Kinokonsertti @ MusiikkitaloKinokonsertin aiheena Disneyn Fantasia ja Fantasia 2000. Orkesterina Helsingin kaupunginorkesteri, johtajanaan Erkki Lasonpalo.
Konsertti on mun ja Tuusin yhteinen synttärilahja. Alkuun vähän jännitän miten Tuusi ottaa konsertin vastaan. Paikat ovat piippuhyllyllä, mikä osoittautuu oivalliseksi valinnaksi sitten kuitenkin. Ei ehkä eturivi, mutta Tuusin ja kovien äänien vastainen kamppailu ei sitä kestäisikään. Nyt jo on alussa vähän hankalaa ja Tuusi pitää käsiä korvillaan. Puhe ja orkesterin aloittelevat soundit ovat kieltämättä aika ärsyttäviä.
Ensimmäinen puoliaika lähtee pyörimään rauhalisesti ja tasalaatuisesti. Beethoven soi kui levyltä ja se on ehkä vähän harmillista. Ei tunnetta, ei tulkintaa, vain tiukka ja tarkka yhteissointi. Vähän ihmettelen sitä itse aluksi, tulee mieleen että sen saman kokemuksen olisi saanut kotonakin.
Pähkinänsärkijä-sarjan lopulla Tuusi meinaa nukahtaa
Onhan se pieni, vielä melkein 5-vuotias, odottanut koko päivän tätä. Mä koen sen melkein nukahtamisen myös osoituksena luottamuksesta tapahtumaa kohtaan. On niin turvallista, että siihen voi vaikka vähän torkahtaa. Pähkinänsärkijän jälkeen tarjoan karkin, joka nostaa neitiä vähän ylöspäin.
Debussyn Claro de lune on mullekin vähän unettava vaikkei mua sinänsä väsytä. Tykkään kappaleesta aika paljonkin, mutta nyt ei vaan iske. Orkesteri on unelias, muutama soittaja kääntää sivua vähän myöhässä ja havahtumisia tapahtuu selkeästi aina siellä täällä.
Konsertissa ensi kertaa esitettävä Tuonelan Joutsen on kyllä mielenkiintoinen, mutta ah, niin suomalaisen melankolinen ja synkkä. Valkokankaalla liukuvat väriluonnokset vain tehostavat synkkyyttä. Kokemus itsessään on hieno ja varmasti ainutkertainen, mutta silmä tai korva kaipaisi vähän virikettä. Väriluonnokset kaipaisivat vähän animointia, mutta sitä tuskin nähdään ikinä.
Sibelius taas on vaan niin Sibelius. Ankara, masentava ja synkkä. Ahdistaa ja ymmärrän että Tuusin on vaikea keskittyä. Sibeliuksen aikana hän kuitenkin löytää orkesterista kaikkia pikkujuttuja. Meillä on hiljainen kommunikointi, joka perustuu orkesterin osoitteluun sanomatta sanaakaan
Väliajalla juodaan pillimehut, nähdään mun yhtä kaveria ja nautitaan yleisestä tunnelmasta
Tuusi tarkkailee maailmaa ja löytää pikkuisia asioita, joista sitten puhutaan. Kuten ikkunasta näkyvät Makasiinien rauniot, Kiasma, junamatka paikalle, syntymäpäivät ja sen semmoista.
Toinen puoliaika on aivan eri maailmasta. Orkesteri on hereillä, ilmeisesti heille annettiin kahvia väliajalla.
Ensimmäisenä kehiin tulee vähän vauhtia tuova Tuntien tanssi, jonka aikana yleisössä olevat lapset reagoivat nauramalla ja hihittelemällä. Tämä selkeästi herättelee myös yleisöä ja kokonaisuus on pirteämpi mitä ensimmäisen puoliajan kappaleet. Onhan Tuntien tanssi hauska animaatio hassuine hippoineen ja tarinansa puolesta. Orkesterin jäsenetkin katselevat aina välistä screenille ja muutenkin kokonaisuus on nosteisempi.
Noidan oppipoika on se mitä on odotettu ja Tuusi on ehtinyt jo varmaan 2768 kertaa kysymään koska se tulee.
Sen tullessa on etunoja koko salissa. Se vain on niin ihana
Oppipoika saakin illan raikuvimmat aploodit ja myös orkesterin jäsenet hymyilevät niin että se näkyy selkeästi. Tulee myös tunne, että soittajat nautiskelevat tämän kappaleen aikana. Lavalla näkyy liikehdintää, jonka tulkitsen jammailuksi. Saan tälle myöhemmin varmistuksen
Lapset ja aikuiset ovat innoissaan. Suurimmalti osin
Rooman pinjat on varsin vaikuttava kokonaisuus ja orkesteri todella on livenä siinä. Poissa on se ensimmäisen puoliajan uninen tunnelma. Ei, nyt soitetaan ja heittäydytään! Rooman pinjat saavat minut liikuttuneeksi ja vähän hengähdän. Mutta hei, kappaleessa onkin aikamoiset matalat soundit JA mahtavat perkussiot. Mun sydänala sykkii niille aika tavalla
Tuusi ei pidä käsiään edes korvilla, vaan katsoo ja kuuntelee suu auki. Yhteen kohtaan se osoittaa mulle itse rumpuja ja nyökyttelee.
Lisäksi rakastun ihan suoraan puhaltimiin
Kaiken kaikkiaan tässä kohtaa HKO antaa niin täysillä takaisin sitä energiaa, jota on itse vuodattanut ulospäin.
Perään kun vielä lisätään Eläinten Karnevaali ja mieleen jää kuplimaan iloinen tunnelma lasten naurusta. Kappale ja animaatio ovat hauskoja ja koko toisen puoliajan läpi kantanut iloisuus vie tämänkin loppuun asti.
Kokonaisuus jäi voiton puolelle, vaikka ensimmäinen puoliaika olikin uneliaampi. Tuusi ei malta pysyä paikallaan kun päästään pois. "
Tantti, tämä oli mahtavaa, voidaanko tulla joskus toistekin" riittää kiitokseksi
Ainoa isosti negatiivinen asia henk.koht oli meidän sektiossa, alariveillä istunut torspo, joka hengaili lähes koko toisen puoliajan fb:ssä
Siis vittusaatana! Ensin se kuvasi - mikä oli kiellettyä - videota ja otti valoukuvia ja sen jälkeen löi ne fb:hen. Hänen vieressään oli toinen, joka kuvasi pelkän videon, ilman fb:tä, eikä hänen kännykkäänsä sen jälkeen enää nähty. Se torspo muija kaivoi myös lopussa laukustaan kuulokkeet, kiinnitti ne siihen luuriinsa ja katsoi jotain videota, missä huivipäinen nainen tekee jotain. En tiedä, koska yritin olla vain ettei se häiritse. Meidän välissä ollut rouva pyysi laittamaan puhelimen pois, mutta torspo ei kai ymmärtänyt suomea. Mua vitutti se niin paljon!
Kun oltiin poistumassa, se yritti vielä vetää mut kumoon, mutta onneksi mun keppi oli jo tukevasti maassa. Enkä antanut sen kiilata mua ja Tuusia.
Kävin ilmoittamassa torsposta infoon, joka oli tästä kuvatusta materiaalista aivan kauhuissaan. Toivottavasti niitä vielä järjestetään
Soitetut kappaleet:
Beethoven: Sinfonia nro 5 (Fantasia 2000)
Beethoven: Sinfonia nro 6 (Fantasia 1940)
Tsaikovski: Pähkinänsärkijä-sarja (Fantasia 1940)
Debussy: Claire de lune (Fantasia 1940)
Sibelius: Tuonelan Joutsen (ensiesitys)
väliaika
Ponchielli: Tuntien tanssi
Dukas: Noidan oppipoika (Molemmat fantasiat)
Elgar: Pomp and Circumstance (Fantasia 2000)
Respighi: Rooman Pinjat (Fantasia 2000)
Saint-Saëns: Eläinten Karnevaali, finaali (Fantasia 2000)
viesti numero 3000