Tän siitä saa kun menee ajoissa nukkumaan.
Uni alkoi siitä, että pyörittiin toistuvasti Helsingin Siilitiellä jossain kaupassa ja rampattiin siellä. Ilmeisesti minä tai joku kaverini asuttiin siinä lähellä. Se kauppa oli vielä jossain tienmutkassa, josta käännyttiin koko ajan.
Sitten olinkin Tallinnassa / "Tallinnassa" äitini kanssa. Oltiin jonkun talon pihalla ja siellä oli kaksi samanlaista punaista reppua (itse asiassa itselläni on oikeasti sellainen reppu). En muista, miten se tarkalleen ottaen meni, mutta toiselle repulle ilmaantui omistaja, mutta toiselle ei. Äiti kuitenkin tiesi, että reppu kuuluu Antti Holmalle. Äiti mukamas tunsi Antin tosi hyvin ja halusi välttämättä käydä viemässä repun henkilökohtaisesti hänelle. Äiti jopa tiesi, missä Antti asui (oltiin siis edelleen siellä Tallinnassa) ja niinpä kohta kapusimme jonkun kerrostalon rappusia ja olimme Antti Holman "kotiovella". Antti ei kuitenkaan ollut kotona ja äiti alkoi huolestua hänestä. Niinpä äiti lähti etsimään häntä.
Minä jäin sitten itsekseni kiertelemään Tallinnaan.
Jokusen aikaa kierreltyäni minä sitten puolestani aloin huolestua äidistä. Hänestä ei ollut kuulunut mitään ja laivamme olisi piakkoin lähdössä. En itse asiassa edes muistanut milloin se lähtee, enkä muistanut/tajunnut/jaksanut kaivaa mitään lippuja laukusta.
Sitten yritin soittaa äidille. Ei mitään vastausta. Puhelin ei edes hälyttänyt. Sitten yritin vielä soittaa äidille jonkun seinässä olevan kojelaudan kautta.
Onnistuin sen avulla soittamaan äidin työnumeroon. Sieltä vastasikin joku nainen, joka sanoi äitini olevan Tallinnassa tyttärensä kanssa. Yritin vakuutella naiselle, että itse asiassa minä olen se tytär, mutta hänelle se ei tainnut mennä ihan perille. Vaikka olin huolissani äidistä, innostuin tosi paljon siitä kojelaudasta ja olin ihan että "vau, enpä tiennyt, että nykyajan puhelimissa on tällaisia ominaisuuksia
". Erityisen innoissani olin volume-säätimistä.
Kiertelin hetken Tallinnan keskustassa tavoittamatta äitiä ollenkaan ja harmittelin samalla kuinka kivoja kahviloita ympärilläni on, mutta en voinut mennä niistä mihinkään kun äitiä ei löytynyt.
Sitten olinkin tässä välissä saanut sähköpostia itse Antti Holmalta.
Sähköpostista ilmeni, että Antti on turvassa, vaikka sitä ei siinä suoranaisesti lukenutkaan. Sen sijaan sähköpostista tuli ilmi, että Antti on julkaissut huumorilevyn.
Ensin sähköpostin tekstissä oli pari kappaletta jotain outoa liirumlaarumia ja viimeisenä lauseena: "Tää on sit tosi Keijoo menoo!"
("Keijoo" kirjoitettuna tosiaan isolla
)
Äskeinen vähän rauhoitti minua ja piakkoin äitini olikin seurassani ja jostain syystä myös kaverini. Läheisellä kauppatorilla oli joku suomalaisten eduskuntavaalitilaisuus ja päätimme mennä sinne. Politiikkaa seuraamaton kaverini innostui tästä suunnattomasti, koska siellä oli joku julkkisvaaliehdokas, joka suuttuessaan heittelee tavaroita, ja se oli mukamas tosi hauskaa.
Saavuimme torille ja siellä oli porukka jotain tuttujamme/sukulaisia, jotka olivat varanneet meillekin "parhaat paikat" torilla olevan patsaan jalustan juuresta. Jalustalla ei ollut patsasta, vaan se oli vähän niinkuin jonkinlainen "lava", jolla ehdokkaat sitten olisivat. "Lava" oli pyöreä ja meidän piti polvistua siihen juurelle, vähän niinkuin jollekin alttarille.
Tori oli täynnä ihmisiä ja minua alkoi ahdistaa, etenkin kun siellä ei tapahtunut yhtään mitään. Menin sitten hengailemaan johonkin läheiseen toimistohuoneeseen. Huone oli täynnä screenejä, ja luulin että niiden kautta olisi voinut seurata torin tapahtumia, mutta kaikista niistä näkyikin koripalloa.
Äänet oli vaimennettu ja huoneessa oli ihanan hiljaista. Pystyin kuitenkin jonkun oven tai ikkunan kautta seuraamaan mitä torilla tapahtuu. Ei tapahtunut edelleenkään mitään, ja päätin että menen sitten vasta takaisin kun alkaa tapahtua.
Torilla ei tapahtunut vieläkään mitään ja kun kuikuilin sinne, ihmismassakaan ei tuntunut vähentyvän. Vihdoin kuitenkin päätin mennä ulos ja yllätyksekseni tori olikin tyhjä! Siellä oli enää minä, kaverini ja Antti Holma!
Antti kaappasi minut kainaloonsa kuin vanhan tutun ja lähdimme kävelemään poispäin torilta. Kaverini seurasi perässä. Äitini oli taas kadonnut jonnekin, mutta en enää ollut huolissani hänestä, koska minusta tuntui, että hän on lähettänyt Antin suojelemaan minua.
Sitten Antin puhelin soi, ja se puhelu olikin minulle. Antti ojensi minulle luurin ja vastasin, yhä siinä Antin puristuksessa. Luulin ensin, että puhelimen toisessa päässä on äitini, mutta se olikin äidin mielisairas sisko. Puhelu rätisi ja surisi, ja tätini sanoista sain ainoastaan selvän näistä: "Elsi(?) sanoi, että näytät ihan siltä kuin olisit raskaana, mutta et sä mun mielestä näytä siltä." (En tiedä kuka Elsi on, vai oliko se edes Elsi.) Minua hävetti kun täti puhui kaikkea sekavaa ja Antti oli niin lähellä, että kuuli kaiken.
Ilta alkoi pimentyä ja kuljimme tietä pitkin, minä yhä Antin kainalossa. En ollut ihan varma, onko Antti kännissä vai mitä, koska tuntui, että hän flirttaili kanssani ja olin vähän hämilläni, koska tiesin unessakin Antin olevan homo. Silti tuntui mukavalta ja luontevalta jutella hänen kanssaan kaverini huudellessa aina jotain väliin.
Heräsin siihen, kun Antti alkoi pussailemaan minua poskelle.