Olin eilen akupunktiossa.
Aloitettiin neulottaminen viideltä, olin kotona puol kymmenen
No oho! Kaks tuntia istuin sen jälkeen viltin alla palelemassa ja yritin pysyä hereillä.
Juteltiin samalla hippadulla-juttuja ja juotiin teetä. Just kun meinasin nukahtaa, sen akupunkturistin koira tuli tökkimään mua ja halus että rapsutan. Se kävi aina välillä pyörähtämässä vähän matkan päässä ja tuli takaisin tökkimään kuonolla.
Mutta jösses saatura että mun jalat oli sen jälkeen poikki. Miten niinkin viattomat jutut kuin akupunktioneulat voi viedä voimat niin totaalisesti?
Muutama hassu neula reidessä, polvessa, nilkassa ja jalkaterässä ja hupsis hei, voimia ei.
Mietittiin siinä sitten yhdessä että miten hiiiiiirvittävän pitkä matka on tultu siitä hetkestä kun menin ekaa kertaa ikinä akupunktioon. Mua piti pitää kädestä, rauhoitella ja itkin ihan hulluna siinä pöydällä. Nyt vain "vähän" huudan ja kiroilen ja saatan pari kertaa vetää kättä pois alta, mutta en lähde karkuun, enkä huutoitke kun niitä neuloja laitetaan. Just nyt ois meinaan ollut semmoinen kohta, kun neulat laitettiin migreenipisteisiin mahaan ja se oli vähän inhottavan tuntuista. Aiempi minä olisi liuennut alta pois. Nykyinen minä vaan veti henkeä sisään ja puhalsi ulos liikahtamatta ollenkaan.
Tästä syystä tänään on leffa- ja makoilupäivä. Jo keittiöön käveleminen on suuri voimanponnistus.