Matkustaminen

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 09 Heinä 2015 00:43

Et oo Suvi lisännyt mitään, vai nukutko vielä? :keijo:

--

Rapsa!
Ny!

Keijo matkaa Härmään.

Menin Aukkulandiaan visiitille. Ymppäsin samaan isän näkemisen ja eräänlaisen oman pään selvittämisen. Heh. Heh.

Noo.. se meni ihan yllättävän ok, mistä luettavissa toisaalla lisäjuttui.

Aukkulandia taas on ihan jotain muuta kuin Puuhamaa. Vaikka sekin tosin olisi varmaan saatavilla eräänlaisena stimulaattorina.
Ekana päivänä käytiin tosiaankin Strömsössä uimassa, hakettiin Aukkulandiaan hoitoon Kissemisse ja höpöteltiin. Jotenkin munsta tuntuu että ajettiin myös paljon autolla :keijo: Se uimavesihän oli siis meri :tilt: Eikä yhtään kylmää. Oli aika superihanaa, vaikka siellä rupeskin satamaan vettä ja oli tosi pilvistä siinä uimavaiheessa :pilvi:
Se oli semmonen maanantai se. Jotain syötiin, en muista että mitähäh. Jotain! Teetä juotiin.
Kuulin tarinan eräästä vip-nimellä kutsutusta lapsesta, joka syö raakoja kananmunia ja levittää ne sitten matoille. Toki ymmärsin parin päivän sisällä tämän tarinan päähenkilön syvimmän olemuksen. Se on vähän niinkuin että "syö kaikki!". Kyllähän siinä yksi raaka kananmunakin menee. Taikka kaksi. Miten vain.

Vip:hän ei tosin alkuun halunnut edes nähdä mua. Olin pelottava. Hurrrrrjan pelottava.
:muahaha:
Sammuin maanantaina kyllä aika suorilta jaloin. IHan ihmeellistä touhua.

Toisena päivänä käytiin kaupassa. Vaasan Prisma oli jotenkin tosi jännän fiiliksinen. Mulla tuli siitä aika alussa mieleen joku ameriikan mallin superhypermarket isossa varastohallissa, enkä päässyt siitä irti. Siellä oli oman lähileipomon tuotteita, mikä oli tosi ilahduttavaa. Muutoinkin hyllyissä oli olemassa pieniä paikallisia juttuja, mihin tietty Aukku ei niin kiinnittänyt huomiota. Se oli hauska kauppareissu :D

Lisäksi käytiin vielä iltapäivällä "suurmarkkinoilla". Paitsi että ne oli kutistuneet Ranskalais-Italialaisiksi markkinoiksi, vaikka netissä luki jotain muuta.
Siihen ei voinut sanoa että Härmäs on kaikki aina suurta. Liiottelu oli suurta, muu ei.
Sit ihan perinteisesti shoppailtiinkin! :D Mikä oli tosi jännää kun paikallahan oli myös kip ja vip :virnei:

Ilta meni hujauksessa! Sit taas nukuttiin. Krooh ja pyyh.

Kissemisse tuijotti mua aamulla ja maukui pyytäen. Kissemisse oli kyllä suloinen kaikin puolin. Korvasi vähän mun kotinaamojen ikävää. Hassu kissemisse.
Aamukahvin jälkeen juteltiin, rentoiltiin ja oltiin aika relax. Soffis ja lapset oli ulkona, eikä me tehty mitään. Mikä oli just sopiva! Mun selän joku lihi oli ihan jumissa ja oli vähän vaikee hengittää. Aukku onneksi vähän veti mun käsivarresta ja pienesti naksahti mun seljässä ja kipu vähän helpotti.

Ruuanvalmistus kävi niin, että Aukku ja Soffis hääräs ja me kipikän ja vipikän kanssa katteltiin mussiikkivideoita. Lapset valkkas, mä pistin soimaan. Paitsi että soitin myös ite Antti Tuiskua :keijo: Kip halus Cheekkiä! Mähän soitin :jami:

Ruoka oli hyvää, koukuttavaa ja sitä oli tarpeeksi. Vieläkin on vähän ähky siitä :keijo:

Ruuasta selviämisen ja päikkäreiden jälkeen lähdettiin Aukkulandian haarakonttoriin, Mökille.
Mökillä vetästiin tsufeet, hiippailtiin aitassa ja bongasin ihan törkyhienon puuäijän mistä tulee mun seuraava ava! Seinällä myös Juha MIeto!

Aukku ja lapset veivät mut Mökkialueen juna-asemalle ja siellä vähän keijoiltiin :D
Lapset heitteli kiviä ja kyselivät koska juna tulee. Kun se tuli, vilkuteltiin ja irvisteltiin. Kotimatkalla olivat kuulema tapelleet keskenään kummalle tulee enemmän ikävä :hullu: :sydän: :hymyhali:

Junamatka olikin sitten jo aika eeppinen. Seinäjoelle asti ei mitään hätää, koska IC, mutta siitä eteenpäin pendoliino Riihimäelle asti.
Tampereen kohdalla alkoi se ihan järjetön pahoinvointi. Rintakehää pisti, kaikki pyöri ja yritin vain olla rauhallinen.
Kävin osan matkasta istumassa ravintolavaunussa koska siellä oli isompi ikkuna ja väljempää. Siellä oli kuitenkin hiton kuuma, kun meidän vaunussa oli just sopivan viileetä.
Riihimäellä oli tosi lähellä ettei lentänyt laatta. Kävelin hissuksiin siinä ees ja taas ja hengittelin. Huhhuh! Siemailin vettä ja olin varma että se kaikki kiipee ylös.

Nyt kotona edelleen keinuttaa ja kaikki pyörähtää ympäri jos liikautan päätä liian nopeasti.
Mitä tästä opimme? Älä jumalauta matkusta pendoliinolla jos on tasapainoelimessä häikkää ja saat herkästi matkapahoinvointia. Hyi!
:epäilevä:

Mutta kivaa oli :hullu:
Sain lukea lapsille, mikä sopii mulle aina. Pääsin myös tutkiskelemaan itseäni ja pohtimaan omia perspektiivejä, mikä on aina hedelmällistä.

Kiitos Aukku, Soffis, kip, vip ja Kissemisse :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Suvi » To 09 Heinä 2015 00:45

Kibaya kirjoitti:Et oo Suvi lisännyt mitään, vai nukutko vielä? :keijo:



Kai mä tavallaan, koska mulla on vaan joku jumitus aivoissa :keijo:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Suvi » Ma 20 Heinä 2015 01:24

Suvi kirjoitti:
Kibaya kirjoitti:Et oo Suvi lisännyt mitään, vai nukutko vielä? :keijo:



Kai mä tavallaan, koska mulla on vaan joku jumitus aivoissa :keijo:


Mä veikkaan, että mun asia oli tämä: mietin, että olisiko jäänyt yhtä lämmin tunnelma festareista kummallakin kerralla ilman meidän Herrasmieskuskeja, jotka konkareina opetti kuitenkin meille "festarikäyttäytymistä", esittelivät paikkoja ja hengasivat meidän kanssa ihan huvikseen (eikä kertaakaan tullut mitään vanhemmat miehet nuorten naisten perässä -fiilistä :P ). Tottakai meillä oli Kiban kanssa tänä(kin) vuonna ihan järjettömän hauskaa. (Junamatkasta alkaen oli naurulihakset kipeinä joka päivä. :keijo: ) Yleinen tunnelma Sodiksessa on kyllä jotain ihan käsittämätöntä kuitenkin. :hullu:

En mä enää muista, mitä muuta mun piti sanoa. :keijo:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 20 Heinä 2015 08:56

Herrasmieskuskit ovat kyllä huippuja! He pitävät omasta tahdosta yhteyttä JA tarjoavat omaa kokemustaan. Eivät tyrkytä, eivätkä tunkeile. Puhumattakaan siitä miten jakavat omastaan :hullu:

Sodis on kyllä mieletön :sydän:

Tän vuoden kuvasaldo on niin hyvä todiste siitä miten kivaa meillä oli :rolf:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Suvi » Ma 20 Heinä 2015 15:16

No niin, aloitan matkarapsan samantien. Muuten en saa tätä ikinä tehtyä, joten here it comes:

Keijoo menoo Lontoossa with one Keijotar feat. AntiKeijo (AK) 15.7.-19.7.2015:

Ensimmäinen päivä (15.7.2015) ja vähän aikaisempikin:

Matka oltiin varattu aikoja sitten, mutta itse en ollut jotenkin ollenkaan orientoitunut siihen, että TODELLAKIN ollaan lähdössä. Minulla oli ollut jo alkukesä täynnä kaikkea: ainakin Sodista ja parit polttarit, joiden suunnittelu on ollut yllättävänkin "stressaavaa" ja energiaa vievää ja siihen päälle vielä peruskiire töissä. Kun olin aloittanut kesäloman matkaa edeltävällä viikolla, olin lähtenyt melkein heti mökille tyhjentämään pääni ja käynyt vähän lataamassa akkuja. Ei oltu suunniteltu matkaa sen enempää. Oma tavoitteeni oli nähdä perusnähtävyydet ja käydä ehkä museossa. AK:n tavoite oli nähdä brittimiehiä ja käydä pub(e)issa. :keijo: Käytiin matkaa edeltävänä päivänä kahvilla ja suunniteltiin mitä pakataan mukaan ja sen jälkeen kävin lainaamassa äidiltä hyvän Lontoon opaskirjan ja that's it. :keijo: (Jälkeenpäin kävi mielessä, että olisin voinut esim. forden Lontoon kirjeenvaihtajalta kysyä neuvoja ja vinkkejä, mutta meni jo. :keijo: )

Kun pääsin äidin luota kotiin joskus illansuussa aloin tutkia opaskirjaa ja kirjan takakannen läpyskästä Lontoon metroverkostoa. (Ei käynyt mielessä ollenkaan, että olisin voinut katsella jotain etukäteen netistäkin. :keijo: ) Oli ollut tarkoitus varata liput etukäteen Madame Tussaud'siinkin, mutta "unohdin" sen kun ei saatu päivää päätettyä, milloin mentäisiin sinne. :keijo: Siinä opaskirjaa tutkiessa tuli mieleen, että missä hiivatassa se meidän hotelli nyt sitten olikaan. :keijo: Oltiin vain otettu suhtkoht edullinen ja kivannäköinen hotelli hyvien kulkuyhteyksien päässä (ja sillä oli kiva nimi :keijo: ). Kävi ilmi, että hotelli oli paikassa nimeltä Harrow, joka ei ollutkaan kovin lähellä keskustaa. :keijo: Aloin sitten Wikipedittelmään, että mikä hiivatan paikka se nyt onkaan, tai lähinnä sen, että missä se sijaitsee ja miten sinne ylipäätään pääsee. :keijo: Jossain vaiheessa silmiini osui lista People from Harrow, joka olikin pitkä lista, useita tuttuja nimiä, mutta yksi oli ylitse muiden: kävi ilmi, että BENEDICT CUMBERBATCH ON SIELTÄ KOTOISIN!! Saakuri!! :sekopää: Siinä kohtaa tapahtui ensimmäinen flippaus. :virne: Jossain vaiheessa sain kuitenkin koottua itseni, ja yritin vielä googlemapsista katsella miten päästään lentoasemalta hotellille. Koska Lontoon julkisista liikennevälineistä ei ollut muuta hajua kuin opaskirjassa oleva metroverkosto, niin löysin meille metroreitin, joka sisälsi pari vaihtoa ja kesti vähän yli tunnin. Painoin vaihtoasemat ja linjat mieleeni ja kirjoitin ne johonkin ylös ja menin nukkumaan.

Seuraavana päivänä sain hyvin pakattua ja nähtiin sitten AK:n kanssa jossain vaiheessa ja mentiin metrolla ja kehärata-junalla lentokentälle ja se osa matkaa meni ilman sen kummempia sekoiluja ja yllättävän nopeasti. Lentoaseman juna-asema oli hieno ja selkeä, MUTTA kun päästiin ulos lähdettiin väärään suuntaan. :virne: Eikä ollut muuten viimeinen kerta tämän matkan aikana. (AK tykkää kävellä nopeasti sen enempää miettimättä ja hänellä on parempi suuntavaisto kuin minulla, joten yleensä mennään hänen mukaansa. :keijo: ) No, jossain vaiheessa päästiin kuitenkin oikean terminaaliin ja päätettiin hoitaa lähtöselvitys ja turvatarkastus mahdollisimman nopeasti, ja mennä "oikealle" puolelle juomaan lähtökaliat. Kumpikaan ei ollut ollut missään lentokonereissussa vuosiin, joten mentiin "lähtöselvitysjonoon", tai niin luulimme. Se olikin ruumaan menevien matkatavaroiden jättöjono ja meillä oli pelkkiä käsimatkatavaroita. Saakutti sentään. :virne: Kumpikaan ei muistanut, että käytäntö on muuttunut joskus muutama vuosi sitten sellaiseksi, että lähtöselvitys tehdään ainoastaan etukäteen netissä tai automaatilla. :virne: Onneksi ystävällinen virkailija teki lähtöselvityksen meille poikkeuksellisesti tiskillä.

Turvatarkastus meni kai melko hyvin. Mä vaan jännitän niitä jotenkin automaattisesti (en tiedä miksi) ja helpotus oli suuri kun se oli ohi. Vaihdettiin rahaa jo kentällä ja kaikki oli ok. Ei ollut enää yhtään euroa lompakossa, ehkä enintään muutama. Päätettiin käydä ostamassa vesipullot ja ensimmäinen :läps: -hetki tuli siinä: olin saanut uuden lasten Visan eli Visa Electron -kortin ja vasta ottanut sen käyttöön. Maksupääte ei osannut lukea sirua. Novoisaatana. Magneettinauhalla maksu kuitenkin onnistui. En ajatellut sitten asiaa sen enempää, ehkä maksupäätteessä oli jotain häikkää, kuten niissä välillä voi olla. Mentiin sitten siihen lentokentän irkkupubiin juomaan ne lähtökaliat. Minulla oli vähän nälkä, olin syönyt päivällä vaan jotain keittoa ja loput mökille ostamastani kurkusta. Ehkä jännitysväsymystäkin oli ilmassa. Eväänä meillä oli jotain leipää, jotka ajateltiin syödä myöhemmin, ensin kaliat. (Mä tuun vähän kärttyiseksi ja mun aivotoiminta lakkaa, jos mun nälkä menee tiettyyn pisteeseen.) Otin siiderin, baarimikko oli tympeä kun kysyin saako kortin jo laittaa maksupäätteeseen, kun en huomannut oliko hän painanut sitä jotain nappia vai ei. Vastaus oli jotain tyyliin: "Ei mulla ole kuin kaksi kättä. :norsu: " Siitä tuli vaan sellainen fiilis, että saanko nyt maksaa ja painua v***uun tästä tiskiltä. Novoiperkele: kortin siru ei taaskaan toiminut, mutta baarimikko sai sen jotenkin venkslattua siten, että maksu onnistui. Tiskin takaa tuli taas tosi tympeä kommentti: "Kyllä käteistä kannattaisi aina olla. :norsu: " No, pitäähän se paikkansa mutta voisi sitä silti olla ystävällisempikin. Siinä sitten istuessa ylitin päivittää matkabraissalustatusta facebookkiin, mutta kännykkäkään ei toiminut kunnolla ja kaikki ärsytti. :keijo: Olisi ehkä voinut soittaa pankkiinkin siinä vaiheessa siitä kortista, mutta ei huvittanut yhtään, kun sillä sai kuitenkin käteistä nostettua, joten en ollut täysin pulassa. Yritin kuitenkin keskittyä tulevaan matkaan ja kivoihin asioihin ja vihdoin sain itseni rauhoitettua. AK ehti jo hakea toisen juoman, kun itse olin vasta lipittänyt omaani hieman. :keijo: Juomien jälkeen sitten nostin vielä vähän euroja "varmuuden vuoksi". Lähdettiin kohti meidän porttia. AK käveli määrätietoisesti eteenpäin ja luuli nähneensä meidän portin numeron jossain. Mentiin taas väärään suuntaan, kunnes sain pysäytettyä AK:n ja sanottua, että tuossa on kyltti, että meidän lähtöportti on vastakkaiseen suuntaan. :virne: Portille päästiin ongelmitta ja siinä odotellessa syötiin ne leivät. Nälkä alkoi helpottaa ja aloin jo vähän rentoutua. Koneeseen päästiin hyvin ja se lähtikin hieman etuajassa.

Lontoon päässä AK sai matkalaukun otsaansa, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. :virne: Sekoiltiin taas rajalla, kun ei osattu mennä oikeaan jonoon. :keijo: Passitarkastuksessa oli automaatit ja mua jännitti, jäänkö siihen automaattiin jumiin. :keijo: AK:lla oli ainoastaan henkilökortti mukana ja hän tajusi jossain vaiheessa (tietenkin kun oltiin jonotettu siihen automaatille jo hetken aikaa), että nuo koneet eivät varmaan hyväksy kuin passeja. Lentokentän työntekijä ohjasi AK:n toiseen jonoon, jossa oli virkailijat, ja ei onneksi hänen tarvinnut mennä jonon päähän. Pääsin toiselle puolelle ongelmitta ja jäin odottamaan. Panikoin hetken, kun en nähnyt AK:ta missään. Hetken jo kävi mielessä, että nyt se on joutunut jonnekin muualle. :virne: Kuitenkin hänkin pääsi vihdoin toiselle puolelle ja oli onnellinen, koska portilla oli hyvännäköinen virkailija. :virne: Saatiin ostettua Oyster Cardit ja päästiin metroon. Oltiin siinä vaiheessa jo aika väsyneitä ja mä vaan keskityin siihen, että ollaan oikealla linjalla menossa oikeaan suuntaan ja missä vaihdetaan ja jäädään pois. Loppujen lopuksi se oli aika selkeää, mutta matka tuntui toosi pitkältä. Jossain vaihtoasemalla joku "paikallinen" kysyi multa, että mihin kyseinen juna menee. Mulla ei ollut mitään hajua. :keijo:

Vihdoin päästiin meidän asemalle. Katseltiin hetken metroasemalla olevaa karttaa ja AK meni taas määrätietoisesti ulos, koska halusi tupakalle. :keijo: Asemalla oli kaksi uloskäyntiä ja mentiin tietty siitä väärästä ulos, kuten myöhemmin selvisi. :keijo: Kello oli ehkä 22-22:30 ja oli jo vähän pimeääkin ja lähdettiin vaan johonkin suuntaan talsimaan. :keijo: Meillä meni varmaan puoli tuntia päästä hotellille, koska mentiin täysin pieleen. Hotelli olisi ollut viidensadan metrin päästä asemalta, jos oltaisiin vaan jääty oikealla puolella ulos. :virne: Toisaalta ulkona oli lämmintä ja miellyttävää ja mietin vaan koko ajan, missäköhän täällä BC on asunut ja mitä jos sen vanhemmat tulisivatkin yhtäkkiä vastaan. :keijo: (Ei mitään hajua, missä kukakin heistä nykyään asuu. :virne: ) Vihdoin päästiin hotellille. Työntekijä oli ihan sen näköinen, että haluaa jo kotiin, ja oli selkeästi odottanut vaan meitä. :keijo: Päästiin vihdoin huoneeseemme. Se oli ihan kivan näköinen, suhteellisen siisti ja sängyt olivat ihanan pehmeät, mutta tyynyt sopivan kovat ja peitto paksu (varmaan lämmin talvella). Jätettiin matkalaukut sinne ja lähdettiin etsimään ruokaa ja/tai vettä. Enemmän melkein teki enemmän mieli sitä vettä, vaikka mun maha kurisi. Kaikki paikat olivat siinä hotellin lähellä jo kiinni tai juuri sulkeutumassa. (Kello oli varmaan jo lähemmäs kahtatoista.) Kierreltiin hetken, mutta ei jaksettu mennä enää kovin kauas etsimään ruokaa ja juomaa. Mun pää meinasi räjähtää, koska tiesin että en saa nukuttua, jos mun maha kurisee ja yöstä olisi tullut siinä tapauksessa piiitkä. Mentiin kuitenkin huoneeseen takaisin. Siellä oli onneksi teetä ja keksiä. Keksi oli yllättävän täyttävää ja maistui siinä vaiheessa taivaalliselta. Sen jälkeen päästiin vihdoin nukkumaan. Oltiin väsyneitä kummatkin.

Ja tässä tosiaan vasta ensimmäisen päivän tapahtumat. :keijo:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Suvi » Ti 21 Heinä 2015 01:02

Toinen päivä (torstai 16.7.2015)

En nukkunutkaan kovin hyvin. Hotellihuoneessa oli kuuma ja brittiläiseen tapaan ei ollenkaan koneellista ilmastointia, joten ikkunaa oli pakko pitää koko ajan auki. Kadulta kuului hirveä meteli koko yön ja tuntui, että minulla kesti hirveän kauan saada unenpäästä kiinni. Lisäksi olin jonkin aikaa miettinyt yöllä, mistä hiivatasta saisimme adapterin. Ei kovin yllättävää, että emme olleet tajunneet ottaa sellaistakaan Suomesta mukaan :keijo: AK:lla oli puhelimen akku ihan lopussa, minulla oli akkua vähän enemmän. Olisipa kivaa olla reissussa ilman puhelimia :keijo: Vihdoin nukahdettuani näin outoa(?) unta siskostani, ja herättyäni olin ihan pihalla missä olen. Katsoin hetken AK:ta, joka nukkui toisessa sängyssä ja mietin kuka hitto toi on? :virne:
Yritän nukkua vielä hetken, mutta ei siitä tule mitään, joten katselen mitä huoneen lipastojen laatikoista ja kaapista löytyy, JOS siellä olisi ollut vaikka hotellin puolesta adapteri tai pari. Ei löytynyt kuin korvatulpat ja Raamattu. :P Vaatekaapissa on tallelokero ja tuuletin, jonka sitten myöhemmin täysin unohdin. :keijo: Luen hetken hotellin ABC-kansiota ja siinä sanotaan, että respasta saa adapterin muutamalla punnalla. Mietin, että kysytään sieltä. Olisi ainakin helppo ratkaisu.

Jossain vaiheessa AK:kin herää, keitämme vettä saadaksemme aamukahvia ja -teetä ja muutaman kupillisen jälkeen lähdemme pikkuhiljaa liikkeelle respan kautta. Siellä työntekijä kertoo, että heillä on kaikki adapterit jo muilla käytössä, mutta lähellä hotellia on halpiskauppa, josta niitä voi saada. Sinne siis. Hetken palloilemme ko. kaupassa, mutta sieltä ei löydy kuin "shavers only" -versioita. Ostamme pari vesipulloa ja lähdemme jatkamaan matkaa. Halpiskaupan vieressä on sähkölaiteliike, josta niitä voisi myös löytyä. En muista enää tajuammeko käydä siellä jo torstaina, mutta jossain vaiheessa kun sinne pääsemme katsomme adaptereita hetken halpishyllystä, mutta emme löydä mitään. :keijo:

Sitten vihdoinkin syömään. Päätämme mennä läheiseen irkkupubiin, joka vaikuttaa kivalta ulkoapäin ja he mainostavat aamiaista. Ei mitään hajua, mitä kello siinä vaiheessa on. :keijo: Selailemme ruokalistaa, eikä kiinnosta yhtään englantilainen aamiainen. Päätämme ottaa caesar-kana-sandwichit. Tiskin takana on ihanan sympaattinen hymyilevä baarimikko. :hullu: On kai vielä aamiaisaika, koska teetä ja kahvia on tarjolla rajattomasti. Teetä saa täydellisen isossa kupissa ja lisäksi siellä on pannukahvia. :hullu: Teehen tuodaan lisukkeeksi "automaattisesti" maitoa englantilaiseen tapaan. Onneksi sitä ei sentään ole siinä valmiina. Vaikka tee on aivan normaalia Earl Greyta, se on ihanaa. Johtuu ehkä siitä kupista. :hullu: Sandwichit tarjoillaan salaatin kanssa ja yhdistelmä on sopivan runsas ja siitä saa ihanasti energiaa moneksi tunniksi. Hymyilevä baarimikko tuo vielä lisää kahvia. (Tajuan myöhemmin, että hän tuo tietenkin viimeiset aamiaisajan kahvit AK:lle, mutta silti. :hullu: ) Paikasta jää hyvä fiilis, ja päätämme tulla sinne huomennakin aamiaiselle.

Emme ole suunnitelleet yhtään torstain ohjelmaa ja ehdotan, että lähtisimme Baker Streetille. Haluaisin käydä Sherlock Holmes -museossa, tai ainakin nähdä sen. Tai ihan sama, käydä vaan 221B:llä. :virne: Madame Tussaud'skin on lähellä, joten ainakin voisimme käydä katsomassa sitä ulkopuolelta. :keijo: Abbey Roadillekin siitä pääsee suhteellisen helposti. Flippaan (taas) ehkä vähän kun tajuan sen. Saakutti sentään. :sekopää: Päätämme tehdä suunnitelmani mukaan ja alan vähän täpistä jo siinä vaiheessa. MUTTA ei päivää ilman sekoilua. :virne: Emme meinaa millään löytää meidän lähintä metroasemaa ja kävelemme Harrow'ssa pitkin poikin ja varmaan ympyrää. Jossain vaiheessa tulee vastaan kyltti, joka osoittaa Harrow Schoolin. Saakuri sentään! BC:n vanha koulu!! :tipahdus: Flipflipflipflipflip. :sekopää: Ei sentään mennä sinne. Minulle riittää jo se pelkkä kyltti. :hullu: Saavumme takaisin lähtöruutuun ja löydämme tiemme kauemmalle metroasemalle. Hämää vähän sen meidän lähimetroaseman missaaminen, mutta käveleminen on mukavaa ja ainakin sinne kauemmalle metroasemalle on suora reitti. :keijo:

Metroissakaan ei ole ilmastointia ja Lontoossa on hirrveä helle. Saavumme kuitenkin Baker Streetin asemalle. Mä taas vähän flippaan, koska kun astumme metrosta ulos, aseman seinä on täynnä tällaisia. :hullu: Kun astumme ulos kadulle, siellä odottaa hirveä lössi turisteja ja Sherlock Holmesin patsas. Haluaisin ottaa kimpsien patsaan kanssa, mutta unohdan sen ottamisen sitten myöhemmin. :P Käydään ihmettelemässä Madame Tussaud'sin ulkopuolella niitä opaskirjan mukaan "legendaarisia jonoja". Nekin on nyt nähty, vaikka ei sisälle tällä kertaa päästäkään. :keijo: Sitten otamme kävelysuunnaksi itse 221B Baker Streetin. :hullu:

Museoon on kuitenkin hirveä jono, ja se vaan kasvaa koko ajan. Ei mennä todellakaan sinne sisään, eikä haittaa kuitenkaan yhtään. Ulkona on ihana ilma ja ei tee yhtään mieli olla sisällä. Museon vieressä on ravintola nimeltä Hudsons, mikä on mielestäni hauskaa. :keijo: MUTTA museon vieressä on Beatles-kauppa. Flipflipflipflipflipflipflipflip. Sinne siis saakuri. :sekopää: Kauppa on "yllättäen" täynnä kaikkea. Haluaisin ostaa koko kaupan tyhjäksi, mutta järki sanoo, että en mä tee näillä tavaroilla yhtään mitään. Ei mulla tosin olisi rahaakaan siihen kaupan tyhjennykseen. :virne: Joku paita olisi ehkä kiva ostaa. Meillä kummallakin on vähän jo nälkä ja jano, mutta siinä vaiheessa en "huomaa" sitä, muuta kuin päättämättömyytenä. En saa ostettua edes paitaa. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyn ostamaan isälle ja veljelle Beatles-kortit ja itselleni Revolver-avaimenperän. :hullu: Sitten taas pienen pyöriskelyn ja ravintolan etsimisen jälkeen päädymme Sherlock Holmes -museon vastakkaiseen sandwich-baariin. Mietin, että mikä hiivata se kahvila oli, missä Sherlockia on kuvattu, että oliko se juuri tämä mihin menemme. No ihan sama, päätän siinä vaiheessa että on. :keijo: Sisällä on ainakin Holmes-aiheisia kuvia. :tilt: (Äsken tarkistin, ei se kai oikeasti ole just se, jossa niitä on kuvattu. :virne: ) Otetaan kahvilassa fisch and chipsit ja niistä otetaan myös meidän eka ja vika hipsteriruokakuva. :virne: (Muista ruoka-annoksista unohdetaan ottaa kuva. :keijo: )

Kahvilan vieressä olisi rokkikauppa, mutta "unohdan" sen, kun en jaksa sillä hetkellä enää mitään kräsää ja AK haluaa jo pois, kun meillä on vielä se Abbey Road edessä. Jatketaan matkaa taas metrolla ja jäädään pois taas oikealla pysäkillä (olin tottakai tarkistanut missä pitää jäädä). Siellä ei turisteista tietoakaan, eikä oikein mitään muutakaan. Selkeät opasteet Abbey Roadin Studioille siellä kuitenkin on ja studiot eivät ole kaukana. Flipflipflipflipflipflipflip taas. Jännittää ja täpisyttää. Me mennään oikeasti sinne. Aapuvaa! :sekopää: :täpinä: :sekopää: Kohta ollaan Abbey Roadilla. Iiik. Vielä hetki matkaa studiolle. Näen jo yhden suojatien siellä, mutta siellä ei ole yhtään turistia, joten se ei varmasti ole SE suojatie. Sitten kuitenkin ollaan perillä. Täpisen ja olen ihan :sekopää: nä. Siellä sattuu juuri olemaan hirveä määrä porukkaa ja AK haluaa nopeasti pois. Haluaisin fiilistellä vähän enemmän. AK ottaa minusta tylsähköjä ja aika kamalia pönötyskuvia (sori, niitä ei kehtaa laittaa faceen :P ) Onneksi tajuan ottaa edes studion kyltistä kuvan. Otetaan vielä kimpsie studion portin edessä. Katson kuvaa tarkemmin vasta kun on liian myöhäistä. Ei siinä kimpsiessä edes näy mitään tekstejä, eikä siitä selviä mistä se on, eli voisi olla mistä vaan. :P Sitten ylitetään suojatie. Siinä sattuu samalla olemaan ihan hitokseen porukkaa, joten AK joutuu ottamaan minusta kuvan vähän väärältä puolelta. Kuva on kuitenkin ihan ok.

Päätämme vielä lähteä Paddingtonin asemalle harhailemaan. (En enää muista miksi. Kai se liittyi jotenkin siihen karhuun. :P ) Juodaan yhdet St. Mary's Hospitalin (eli sen sairaalan, jossa kuninkaallisia on syntynyt) lähellä olevassa pubissa. Mä otan normaalia vahvempaa siideriä ja se nousee vähän päähän. :keijo: Käydään vielä jossain turistikaupassa ja sitten lähdetään "kotikulmille". Mä meinaan jäädä aseman porttiin jumiin, kun vilautan liian nopeasti korttia automaattiin, enkä tajua, että ne portit aukeaa mulle. :keijoei: Pääsen kuitenkin ilman apua toiselle puolelle. Jäädään suosiolla siinä meidän "kauemmalla lähiasemalla" pois ja tottakai jäämme vahingossa väärässä päässä ulos. :virne: Se aiheuttaa vähän lisäkävelyä, mutta ei se haittaa. Käydään muistaakseni heittämässä kämpille jotain kamaa ja mennään ottamaan vielä yhdet siihen irkkupubiin, jossa oltiin aamulla. Otetaan myös joku jaettava lautanen, jossa on ihan liikaa syötävää kahdelle. :keijo: Sitten kämpille suihkun kautta nukkumaan.
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja theia » Ti 21 Heinä 2015 07:56

Oih Lontoo, mä tahdon sinne uudestaan ja! :hymyhali:

Suvin rapsaa on kiva lukea, odotan innolla lisää jatkoa :superhymy:
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3417
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja L-S » Ke 22 Heinä 2015 22:17

Aww, Suvin rapsa. :D

Suvi kirjoitti:Kumpikaan ei muistanut, että käytäntö on muuttunut joskus muutama vuosi sitten sellaiseksi, että lähtöselvitys tehdään ainoastaan etukäteen netissä tai automaatilla. :virne: Onneksi ystävällinen virkailija teki lähtöselvityksen meille poikkeuksellisesti tiskillä.


Ja sittenkin tämä riippuu kentästä ja lentoyhtiöstä, meidän Berliinin lennolle ei saanut tehdä lähtöselvitystä kuin joko etukäteen netissä tai tiskillä (mutta ei siis automaatilla, mikä olisi ollut kätevää). Matkaseurakaan ei suostunut tekemään lähtöselvitystä netissä, joten hermot olivat mennä ekan kerran jo siinä vaiheessa, kun seistiin vähintään puoli tuntia jonossa odottamassa lähtöselvityksen aukeamista. Tosin kävi ilmi, että erillistä baggage drop -tiskiäkään ei AirBerlinillä ole, joten jonotukselta ei olisi säästynyt, vaikka olisikin tehnyt lähtöselvityksen itse. :läps: Takaisin tullessa sitten sai käyttää automaattia ja jonottaa sen jälkeen pitkään baggage drop -tiskille. (Lentokenttäjonot ovatkin yleensä matkojen ärsyttävimpiä osuuksia, siksi ja siitäkin huolimatta, että mulla ja matkaseuroillani on yleensä tapana olla ihan liian aikaisin kentällä.)

En tiedä jaksanko kovin pitkälti rapsata omaa reissuani, kivaa oli kuitenkin ja tiivis ohjelma. Kävin ainakin kuudessa museossa/taidenäyttelyssä. :sydän: Varsinaiset historiamuseot jäivät multa käymättä, matkaseurueenkaan kanssa ei päästy niistä yhteisymmärrykseen ja jakaannuttiin eri suuntiinkin, mutta olen tyytyväinen taidepainotteiseen ohjelmaani. Näin kuitenkin esimerkiksi juutalaisten muistomerkin ja Checkpoint Charlien (ilman kummankaan yhteyteen kuuluvia museoita, joihin oli jonoja). Museoiden suhteen suunnitelmat muutenkin vaihtuivat usein, etukäteisperehtyminen oli joiltain osin jäänyt opaskirjojen varaan, enkä jaksanut jokaista yksityiskohtaa varmistaa netistä, joten esimerkiksi Neue Nationalgalerien ovella kävi ilmi, että se oli suljettu remontin takia useaksi vuodeksi. :keijo: Lisäksi etsin pienempiä gallerioita netistä, mutta yksi niistäkin osoittautui ovella olevan suljettu (jälkikäteen selvitin, että se oli muuttanut keväällä ja mulla oli vanha osoite).

Lisäksi käveltiin tosi paljon ja ajettiin bussilla, U-Bahnilla ja S-Bahnilla ja join eri tavoin maustettuja oluita (vadelmasiirapilla, Spriten kanssa :P). Kiinnostava kaupunki, paljon historiaa, joka näkyy monella tapaa, ja arkkitehtuurikin on jännittävää - paljon kiinnostavalla tavalla karua ja laatikkomaista ja toisaalta kaikkea kaunistakin, riittävästi vaihtelua. Viihdyn kovin suurkaupungeissa, suunnistaminen on aina vähän vaikeaa, mutta myös ihan parasta kun parin päivän päästä alkaa hahmottaa suuntia ja julkisen liikenteen toimintaa niin, että pystyy keksimään sopivat reitit.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Suvi » To 23 Heinä 2015 01:43

L-S kirjoitti:Aww, Suvin rapsa. :D

Suvi kirjoitti:Kumpikaan ei muistanut, että käytäntö on muuttunut joskus muutama vuosi sitten sellaiseksi, että lähtöselvitys tehdään ainoastaan etukäteen netissä tai automaatilla. :virne: Onneksi ystävällinen virkailija teki lähtöselvityksen meille poikkeuksellisesti tiskillä.


Ja sittenkin tämä riippuu kentästä ja lentoyhtiöstä,


Aah, en tiennytkään, mutta ei mikään ihmekään, kun en ikinä käy missään, ainkaan lentokoneella. :keijo: No, ehkä jos muistaisi ensi kerralla. :virne:

Ja aaw, L-S. Berliini on ihana. :hymyhali: Mun täytyisi saada kyllä jotenkin itseni sinne taas. :hullu:

No, yleisön pyynnöstä ja siitä huolimatta, Lontoon-rapsa jatkuu:

Kolmas päivä (perjantai 17.7.2015)

Nukuin taas yön huonosti. Yritin ratkaisuksi korvatulppia siihen kadulta kuuluvaan meteliin, mutta niistä on melkein enemmän haittaa kuin hyötyä ja hotellihuoneessa on edelleen KUUMA, enkä osaa nukkua ilman peittoa. (Muistakaa, että olin täysin unohtanut sen tuulettimen. :virne: ) Heräillään taas pikkuhiljaa, keitetään taas kahvit ja teet ennen kuin lähdetään. Hotellin pihalla on jotkut ihme perhejuhlat, jossa on itämaista tanssia. Yritetään olla häiritsemättä heitä. Mennään taas kysymään sitä adapteria respasta, jos niitä olisi vaikka vapautunut tai jotain. Tällä kertaa ihminen tiskin takana sanoo, etteivät he anna niitä ollenkaan asiakkaille. Mielenkiintoista, ehkä se on vaan unohdettu päivittää siihen hotellin kansioon, mietin, enkä ajattele asiaa sen enempää.

Katsellaan sitä adapteria taas siitä sähköliikkeestä ja sitä samaa hyllyä. En muista enää, missä vaiheessa sitten tajutaan (siis kuitenkin nyt aamupäivällä), että ei hemmetti, ei meidän niitä tästä alehyllystä kannata katsoa, vaan ehkä muualtakin kaupasta voisi katsella. :virne: Ostetaan se hiton adapteri (olisi voinut ostaa kaksikin :virne: ) ja käydään aamupalalla siinä meidän "vakkaripubissa". Sandwichit ovat yhtä hyviä, melkein parempia kuin eilen, vaikka caesar-jutut on loppu, ja saadaan jotain muuta. Sillä jaksetaan taas mooonta tuntia kuitenkin. AK:n puhelimen akku on simahtanut täysin jo eilen, minulla on vielä vähän jäljellä, joten käydään lataamassa AK:n akkua ja sitten lähdetään liikkeelle. Päätetään suosiolla mennä sinne "kauemmalle asemalle", koska emme nyt löydä millään sitä lähiasemaa ja on helpompi näin. :virne:

Päivä Lontoossa onkin sitten tänään vähän perinteisempi turistipäivä. Jäädään pois Oxford Circusilla ja päätetään kävellä Piccadilly Circusille. AK:lla menee jo kadulle ulosastuessa hermot ihmispaljouteen. :virne: En mäkään isoista ihmismassoista tykkää, mutta hei haloo, ollaan nyt miljoonakaupungissa. :töktök: Kävellään hetki ja pysähdytään kahville johonkin Gordon Ramsayn(?) ravintolan vieressä olevaan kalliinnäköiseen kahvilaan. Siellä on hyvännäköisiä nuoria tarjoilijapoikia töissä. :keijo: AK haluaisi drinkin, mutta mun ei tee yhtään mieli. On vielä vähän väsymystä ilmassa ja vähän hirvittää paljon tässä paikassa ne oikein maksavat. :/ Otetaan sitten vaan kahvia ja teetä. Tee tarjoillaan pannussa ja sen on ihan ok, ja lasken, että ei se nyt niin superkallis ole, Helsingin keskustassa voi olla suunnilleen samanhintaista.

Jatketaan matkaa. Mennään useiden kauppojen ja liikkeiden ohi, mutta ei oikein innosta mikään kunnes bongaan teekaupan ja tulee taas :sekopää: -olo. Iik, ihania teejuttuja, mutta teet on ihan pirun kalliita. Ei innosta ostaa, vaikka tekisi mieli. Olen ihan :täpinä: ssä kun näen söpön teesihdin ja AK pyörittelee päätään. :keijoei: Siellä olisi myös Liisa Ihmemaassa -mukeja. :tipahdus: Ei siis mitään Disneytä, vaan John Tennielin kuvitusta. Samoin siellä olisi Eat me-suklaata tms., mutta ne jäävät kauppaan. Mukin ostamista harkitsen vakavasti, mutta päädyn siihen ettei huvita yhtään raahata sitä mukana koko päivää. Ensi kerralla ehkä sitten. Otan vielä teemaistiaisen ja sitten lähdetään. AK sanoo, että jos pysähdytään jokaisen teekaupan kohdalla, ei päästä minnekään. Kai se on totta, mutta ei niitä teekauppoja tule vastaan kuin kaksi, tai ne ainakin bongaan. :virne:

Käydään sentään yhdessä vaatekaupassakin (muttei osteta mitään). Saavutaan Piccadilly Circusille. Siellä sattuu olemaan jotenkin ihan hitokseen porukkaa. Kyseessä on legendaarinen mesta, ja minun pitäisi olla täpinöissäni, mutta ei jotenkin innosta. Siellä on joku turistienviihdytysesitys meneillään, ja yritetään vähän vilkuilla sitä, mutta jatketaan matkaa mahd. pian, koska meidän tämän päivän päämäärä on kuitenkin Buckinghamin palatsi. Haluaisin ehkä vähän nähdä Trafalgar Squaren, mutta ei sillä ole niin väliä, joten jatketaan matkaa mahdollisimman suoraan palatsille. Ollaan jossain aukiolla. Muistelisin, että se liittyy jotenkin Waterloon taisteluun, mutta ei mitään hajua mikä se on. :keijo: :P Siellä on jotain patsaita ukoista pönöttämässä, minua kiinnostaa enemmän aukiolla olevan talon arkkitehtuuri. Ei viihdytä siinä kuitenkaan kovin kauan, ja jatketaan matkaa.

Kävellään St. James parkin kautta palatsille päin ja otetaan puiston kulmilla jäätelöt. Hämmennyn vähän kun naismyyjä sanoo minulle: "Here you are, my love", mutta muistan kuitenkin, että se on ihan normaali sanonta täälläpäin. Puisto on kaunis, ja siellä on ihan hitokseen erilaisia lintuja, mutta yhtä paljon myös tyhmiä turisteja, jotka syöttävät puluja. 1000 x :läps: Olemme itsekin tyhmiä turisteja, mutta emme onneksi noin tyhmiä. Aidassa oleva kyltti sanoo: "Don't touch or feed the pelicans." Kaikkia muita saa näköjään syöttää. Väistelemme puluparvia ja vihdoinkin pääsemme kohteeseen. Palatsin piha on hieno, ja turisteeraamme siellä jonkun aikaa. Saan ottaa jostain pariskunnasta järkkärikameralla kuvan ja he ottavat pönötyskuvan meistä. Istutuksissa on pelkkiä punaisia kukkia ja sanonkin AK:lle, että tulee mieleen ihan Liisa Ihmemaan kuningatar, joka halusi pelkkiä punaisia ruusuja. AK sanoo siihen: "Noi on kyllä pelargonioita." No, ihan sama. :virne:

Kävellään Green Parkin kautta (ja mitä muuta siinä nyt sitten olikaan välissä) Hyde Parkiin, koska haluan nähdä Speakers Cornerin. :keijo: Hyde Park Cornerin metropysäkin vieressä on joku terassisysteemi, jossa päätetään ottaa siiderit ja kaliat. Myyjä sanoo, että alkoholia ei saa jos ei syö jotain. Kai se sitten jotenkin liittyy siihen, että kyseessä on kuitenkin kai virallisesti kahvila. (En tiedä brittien alkoholipolitiikasta sen enempää.) Otetaan sitten croissantit, ja ne ovatkin itse asiassa ihan täydelliset siihen hetkeen. Turistaan siinä vähän aikaa ja lepäillään ja jatketaan sitten taas matkaa. Huomaan vasta jonkun ajan päästä, että Speakers Corner jäi jo kauas taakse, mutta ei siellä ilmeisesti ollut "ketään". Jonkun siihen viittaavaan tekstin näin, mutta eipä tuo haitanne. AK huomaa, että Paddingtonin asemalle ei ole kovinkaan pitkä matka. Ilma on ihana ja on edelleen kiva kävellä. Löydämme asemalle eksymättä ( :jami: ) ja menemme metrolla takaisin kämpille.

Olen jo aikaisemmin sanonut, että meidän pitää juhlistaa BC:n synttäreitä, jotka ovat sunnuntaina ( :keijo: ), niin ollaan jo aikaisemmin päätetty, että perjantaina otetaan sitten "vähän enemmän", mutta ei olla myöhään. Kämpiltä menemme suoraan "vakkaripubiin" ja syömme siellä burgerit. Minua vähän harmittaa jälkeenpäin, että olisin ehkä voinut vaihtaa päivän kävelystä "hiostuneet" vaatteet toisiin tai kaunistautua jotenkin, tai vaikka edes harjata hiukset. :keijo: Kiinnostaa siinä vaiheessa enemmän, mitä pubissa tapahtuu perjantai-iltana, kun viikolla kaikki paikat olivat menneet jo ennen kahtatoista kiinni. Istutaan ja litkitään siinä aikamme kun DJ alkaa soittaa musaa. Jumankauta se on hyvää. :jami: Tulee vähän old school -brittipoppia. Ei nyt mitään kuusaria, mutta ei mitään nykyjumputustakaan. Ihmiset menevät tanssimaan, ja me ihmettelemme vain halpoja drinkkejä. Nuoriso meidän viereisessä pöydässä juo pelkkiä shotteja (4 shottia sai viidellä punnalla), mutta me ei todellakaan oteta shotteja.

Jossain vaiheessa tajutaan kysyä, milloin pubi tänään menee kiinni. (En enää muista, oliko se kahdelta vai kolmelta). Meininki on todella hyvä, eikä missään nimessä edes huvita mennä nukkumaan. Suhteellisen alkuillasta sanon AK:lle: "Pitäiskö kävellä ton tanssilattian poikki ja sanoa DJ:lle: 'Laita Haddaway soimaan!'" :virne: Pian AK menee tupakalle ja DJ alkaa soitta What is lovea. Ihan parasta. :virne: Onneksi AK ehtii kuulla siitä ainakin lopun. :virne: Jossain vaiheessa tanssitaan Don't stop believin'iä joidenkin random-tyyppien kanssa ja tulee L-S mieleen. :hullu:Se arvostaisi niin tätä hetkeä. :hullu: Okei, jossain vaiheessa tulee DJ:lläkin pitkä jumputusputki ja mua alkaa väsyttää. AK on tavannut baaritiskillä jonkun paikallisen tyypin ja mä oon ihan pihalla. Samaan aikaan kun se esittelee mua sille, niistä meidän kanssa tanssineista (naisista) yksi sanoo samaan aikaan, että sen mies ei usko, että tanssin sen naisen kanssa äsken. :keijoei: AK tulee vielä paikallisen kanssa juttelemaan mun kanssa. Mä oon ihan :nirppa: na, koska oon ihan varma, että tää on vaan joku paikallinen random-tyyppi joka haluaa kusettaa mun kaveria ja haluaa vaan siltä pesää yms. :P Mua alkaa myös vtuttaa ja väsyttää ja olen ihan varma, että AK jättää mut yksin. Menen hetkeksi ulos rauhoittumaan, ja hetken mietin, että jos lähtisi menemään, mutta se rauhoittuminen auttaa. Kun sitten ollaan ulkona, tyyppi haluaa tulla meidän hotellihuoneeseen ja siinä vaiheessa mulla nousee karvat pystyyn. Onneksi Paikallinen ei ymmärrä yhtään, mitä sanon, koska sanon kaiken suomeksi. Mulla on ihan hirveä kolmas pyörä -olo, mutta suostun kuitenkin, että tyyppi voi tulla heittämään meidän hotellihuoneeseen reppunsa, koska on mennyt suoraan kaupasta pubiin, tai jotain. :virne: :keijo:

Jossain vaiheessa selviääkin, että Paikallinen onkin tosi mukava, vaikka itse olen siinä vaiheessa ihan hirveä. Onneksi puhun suurimmaksi osaksi suomea. :P Paikallinen haluaa oikeasti vaan jutella (tai tottakai niillä on AK:n kanssa jotain "juttua" vähänniinq) ja on on oikeasti tosi herrasmies. Hän keittää meille vielä kahvit ja teet (mulle antaa vahingossa teen vielä maidolla, mutta se onkin yllättävän hyvää.) Minunkin silmiä se yrittää kehua pelkästä kohteliaisuudesta (ja varmaankin tarkoittaa myös sitä), mutta mä oon ihan :läps: Mä rauhoitun oikeastaan siinä vaiheessa vasta kunnolla kun saan puhelimen lataukseen ja ilmaisen wi-fin toimimaan. :keijo: Nörde mikä nörde. Okei, en muista tuliko se tee jo ennen tuota, mutta kuitenkin. Ensin luen whatsApp-viestin ja sisko on laittanut ihan mahtavia kuulumisia. :tipahdus: Sen jälkeen luen Kibsin lähettämät viestit ja siinä vaiheessa meinaan flipata. :sekopää: :tipahdus: :täpinä: Hyvä, etten tipu sängystä. :virne: Paikallinen voittaa mut puolelleen viimeistään siinä vaiheessa, kun sanoo tavanneensa BC:n mutsin tai vanhemmat ja antaneensa BC:lle Jaguarin avaimet. :keijo: Tottakai se saa jäädä meidän hotellihuoneeseen nukkumaan. :virne:

Jossain vaiheessa kuitenkin havahdun siihen, että aamuaurinko paistaa ikkunasta. Menen laittamaan verhot kiinni. Kun havahdun seuraavan kerran, mietin, että pitäisikö tarkistaa, että onhan tyyppi vielä täällä ja meidän kamat myös. Näin paljon mä luotan ihmisiin. :töktök:

P.S. Oltiin muuten siellä pubissa pilkkuun asti. :keijo:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Wildchild » To 23 Heinä 2015 12:01

Suvi kirjoitti: Paikallinen voittaa mut puolelleen viimeistään siinä vaiheessa, kun sanoo tavanneensa BC:n mutsin tai vanhemmat ja antaneensa BC:lle Jaguarin avaimet. :keijo: Tottakai se saa jäädä meidän hotellihuoneeseen nukkumaan. :virne:


Anteeksi, mutta ny on pakko tulla vaan nauramaan. :rotflmao:

Suvi, sä oot aika liikkis. :hymyhali:
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1382
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Suvi » Pe 24 Heinä 2015 20:44

Aaw Wildis. :hullu: :virne:

Unohdin sanoa, että Paikallinen on siis Lontoon keskustassa kahdessa hotellissa töissä ja on ollut Harrow'n "paremmassa" hotellissa töissä, eli onhan se ihan uskottavaa, että hän on antanut BC:llekin auton avaimet.

No niin, jatketaan rapsaa:

Neljäs päivä (lauantai 18.7.2015)

Taas yksi huonosti nukuttu yö takana. Hotellihuoneessa on edelleen tosi kuuma ja tuntuu, että kaikki ollaan nukuttu enintään kaksi tuntia. Meillä on ollut muistaakseni kellokin ollut soimassa, mutta kaikki heräävät jo reilusti ennen kellonsoittoa. Paikallinen on luvannut tulla meidän kanssa keskustaan ja kysyy minulta mitä haluaisin tehdä. Olen katsonut jo aikaisemmin, että National Theatrelle pääsee aika helposti ja pyydän, että mentäisiin sinne. Paikallinen ottaa tämän päivän "asiakseen" viedä meidät sinne. Keitellään teet ja kahvit, tai paikallinen ne meille tekee. Hänellä on omaa kahvia mukana (koska on siis käynyt siellä kaupassa :virne: ) ja se on ilmeisesti parempaa kuin ne hotellin pikakahvit. Kahvien/teen jälkeen päästään jossain vaiheessa pikkuhiljaa lähtemään ja etsimään aamiaista, vaikka aamiaisaika on ihan kohta ohi. Tällä kertaa ei mennäkään "vakkaripubiin", vaan pienen etsiskelyn jälkeen päädytään meidän hotellin vieressä olevaan pubiin.

Pubi on iso ja kuulemma vasta uusittu. Pubin yläkerrassa olisi näyttely paikallisista suuruuksista (ja siellä olisi myös BC:n kuva :virne: ), mutta sinne ei pääse ja Paikallinen on jo näyttänyt näyttelyn kuvat kännykällä. Toiselta screeniltä tulee rugbya ja toiselta krikettiä. Meidän lisäksemme pubissa ei ole paljon ketään, ja siellä on kuitenkin neljä työntekijää. Paikallinen tarjoaa meille juomat (kokikset), koska "muuhun ei ole varaa" :hullu: Otetaan AK:n kanssa taas sandwichit, paikallinen ottaa perinteisen englantilaisen aamiaisen. Ruokien tuomisessa pöytään kestää hetken, mutta annokset ovat iiisoja. Sandwichit ovat ihan hyviä, mutta tykkäsin enemmän jotenkin meidän "vakkaripubin" vastaavasta, vaikka siinä onkin leipää vähemmän, mutta salaattia taas enemmän. Jossain vaiheessa seuraamme liittyy Paikallisen kaksi kaveria, jotka olivat eilen myös siellä pubissa. Kummallakin on sama nimi, Martin (Martin ja Pikku-Martin), ja luulen koko ajan, että jommankumman nimi on Mark, ja olen hämilläni, kun puhutaan vaan Martinista. :virne: Martin on tosi suloinen (ja on ollut työskennellyt Suomessa), mutta valitettavasti se seukkaa ja sillä on kai lapsikin. Pikku-Martin on ihan mukava, ainakin siinä vaiheessa, mutta myöhemmin selviää, että hän ei edes ole Paikallisen kaveri, ja lisäksi juoppo, eikä paikallinen kovin pidä edes hänestä kovin paljon.

Pikku-Martin tarjoaa kuitenkin meille juomat. Otan taas toisen kokiksen ja AK ja Paikallinen ottavat kahvit. Palvelu on hiiiiiidasta ja esim. kahvit tuodaan ennen kokista. :P Pikku-Martin käy tiskillä kysymässä, missä loput juomat viipyvät. Viiihdoin kokis tuodaan pöytään ja "asiakaspalvelija" pamauttaa sen tympeän näköisenä pöytään. En tiedä, mikä juttu siinä oli. :töktök: Istutaan vielä hetki pubin terassilla, mutta sitten käymme vielä AK:n kanssa nopeasti ostamassa vähän tuliaisia, jotka olemme bonganneet aikaisemmin etsiessämme aamiaista. Käydään sitten vielä heittämässä tuliaiset meidän hotellihuoneelle. Paikallinen uskaltaa jättää reppunsa ja sen sisällön meidän hotellihuoneeseen, vaikka tallelokero on kuulemma paska. Käydään vielä vessassa ja sitten huomataan, ettei kylppäristä tule muuta kuin kuumaa vettä. Kivakiva. :läps:

Päästään sitten kuitenkin vihdoin matkaan ja tällä kertaa päästään suoraan sinne meidän lähimmälle metroasemalle. :virne: Baker Streetillä vaihdetaan metrolinjaa ja Pikku-Martin haluaisi tulla meidän mukaan. Paikallinen ajaa hänet kuitenkin pois, suojellakseen meitä ( :hullu: ), mikä on loppujen lopuksi tosi hyvä. Loppumetromatka sujuu ongelmitta, vaikka kaikki ollaan tosi väsyneitä. Sitten jäädään Waterloon asemalla pois. Mä alan täpistä ja mun silmät kirkastuvat. Tästä on tehty se biisi! ( The Kinksin Waterloo Sunset :täpinä: , vaikka auringonlasku siinä vaiheessa päivää ei ole lähelläkään ) Mulle piruillaan, että olisin ihastunut siihen Pikku-Martiniin, kun olen niin innoissani. :P Paikallinen kysyy neuvoa Kansallisteatterille paikallisilta. Ilmeisesti Paikallinen on ollut töissä ko. alueella joskus, ja tietää paikkoja, mutta haluaa varmistaa, että mennään oikeaan suuntaan.

Hetki menee, kun löydetään kohteeseen. Alueella on jotkut komedia- tms. festarit, jotka vähän ilmeisesti sotkevat kävelyreittejäkin. Parilta tyypiltä joudutaan vielä kysymään. Sitten ollaan yhtäkkiä National Theatren pihalla. :sekopää: Flipflipflipflip. Otetaan vähän kuvia ja sitten mennään sinne sisään. :täpinä: Kysyn, olisiko siellä jotain kierroksia kulissien taakse. Olisihan siellä, mutta se maksaisi jotain yhdeksän puntaa ja alkaisi vasta yli tunnin päästä. Paikallinen kysyy sitten vielä joltain työntekijältä, olisiko jotain tiloja, joihin pääsee kierrokselle ilmaiseksi. Sitten mennään hissillä jonnekin. Käydään ulkona terassilla, mutta ei olla oikeassa paikassa ilmeisesti. Sitten ollaankin jossain, jossa on näyttely teatterin historiasta. Siellä on myös iso kuva Ian McKellenista, jonka kanssa olisin voinut ottaa kimpsien, mutta "unohdan" sen jälkeenpäin. :virne: Iik, tuossa on ovi, josta voi katsoa itse näytökseen sisään. Katson sinne, ja Paikallinen sanoo, että kyllä sinne voi mennä. Mä oon ihan pihalla. :keijo: En tajua yhtään, että sinne voi oikeasti mennä. :keijoei: Sisällä on pimeää ja ollaan piippuhyllypaikoilla ja täpisen ja tärisen ihan Kibana. :täpinä: :sekopää: Voiko tämä olla mahdollista? :sekopää: Istutaan alas katsomaan näytöstä. Siellä on siis tosiaan joku näytös, mutta ei mitään hajua mikä se on. :keijo: Joku englantilainen komedia ilmeisesti. Mun kädet tärisee niin paljon ja pelkään puhelimen putoamista niin paljon, etten uskalla ottaa kuvaa ilman salamaa. :keijo: (Enkä kyllä oikein kehtaakaan.) Näytelmää on vaikea seurata kun on aloittanut kesken kaiken ja väsymyskin painaa päälle (Paikallinen ottaa ilmeisesti jopa tirsat. :keijo: ), mutta se on kaiken kaikkiaan niin siistiä :täpinä: ja näytelmä on hauska. Jälkeenpäin selvitettiin, että kyseessä on tämä. :D

Kun tullaan ulos otetaan kuvia ja poltellaan röökiä. Sitten lähdetään turisteeraamaan Queen's Walkille. Siinä on nyt se kuuluisa Thameskin. Muistaakseni käydään katsomassa siellä festivaalialueellakin jotain, tai oikeastaan kävellään vain sen läpi. Kävellään Big Benille päin, ohitetaan London Eye ja muita turistijuttuja, otetaan tosi klassinen kuva Big Benistä sillan toiselta puolelta. Sitten lähdetään kävelemään siltaa pitkin Big Beniä kohti. Jumankauta siellä on porukkaa, turisteja sekä niitä turistienhämääjiä (ääh, mikä se sana on :läps: ), no niitä kuitenkin jotka tekee niitä silmänkääntötemppuja turisteille. Me suurten ihmismassojen ystävät ollaan ihan hirveän turistimassan keskellä. :läps: Vihdoin ollaan toisella puolella, ja päätetään ettei enää ikinä mennä tuosta. Paikallinen oppaanamme kierrellään ympäri keskustaa, kun samalla etsitään ruokapaikkaa. Nähdään mm. 10 Downing Street ja se maailmansotien muistomerkki siinä lähellä, Trafalgar Square ja Leicester Square, jossa on ihania pikkulapsia juoksemassa vesisuihkujen läpi. Käydään mm. Chinatownissa ja kahdessa kaupassa Carnaby Streetillä. Vihdoin mennään syömään meidän "vakkaripubin" kanssa samaan ketjuun kuuluvaan pubiin. Myöhemmin tajuan, että olen unohtanut ottaa kuvia. Viimeisin kuva on Big Benistä. :P Syömisen jälkeen lähdetään takaisin kämpille. Tullaan vähän matkaa metrolla ja sitten junalla takaisin. (Jota emme olisi varmaan missään vaiheessa hoksanneet itse käyttää.)

Päätetään sitten ostaa siideriä ja kaljaa ja mennä meidän hotellihuoneeseen hengailemaan. Kun saavutaan sinne, siellä on yhä ihan heevetin kuuma ja ilma ei vaihdu, vaikka ikkuna on auki. Paikallinen soittaa respaan ja kysyy onko heillä toimittaa meille tuuletinta. Vastaus kuuluu, että se on siellä vaatekaapissa. Sitten vasta muistan, että ei per..., että siellähän se onkin. :keijo: Kytkemme tuulettimen päälle ja sen jälkeen on huomattavasti helpompi hengittää. Paikallinen saa meille hotellin baarista jäitä siideriin. Kylpyhuoneesta ei tule vieläkään muuta kuin kuumaa vettä ja Paikallinen saa puhuttua itselleen huoneen "ilmaiseksi". (Hän siis asuu Harrow'ssa, mutta vähän kauempana.) Lisäksi hän saa meille seuraavaksi päiväksi uloskirjautumisen vasta kahdeksi. :D Jossain vaiheessa AK ja Paikallinen käyvät ostamassa vähän lisää juotavaa ja hakemassa lisää jäitä baarista. Kuunnellaan jotain musakanavaa ja jutellaan niitä näitä. Kylppärin vesikin alkaa olla normaalia. Näytän varmaan tosi väsyneeltä, koska jossain vaiheessa Paikallinen poistuu. AK menee vielä käymään hänen kanssaan jossain. Mä juon itsekseni viimeisen siiderin ja kuuntelen musaa! Täydellistä! :hullu: Olen juuri ja juuri ehtinyt juoda sen siiderin, kun AK tuleekin jo takaisin. Sitten nukkumaan. Kiva päivä tämäkin. :D
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja L-S » Pe 24 Heinä 2015 23:55

Jotenkin hienoa, että tuollainen Paikallinen liittyi seuraan ja näytti teille paikkoja ilmeisesti ilman mitään erityisempiä motiiveja. :D Itse olisin varmaan suhtautunut yhtä epäilevästi alkuun, tuollainen tuntemattomiin tutustuminen on juuri sitä mitä en matkoilla osaa, vaikka sehän olisi toisaalta juuri hienoa.

Hienoa, että Suvi pääsi näkemään täpisemisen arvoisia paikkojakin. :D
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 26 Heinä 2015 23:42

Joo, todellakin! :D

Ai niin, joku varmaan täpisisi siitäkin, että Wembleyn stadion oli melkein meidän majapaikan "vieressä", ihan metromatkan varrella. Ei kyllä käyty siellä. :keijo: Huvittavaa, kyllä kun kyseltiin Paikalliselta, sen kaverilta ja "kaverilta", että mikä on paras futisjengi, niin kaikki vastasivat, etteivät ole kovin kiinnostuneita futiksesta. :virne:

Ja lauantaina siinä syömässä vasta tajusin, että oltaisiin voitu käydä jossain levykaupassa. Kysyin, että onko Harrow'ssa jotain levykauppoja, mutta ei siellä kuulemma oikein ole kuin joku kirpputori vähän "kauempana". :P

Viides ja viimeinen päivä (sunnuntai 19.7.2015)

Jossain vaiheessa puolenyön jälkeen huomasin, että tänäänhän on BC:n synttärit. Mikä olisikaan hienompi tapa viettää niitä kuin paikassa, mistä hän on kotoisin, paikallisen kanssa siideriä juoden. :D

Koska meillä oli "later checkout", oltiin päätetty että nukutaan mahdollisimman pitkään. Itse kuitenkin herään "jo" joskus yhdeksän aikoihin. Yritän kuunnella musaa ja pitää silmiä kiinni ja sillä tavalla nukahtaa/levätä, mutta ei se oikein auta. Joskus yhdentoista aikoihin nousen vasta kuitenkin ylös ja juuri kun olen suihkussa, siivooja koputtaa oveen. No kiva, eipä tässä hotellissa tieto oikein kulje. :läps:

Jossain vaiheessa päästään sitten taas etsimään aamupalaa. Kamat tietenkin jätetään huoneeseen, koska huonetta ei vielä tarvitse luovuttaa. Paikallinen tekee taas omaa kahvia. :keijo: Hän käy vielä sanomassa toiselle siivoojalle meidän later checkoutista. Päätetään suosiolla mennä siihen meidän "vakkaripubiin", koska siellä on ystävällinen palvelu ja se on muutenkin kiva. Tarjotaan paikalliselle aamupala ja se on kuulemma parempaa kuin siellä eilisessä paikassa. Opetetaan hänelle myös suomea ketsuppi- ja majoneesipussien tuoteselosteista. :virne: :keijo: Aamupalan jälkeen käydään vielä kaupoissa, ostan ukille teetä paikalliselta "Sokokselta". Käydään myös suklaakaupassa, jossa onnistun tiputtamaan hyllyllä olevat suklaat alas, kun haluan vaan lukea, mitä siinä suklaassa on. :keijoei: Ennen kuin mennään takaisin hotellille hakemaan kamojamme, paikallinen vielä selvittää, miten päästään nopeimmin Heathrow'lle ja soittaa vielä kaverilleen varmistaakseen asian! :hullu: Jossain vaiheessa selviää, että hän voi tulla vielä meidän mukaamme lentokentälle saattamaan meitä, koska kaveri-Martinilla on jotain asioita sinne päin ja voi hakea hänet. :D

Sitten lähdetään hakemaan laukkuja. Ollaan ehkä kymmentä vaille kaksi hotellilla ja yritetään avata ovea. Kenenkään avainkortit eivät enää toimi. :läps: :kops: Mennään respaan selvittämään asiaa ja matkalla sinne nähdään Paikallisen entinen kollega/tuttu, joka on töissä nyt siellä meidän hotellilla. Hän on tosi ystävällinen ja päästää meidät hakemaan kamamme. Tungen vielä ostamani teet matkalaukkuun pienen taistelun kera ja sitten päästään lähtemään. Kello on siinä vaiheessa vasta kaksi. Olipa ihanaa, kun tieto ei kulkenut hotellilla missään vaiheessa tuon later checkoutin suhteen. :läps: Onneksi meidän kamat sentään olivat siellä. Paikallinen suosittelee, ettei enää ikinä tulla siihen hotelliin. :keijo: Käydään kuitenkin juomassa vielä lähtöoluet/-siiderit hotellin baarin terassilla. Toisesta pöydästä meille juttelee mielettömän mukavia paikallisia naisia, jotka ovat Paikallisen mielestä liiankin puheliaita. :virne:

Juomien jälkeen ehditään juuri ja juuri lentokentälle lähtevään bussiin, ja raahataan itsemme ja kamamme yläkertaan. Eka kerta double-decker -bussissa! :täpinä: Matka menee yllättävänkin nopeasti (ainakin nopeammin kuin se metromatka keskiviikkona), vaikka mulle tulee vähän paha olo, koska bussissakaan ei tietty ole ilmastointia, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Nähdään sillä matkalla Paikallisen kotitalo ja se kirppis ainakin. Kentällä meillä on runsaasti aikaa ja paikallinen ehtii ladata kännykkää ja tehdään AK:n kanssa lähtöselvitys automaatilla asiaankuuluvan sekoilun ja ihmettelyn kanssa. :keijo: Sitten kaveri-Martin tuleekin jo hakemaan Paikallista. Martin kysyy meidän kuulumisia iloisesti hymyillen. Aaw. :hullu: Lähtöhalausten jälkeen Paikallinen lähtee.

Päätetään AK:n kanssa taas hoitaa turvatarkastus mahdollisimman pian pois alta. Minulla se menee ihan hyvin, mutta AK jää jumiin siihen, koska hänellä on jäänyt aurinkolasit päähän. :P Minulta työntekijä kuitenkin pyysi heti ottamaan aurinkolasit pois, niin ihmettelen vähän miksei häneltä. No, onneksi siitäkin selvitään. Ostetaan vielä viimeiset "pakolliset" tuliaiset (karkkia duuniin) ja sitten mennään hakemaan kahvia ja teetä ja jotain syötävää. Siinä jossain välissä tuote-esittelijäsetä tarjoaa mulla jotain uutta Pimm'siä, joka on yllättävän hyvää. Kahvitauon jälkeen käydään vielä kiertämässä lentokentän kauppoja, mutta siellä on niin järjettömän kallista, ettei tee yhtään mieli ostaa mitään.

Ostan vielä lentokoneeseen kokista ja piakkoin sen jälkeen päästään koneeseen. Kone lähtee kymmenen minuuttia etuajassa ja lopulta se on Helsingissä puoli tuntia etuajassa. Koneessa istuessa iskee ihan hirveä väsymys, mutta en saa nukuttua. Yritän lukea, mutta en tajua lukemastani mitään. Pelastetaan itsemme tylsistymiseltä katselemalla (kissa)kuvia ja -videoita kännykästä. :keijo: Koneen laskeutuessa mua sattuu ihan saakuristi korviin ainakin 15 minuuttia ja toinen korva on lukossa vielä monta tuntia sen jälkeen. Olin unohtanut täysin, miten kamalaa tuo korviin sattuminen voi olla. Lontooseen päin tullessa oltiin kuitenkin istuttu "paremmassa" kohtaa konetta, nyt oltiin ihan siiven vieressä. Helsingissä AK:n veli tulee hakemaan meidät ja se onkin ihan täydellistä. Ei olisi yhtään huvittanut seikkailla missään julkisissa enää, kun kello on kuitenkin yli puolenyön. Olen yhden aikoihin kotona ja käyn täysin ylikierroksilla, mutten pysty keskittymään mihinkään. Nukahdan vihdoin ehkä joskus neljän aikoihin aamulla ja seuraavana päivänä on ihan sellainen olo, kuin olisi krapula. Kaiken lisäksi käydessäni kaupassa, on ihan "mikä maa, mikä valuutta" -fiilis. :keijo:

Tää olisi nyt niinkuin tässä. :tilt: Ihme keijoilua ja sekoilua, paljon täpinää ja flippausta hyvässä ja pahassa, paikallisia sekä viisi päivää harvinaista Lontoon hellettä. :tilt:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 05 Kesä 2016 13:01

Päätin laittaa tämän matkarapsaksi sitten lopulta. :virne:

Kahden ihmisen miitti/mummotreffit/keijojen road trip Lahteen 4.6.2016

Wildis oli saanut auton käyttöön, mikä osoittautui ihan mahtavaksi ratkaisuksi. :D
Mulla tuli mukamas ennen lähtöä kiire ja sopivasti tiputin puhelimen lattialle, juuri kun Wildis soitti. Paniikissa luulin, että nyt se soittaa suivaantuneena, että missä mä viivyn, mutta olikin soittanut vaan ilmoittaakseen, että myöhästyy vähän. :virne:

Autossa soi ihanasti keijot musat: ysäriä ja Siltsua. Ei soinut muuten Antti Tuiskua, vaikka sitähän me mentiin katsomaan. :virne:
Jännitystä hieman lisäsi, että jääkö auto tielle vai ei. :keijo: Ei onneksi jäänyt.

Päästiin Lahteen ja pienen epätoivon (huom! vain pienen) jälkeen löytyi parkkipaikkakin (ilmaispaikka Kisapuiston vieressä), ja sieltä ihmismassaa seuraten löytyi torikin. Jossain vaiheessa tajusin taas olevani ihan munmo, kun tiesin Tuiskun lisäksi konsertin esiintyjistä Nikke Ankaran. Benjaminista sentään olin kuullut. Evelinasta jouduin kysymään Wildikselta, mutta en siltikään ole vieläkään ihan varma, sekoitinko ko. esiintyjän johonkin toiseen. :keijo: Mutta who cares, Tuiskuahan me oltiin tultu katsomaan! Olin varautunut jotenkin tosi viileään ilmaan ja itselläni tuntui olevan ihan liikaa päällä, koska yleisössä oli kuuma, ennen kuin ketään oli edes lavalla. Ihanan väljää oli vielä siinä vaiheessa kuitenkin: paljon nuoria ihmisiä ja lapsiperheitä. Joitain vanhempiakin ihmisiä ilman lapsia siellä sentään oli. Örveltäjät olivat onneksi jossain siellä torin ulkopuolella, koska kyseessähän oli päihteetön ja savuton tapahtuma. (Totta kai yleisöä alkoi tulla keikan edetessä aina vähän enemmän, mutta ei tullut sellaista ahdistavaa ahtauden tunnetta pahemmin missään vaiheessa.)

Melko lyhyekön odottelun jälkeen musat alkoivat ja tanssijat ja lopulta Antti saapuivat lavalle. Yleisössä välittömästi ihmiset nostivat lapsensa olkapäille. No kiva, en olisikaan halunnut nähdä mitään. :keijo: Onneksi screeni oli suoraan vieressä. Nosti vähän keijousefektiä, että kuva oli muutaman sekunnin myöhässä. :keijo: Ihmismassa liikkui kuitenkin sen verran, että välillä kyllä näki suoraan lavallekin, välillä ei. Ja ei haitannut sitten lopuksi, että ne pikkulapset olivat olkapäillä/reppuselässä, mutta koko keikan ajan yksi muutenkin pitkä mies piti lähes 10-vuotiasta tyttöä olkapäillä. :töktök: (Jos olisi ollut lähempänä, sille olisi voinut huomauttaa tietenkin.)

Mutta se Antti! Tunnin keikan aikana oli Peto-show'sta tuttuja elementtejä pienemmällä lavalla (ei tietenkään esim. poliisiautoa katossa yms. näitä isoja juttuja), asunvaihtoja, banaaneja, uusia biisejä (kaksi biisiä taisi olla ainoastaan vähän vanhempia, muuten uusimmalta levyltä), paljon hyvää mieltä ja tanssia. Mietin vaan, että miten ne jaksaa siellä lavalla. :keijo: Koko ajan tanssittiin täysillä, tauot ja asunvaihdot siinä välissä tietenkin, mutta kuitenkin. Meillä munmoilla tuli selät kipeäksi siellä yleisössä seisomisesta. :keijo: Tanssittiin itsekin sentään, sen minkä jaksoi. :keijo: Aluksi musat tuntuivat olevan turhan hiljaisella, kun kuuli oman laulun ja etenkin lähellä olevien laulun (ja keskustelut) sen musan yli. :P Onneksi volaa nostettiin jossain vaiheessa. Mutta tosi kiva keikka! Ihana Antti! :hymyhali: Ai niin, yllätyin vähän, että Nikke Ankaraa ei nähty Party (Papiidipaadi) -biisissä, mutta Nikke oli vasta matkalla edelliseltä keikalta Lahteen. (Wildis tiesi hänen olleen Ivalossa edellisenä iltana.)

Käytiin pikaisesti vielä kesäkumiteltalla, ja sen jälkeen lähdettiin takaisin parkkipaikkaa kohti. Päätettiin sitten käydä matkan varrella ABC:llä syömässä, koska oli nälkä. Olisi ollut hauskaa käydä jossain siellä Lahden keskustassa syömässä, mutta siellä oli niin paljon porukkaa, ettei oikein napannut, ja ei jaksettu lähteä etsimäänkään mitään kunnon paikkaa sieltä. Itse tajusin vasta jälkeenpäin, että olisi pitänyt voinut ottaa banaania matkaevääksi. :keijo: Mulla oli vielä viimeinen tehtävä Lahdessa: etsiä Jari Litmasen patsas ja ottaa siitä kuva mun futaajasisaruksilleni. Googlen avulla se löytyi. :virne: Oli muuten aika lailla "kulman takana" siitä, missä sillä hetkellä oltiin. Jossain välissä olin taas "ehtinyt" unohtaa, että oli koulujen päättymispäivä, ja siellä nurkilla oli ihan hitokseen nuorisoa. He kyllä käyttäytyivät suhtkoht nätisti, mutta jotenkin nolotti mennä munmona ottamaan selfietä patsaan kanssa, etenkin kun en osannut. :virne: Otin sitten pikaisesti vaan räpsyn pelkästä patsaasta ja sitten lähdettiin takaisin autolle. (Autokin oli vielä ehjä, vaikka siinä oli parkkikiekko, jossa oli Hifkin logo :keijo:) Oli muuten ihanaa päästä istumaan! :keijo:

Sitten tosiaan ABC:n kautta kotiin. Perusjumitus/väsymys ruoan jälkeen. :virne: Wildis taisi mennä aika piakkoin kotona nukkumaan. Mä sentään katsoin vielä telkkarista monta tuntia Monty Pythonia. :virne:

Mutta kiitos Wildis! :hymyhali: Jotenkin tosi piristävä reissu kaikesta väsymyksestä/munmoudesta huolimatta! Maisemanvaihdos vaikka vähäksikin aikaa tekee aina tosi hyvää. :hymyhali:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Wildchild » Ma 06 Kesä 2016 11:55

Kiitos itsellesi! :hymyhali:

Reissu oli niin munmo ja keijo kuin olla ja voi, mutta ei haittaa yhtään. :keijo:

Suvi kirjoitti:Wildis taisi mennä aika piakkoin kotona nukkumaan.


Ei munmo vaan jaksa. :nirppa: Sitä paitsi sitä oli herätty kukonlaulun aikaan että ehtii lasten kevätjuhlaan. :P

Maisemanvaihdokset. :sydän:
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1382
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 20 Kesä 2016 16:43

Sodankylä ja elokuvafestarit 2016.

On jälleen aika laatia legendaariset matkarapsat Sodisreissuista. :keijotäpinä:

Tiistai 14.6.

Olen aamupäivän töissä, onhan arki. Töistä lähden Pasilaan. Suvi tulee sinne. Wildis tuo ystävällisesti pyörätuolin suojaksi tarkoitetun, Varustelekasta haetun sadeviitan (toimisi myös laavuna :keijo: ). Heipsan vaan ja hellurei. Häv a plesent tsöörni.

Ensimmäinen junamatka menee sujakasti. Hipsis vaan ja ollaan Hyvinkäällä.
Ensin ruokaa, sitten kamat. Mähän en ole siis pakannut vielä mitään! :keijo:
Jotenkin olen ajatuksissani ja olen varma että juna lähtee 22 ja jotain Riihimäeltä. Mutta pirskatti! Sehän lähteekin 20.22. Liikaa kakkosia! Melkein tulee kiire. Äkkiseltään pyörähdetään mun lähikaupassa hakemassa matkaeväät ja sitten junaan.
Riihimäellä on kuuma! Pyörätuolin kanssa ei ole vielä rutiinia ja se tuntuu.
Sitten tulee juna! Jännittää! Oikeasti jännittää ihan hitokseen! :ahihi:

Ja sitten mennään.

Tampereella on puolen tunnin tauko ja käydään siellä aseman kahvilassa pyörähtämässä. Takaisin tullessa jutellaan ihmisten kanssa. Junassa on mukana pieni söpö koiro! Syödään meidän jätskit siinä asemalla ja jutellaan muiden matkailijoiden kanssa. Hyvä aloittaa se sosiaalisuus heti.
Meillä on makuuhytti ja invapaikka. Ei ole ahdasta, eikä ahdista se junailu. Mietitään että miten siihen mahtaisi mahtua jos olisi tuo sähköpyörätuoli. Sen verran tiukka se invahytti kuitenkin on. Mulla matkassa oleva tuoli menee kasaan ja mahtuu hyttiin ihan hyvin.

Yritellään katsella ulos, muttei siitä mitään tule. Höpötellään, mutta käydään kuitenkin nukkumaan. Nukkuminen on tärkeää.

Keskiviikko 15.6.

Sain nukuttua kohtuullisen hyvin. Suvi nukkui kai huonommin. Vähän häiritsi se junan kellon valo mikä loisti suoraan naamaan. Ja se, että meidän hytti oli yötä varten vähän turhan kylmällä. :keijo:

Rovaniemellä on hyvä. Täpisyttää!
Ollaan sovittu kyydista Sodikseen iltapäiväksi. Kahden jälkeen pitäisi lähteä ja kello on nyt... kahdeksan aamulla :keijo: Päivä Rollo-cityssä odottaa meitä! Vähän siinä asemalla sekoillaan, ihmetellään ja hoohoillaan ennen kuin saadaan tavarat säilöön ja päästään lähtemään. Otetaan pyöris mukaan kun sitä ei saada sopimaan siihen säilytyslokeroon. Ja muutenkin, saahan siihen vaikka käsilaukun jos ei muuta. :keijo:

Käpötellään rauhallisesti, maisemia tutkien keskustaan. Eikä edes eksytä! Jee!
Ekana halutaan aamupalaa (UUMAPALAA!!! NÄLÄKÄ!). Löydetään Sampokeskus. Siellä oleva kahvila on kiinni, mutta google kertoo että Coffee House ois vähän matkan päässä auki. Mennäänpä kattomaan. On se auki ja päätetään että jäähään siihen aamiaiselle. Jugurttia, teetä ja sänpylä. Jugurttiin kuuluu myslit mukaan. Ihan hyvää... kunnes tajuan että se jugurtin pohjalla oleva hillo on mansikkahilloa! Hyyyii. No, olen aikuinen ja kestän sen yökkimättä. En sekoita jugurttia hilloon, joten pystyn ehkä välttämään sen. Kunnes suussani on ällöttävä hillomansikka ja tulee kakomisrefleksi. Ei heevetti miten hyvä alku kaikelle :keijo: :epäilevä: En anna ylen, enkä voi paljoa pahoin, mutta kamala ja järkyttävä yllätys. Yhhyh. Santsitee maksaisi. En suostu. Uumapalan jälkeen väsähdän ihan totaalisesti. Hitsi sentään. Tartten kahvia. Päädytään hiippailemaan siihen edelliseen kahvilaan kahville. Eli second breakfestille! Hobitit :sydän:
Otan kahvia ja palan lappikakkua. Siis kakkua, minkä päälinen on hillaa :kuola:
Kahvilassa on työvuorossa mukava henkilö ja siinä on tosi kiva istuskella ja ladata kännykkää.
Istuskellaan siinä varmaan tunti. Kello tulee 10. Pitää hakea raamarasvaa, koska unohdin kotiin. Kyllä, ostan kosmetiikkaa :keijoei:
Hiippaillaan myös muutamassa muussa liikkeessä. Ostan Tuusille ja veljen lapsille postikortit. :keijo:

Tähän väliin sopii kertoa, että twiittasin Visit Rovaniemelle ja kyselin mitä kaupunnilla vois tehdä. Saatiin lähes vuorokauden perästä vastaus, että siellä voi mennä museoon. Kyselin uimapaikkaa sisällä ja sain linkin uimahalliin, mutta oltiin googlattu sitä jo etukäteen että siellä on vaan ulkohallit. :keijo: Ei ihan vakuuttanut se somekanavan käyttö.

Ollaan sen verran googlailtu ja katteltu mapsista paikkoja että tiedetään siinä vieressä olevan tee- ja kahvikaupan. Mennään sinne. No :pilvi: Wooot! Kunnon teetä irtomyynnissä.Ihan liian karismaattinen myyjä :ahihi: :tyttö: myy meille sen mitä halutaan, ei enempää, eikä vähempää. Jutellaan festareistakin. Ostosten jälkeen mietitään ääneen että pitäis jotain lounasta saaha. Tämä myyjämies (tästä eteenpäin Teemies) suosittelee meille siinä selän takana olevaa ravintolaa. Siellä on lounas menossa ja hinta todella kohtuullinen. Eipä sitä tartte kauaa meitä ympäri yrittää puhua. Ruokalista puhuu puolestaan. Ravintola on Aitta Deli & Dine (oikeastaan ne on kaikki siinä samassa kiinteistössä ja nyt kun katoin netistä niin yhteistyötä on kai aika paljonkin, koska siinä samassa mistä mentiin teepuolelle sisään oli lihamyyntiä mikä kuuluu sille Aitalle. ei silti haittaa). Ruoka on tajuttoman hyvää. Yritin miettiä ylisanoja annoksille, mutten keksinyt mitään. Hinta-laatusuhde on laatupainotteinen. Hinta ei huimaa päätä ja vähän ehkä puhutaan siinä että etelässä sama ruoka maksaisi ainakin tuplat siitä mitä nyt. Syödään lounaaseen kuuluva keitto ja paistettua ahventa. Keitto on sienikeittoa ja voisin syödä sitä vaikka kuinka. Ahven on taivallista. Rapeaa, juuri oikean makuista ja ohessa oleva ohratto vie kielen mennessään. Ruogasmi! Se siitä tulee. :kuola:

Ruuan jälkeen on hyvä lähteä jatkamaan matkaa. Nyt pitää jo hiljaksiin kiirehtää hakemaan kamoja. Kävellään takaisin asemalle, otetaan tavarat säilöstä ja reteesti tilataan taksi. Ehditään just sopivasti sovittuun paikaan kun kyydin tarjoaja tulee.
Ihan vähän pitää ähistää, kun hänellä on autossaan takaluukussa sähkövika ja tavarat pitää laittaa takaovesta sisään. Pieni logistinen haaste saada pyörätuoli kokonaan auton sisäpuolelle :keijo: Kaikki kuitenkin onnistuu ja päästään lähtemään.
Woohoo! Jutellaan niitä näitä ja itse ainakin haluaisin vain kiljua riemusta. Sisäisesti ehkä teenkin niin.

Matkalla nähdään yksi (1) poro. Se on kovin suloinen. Muulimuulimuuu, poro poronen.

Päästään koulumajoitukseen. Tsekataan sisään. Varataan paikat. Varataan myös L-S:lle hyvä patja siihen meidän viereen. L-S on tulossa perjantaina ja siihen mennessä voi olla että jäljellä ei ole enää niitä kunnollisia patjoja, joten pidetään omiemme puolta - tietty. Varataan patja pitämällä meidän kamoja siinä päällä. Toimii.

Ja sitten mennään! Lippujenhaku odottaa!
Olen varannut etukäteen muutamaan näytökseen liput. Haetaan ne. Ehkä pari muutakin, en enää muista :keijo:
Eka leffa alkoi kuuden jälkeen. Kotimainen Häiriötekijä. Ollaanhan me se nähty, mutta tekee ihan hyvää nähdä se uudestaan. Ymmärrän siitä vähän enemmän. Lisäksi paikalla on tekijävieraita. Elokuvan jälkeen puhuu Tommi Korpela ja Elina Knihtilä.
Elokuva saa uusia ulottuvuuksia siitä kyllä. Kannatti lähteä, vaikka ollaankin nähty se molemmat aiemmin.

Leffan jälkeen kauppaan ja kämpille.
Perusjuttuja. Otetaan ilta iisisti ja mennään nukkumaankin ajoissa. Ihanaa.
Makaan juuri ennen nukahtamista ja ajattelen että kyllähän tämä vähän rutinoitua on, mutta samalla niin täydellistä. Nukahdan tilassa, jota pidän onnellisuutena.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Wildchild » Ma 20 Kesä 2016 23:31

Koska kaikki kuitenkin odottaa mun reaktiota tähän... :keijo:

Kibaya kirjoitti:Matkalla nähdään yksi (1) poro. Se on kovin suloinen. Muulimuulimuuu, poro poronen.



:läps:

Ei, taaskaan ei heru Lapin munmolta synpatiapisteitä. :keijoei:

:P
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1382
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 21 Kesä 2016 20:41

Wildchild kirjoitti:Koska kaikki kuitenkin odottaa mun reaktiota tähän... :keijo:

Kibaya kirjoitti:Matkalla nähdään yksi (1) poro. Se on kovin suloinen. Muulimuulimuuu, poro poronen.



:läps:

Ei, taaskaan ei heru Lapin munmolta synpatiapisteitä. :keijoei:

:P


Onneksi oli Moochi jonka kanssa muulimuulimuulitettiin poroja kyllä! :hymyhali:

Back to the story...

Torstai 16.6.

Ei laiteta herätyskelloja soimaan, joten nukutaan aika rauhaisasti. Itse olen tunnin hereillä ennen Suvin heräämistä. Katselen Netflinxiä ja makoilen. Ihana kun ei tartte herätä kelloon. Kymmeneltä Suvikin heräilee. Olemme puhuneet että heräillään rauhassa ja lähdetään sitten metsästämään lippuja ja muuta.
Syödään aamupala rauhassa, puetaan rauhassa ja lähdetäänkin rauhassa. Tuusikin soittaa ja on ylpeä kun on käynyt hoitamassa kissoja :hullu:

Ollaan alueella joskus puolenpäivän jälkeen. Suvi hakee lippuja, mä istun pyörätuolini kanssa keskellä lipunmyynnin pihaa ja paistattelen päivää. Soitan L-S:lle ja tiedustelen aikatauluja huomiselle, sekä leffamieltymyksiä. Hän haluaa nähdä yhden elokuvan mitä me ollaan mietitty ja päätetään että siihenhän sitten mennään. Täpinä palaa puhuessa L-S:n kanssa. Superia saada äläskä mestoille!

Koska meillä on aikaa, mennään Kitisenrantaan. Ranta eli rantsu on iso osa festareita. Hengaillaan laiturilla, sometetaan ( :keijo: ) ja poltetaan naamaa. Multa palaa otsa ja nenä, Suvilta oikea korva, pelkästään. Uitan rannassa jalkoja nilkkoja myöden vedessä ja se tuntuu todella ihanalta. Kyllähän ne vähän punertaa kylmästä pois ottaessa, mutta veteen jää tietynlainen särky. Ihanaa :pilvi: Haluan uimaan!

Uittamisen jälkeen könytään takaisin koulun pihalle. Käydään pikaisesti syömässä ja sitten leffaan. Päivän eka! Tarjoilin englannin kuninkaalle (ohjaus Jiri Menzel) on jokseenkin hämmentävä ja samalla filosofinen elokuva ihmisyydestä. Päähenkilön hyväntahtoinen opportunismi vie häntä vähän kerrallaan kovien arvojen ja ajattelemattomuuden kautta yksinäisyyteen, missä hän ehkä havahtuu siihen että raha ei tuo onnea. Ainakin toinen silmäni katsoo elokuvaa näin, toinen katsoo visuaalista ilmettä ja komiikan keinoja. Tykkään elokuvasta aika paljonkin juuri sen vuoksi, että siinä ei mässäillä, eikä märehditä, muttei myöskään kauheasti karrikoida. Päähenkilö ei ole tyhmä, eikä pahantahtoinen. Hän haluaa vain olla miljonääri. Aika simppeliä. Tavoite on ja sitä kohti pyritään koko ajan. :kyllä:

Meidän seuraava elokuva on samassa esityspaikassa heti perään. Komedialyhytelokuvat, jotka Suvi jo leffapiirissä esittelikin ovat mainioita. Laurel ja Hardy ovat jokseenkin juuri sitä mitä Laurel ja Hardy voivat olla. Parhautta :hymyhali: Ei ne kaksi muutakaan lyhytelokuvaa ole mitenkään huonoja. Neil Brand säestää. Brand on kyllä uskomaton. Jotenkin mulla on fiilis että Brand säestää ilman nuotteja. Yritän kuikuilla, mutten kunnolla näe. En voi olla varma onko hänellä nuotit vai ei. Livesäestys on aina livesäestys. Semmoinen mikä vähän nostattaa käsikarvoja ja kutittaa selässä.
Ihana myös nähdä naisrooleja pääosassa mykkälyhäreissä!

Sitten on tauko. Käydään kai kaupassa? En muista! Kääk! Uskoisin että tässä kohtaa käytiin kaupassa, koska jotain ostettiin ja niin edelleen. Aikaahan meillä oli, mutta se hupeni johonkin. Ainakin syötiin ja Suvi haki lisää vaatteita iltaa varten.

Sitten on vuorossa Saimaa-ilmiö :sydän: Mika Kaurismäki kertoo elokuvan synnystä ja siitä, miten se myytiin Jörn Donnerille lausahdusella "ollaan pitkään suunniteltu..." :keijo: Ja idea on saatu edellisenä iltana! Läpi meni ja elokuva tehtiin.
Juice :sydän: Itkettää kun tulee ikävä. Koko teltta on aivan täynnä. Jengi huutaa, taputtaa ja omia ajatuksiakaan ei meinaa kuulla. Ismo Alanko on vähän häkeltynyt.
Onhan se taas semmoinen kokemus että pää räjähtää. Spitaalisvitsit on niin hiton huonoja :virnei: Eput saa mut voimaan pahoin (kiitos tästä isälleni), mutta kestän sen. Hassisen Kone on kova ja Tupla-Ismoa ei voi kuvata sanallisesti.
Sanoitettujen laulujen lisäksi on myös tahatonta lauluun heittäytymistä ja hieman häkeltyneen oloinen Alankokin hyppää mukaan. Elokuvassa soitetaan Päivänsädettä ja Menninkäistä ja teltta lähtee tähän lauluun, vaikkei se kuulu viralliseen karaokelistaan. Sodis, vain täällä käy näin :sydän:

Leffan jälkeen on vähän kummallista lähteä liikkeelle. Siis sen jälkeen kun päästään liikkeelle. Hyttyset syö mun jalkoja matkalla ja jalasta tulee jännän näköinen :keijo:
Mutta silti tunneskaala heittelee ja kestävyysvaje iskee tästä kaikesta. Lauletaankin menomatkalla joitain biisejä! Loilotiloi.

Majapaikassa suihkuun ja nukkumaan. Suvi laittaa kellon soimaan koska aamulla on menoa. Suvilla, mulla ei.
Jossain tuolla on L-S jo junassa tulossa kohti pohjoista :woohoo:

Täydellinen päivä, kertakaikkiaan :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja L-S » Ti 21 Kesä 2016 20:57

Jee, mun vuoro! :keijotäpinä: Nythän seuraa siis jännittävä matkatarina kaikkine äärettömän kiinnostavine yksityiskohtineen. :P

Oma matkani Sodankylään alkaa torstai-iltana. Päivä on ollut rasittava, eräs työjuttu ärsyttää/harmittaa huolella ja olen melkoisen huonolla tuulella junamatkan alkaessa, joten pienetkin asiat ottavat päähän. Heti alkuun ärsyttää, kun joku korkkaa kaljan jo ennen junan lähtöä ja puhuu sellaisella äänellä, että jotain on tullut otettua aiemminkin. Tampereella vaihdan yöjunaan, mutta makuuvaunupaikkaa ei ole. Juna oli aika täynnä jo siinä vaiheessa, kun varasin lippuja ja ajattelin, että sama kai se on yrittää nukkua tavallisella paikalla. Virhe! Seuraavaksi ärsyttää se, että vaunu, jossa paikkani on, on näitä vanhanaikaisia vaunuja, joissa ei ole edes latauspistokkeita. Olisin toivonut siitä varoitusta etukäteen. :P

Menen paikalleni, ja siinä istuu jo joku englantia puhuva mies. Hän kysyy voisinko vaihtaa paikkaa, jotta hän voisi istua kaverinsa vieressä, hänen paikkansa on toisaalla. Hän näyttää lippua, jossa lukee mielestäni numero 30, mies sanoo sen ääneenkin. Suostun, mies on vielä ihan kivannäköinen. :keijo: Jonkin ajan päästä lähden kuitenkin paikaltani ravintolavaunuun tappamaan aikaa ja juomaan lonkeroa.

Ravintolavaunussa ei ole kovin mieltä ylentävä tunnelma. Kuuntelen vierestä keskustelua, jossa joku mies kertoo satunnaiselle pariskunnalle olevansa menossa isänsä hautajaisiin pohjoiseen. Kauempaa kuuluu kiihkeää väittelyä muun muassa jostain B- ja C-ajokortteihin liittyvästä asiasta. Mahtoivatko olla rekka- tai kuorma-autokuskeja? :keijo: Keskustelun kruunaa kovaan ääneen kajautettu "Turpa kiinni, saatana!". :virne: Ilmeisen tärkeä asia.

Kun menen takaisin omaan vaunuuni, vaihtopaikallani istuu joku. Hän väittää ostaneensa lipun juuri tälle paikalle ja katsoo minua sellaisella ilmeellä, että sinä olet väärässä ja en taatusti anna periksi. :epäilevä: Oman paikkani saanutta tyyppiä ei näy (tosin näen hänet vielä myöhemmin, joten ei hän pois kyydistä ole jäänyt). Istun sitten lähistöllä olevalle vapaalle paikalle, johon ei onneksi tule loppumatkan aikana ketään. (Tästä sekoilusta viisastuneena en paluumatkalla suostunut, kun joku halusi taas vaihtaa kanssani paikkaa, sillä kertaa vielä makuuvaunupaikkaa.)

Seuraavaksi kaivelen käsilaukkuani, ja totean, että siellä oli ollut pieni pötkö suklaata, jonka olemassaolon olin unohtanut, ja joka on nyt sulanut laukun pohjalle ja sotkenut muitakin tavaroita. Ilmeisesti iPadin lämpö on sulattanut sen. :läps: Menen sitten vessaan puhdistamaan tavaroitani, jonka jälkeen yritän nukkua. Se onnistuu noin puolen tunnin pätkissä, välillä valvon pitkiä aikoja.

Lähistöllä istuu kaksi vanhaa rouvaa, jotka juttelevat melkein koko matkan ajan. Puheena on muun muassa Atrian kuorettomat nakit ja muuta huikaisevan kiinnostavaa. Loppumatkasta toinen rouvista alkaa valittaa, että häntä väsyttää. Tekisi mieli sanoa, että olisiko kannattanut vaan nukkua ja antaa muidenkin nukkua… Eivät he mitenkään kovaäänisesti puhu, joten en silti ole kehdannut pyytää laittamaan suuta pienemmälle. Ei kai juttelemista voi kieltää. Eri asia, jos he oikeasti metelöisivät.

Lopulta olen kuitenkin Rovaniemellä. On perjantaiaamu kello kahdeksan, sataa ja on ankeaa. Rautatieaseman pihalta lähtee bussi, jonka kuski on onneksi hyväntuulinen. Bussissa nukun paremmin kuin junassa. Sodankylässä Suvi on ystävällisesti tullut vastaan. Menemme linja-autoaseman kahvioon (sympaattinen "Annen pullapuoti"), jotta saan kahvia ja aamupalaleivän, ja jotenkin viimeistään siinä istuessa ärsytys katoaa ja unohtuu.

Tämän jälkeen suunnataankin sitten majoitukseen, Suvi esittelee matkan varrella vähän paikkoja. :täpinä:
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ke 22 Kesä 2016 15:38

Pe-pe-perjantai 17.6.

En herää Suvin lähtöön aamulla. En ole muistanut laittaa kelloa soimaan ja herään ennen kymmentä. Herään niin, että tajuan "perjantai" ja pompsahdan ylös. Täpisen! :keijotäpinä:
Olen syömässä aamiaista ja hörpsiskelen teetä kun Suvio ja Äläs saapuvat. Tekisi mieli hypätä Äläksen niskaan. En kuitenkaan tee niin :keijo:

Äläs asettuu taloksi, käy suihkussa ja jotain. Suvin kanssa suunnitellaan että lähdetään sinne alueelle kun Äläs vaan on valmis. Että esitellään vähän paikkoja ja mennään sitten ajoissa jonoon.
Lähdetään, selostetaan Äläkselle kaikki tarpeellinen mm. "koirapolusta", maamerkeistä ja tärkeistä asioista. En tiedä muistaa Äläs tästä enää mitään :keijo:
Sitten iskee sade. Ja tuuli. Semmoinen myräkkyys. Hengaillaan lipunmyyntikonttien luo tuotujen telttojen sisäpuolella. Äläs ja Suvi lähtevät kauppaan ja jään siihen odottelemaan. Päätään siirtyä jonoon, kun huomaan että semmoista rupeaa muodostumaan.
Suvi ja Äläs palaavat kaupasta parahiksi vesisateen alkuun. Seisoskelen siinä osittain Äläksen sateenvarjon alla, osittain en. Sadeviitta on pyörätuolin ja kamojen suojana. En jaksa istua tuoliin vain siksi että olisin sateelta suojassa, kun ei ole enää pitkä aika siihen että elokuvan pitäisi alkaa. Pyydetään päästä ajoissa sisään että saadaan katsottua paikat pyörätuolille. Päädytään melkein takariviin. Jostain syystä vuorovastaavalla on kummallinen käsitys siitä miten korkealla olen tuolini kanssa. Pienessä teltassa on tosi se, että siellä ei kangas ole kuin hitusen päitä korkeammalla, mutta silti ärsyttää että joutuisi johonkin takariviin vain siksi että pyörätuoli on iso. En istu edes korkeammalla mitä keskimittaiset ihmiset. Kiitos tästä, pygmiys.
No, näen kuitenkin omalta paikaltani ihan kohtuullisesti. Muutama kirjain jää teksteistä ajoittain pois, mutta ei se haittaa. Äläs ei taas näe juuri mitään, enkä tajunnut aiemmin sanoa että jos ei näe, niin siirtykää johonkin mistä näkee. Äh.

Elokuva on Thaimaalaisen ohjaaja, Weerasethakulin Cemetery of Splendour. Weerasethakul :sydän:
Koko leffa on kuin mulle tehty. Se kertoo naisesta, joka tekee vapaaehtoistyötä sairaalassa, missä muutama sotilas kärsii kummallisesta unitaudista. Unitautia hoidetaan mm. C-PAP-laitteilla (paineilmamaski) ja värivaloilla. Lisäksi on meedio, joka kommunikoi miesten henkien kanssa. Tai yrittää kommunikoida, mutta suurin osa miehistä näyttää hänelle vain menneitä elämiä, eikä suostu kommunikaatioon. ( :hymyhali: ) Nainen, Jen, lukee oman potilaansa, Itt:n, päiväkirjaa ja siinä on kummallisia merkintöjä. Välistä mies herää ja Jen ja Itt tekevät asioita yhdessä. Käyvät elokuvissa ja piknikeillä. Ja sitten Itt mystisesti nukahtaa ja taas ollaan sairaalassa.
Sairaalan vieressä kaivetaan kaivinkoneilla hiekkakenttää auki. Tai ainakin hiekkakentällä on kaivuri.
Jen on naimisissa amerikkalaisein miehen kanssa, mutta on sitä mieltä että amerikkalaiset ovat liian köyhiä elääkseen unelmaansa, mutta eurooppalaiset ovat rikkaita. Olisi parempi olla naimisissa euroooppalaisen kanssa. Jen myös rukoilee Laoslaisia jumalattaria, jotka sitten vähän ajan päästä ilmestyvät hänelle ja tarjoavat hänelle vaatteita ja kertovat että siinä sairaalassa on energiaa syöviä kuninkaita ja siksi miehet eivät ikinä tule heräämään unistaan. Ihan tuosta vaan, siinä ruokapöydässä.
Elokuvassa on paljon huumoria ja vitsejä. Siinä on myös itseironiaa ja kulttuurillista ironiaa.
Ja silti samalla koko ajan on mietittävä mikä siinä on totta ja mikä ei. Kuka on oikeasti unessa ja kuka ei. Mistään ei voi tietää. Sitä on koko ajan vähän kuin jatkuvan hämmenyksen vallassa, mutta elokuvassa kaikki on kovin normaalia. On ihan normaalia, että Laoslaiset rukousjumalattaret ilmestyvät ja on vielä normaalimpaa puhua siitä kavereiden kesken. No niin tottavie onkin! :sydän:

Tietenkin olen ihan myyty tuohon elokuvaan! Mitäs muutakaan! Itselleni tuo oli yksi odotetuimpia elokuvia festareilla.

Yritin ehdottaa josko pyörätuolin olisi voinut jättää katsomoon odottamaan seuraavaa elokuvaa, mutta tämän komminukaation syntyminen sen telttavastaavan kanssa on ihan mahdotonta. Tuoli mukaan ja menoksi. Seuraava elokuva on samassa teltassa. Käydään syöpöttelemässä ja osa meistä käy vessassa. Sitten taas jonoon.
Sateeseen.
Saadaan paremmat paikat mitä edellisessä elokuvassa. Mannerlaatta, Mika Taanilan tekemä elokuva. Ei vain ohjaama, mutta myös leikkaama ja ideoima. Runoilija Harry Salmenniemen runokirjoista inspiraationsa saanut idea on poikinut Salmenniemen myös tekemään käsikirjoituksen. Teos yhdistelee tekstiä, valokopioita, fotogrammeja ja ääntä. Mielestäni teos on moniaistillinen, sillä joistain äänistä maistan suussani metallin ja joistain taas tulee todella epämiellyttävä olo. Elokuva on tehty kokonaan ilman kameraa, ajamalla valokopioita ja fotogrammeja videolle ja lisäämällä siihen tekstiä ja musiikkia. Ensin tulee runo. Sitten vilkkuvaa kuvaa. Pidän tästä syystä välillä silmiä kiinni. En nyt ainakaan halua mitään migreeniä. Epileptikotkin tarvitsisivat varoituksen.
Tekstit ovat aika pysäyttäviä. Äänimaisema samoin. Äänet on nauhotteita lentoasemilla, että ei mitään musiikkia. On myös paljon hiljaisuutta. Se on todella oivallinen tehokeino. Yhdessä kohtaa otan silmälasit pois ja vain katson miten teksti liikkuu. Se on todella, todella voimakas kokemus. Silmälasit päässä teksti ei liiku samalla lailla mitä ilman laseja. Näen liikkeen ilman laseja aika aikaisessa vaiheessa, kun silmälasit päässä se tulee näkyväksi paljon myöhemmin. Hyvin jännä tunne. Silmä tietää liikkeen, muttei näe sitä.
Elokuvan jälkeen seuraa keskustelua. Ohjaaja kertoo elokuvan tekemisestä, prosessista ja yleisö saa kysyä. Hyvin miellyttävä tapa keskustella elokuvasta sen jälkeen.
Suosittelen Mannerlaattaa ehdottomasti kokemuksena.

Koska ei haluta lyödä Älästä ihan piippuun, todetaan että päivän leffat on siinä.
Lähdetään kauppaan! Kaupasta kaikkea ja sitten kämpille. Syödään, käydään suihkussa ja mennään suhteellisen ajoissa nukkumaan. Seuraava elokuva on lauantaina klo 10. Ja! Sitä ennen pitää vielä käydä taistelua ja jonottaa lippuja. :juoni:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » Ke 22 Kesä 2016 17:37

Täytyy kommentoida ihan vaan siksi, että tiedätte muidenkin lukevan raporttejanne. Niitä lukiessa tuntuu melkein siltä kuin itse olisi ollut paikalla. :virne:
Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme. :keijo:
päivänpolttaja
 
Viestit: 1033
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja L-S » Ke 22 Kesä 2016 18:58

Jee, joku lukee näitä! :keijotäpinä:

Kibsin raportti perjantailta oli aika kattava, mutta lisään omat huomioni elokuvista. :D

Weerasethakulin leffa menee minulta tosiaan ihan ohi, sillä edessäni muutamalla rivillä istuvat ihmiset ovat sen verran pitkiä, että näen tekstityksestä korkeintaan yksittäisiä sanoja sieltä täältä. Näyttelijät puhuvat thai-kieltä, joten en ymmärrä elokuvan juonesta juuri mitään. :P En viitsi siirtyäkään, koska vapaita paikkoja ei näytä olevan kovin montaa enkä tiedä olisivatko ne sen parempia. Sitten alkaakin nukuttaa ja hieman pilkinkin.

Mutta onneksi meno paranee tämän jälkeen. Mannerlaatta on hieno kokemus. Olen kuullut elokuvasta jo keväällä ja ajatellut, että se pitäisi nähdä, mutta olen myös ajatellut, että tuskin sitä on missään mahdollisuus nähdä. Se on silkkaa taidetta, runoutta, kirjallisuutta, visuaalista ja äänitaidetta. Salmenniemen teksti on monikerroksinen ja kuva ja äänimaisema pelaavat kiinnostavasti yhteen. Tuntuu todella kuin olisi matkalla, aistit herkistyvät tavallisesta poikkeavalla tavalla, ehkä juuri kuten lentokentillä, vieraassa, ajattomassa ympäristössä. Loppupuolella välähtävä teksti alleviivaa elokuvan vaikutusta (ehkä turhaankin): "se ei ollut miellyttävää, se oli kokemus". Pidän elokuvan katsomisesta, mutta haastavaa se on, ja niin on hyvä. Haluaisin nähdä sen uudestaan, kirjoittaa siitä, jotain. Toteankin muistaakseni Kibsille, että kannatti jo tämän takia tulla tänne saakka. Mutta kyllä muutenkin: Sodankylän tunnelma on mukavan rento ja rauhallinen, mikä tulee tarpeeseen.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 23 Kesä 2016 22:11

päivänpolttaja kirjoitti:Täytyy kommentoida ihan vaan siksi, että tiedätte muidenkin lukevan raporttejanne. Niitä lukiessa tuntuu melkein siltä kuin itse olisi ollut paikalla. :virne:


Aww :hymyhali: :keijotäpinä:

Unohdin muuten perjantailta sen, että multahan meni hermot kun palailtiin majapaikalle illalla. Yleisissä tiloissa oli kolmen nuoren ryhmä mikä piti älytöntä mekkalaa. Se oli todella ärsyttävää, kun koin tarvitsevani hiljaisuutta ja rauhaa. Remuaminen ja möykkä oli tosi piinaavaa ja ihmettelin miksei valvoja pyytänyt heitä olemaan hiljaa. Tuolla on aina ollut tärkeää se rauhallisuuden ylläpito ja nyt täyteen ääneen puhuminen, naurunremakat ja mölinä sai mut tosi rauhattomaksi. Kävin istuskelemassa siellä makuutilojen puolella vain voidakseni istua hiljaisuudessa ja omassa rauhassa. Palatessani yleisiin tiloihin se tietysti sitten korostui se meteli ja vitutti vielä enemmän. Hermo oli niin tiukassa että poistuin kun teki mieli vain huutaa "NYTVITTUTURPAKIINNISAATANA!".

Tästä sitten vaan suoraan asiaan...

La-la-la-laa-Lauantai 18.6.2016

Lauantai on meidän pääpäivä, päivä ilman päätä! Aikataulu on aikalailla hiottu "tarkkoine" siirtymisineen ja muineen. Jopa syöminen ja vessareissut on isketty aikatauluun. Päivän ohjelmassa neljä leffaa ja sauna :täpinä:
Ja yksien lippujen haku! Mikä meinaa sitä, että Suvi lähtee meistä ekana ja me Äläksen kanssa lähdetään aikalailla heti perään. Toki mun kävelyvauhdilla sitä välimatkaa ehtii kertyä. Höpötellään Äläksen kanssa asioista. Keskustaan tullessa esittelen meille erään tärkeän elementin. Liikennevalot Hotelli Sodankylän kulmalla ja niihin liittyvän äänimaiseman. Olemme useammin kuin kerran seisseet leffoista tullessa siinä risteyksessä vain kuuntelemassa liikennevalojen epäsynkronoitua piipitystä ja kaikua. Se on jännä, hyvin jännä :keijo: Ei me siinä risteyksessä nyt kauaa seisoskella, mutta sen aikaa että Äläs ehtii kuulla äänet hyvin.
Päästään koulun pihaan ja siellähän se Suvi on, jonos eka, jonos vika. Jään taas keskelle pihaa ihmettelemään, kun Suvi ja Äläs jonottavat ja hakevat liput. Liput ovat yhteen tämän päivän elokuvaan, mikä oli etukäteen loppuunmyyty, eli esityspäivälle on jätetty oma pieni kiintiö. Tämä on sitä normaalia lippujännitystä! Mahanpohjassa kutisee kun Suvi ja Äläs tulevat lipunmyyntikontilta. :täpinä: Saatiin liput! Jee! :pilvi:

Sitten aamiaiselle paikalliseen kahvilaan. Kammarissa on hyvät eväät. Teetä ja evästä nassukkaan. Paikka on juuri avattu ja ollaan aamun ekat asiakkaat. :keijo: Namnam, hyvää on.
Sitten ekaan jonoon :täpinä: Jään jonoon odottelemaan kun Tytöt käy vessassa. Jutellaan sääjuttuja jonossa seuraavien kanssa. Puhutaan myös jonottamisesta. Olen ekana ja kertoilen aiempien vuosien kokemuksia tästä "jonos eka, jonos vika"-mentaliteetista. Rouvat ovat olleet vain yhdessä jonossa ekana ja hamuavat lisää ekoina olemisia. En viitsi sanoa että mehän siirrytään siitä siihen invaovelle, muttei haluttu mennä siihen ekana jonottamaan koska oli mahdollisuus olla siinä normiovellakin. Henkilökunnan valuessa paikalle meitä itseasiassa pyydetäänkin siirtymään siihen toisen aukon kohdalle :D Rouvat kiittelevät tästä ja keskenään juhlistavat. Ihan samalla tavalla mitä mekin on tuuletettu ekapaikkoja, että kyllä se kova juttu on olla jonos eka, jonos vika.

Jonottaessa teltassa taisi olla Iiro Rantala harjoittelemassa. Sitä oli kiva kuunnella. Kivampi on kuitenkin päästä telttaan ajoissa varaamaan paikat. Saadaan ihan hyvät paikat. Leffana on Maggie's Plan .
Maggie on naivi nuorehko aikuinen, joka haaveilee lapsesta. Hän päättää tehdä sen yksin, mutta koska henkilö on niin naivi, niin tietysti tapahtuu kaikkea muuta ja kohta Maggie on naimisissa (miksi helvetissä jenkeissä mennään aina suoraan naimisiin? miksei vaan asuta yhdessä?) ja samalla uusperheen äiti. Hänellä on se oma lapsi, mutta myös miehen edellisen liiton kaksi lasta ovat mukana kuvioissa. Uusperheen arki on haasteellista ja onko tämä sittenkään sitä mitä Maggie halusi? Mieskin on vähän sovinistinen ja ajattelematon (vielä ehkä vähän sitä Maggieta naivimpi, vaikka onkin vanhempi). Elokuvassa ja henkilöhahmoissa on paljon asioita mitkä ärsyttää. Se naispääosan vakkari eli "paras ystävä" joka tuomitsee asioita ja jonka kanssa käydyt keskustelut alleviivaavat ja kertaavat tapahtumia mitkä on katsojana päätellyt jo kolme kohtausta aikaisemmin. Eli selitetään kaikki auki, mikä on mun mielestä todella turhaa.
Elokuva olisi hyvä kannanotto perheiden moninaisuuden puolesta ilman sen ihan vihoviimeistä kuvaa. Elokuvan loppupuolella nämä kaksi perhettä sulautuvat yhteen yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi, kun miehen edellisen liiton vaimo (jumalainen Julianne Moore :kuola: :sydän: ) suostuu Maggien naivistiseen suunnitelmaan. Suunnitelma ei tietenkään mene ihan kuten pitää, mutta melkein. Lopputulema ehkä on kuten pitää. Hetken aikaa nämä kaksi naista pyörittävät arkea yhdessä lasten kanssa saman katon alla ja vaikka vähän jää epäselväksi asuuko se mies siinä samalla, mutta vaikka nämä kaksi perhettä asuisikin erillään lopulta, saavat naiset koko paletin pyörimään harmoniassa ja perheessä on kolme aikuista kolmen lapsen kanssa. Ei enää kahta erillistä perhettä, vaan kaikki yhdessä samaa perhettä. Loppu kuitenkin vähän vesittää tätä ja itselle tulee semmoinen :läps: -olo.
Ainiin. Ethan Hawke on perheen mieshenkilö, jos sillä on väliä.
Ja Julianne Mooren hahmo on tanskalaista syntyperää ja Moore vetää todella uskottavasti aksentillista englantia puhuvan roolin. Lisäksi korostetaan Mooren hahmon pohjoismaisuutta esim. sisustuksessa (design ja ikea) ja pukeutumisessa (ihmeellisiä villapaitoja ja hapsukaapuja :keijo: )

Sitten on vuorossa rivakahko siirtymä koululle. Rivakahko siksi, että pääsee jonon ohitse pyörätuolin kanssa. Kun se ei koulun jonojen kohdalla aina ole itsestäänselvää. Tytöt hakevat meille ruokaa tässä välissä pubiteltalta ja syödään siinä jonossa. Seuraavaksi vuorossa Kätilö, se Jokisen leffa. Tytöt eivät ole nähneet, mä olen. Menen silti mielelläni katsomaan, koska olen nähnyt sen vain läppärin näytöltä.
Paikalla on myös tekijävieras. Pirkka-Pekka Petelius :hullu: Vähän kiherretään PPP:lle :hullu: :ahihi:
Ja sitten repeillään Suvin kanssa. Meidän edessä istuu Tuukka ja Olga Temonen. Apis-Tuukka kahden Apis-"fanin" edessä. Ollaan kuitenkin vaan "ihassama"-asenteellisia ja enemmän ehkä vituttaa että joku istuu siinä edessä kuin täpisyttäisi että se on tavallaan oman nuoruuden ja aikuistumisen ajan lempibändin perustajajäseniä. Kyllä, 15 vuotta sitten oltaisiin kiherretty ja hihitelty. Nyt ei. Enemmän vaan "vittu, blokkaa multa näkymän :norsu: " :virne:

Kätilö on isolta kankaalta tosi voimallinen. Itken. Pommit tulee tosi iholle äänentoistosta ja tekee pahaa. Tekee pahaa ajatella miten Lapin sota on vaikuttanut Sodankylässä, näiden ihmisten historiassa ja kaikessa. Olen tälle ehkä vähän herkkänä.
Itse elokuvassahan on paljon hienoutta. Silti päähenkilö on kirjoitettu ontoksi ja siitä puuttuu syvyys. Mielestäni nimenomaan käsikirjoituksen tasolla, ei niinkään henkilöhahmon tulkinnassa. Lähes millään teolla ei näy olevan kunnollista motiivia. Ja sekin motiivi, että mikä tahansa on parempi kuin ei mielestäni riitä siihen että tekee valintoja mihin henkilö päätyy. Jos jättää nämä pois, näkee kuitenkin hienon kuvauksen ja kerronnan. Kuvaus on herkkää ja elokuvassa on pistetty rahaa haisemaan. Kyllähän se näkyy. Kotimaiseksi elokuvaksi Kätilö on hienoa draamaa. Kaipaan kotimaiseen elokuvaan nimenomaan tätä draamaelokuvaa niiden iänikuisten höttökomedioiden ja romanttisten sössöjen rinnalle. Ne on lähinnä samassa kastissa Uunojen, Körmyjen ja Pekkojen kanssa. Kivaa viihdettä, mutta paskaa elokuvallisessa mielessä (paitsi uunojen ajankuvaus eräänlaisena kuvauksena suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen kehityksestä läpi elokuvasarjan).

Kätilön jälkeen on tekijäkeskustelu. Mulla polttelee vyölaukussa (kyllä :keijo:) puhelin mihin vanha koulukaveri yrittää soittaa. Olen sopinut pikatreffit tähän siirtymään. Jätän Tytöt kuuntelemaan keskustelua ja pyörätuolin myös. Seuraava elokuva on elokuvateatteri Lapinsuussa. Siinä Sodiksen omassa teatterissa! Missä Suvi ei ole vielä yhtenäään vuonna päässyt käymään! Treffaan kaverin, eksytän Tytöt menemällä viereiseen kahvilaan sisään ja hörpsäisen kahvia vähän.
Pikajutustelussa ehditään sopia että kaveri yrittää saada illan karaokenäytökseen lipun ja jos saa, tulee meidän kanssa. Saan ennen seuraavan elokuvan alkua viestin että lippu on! Näin! Spontaaniutta kerrassaan. Kaverin äiti on Sodankylästä kotoisin ja ottaa kesäisin usein heidän lapset hoitoon, mutta nyt oli tullut mutkia matkaan ja kaveri joutui lähtemään hakemaan lapsia. Sattuipa kerrassaan kivasti. Hänen mielestään meinaan leffafestareilla on vain jotain ranskalaista taide-elokuvaa, mutta tämä ennakkoluulo ja väärinkäsitys saadaan korjattua kerralla! :muahaha:

Meidän seuraava elokuva on kuitenkin islantilaisen ohjaajan Dagur Kárin teos Virgin Mountain.
Ohjaaja on aika nuori, todella liikuttava kaveri.
Elokuva on minulle tämän reissun top 3:ssa sijalla 2. Aivan ihana ja positiivinen kertomus siitä, miten aina voi muuttaa rutiinejaan. Samalla päähenkilön vihattomuus on sellaista inhimillisyyttä, että rakastan. Haastetaan myös katsojaa kurkistamaan omiin ennakkoluuloihin sisälle, mitä rakastan myös. Kun pelkän ulkomuodon ja lyhyen kohtaamisen perusteella moni tekee omat johtopäätökset ja antaa omille ennakkoluuloille kohtuuttomasti tilaa. Elokuvassa tuodaan esiin myös se, miten helposti ajaudumme negatiivisen ajattelun kehään ja unohdamme antaa positiivisuudelle tilaa, antaa mahdollisuuksille tilaa. Negatiivisuus kun kuitenkin vain syö ne mahdollisuudet, eli tavallaan syö itse itseltään mahdollisuudet kaikkeen. Tokihan nämä on niitä opittuja asioita, joiden poisoppiminen on vaikeaa ja vaatii halua työskennellä niiden eteen. Päähenkilöä voi pitää myös helposti hitaana tai tyhmähkönä, mutta itse en koe häntä ollenkaan näiden piirteiden kautta. Hän on vain ehdottoman kiltti, esteetön siinä kiltteydessään. Hän antaa vähän liikaakin anteeksi, mutta nähtyään että vaihtoehtojakin on, hän ryhtyy oman elämänsä kannalta rohkeisiin tekoihin. Hän voittaa itsensä moneen kertaan, voittaa pelkonsa ja sitä on ihana katsoa. Elokuva ei myöskään pureskele kaikkea katsojalle valmiiksi (kuten teki Maggie's Plan), vaan jättää todella paljon katsojan oman tulkinnan varaan. SIksi varmasti joku muu näkee elokuvan eri tavalla. Koen, että tämänlaiset elokuvat ovatkin parhaimpia. Riippuu katsojasta itsestään mitä sieltä löytää! :sydän:

Ohjaajan haastattelussa kysytään jalkapallosta. Ollaan ehkä vähän että, häh? Ei olla katsottu edes uutisia, joten ollaan pallojenpotkujaisista pihalla :keijo:

Sitten on aika kipitellä syömään ja pakkaamaan saunakanppeet :täpinä:
Se on Mooch-treffit! Smuutchimuuutchimuuu! Koirot! Rassekka ja Nessukka! :hullu: :pusu:
Moochin vanhemmat käy moikkaamassa meitä ja sehän on hauskaa. Sauna on meitä varten jo lämpimänä. Sinne siis! Onpa se taas ihana :pilvi: Hiton kuuma, muttei liian! Saan istua penkillä lattiatasossa ja ehkä siksikin tuntuu täydelliseltä.
Sitten uimaan! Suvi ja Mooch eivät tule lähellekään vettä. Äläs menee ekalla suoraan veteen. Mun jalka heittää tuntohäiriöö ja joudun pari kertaa ottamaan vauhtia uudestaan. Etureiden joutuessa veteen tuntuu kuin joku iskisi siihen nuppineuloja :virne: Ensin nuppineuloja, sitten tulee pieni veitsi ja kolmannella kerralla ei enää mitään. Hienot hermot mulla. Pääsen kuin pääsenkin pulahtamaan ja käymään vedessä sen verran että tuntuu ihanalta. Nilkat kenevevät, pohkeiden kiristys vähenee ja minulle se on euforista.
Hyttyset käyttää meitä kyllä ruoka-alustoina. Pyyhkäisen Suvin selästä varmaan 30 yksilöä pari kertaa pois. En tiedä saanko pistoja omaan selkääni, ei edes kiinnosta.
Saunassa hinkkaan jalkojen syötyihin kohtiin kuorintavoidetta :lanppu: Vähän naamaan kanssa, mutta erityisesti niihin hyttypistoihin. Kuorintavoide lievittää kutinaa, mikä on aina tosi jees. Lisäksi ihosta tulee pehmeä ja vauvanpyllyinen :virne:
Jäädään vielä Moochin kanssa suustamme kiinni keskustelemaan ja puhelemaan vakavammalla sävyllä. Se on kai vahinko, mutta samalla koen sen henkisen puolen puhdistamisena. Sekin on tärkeää. Molemmille. Saunat on tärkeitä paikkoja :sydän:

Tytöt ovat pukeutuneet ja naureskelleet keijolle musiikille. Lisäksi koiroja on papsuteltu ja niin pitää ollakin. Net on niin ihaneja!!
Puketaan päälle ja lähdetään seuraavaan siirtymään. Yksi elokuva on meinaan vielä jäljellä. Se karaoke!

Sataa saatanasti. Sataa enemmän kuin saunassa sai kerralla saavista päälleen! Vedetään pilistä Sodiksen keskustassa. Ajetaan poliiseja "karkuun". :keijo: Eli eri suuntaan mihin poliisit menee, ei mitenkään kunnolla karkuun, vaan vähän pyöriskellään siinä ees ja taas. Pääkadulla. Lopuksi Reposen taakse parkkiin ja kamat ulos autosta.
Jonoon! Jonoa on! Mennään suoraan inva-oviaukolle. Käy ilmi että vesi on valunut telttaan sisään niin ettei sinne voi päästää ihmisiä :keijo: Nähdään vähän tuttuja ja sitten tulee palokunta! Jaahas. Palokunta tyhjentää telttaa vedestä. Myöhemmin kuulen että vesi pääsee valumaan telttaan koska maa viettää sen verran ja siksi maahan on tehty kaksi koloa, joihin vesi kertyisi ja sitten sen voi imeä palokunnan laitteilla poijjes. Nytkin on satanut nopeassa tahdissa niin paljon, että vesi on valunut kerralla sisään. Katto ei siis ole vuotanut, vaan ihan normaali tilanne joka kerta kun on kova tai pidempikestoinen sade. Niin. Johonkinhan se vesi siinä pihassa menee.
Päästään siis hyvissä ajoin ennen normikansaa sisälle. Se mun koulukaveri menee just ennen meidän pääsyä käymään vessassa. Juhlakansan sisäänpääsy päätellään aploodeista ja huutomyrskystä. Hieman naurahdan kun koulukaveri kävelee sisään kuitenkin lähes ekana :virne: Niin no, jos on ammatikseen kehitysvammaohjaaja niin ehkä osaa valita ne sanat millä pääsee sisälle kun muu seura on mennyt pyörätuolin kanssa. :keijo:

Kyseessä on Abba - the movie. Karaokena.
Heti alusta alkaen meteli on aika huumaavaa. Kuten aina. Tulee muutamia tuntemattomampia biisejä ja meteli ei ehkä ihan niin lähde.
Silti jengi laulaa. Kovaa. Paljon. Jee!
Elokuvan päähenkilöä myös kannustetaan kyl se siitä-huudolla kun menee huonosti. Kyllä. Päähenkilön puolella pitää olla :kyllä:
Loppua kohden alkaa bileet. Jengi hyökkää tanssimaan. Myös Tytöt! :hullu: :jami: Mä jammaan siinä pyörätuolissa :keijojami: :pilvi:
Se bilettäminen ja meteli on huumaavaa! Ihanaa! TÄTÄ ON SODIS! TÄTÄ ON KARAOKE! TÄMÄ ON PARASTA!!! Itken ja nauran samaan aikaan.
:sydän: :sydän: :sydän: :pilvi: :sydän:

Sitten sekin on ohi. Vessajonoon. Nälkä! Yöpalaa. Päädytään hakemaan evästä ja suunnataan rantaan syömään ne (ja hyttysten syötäväksi :keijo: ).
Ruoka on tarpeen ja se on hyvää.
Sitten koululle. Hirveästi ei ole jengiä vielä paikoilla, vaikka kello onkin jotain kahden pintaan.
Aikalailla hiljaisuuden vallitessa me jokainen käymme nukkumaan.
Nukahdan kyynel silmäkulmassa, sillä huomenna on kotimatkan vuoro. Silti itken myös vähän siitä onnellisuudesta mitä koen.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja damn » La 12 Marras 2016 15:04

Alustavien suunnitelmien mukaan suuntaan vapun seutuvilla Portugaliin. Tuli viime viikolla hyvän ystäväni kanssa puheeksi, että olisi kiva päästä jossain käymään. Olen miettinyt sitä jo jonkin aikaa, mutta matkaseuran löytäminen on aina vähän haastavaa. Kyseinen ystävä matkustaa paljon ja kävin hänen kanssaan viime vuonna Tanskassa, mutta yleensä se matkustaa Aasiaan ja on siellä kuukausia, joten ajattelin, että ei se varmaan halua Euroopassa matkustaa vaan säästää taas johonkin pitkään reissuun.

Oletan nyt saavani viikon vapaaksi, vappuviikko olisi siitä hyvä että työpaikka on joka tapauksessa kiinni vappupäivän. Kysyin ohimennen meidän tehtaanjohtajalta, että mitä se mieltä pystyykö saamaan vapaaksi. Kyllä se uskoi onnistuvan, koska tuohon aikaan harva on lomalla. Koitan tässä miettiä teenkö tunnit sisään vai miten mä tän hoidan, kun palkaton viikko olisi rahallisesti aika iso menetys. Kesälomaa voisi pitää jo tuossa vaiheessa, mutta itse haluisin kyllä lomani pitää elokuussa, kun on niin paljon hommaa mökeillä loppukesästä. Talvilomani olen toivonut jo tammikuulle, pitäisiköhän kuitenkin siitä vaikka pari päivää siirtää sinne keväälle. Ajattelen tässä nyt ääneen, sori :virne: .
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1506
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 13 Marras 2016 18:54

Kävin taas Tampereella.
Siellä pitäisi ehdottomasti käydä useammin. Se on niin lähellä ja niin näppärä.
Tanpere :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

EdellinenSeuraava

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 19 vierailijaa

cron