vuorotteli mukavasti nopean ja hitaan välillä. Herrat oli kontaktissa yleisöön, mutta olin hieman epävarma tykkäsinkö laulajan humalatilasta. Vaikea sanoa, mikä oli vain hänen lavatyyliään ja mikä humalatilaa. Enhän minä tiedä vaikka kaikki juoma olisi ollut alkoholitonta. Mutta välillä tuli vähän sellainen olo ettei se ihan ollut kuosissa... Niin ja yleisössä oli paljon hipstereitä :virne:

Keikan päätti Vanderlyle crybaby -yhteislaulu, mikä oli aika hienoa. Tuntui, että kaikki osasi, minäkin :pepsis: Loppufiilis on hyvä, ehkä siksikin että bussi Lahteen lähti just sopivasti keikan jälkeen eikä tarvinnut odotella öisessä Helsingissä. Taidan laittaa matkalle kuulokkeista soimaan Nationalia, ihan fiilistelyn vuoksi :)
“I meant," said Ipslore bitterly, "what is there in this world that truly makes living worthwhile?"
Death thought about it.
Cats, he said eventually. Cats are nice.”
Avatar
Outolintu
 
Viestit: 385
Liittynyt: Ma 12 Touko 2008 20:05

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Poukko » Ti 05 Marras 2013 22:08

Mä olin kans The Nationalissa, ja tykkäsin.

En oo aikasemmin bändin keikkoja nähnyt, joten en tiennyt mitä odottaa. Permannolla oli hyvä tunnelma, eikä Jäähallin kolhouskaan kauheasti haitannut. Sanottava tosin on, että itselle ihan ok:sta hyvään keikan nosti encore. Yhessä vaiheessa ihmettelin hetken kun olin unohtunut tuijottelemaan taustavideoita, että missäs se laulaja muuten luuraakaan kun ei oo vähään aikaan näkynyt. Asia selvisi pian, kun herra peruutti suoraan päin yleisön joukossa laulaessaan. Ja mä olin tässä vaiheessa kuitenkin miksauskopin huudeilla, eli en ihan lavan vieressä... :D Ja lopun yhteislaulu oli kovin hienoa, en oo ennen tuollaistakaan kokenu että bändi lopettaa biisiin, jossa laulusolisti ei laula pätkääkään mikkiin vaan yleisö hoitaa homman loppuun asti. Toimi! Varsinkin kun kaikki tosiaan osas ne sanat.
Annoy, tiny blond one, annoy like the wind!
Avatar
Poukko
 
Viestit: 52
Liittynyt: Ke 30 Huhti 2008 10:15

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Outolintu » Ke 06 Marras 2013 22:50

Poukko! :superhymy: Kiva nähdä! :hymyhali:

Ja kiva, että keikka oli kiva. Mäkin olin jo siellä Kulttuuritalon keikalla vaikuttunut Vanderlyle-yhteislaulusta ja vielä mahtavampi se oli, kun itsekin osasi laulaa mukana ja toki yleisöä oli enemmän. Aika huisia, että niin iso kööri vetää koko biisin.
“I meant," said Ipslore bitterly, "what is there in this world that truly makes living worthwhile?"
Death thought about it.
Cats, he said eventually. Cats are nice.”
Avatar
Outolintu
 
Viestit: 385
Liittynyt: Ma 12 Touko 2008 20:05

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja skray » Ma 18 Marras 2013 16:48

Stig perjantaina oli ihan huippu!
Soittivat vain vanhoja kappaleita oikeastaan, mikä ihan hyvä, kun en uutta levyä ole kuunnellut. Tokihan Viheltelen ja Niks ja naks soi, mutta ne nyt osaakin jo ulkoa radiosoiton vuoksi. Parhaimpana koko keikalla oli tietysti Tyttö sinä olet meritähti, joka vaasalaisuudessaan sai koko yleisön räjähtämään lauluun. Satelliittiyhteys Kuningas Pähkinään ja setä Tamuunkin oli kunnossa sen kohdalla. :virne:
Stig on hauska keikoilla, koska jossain vaiheessa hän sopii yleisön kanssa mitä soitetaan ja missä järjestyksessä. Jotenkin se saa koko homman tuntumaan mukavammalta, kun tietää mitä seuraavaksi pitää laulaa.

Stig! :sydän: :jami:
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 04 Maalis 2014 00:23

Stam1na @ Nosturi 1.3.2014

Perinteinen siskon syntymäpäiväkeikka.

Olin soittanut nosturiin etukäteen ja kysellyt noista liikuntarajoitteisten mahdollisuuksista päästä hissillä nosturin yläkertaan. Samalla mulle selvisi että päästään myös jonon ohi ( :muahaha: ). Seurassamme ollut ystäväni on vähän jäykempi liikkeissään mitä minä, joten ihan hyvä moinen vaihtoehto. Tämän jalkahan puutui menomatkalla aika pahasti ja sisareni sitten talutti häntä sisään. Saatiin jonosta aika pahoja mulkaisuja kyllä. Kai nyt, kun jono ylettyi aika pitkälle ja sitten toiset vaan nousee autosta ja kävelee sisään. Vieläpä ilman pyörätuoleja tai mitään keppejä. No, en antanut sen vaivata itseäni.

Sisareni painui ties minne aika pian ja me jäimme ystäväni kanssa yläkerran baariin hengaamaan. Saatiin meille sopivat paikat ihan takarivistä, portaiden luota. Meille ei tärkeintä ollut tuona iltana bändin näkeminen, vaan kuuleminen. Kävin edempänä kokeilemassa, mutta totesin sen takanurkan juuri meidän paikaksi. Siellä sai moshata rauhassa ja tanssia ilman, että se häiritsi ketään. Lisäksi takarivin bodestoilla oli mahdollisuus istua ihan näppärästi.

Siskokin palasi jossain kohtaa takaisin. Oli käynyt melkein eturivissä, mutta kun takaa oli joku tönässyt häntä niin että oma nenä oli kolahtanut edessä olevan takaraivoon, oli hän päättänyt tulla meidän luo. No, kannatti käydä siellä. Sisko on päätynyt bändin tekemään videoon :täpinä:

Moshattiin sitten ihan täysillä. Bändi soitti uudelta levyltä, edelliseltä levyltä ja pari vanhempaa biisiä.
Heikko Ehkä ja Arveton on arvoton heti kärkeen. En muista tarkkaan mitä tuli seuraavaksi, mutta Dynamo, Rikkipää, Paha Arkkitehti ja Kylmä Kuuma Kylmä saivat meidät tanssahtelemaan. Kuoliaaksi Ruoskitut Hevoset saivat mun potin räjähtämään ekan kerran. Se on ihan mieletön kappale! Livenä vielä mielettömämpi! Panzerfaustissa meinasi irrota pää. Ihan täydellinen moshausbiisi. Ja me moshattiin.

Encore alkoi SLK:lla. Kruunu kaikelle oli kuitenkin Viisi Laukausta Päähän :inkkari: Oli vain vedettävä täysillä, niin paljon kuin kropasta lähtee, vaikka taju menisi. Pidin kiinni seinästä ja vieressä seisovasta miehestä ja moshasin, huusin, tanssin ja pääsin ulos kaiken paskan mitä vain voi. VLP on yksi niistä Stam1nan biiseistä, joka vaan on joka kerta aivan täydellinen. Siskolla meni ääni, multa melkein taju, mutta totaalisesti sen arvoista. Vika biisi oli jotain mitä en muista.

Aika hyvin koko nosturi oli fiiliksissä. Tukka heilui aika paljon siellä takana ja jengi tanssi ja nautiskeli. Käsittämättömän mageeta.

:sydän: :sydän: :sydän:

Tänään oli pakko laittaa Kankainen KaappiHomo uuniin lämpiämään ja niskaan. Pää ei oikein vieläkään käänny kunnolla. Ei haittaa, ei koskaan. :rokrok:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Lyyra » To 06 Maalis 2014 14:01

Kävin katsomassa Pulse-nimistä suomalaista Pink Floyd -tribuuttibändiä. Keikan teemana oli Pink Floydin Animals-niminen albumi vuodelta 1977.

Bändi soitti kaksi settiä, joista ensimmäinen oli yleinen kokoelma kappaleita Pink Floydin katalogista. En oikeastaan tunne Pink Floydin musiikkia juurikaan, joten en tunnistanut kappaleista kuin kourallisen. Toinen setti alkoi Animals-albumin esittämisellä alusta loppuun - tunnistin sen, kun olin kuunnellut albumin juuri aiemmin päivällä alusta loppuun. Lopussa oli vielä joitain yksittäisiä kappaleita. Encorea en jaksanut enää jäädä kuuntelemaan.

Bändi oli hyvä ja ammattimainen. Soiton lisäksi visuaaliseen ilmeeseen ja valoihin oli todella panostettu. Sisäänkäynnin tienoilla katosta roikkui täytetty possu (oli siellä toinenkin, mutta se ei roikkunut katosta, vaan oli jollain tasanteella katon rajassa). Lavan ympärillä oli neljä screeniä, joilla pyöri milloin mitäkin videokollaaseja.

Lähtiessäni jäi soimaan Comfortably Numb, mikä kyllä tavallaan kuvasi fiiliksiänikin. Hyvä keikka, mutta ihan liian pitkä siihen nähden, etten tuntenut musiikkia. Lähtiessäni kolmas tunti oli pyörähtänyt käyntiin, kun 2,5 tunnin keikasta oli puhuttu ennakkoon. Mannaa faneille, mutta mulle se oli vähän turhan pitkä. Kaksi noin 40-50 minuutin settiä olisi ollut mulle sopiva kesto, kun se Animals kestää albumina 42 min. Yksi setti greatest hitsejä ja toinen sitten Animalsia. Toki ymmärrän, etteivät Pink Floydin kappaleet ole mitään 3,5 minuutin pop-biisejä.

Suosittelen kyllä käymään vilkaisemassa, jos Pulse tienoollesi saapuu ja Pink Floyd kiinnostaa yhtään. Vaikka tämän keikan yhteydessä on tullut pohdittua useammankin kaverin kanssa tribuuttibändien perusluonnetta ja mietitty homman pointtia, niin silti suosittelen. Settitauolla vessajonossa kuulin, että minua asiantuntevammat tahot tuntuivat kovasti arvostavan Pulsen uskollista tulkintaa: "Tämän lähemmäksi Pink Floydia ei taideta enää päästä", eräskin sanoi.

Itse olisin kyllä kaivannut Comfortably Numbista mieluummin sitä Scissor Sisters -versiota.
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja outsider » To 06 Maalis 2014 14:59

Lyyra kirjoitti:Itse olisin kyllä kaivannut Comfortably Numbista mieluummin sitä Scissor Sisters -versiota.


Muakin ehkä alkais kiinnostaa jos kyseessä olis homodiskotribuutti Pink Floydille! :inkkari: Mutta tosiaan tuollaista "tämän lähemmäksi Pink Floydia ei taideta enää päästä" -purismia en osaa arvostaa. Kun ei kuitenkaan olla Pink Floyd, niin miksi pitää matkia eikä tehdä jotain omaa? No, varmaan siksi että Pink Floyd -fanit ovat vanhoja hyvätuloisia setiä (henkisesti, jos eivät fyysisesti), jotka haluavat elää 1970-luvun joka päivä uudestaan. :epäilevä:

Kysyntäähän tuollaiselle tarkalle kopioinnille nostalgian nimissä on älyttömästi, mistä paras esimerkki on tuo trendi, jossa aktiivisetkin bändit yrittävät soittaa klassikkolevynsä mahdollisimman uskollisesti alusta loppuun, kun ei yleisöä uusien biisien kuuleminen kuitenkaan kiinnosta. Tosin en mä ole yhdelläkään sellaisella keikalla ollut, koska konsepti on mulle niin vastenmielinen, joten en mä tiedä kuinka hiilikopioina niitä albumeita on tapana soitella.
I wish this would be your colour
Avatar
outsider
 
Viestit: 340
Liittynyt: Su 14 Huhti 2013 23:46
Paikkakunta: Tampere

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Annis » To 06 Maalis 2014 20:29

outsider kirjoitti:Kysyntäähän tuollaiselle tarkalle kopioinnille nostalgian nimissä on älyttömästi, mistä paras esimerkki on tuo trendi, jossa aktiivisetkin bändit yrittävät soittaa klassikkolevynsä mahdollisimman uskollisesti alusta loppuun, kun ei yleisöä uusien biisien kuuleminen kuitenkaan kiinnosta. Tosin en mä ole yhdelläkään sellaisella keikalla ollut, koska konsepti on mulle niin vastenmielinen, joten en mä tiedä kuinka hiilikopioina niitä albumeita on tapana soitella.


Me oltiin kuuntelemassa Lamaa albumiklassikoissa eikä se ainakaan soittanut sitä levyä edes oikeassa biisijärjestyksessä.
Sinäänsä ois voinut ollakin ihan jännä, jos ne ois soittaneet sen ihan niin kuin levynä menee, mutta hyvä keikka se oli noinkin.
Niillä nyt tosin ei ole tuotantoa paljon enempääkään, että mun mielestä se ei mitenkään eronnut niistä normikeikoista, mitä kyseiseltä bändiltä olen nähnyt. En sitten tiedä, miten muilla bändeillä.
Annis
 
Viestit: 436
Liittynyt: Ke 14 Touko 2008 12:29

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 08 Maalis 2014 01:14

Pääsin kuulemaan RSO:ta jälleen :tipahdus:

Ennen konsertin alkua istuin ystäväni kanssa jossain musiikkitalon uumenissa sijaitsevassa orkesterin kahviossa teellä ja meidän seuraan liittyi semmoinen hauskan oloinen mies. Alkuun juteltiin niitä näitä, kunnes sitten jossain kohtaa selvisi että kyseessä oli sen illan tilaustyön säveltäjä :keijo: :tipahdus: :isosilmä:
Mr. Säveltäjä kertoi siinä sitten sävellystyön kehittymisestä, Ghanaisista musiikkiperinteistä ja siitä miten häntä vähän jännittää miten yleisö reagoi teokseen, kun ei se kuitenkaan yllä illan toisen säveltäjän kanssa samoille linjoille. Ehkä siksi, että toinen säveltäjä oli kuuro :virne: Siis Beethoven.

Paikkakin oli mulle yllätys. Olen yleensä istunut jossain ylhäällä, mutta nyt pääsin permannolle :keijo: Vierustoverit kyselivät olenko sen iloisen rouvan tytär ja tunnenko jonkun Esko jonkun lesken :keijo: :virne:

Ensimmäisenä soinut sinfonia oli kyllä komea. Porukkaa oli lavalla vaikka millä mitalla, joten mahtipontisuuteen saattoi luottaa. Hurja rivistö lyömäsoittimia takana sai aikaan täpinää mun penkissä. Siihen päälle täysi jousisto, puhaltimet, flyygeli, harppu ja joku ylimääräinen heppu istumassa nurkassa. Kyllä, tyyppi ilman soitinta istui vähän muiden takana ja teki ei mitään. Tai niin luulin. Lopussa hän kiiruhti lyömäsoitinten luo ja kävi jeesailemassa vähän jokaista niistä tyypeistä :virne: Ihme hiippari.

Mutta että se oli hieno! Tapani Länsiön säveltämä sinfonia "Varjot" maalasi elokuvamaisen maiseman liikkuen kauniisti sarjakuvamaisesta tunnelmasta aitoon jännitykselokuvaan ja hienoiseen vuoropuheluun erilaisten yksityiskohtien välille. Aina välillä vauhtia otettiin jostain lyömäsoitinten maailmasta ja lähdettiin liitoon muiden soitinten siivin. Aivan uskomatonta. Välillä pauhasi niin ettei meinannut uskaltaa hengittää ja sitten taas aivan hiuksen hieno triangelin sointi yksinään antoi ääntä. Sinfonia oli aika pitkä, mutten itse huomannut sitä mitenkään. Olin aivan omissa maailmoissani ja hurmaannuin lyömäsoitinten vuoropuhelusta niin, että meinasin kiljahtaa ääneen :keijo:
Sen sijaan ympärilläni olleet vanhemman ikäpolven edustajat valittivat teosta liian pitkäksi.

Väliajan jälkeen alkoi sitten sen kuuron säveltäjän teosten esittäminen. Lavalle marssi hassun näköinen viulisti, sellisti ja Wenzel Hagelstamin näköinen pianisti ja muusta orkesterista jouset ja osa puhaltimista. Puolet vähemmän porukkaa mitä alussa :keijo: Ainakin.

Beethoven oli aika tasavarmaa. Helppoa kuunnella, mutta silti vaikuttavaa. Kolmen solistin väliset vuoropuhelut olivat aika hauskoja. Okko Kamu johti orkesteria tavalla, joka oli mun mielestä aika hauska. Muutoinkin toinen puoliaika oli semmoinen, että kiinnitin huomiota aivan kaikkeen muuhun paitsi siihen mitä tapahtuu. Kuuntelin kyllä, mutten katsonut vissiin kertaakaan siihen porukkaan joka soittaa. Seurasin enemmän soittajien jalkoja, käsien asentoja, liikettä ja eläytymistä. Ja sitä Wenzeliä.
Jännästi mielipiteeni kamarimusiikista ehkä vähän muuttui, kun olen aina pitänyt kamarimusiikkia vain pienen ryhmän esittämänä ja nyt oli kuitenkin ihan hyvä määrä porukkaa ja ajoittain aika moinen voima viuluilla.

Veikkaan, että näin mielikuvallisesti voimakkaan illan jälkeen voi olla vaikea rauhoittua ja tyhjentää päätä.

Huomenna 30 seconds to Mars :hullu:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja outsider » La 08 Maalis 2014 14:26

Kibaya kirjoitti:Kyllä, tyyppi ilman soitinta istui vähän muiden takana ja teki ei mitään. Tai niin luulin. Lopussa hän kiiruhti lyömäsoitinten luo ja kävi jeesailemassa vähän jokaista niistä tyypeistä :virne: Ihme hiippari.


Lyömäsoittajat on hauskoja tyyppejä. :virne: Sydäntä lämmitti kovasti kun Tampere Filharmonialla oli lyömäsoitinkonsertti ja tuon ihme hiipparin roolin otti itse kapellimasteri Santtu-Matias Rouvali, lyömäsoittaja koulutukseltaan itsekin. Melkein repesin kun Steve Reichin Music for 18 Musiciansin loppupuolella se istuskeli siellä orkesterin takana ja odotti kärppänä milloin on taas marakassien vuoro ja nousi helskyttämään niitä aina välillä oikein dramaattisen näköisesti. :sydän:

Intensiivisempää marakassien soittoa todistin jokin aika sitten Pyynikki Sinfonian Messiaen/Sibelius-konsertissa: ensin mainitun Trois petites liturgies de la Présence Divinessä on tosi intensiivisiä marakassikohtia ja näki miten soittajan piti heiluttaa koko kehoaan ihan vimmatusti että se sai soittimensa helisemään tarpeeksi nopeasti. Olin vaikuttunut. Kyseisessä konsertissa tuli nähtyä myös se varhainen sähkösoitin ondes Martenot ensimmäistä kertaa livenä, joskin olin aika pettynyt siihen miten vähän sitä kuului sen 50-henkisen orkesterin ja 30-henkisen kuoron alta.
I wish this would be your colour
Avatar
outsider
 
Viestit: 340
Liittynyt: Su 14 Huhti 2013 23:46
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Musiikki



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron