Käytiin viikonloppuna teiniaikaisilla hengailumestoilla katsomassa taidenäyttelyä ja vanhoja, kohta purettavia kerrostaloja. Voi, miten se oli kummallista!
Pyörittiin tyhjennetysissä taloissa, joista ikkunoita oli jo joku dorka ehtinyt rikkoa. Tutkittiin yritysten tekemiä vaihtoehtoisia rakennus- ja sisustusratkaisuja. Jätettiin terveisiä tulevaisuuden lähiöiden suunnittelijoille.
Istuin penkillä, jossa istuttiin reilu 15 vuotta sitten kavereiden kanssa. Istuttiin ja mietittiin, mitä tehtäisiin. Mentäisiinkö joelle juomaan kaljaa vai voisiko jonkun kotiin päästä. Ehkä mentiinkin pelaamaan koripalloa. Kauheaa mekkalointia, tönimistä, syljeskelyä. Huonoja vitsejä, kiroilua. Oltiin varmaan todella rasittavaa porukkaa.
Mihin ne ihmiset ovat joutuneet? Muutama on Facessa ystävänä mutta eipä noista juuri muuten tiedä. Monet tyypeistä on täysin kadonneet. Ehkä joku on jo kuollut? Melko varmasti vähintään vankilassa... Toiset ovat muuttaneet pois ja perustaneet perheitä. Opiskelleet kuka mitäkin.
Nostalginen ja haikea olo. Samalla myös onnellinen, että selvisi siitä ympäristöstä ja kasvoi kunnolliseksi ihmiseksi. Eväät pahempaan oli koko ajan olemassa.