Jaahas, jos jatkasi tätä raporttia ja tekisi sen joskus loppuunkin (tuskin tämä ketään enää kiinnostaa, mutta onpahan edes ainakin itselle joku muisto). Mullahan kävi tämän kakkosan kanssa niin, että kirjoitin melkein kaksi tuntia sitä, kun samaan aikaan koneella oli käynnissä joku päivitys (tyhmänä en tallentanut tänne luonnosta
). Olin kirjoittamassa juuri viimeistä virkettä, kun painoin vahingossa enteriä ja tämän seurauksena kone käynnistikin itse itsensä uudelleen.
Koko tekstini katosi sitten vaan jonnekin, enkä löytänyt sitä mistään historiatiedoista yms.
Otti päähän niin paljon, että meni melkein kuukausi, että huvittaa jatkaa koko raporttia ollenkaan.
Mutta jatketaanpas:
Toinen päivä 15.8.2015...ja enpä sitten nukkunutkaan. Oliko sitten syynä edellisenä päivänä nautittu alkoholi vai mikä, niin nukuin tosi huonosti. Ja joku akka vielä huusi ulkona kadulla aamuyöstä. Sipi-kissa huomasi minun olevan hereillä ja tuli seitsemän aikoihin herättelemään. Sehän tekee sitä, että se kiskoo hiuksista herättäessään.
Pari tuntia yritin kuitenkin vielä nukkua, kunnes luovutin ja menin antamaan kissoille ruokaa. Vähän ehkä kyllä väsytti.
Koska ei huvittanut hengata koko päivää kalliilla festarialueella, päätin että käyn katsomassa Dave Lindholmia 360-lavalla (keikka alkoi kahdelta) ja tulen sitten takaisin syömään, lepäilemään ja ehkä juomaankin jotain.
Kannatti käydä. Edelleen se 360-lava oli vähän outo, ja siellä olisi varmaankin pitänyt olla tosi aikaisin, että pääsee sinne istumaan, mutta ei haitannut. Dave veti kitaroita vaihdellen vanhoja hittejään ja jotain biisejäkin joita en tuntenut. Tunnelma oli leppoisa ja porukka hyvin messissä.
Tupaakka, viina ja villit naiset oli kiva laulaa mukana. Kun tulin festarialueelle, kukaan ei pahemmin katsonut laukkuani. Eipä porteilla ollut jonoakaan.
Katsoin Daven jälkeen muistaakseni vähän LCMDF:ää Mustassa teltassa, mutten oikein jaksanut sitä vaan lähdin lepäilemään.
Meillä olikin sitten kämpillä kissojen kanssa kovat bileet.
Katsoin telkkarista ysärivideoita, ja jompikumpi kissoista oli vuoronperään kaapissa.
Itse festarialueella olisi ollut pari ihan kiinnostavaakin artistia (esim. Regina ja French Films, jonka olen jo monesti onnistunut missaamaan), mutta lähdin vasta kuuden jälkeen alueelle tavoitteena nähdä Belle and Sebastian. Olinkin siellä ajoissa. Kukaan ei tällä kertaa jäänyt hajuvesipullon kanssa jumiin, mutta järkkäri tarkasteli pitkään mun allergialääkkeitä, jotka olivat "piilossa" lompakossa, mutta kuitenkin näkyvillä. Tajusin siinä vaiheessa, että olisin voinut piilottaa vaikka minkälaisia tabuja esim. lompakon sisään ja salakuljettaa ne siten alueelle.
No, onneksi siihen ei ollut tarvetta, eikä koskaan tulekaan olemaan.
En jaksanut seisoskella paikoillani, ja keikan alkuun oli runsaasti aikaa, joten lähdin kiertelemään aluetta. Halusin ehkä vähän katsoa, olisiko Tiivistämöllä mitään kivaa. Siinä kierrellessäni törmäsin kaverin veljeen ja hänen tyttöystäväänsä ja heidän seurueeseensa. Oli kiva jutella, ja porukka oli tosi mukavaa. He eivät ensin meinanneet millään uskoa, että olin itsekseni liikkeellä ja pyysivät minua liittymään seuraansa. He tosin juuri olivat menossa vessaan/syömään/kaljalle tms. ja minua odotti päälava. "Sovittiin" että nähdään Paperi T:n keikalla.
Vähän jo siinä vaiheessa kävi mielessä, että on tosi hyvää tsägää, jos löydetään uudestaan toisemme sieltä, mutta en ottanut stressiä siitä.
Olin vain iloinen, ettei tarvinnut mennä minkään porukan mukana, ja esim. mennä kaljalle, koska muutkin ovat menossa sinne.
Belle and Sebastian oli huikea!
Vaikka en tiedä bändistä paljon mitään (mulla on yksi niiden levy), keikka oli ihana! Pelkäsin keikan olevan vähän sisäänpäinkääntynyt, mutta ainakin laulaja oli hyvällä tuulella ja koko jutusta välittyi vain hyvä fiilis. Eturivin yleisöäkin pyydettiin lavalle tanssimaan. Yllättäen ensimmäinen, joka sinne meni ei ollut suomalainen.
Mietin sitä musaa kuunnellessani ja keikkaa katsoessani, että tää on niin mun juttu: kivaa kitarapoppia ja aurinko paistaa. (En muista enää, mitä biisejä soitettiin.)
Katsoin hetken Reino Nordinin keikkaa. Siellä oli vähän taas liikaa porukkaa ja jalkani olivat sen verran jo turvoksissa, etten jaksanut seistä siinä lavan vieressä. Kuuntelin
Aurinko -biisin (
) ja
lähdin sen jälkeen tallustamaan kohti Sinistä teltta, jossa olisi se Paperi T. Olisihan se nyt kiinnostavaa nähdä, minkälainen se oli, kun sitä oli hypetetty niin paljon. Teltta oli ihan täynnä ja kuului vaan joku biisi jossa hoettiin vittua koko ajan.
Eipä ollut toivoakaan löytää tuttujani sieltä. No ei se mitään. Lähdin kohti Tiivistämöä, jossa oli silloin joko Seksihullut tai Kesä -niminen bändi
Muistaakseni Seksihullut lopetteli juuri ja Kesä aloitti. Seksihullujen laulajalla oli mielenkiintoinen karjuva naisääni. Kesän aikana vaan nojailin seinään ja yritin venytellä pohkeita ja reisiä.
Kesä oli muistaakseni jotain post punk -tyyppistä musaa. En jaksanut koko keikkaa loppuun, vaan lähdin etsimään ruokaa. Róisín Murphy aloittelisi kohta, niin voisin katsoa keikkaa ja syödä siinä samalla.
Eipä mistään tosin löytynyt kohtuuhintaista ruokaa, kun en halunnut mitään kunnon ateriaa, ja aloin olla jo siinä vaiheessa vähän liian väsynyt ja huonolla tuulella. Vihdoin sain ostettua itselleni jonkun kasvishodarin, joka maksoi 6 euroa
Katselin hetken Róisín Murphyn keikkaa, mutta en saanut siitä oikein mitään irti. Siinä oli kai olevinaan jonkinlaista huumoriakin. Róisín mm. oli pukeutunut vanhaksi naiseksi, joka haukkui nykymusiikin. Jutut eikä musa auennut mulle ollenkaan. Olin jo muutenkin vähän Pet Shop Boysin odotuksessa, ja muistaakseni kävin Tiivistämössä tai sitten olin vessa- tai kaljajonossa jossain. Kun palasin takaisin, koko alueelle oli kerääntynyt ihan hirveästi väkeä. Yritin tunkea itseni vaan johonkin väliin, jossa ei ollut liian humalaisia ihmisiä. Se oli muuten vaikeaa.
Oli kuitenkin lauantai-ilta, ja tosi monilla näytti olevan vaan enemmän mielessä ryypiskely ja kaverien kanssa hengailu, ja ehkä siinä sivussa keikan "katsominen".
No, itse olin yksin ja selvinpäin ja toivoin näkeväni ja kuulevani keikan, ja olisi ehkä kiva päästä vähän tanssimaankin.
Vihdoin lavalla alkoi tapahtua. Siihen heijastettiin jotain kuvia ja teksti "New album out now!" Sen verran tiesin, että ei PSB:ltä ollut kyllä vähään aikaan ilmestynyt levyä. Myöhemmin tarkistin, että levy oli ilmestynyt jo 2013 ja tämä oli pari vuotta kestäneen maailmankiertueen päätöskeikka.
Keikan alkupuoli oli täynnä uuden levyn biisejä. Aikuis-EDM on ihan hyvä sana kuvaamaan niitä.
Arvostin PSB:n "poikien" hattuja. Esimerkiksi Chris Lowella oli jossain vaiheessa iso diskopallo päässään.
Lavalla oli myös minotauroksiksi pukeutuneita tanssijoita. Kukaan yleisöstä ainakaan lähelläni ei tuntunut tanssivan ja bändi soitti ihan hiton hiljaa. Kuulin känniölisijöiden puheet musiikin yli.
Siirryin koko ajan pikkuhiljaa lähemmäs, ja se olikin hyvä ratkaisu. Vihdoinkin täällä joku tanssi. Ehkä minäkin sitten vähän. Tuli
West End Girls. Yleisö ei oikein tuntunut innostuvan. Siirryin koko ajan eteenpäin. Onneksi ihmiset alkoivat häipyä, niin pääsin itse vaan sinne lavanedustan alueelle ja ei ollut ahdasta. Vihdoin kuulin jotain myös musiikista. Sitten jossain vaiheessa alkoi hittiputki.
En muista missä järjestyksessä biisit tulivat, mutta mm.
Go West ja
You Are Always on my mind! Vihdoinkin pääsin bailaamaan!
Ihan sama vaikka ne ovatkin covereita. Päätin että katson kaikki loput päälavan keikkani tältä puolelta, enkä sieltä känniörveltäjien puolelta. (Siis se oli rajattu alue, johon ei saanut viedä juomia.) Juuri kun pääsin vauhtiin, keikka loppui. Alku oli ihan ok, ja välillä tylsähkö, mutta loppu oli mahtava!
Mitäs sitten? Teki mieli tanssia lisää. Lähdin Tiivistämöä kohti, ja sen takana oli joku H&M -takapiha, jossa DJ soitti musiikkia. Olin pari kertaa mennyt sen ohi, ja siellä oli ollut aina jotain bassojytke-jumputusta. Mutta jumalaissön, nyt siellä soi Daruden Sandstorm!
Ihmiset niin olivat innoissaan ja hyvässä fiiliksessä, että se tarttui. Tuntui, että tämä takapiha on ihan oma maailmansa. Päälavalla on juuri esiintynyt montakin maailmantähteä ja täällä vaan bailataan Daruden tahdissa.
En vielä kehdannut mennä tanssimaan Daruden aikana, vaikka kuinka teki mieli. Sitten tuli Coronan
The Rhythm of the Night. Kelpasi! Rohkaisin mieleni ja menin tanssimaan. Se jotenkin sopi siihen lämpimään elokuun iltaan, ja päivällä katsomaani ysäriteemaan. Aloin myös miettimään yhtä leffaa, jossa tämä biisi soi, ja tuli hyvällä tavalla surumielinen olo. Sitten alkoi joku bassojytkejumputusbiisi ja taika oli tiessään.
Katsoin vielä Tiivistämössä suomalaisen indien/postpunkin legendaa ja kulttiyhtyettä Shadowplay, ja nojailin taas seinään.
Olin kuitenkin jo aika väsynyt (kello oli jotain yli puolenyön
), enkä muistanut edes bändin tunnetuimman biisin nimeä, joten päätin lähteä kämpille nukkumaan. Siinä kävellessäni mietin, että vielä yksi päivä pitäisi jaksaa, ja että kaksikin päivää olisi riittänyt mulle ihan hyvin.