Kakkavaippaketju

[theia]

Sain lisää suloisia vaatteita Samaan aikaan aika lailla jännittää ja toisaalta pelottaa ja toisaalta ahdistaa Jotenkin tässä on ollut niin paljon kaikkea, ettei ole ehtinyt hirveästi miettiä mitään - nyt sitten kaikki se ylimääräinen alkaa karista ja tilalle tulee sellainen apua iik meille on tulossa vauva ja koko loppuelämän apua

Lastenhuoneessa alkaa olemaan huonekalut hankittu ja (aika lailla) koossa, vielä pitäis vähän miettiä huonejärkkää ja järjestellä vaatteet laatikoihin Ja tehdä vähän katsausta mitä vielä puuttuu... Mammiksella ehtii ja töitä jäljellä 7,5 päivää

[skray]

Mä oon vissiin vähitellen sisäistänyt, että meille oikeesti tulee vauva ja se on oikeestaan ihan kivaa.
Eikä siinä mitään, mutta olen myös pikkuhiljaa tajunnut, että mun oikeesti pitää toi vielä synnyttääkin. Ja se vasta pelottava ajatus onkin.

Viimeksi neuvolassa puhuttiin imetyksestä ja siitä, mitä odotuksia/haluja mulla on sen suhteen. Sain tehtäväksi miettiä sitä ensi kertaa varten.
En ole imettämistä paljoakaan miettinyt aiemmin, lähinnä ajatus on tasolla "onko mun pakko?". Tiedänhän mä, että se maito on hyvää ravintoa jne.
Nyt, kun asiaa sitten on miettinyt enemmänkin, niin ei ajatukset paljoakaan ole muuttuneet. Joillekin tutuille (ja telkkarissa näkemäni realityjen ihmisille) imettäminen tuntuu olevan elämääkin suurempi asia ja täysin itsestään selvyys, eikä muita vaihtoehtoja ole. Kuulemani perusteella he varmaankin kokisivat epäonnistuneensa ihmisinä/äiteinä, jos eivät voisikaan jostain syystä imettää lastaan. Itselleni asia ei todellakaan ole näin, onneksi. Olen päätymässä siihen, että voin kokeilla imettämistä, koska onhan se tosiaan hyvää ravintoa ja helppoa/ilmaista ruokaa jne, mutta en pidä sitä mitenkään sen ihmeellisempänä, jos en sitten sitä haluakaan jatkaa tai jos se ei onnistukaan. Aion siis pitää järjen mukanani tässä(kin) asiassa.

Pyrin pitämään järjen mukana monessa asiassa ja toivon pysyväni mahdollisimman realistisena kaikissa jutuissa muutenkin.

Muuten niin, äitiyspakkaus tuli ja on haettu. Oli siellä aika söpöjä vaatteita kyllä.

Tähän mennessä hankitut kamppeet:
- vaunut
- turvakaukalo (jonka sain työkaverilta)
- äitiyspakkaus

hankintalistalla:
- pinnasänky (vasta kun meidän talo on valmis ja voidaan muuttaa vintille oikeaan makuuhuoneeseemme)
- sitteri (jonka toivottavasti saamme lahjaksi)
- kantoliina/kantoreppu/joku semmonen

+ jotain vaatteita vielä, mutta niitä kerkeen sitten katsella äitiyslomalla.

[Eowyn]

Rokotuksista, meillä oli 4 vuotta sitten koko perheellä influenssa, ja sen jälkeen ollaan otettu joka vuosi rokotukset. Sen verran karmeeta se oli. Olen siis myös raskaana ollessa ottanut influenssarokotuksen. Ihan terve tyttö on.

Imetyksestä sen verran, että omalla kohdallani se on vaan on ollut helpoin tapa ruokkia vauva. En jaksaisi pullojen ja korvikkeiden kanssa touhuta koko ajan. Tissi suuhun vaan, kun vauva vähänkin äännähtää niin kaikki ovat tyytyväisiä. Ei siitä kuitenkaan tarvitse stressata, olen huomannut että jos siitä tekee ison asian, siitä stressaantuu ja se tekee imetyksestä vaikeaa. Näin oli ainakin ensimmäisen lapsen aikana ne ensimmäiset 2 kk. Nyt kolmannen kohdalla en myöskään ole niin ehdoton enää, että voi jopa välillä antaa korviketta, jos mulla on joku meno. Eikä se mitään imetystä tai vauvaa pilaa.

[theia]

Mulle on moni sanonut, että se imetys voi olla haasteellista alkuun, ja alkaa myöhemmin helpottaa kun siitä ei tee enää niin isoa juttua (esim toisen lapsen kohdalla ei ehdi stressata ).

Toivoisin voivani imettää, mutta toivoisin myös että laps suostuu tuttipullostakin syömään... En kuitenkaan aio määrittää omaa äitiyttäni tai sitä oonko hyvä äiti sen mukaan että imetänkö vai en - jos maito ei vaikka sopisikaan tai on muita haasteita, niin yritän olla niin etten saisi siitä mitään paskamutsi-oloja. Ihmettelin tuossa taannoin kun yksi tuttu ei suostunut kipulääkitykseen koska olisi paska äiti kun ei voisi imettää. Yritän pitää mielessä, että meidän molempien etu on mun hyvinvointi

Yhtään minkään suunnitteleminen tuntuu tosi hassulta, koska jotenkin on sellainen olo että mitään ei voi tietää eikä odottaa Muutamia sellaisia asioita on, että toivoisin että asiat menisi jotenkin, mutta sitten toisaalta kun ei tiedä kuka tuolta on tulossa

Se synnytys tosiaan alkaa pikkuhiljaa sieltä hiipimään mieleen, että siihen ei oikeesti oo enää pitkä aika - pitäisi kai alkaa sitä vähän ajatella. (Synnytystarinoita en vieläkään kaipaa, kiitos ) Toistaiseksi mun ainoa ohjenuora on mun työystävältä "ota kaikki lääkkeet mitä saat, paitsi ei ilokaasua"
Toisaalta sit vaan odotan että näistä puhutaan neuvolassa, niin sieltä ehkä tulee sellainen järjellinen kanta. Suurimmaksi osaksi kun ko. asia tulee mieleen on edelleen ajatuksissa lähinnä nope, no, nope, nope, not happening, nope

[skray]

Mä tajusin pari viikkoa sitten, että niin tosiaan, toi pitää synnyttääkin.
Jotenkin sitä on vaan saanu välteltyä koko aihetta sillä, että siihen on niin pitkä aika, ettei sitä vielä tarvi miettiä, mutta nyt on laskettuun aikaan kohta enää 8 viikkoa jäljellä, joten pakko kai sitä on alkaa pikkuhiljaa ajatella ja ehkä vähän valmistautuakin henkisesti.

imetyksestä puhuttiin neuvolassa enemmän viimeksi, kun kävin ja mieleeni on vahvistunut sellainen "just go with the flow". Ajattelin, että toi vois olla hyvä ohje muutenkin kaikkeen tähän, kun kaikki on kuitenki niin uutta ja ihmeellistä, eikä oikeesti voi vielä tietää miten mikäkin tulee menemään ja meneekö mikään niinku olis etukäteen voinu kuvitella.

Olen itse nyt ostanut kirppikseltä ekat vauvanvaatteet. Uutena en varmaankaan aio juuri mitään ostaa, ainakaan näin ihan alkuun, kun ei edes oikein tiedä mitä sitä oikeasti tarvitsee. Mieluummin hankin vaatteita sitten sitä mukaan, kun niitä tarvitsee ja tietää mistä tykkää. Yritän ympäristöstä muilta äiti-ihimisiltä kerätä vinkkejä siitä, mikä on oikeasti kätevää ja kuulostaa munkin korvaan järkevältä. Tähän mennessä mieleen painuneet vinkit alkuun ja myöhemmälle:

1. ihan pikkuiselle vauvalle on helppo pukea kietaisubody, paljon helpompi kuin semmoinen pään yli puettava.
2. sitten kun tarvitaan nokkamukeja juomiseen, niin kannattaa hankkia useampi samanlainen, että kannet sopivat keskenään yhteen. Ei mene aikaa siihen, että etsit oikeaa kantta oikealle mukille.

[Wildchild]

1. ihan pikkuiselle vauvalle on helppo pukea kietaisubody, paljon helpompi kuin semmoinen pään yli puettava.

Tai sit huomaa että kietaisubodyt jää kaappiin pölyttymään kun pään yli puettavat on niin paljon helpompia puettavia kiemurtelevalle ja pukemista vihaavalle vauvalle.

Mutta go with the flow on just hyvä asenne. Oon varmaan sanonu tän aiemminkin, mutta minusta imetyksestä tehdään turhaan liian iso juttu äideille. Onhan se hienoa jos pystyy imettämään ja sitä maitoa riittää, mutta sitä varten kaupassa on niitä korvikkeita että jos ei imetys jostain syystä onnistukaan tai imetyksen rinnalle tarvitsee korviketta. Syyllistäminen pois.

********

Ukko väläytti eilen mahdollisuutta kolmannesta lapsesta. Mun reaktio tais olla lähinnä .

[Emilia]

Niin, imetyksessä on vähän se, että jos se vauva ei sitä heti hiffaa, voi olla oikeasti tosi hankalaa. Kannattaa perehtyä ja liittyä vaikka Facen Imetyksen tuki -ryhmään. On joo aika fanaattista jengiä siellä mutta saa myös sikana hyviä vinkkejä ja muutenkin tietoa. Itse toivoin epätoivoisten ekojen kuukausien aikana, että olisin jo etukäteen varautunut paremmin. Meillä tosin ongelma olin minä eikä poika. Hän kyllä imi oikein kivasti ja pitkiä aikoja kerrallaan... Mutta siis, en ollut varautunut yhtään eikä kukaan sanonut missään vaiheessa, että ekat viis viikkoa vietät siinä sohvan ja beben välissä ja saat ruokaa ja vettä, jos jollain on aikaa tuoda. Tai ehkä ehdit syödä JA käydä vessassa sillä aikaa, kun bebe nukkuu.

[theia]

Mulla oli baby showerit tässä toissa viikolla Siskon luona oli ruokaa (nomskis texmex-voileipäkakkua, banoffee pieta, snickerskakkua ), juomaa (limpparii ja kahvii ) ja ystäviä Ei ollut mitään "oheisohjelmaa", sa(ati)in kamala kasa lahjoja (oikean värisiä harsoja, dinosauruskylpyleluja, mobile, helistin, ISO laatikollinen karkkia ja useampi pussi sipsiä ). Ja tärkeintä, yhdessäoloa ja rentoa höpöttelyä ystävien kanssa Tuli naurettua ja juteltua ja mietittyä kaikkea, oli oikeasti hurrrrjan tärkeää päästä juttelemaan näistä Vaikka kyllähän mulla vertaistukea on oikeastaan aina saatavilla, mutta jotenkin kun on useampi ihminen siinä niin onhan se vähän eri

Autossa tulo- ja menomatkalla naureskeltiin sitä, kun kaikki käskee/kehoittaa nyt nauttimaan, about kaikesta Koska tuohan on sinänsä aika järjetön kehoitus Toisaalta, nyt kun ne sanovat että kohta ei ole rauhaa olla yksin ja nyt pitää nauttia siitä, niin enhän mä tosiaan tiedä mitä on tulossa ja eikä siihen voi varautua - mahdotontahan se on oikeastaan nyt nauttia, koska jälkikäteenhän sen vasta tajuaa? Ja muutenkin, että mitä sillä tarkoitetaan? Ei, yritän vihata joka hetkeä mahd paljon, jos nyt et olisi muistanut sanoa noin!

Mutta, edelleen kovin onnellisena ollaan

Nyt tosin, alle kuukausi laskettuun, alkaa oikeasti jo vähän mietityttämään Selkä alkaa jumittelemaan pahemmin, närästystä tuntuu olevan joka päivä ja olo muutoinkin alkaa käymään vähän enempi tukalaksi. Mutta edelleen jaksaa kuitenkin mennä ja muutenkin helppoahan tää on (kun vertaa muutamiin Fb:ssä valittaneisiin kavereihin esim)

[Maija]

Onpa ihania vauvauutisia tässä ketjussa.

Oman ammatin puolesta kommentoisin tätä:

2. sitten kun tarvitaan nokkamukeja juomiseen, niin kannattaa hankkia useampi samanlainen, että kannet sopivat keskenään yhteen. Ei mene aikaa siihen, että etsit oikeaa kantta oikealle mukille.

Nokkamukeja ei enää nykyään suositella käytettäväksi, sillä ne voivat haitata suun motoriikan kehitystä, mikä taas saattaa aiheuttaa vaikeuksia tiettyjen äänteiden muodostamisessa sekä luoda vääränlaisia motorisia malleja syömiseen/juomiseen. Lisätietoa täältä.

Tiedän, että tuoreet äidit ja isät saavat kestää kaikenlaista ohje/neuvotulvaa, mutta nokkamukien haitat tulevat hyvin usein yllätyksenä vanhemmille, joten halusin tuoda tämän puolen asiasta esille.

[Wildchild]

Oman ammatin puolesta kommentoisin tätä:

2. sitten kun tarvitaan nokkamukeja juomiseen, niin kannattaa hankkia useampi samanlainen, että kannet sopivat keskenään yhteen. Ei mene aikaa siihen, että etsit oikeaa kantta oikealle mukille.

Nokkamukeja ei enää nykyään suositella käytettäväksi, sillä ne voivat haitata suun motoriikan kehitystä, mikä taas saattaa aiheuttaa vaikeuksia tiettyjen äänteiden muodostamisessa sekä luoda vääränlaisia motorisia malleja syömiseen/juomiseen. Lisätietoa täältä.

Tiedän, että tuoreet äidit ja isät saavat kestää kaikenlaista ohje/neuvotulvaa, mutta nokkamukien haitat tulevat hyvin usein yllätyksenä vanhemmille, joten halusin tuoda tämän puolen asiasta esille.

Korostan tuolta vain yhden sanan.
Kun välillä ne suositukset on suoraan sieltä ja poikittain. Koska aina se hörppyytys ei onnistu, tai vanhempi kokee sen liian sottaiseksi (kyllä, pienen lapsen äiti saa ajatella joskus itsekkäästikin!), ja pillillä imeminen on mahdotonta. Turha siis ottaa tästäkään stressiä.

[Maija]

Korostan tuolta vain yhden sanan.
Kun välillä ne suositukset on suoraan sieltä ja poikittain. Koska aina se hörppyytys ei onnistu, tai vanhempi kokee sen liian sottaiseksi (kyllä, pienen lapsen äiti saa ajatella joskus itsekkäästikin!), ja pillillä imeminen on mahdotonta. Turha siis ottaa tästäkään stressiä.

Ilman muuta pitää ajatella itseäkin! Luonnollisesti täytyy ottaa huomioon kokonaisuus - perheen voimavarat ja resurssit. Rättiväsyneeltä, ylistressaantuneelta vanhemmalta en ikinä kysyisi että hei, ootko kuullut hörpytyksestä. Se olisi vain vittuilua.

On kuitenkin hyvä jo valmiiksi tietää erilaisista vaihtoehdoista, jotta voi sitten valita sellaiset toimintatavat, jotka omaan perheeseen sopii. Onneksi ei ole yhtä oikeaa tapaa olla vanhempi.

[Eowyn]

Onpa ihania vauvauutisia tässä ketjussa.

Oman ammatin puolesta kommentoisin tätä:

2. sitten kun tarvitaan nokkamukeja juomiseen, niin kannattaa hankkia useampi samanlainen, että kannet sopivat keskenään yhteen. Ei mene aikaa siihen, että etsit oikeaa kantta oikealle mukille.

Nokkamukeja ei enää nykyään suositella käytettäväksi, sillä ne voivat haitata suun motoriikan kehitystä, mikä taas saattaa aiheuttaa vaikeuksia tiettyjen äänteiden muodostamisessa sekä luoda vääränlaisia motorisia malleja syömiseen/juomiseen. Lisätietoa täältä.

Tiedän, että tuoreet äidit ja isät saavat kestää kaikenlaista ohje/neuvotulvaa, mutta nokkamukien haitat tulevat hyvin usein yllätyksenä vanhemmille, joten halusin tuoda tämän puolen asiasta esille.

Enpä ole tästä muuten kuullut aikaisemmin! Ei neuvolassa, eikä missään! Olen antanut meidän alle 2 veen juoda vielä nokkamukista ruokaillessa, juuri sotkemisen takia. Imetän useasti samaan aikaan tai hyssyttelen vauvaa kun isompi syö, joten olen pitänyt helpompana antaa juoda nokkamukista. Mutta muuten, jos ei ruokapöydässä olla, olen antanut juoda ihan tavallisesta mukista. Tämän kun nyt tiedän, taidan ottaa nokkamukin kokonaan pois ja kestää vaan sotkut. Tytöllä kun ei sanojakaan vielä kamalasti tule, niin tässäkö nyt sitten on vika.

[Emilia]

On meilläkin nokkis käytössä. Oli tuttipullokin aika pitkään ennen kuin kuulin kaverilta, ettei sitä pitäisi enää vuoden iän jälkeen käyttää. :p Nyt käytetään nokka- tai pillimukia. Ei meidän nla ainakaan ole mitään ohjeistusta antanut yhtään mistään noihin juomatarvikkeisiin liittyen. Oon törmännyt parissa blogissa noihin nokkisvastaisiin kirjoituksiin, mutta mihinkään oikeaan tutkimukseen noissakaan ei ole ollut linkkejä. Toi Sanamaailman tekstikin oli lähinnä heidän verkkokauppansa mainos, joten en laittaisi sille kovin suurta painoarvoa.

Voithan Ewy kysyä neuvolasta, pitääkö puhumattomuudesata huolestua ja pyytää vaikka lähetteen puheterapeutille tai lääkärille. En usko, että alle 2-vuotiaan kohdalla tarvitsee vielä hirveän huolissaan olla, jos jotain sanoja kuitenkin tulee.

[Kibaya]

Mun yhden kaverin poika ei vaan viitsinyt puhua. Osasi kyllä sanoja, muttei kokenut tarvetta sille.
On neljästä lapsesta kolmas. Vanhemmat tiesi että puhuu kun on lapsen kanssa kahden, mutta esim. Neuvolassa tai missä vaan ei halunnut. Muiden sisarusten läsnäollessa ei puhunut mitään. Sai lähetteen puheterapiaankin ja siellä terapeutti oli yrittänyt saada lasta sanomaan jotain tiettyä sanaa kun poika oli todennut vaan "emmä viitti"
Ettei se puhumattomuus aina oo niin vaarallista. Puhuvat kun tuntuu siltä.

[Maija]

Sanamaailman blogin kirjoituksessa toki mainostetaan sen oman verkkokaupan tuotteita, mutta itse kirjoitus sisältää kuitenkin asiaa. Mutta. Iso mutta. Kirjoitus on tehty siitä näkökulmasta, että juomiseen käytetään ainoastaan nokkamukia lapsen ollessa pieni. Tärkeintä on, että lapsi saa suun motoriikan kehittyessä erilaisia ärsykkeitä eikä totu tiettyyn motoriseen malliin. Tämä tarkoittaa sitä, että satunnainen nokkamukin käyttö ei aiheuta lapselle haittaa, jos lapsi enimmäkseen saa vaihtelevasti kokeilla erilaisia tapoja syödä ja juoda. Eli käytännössä pillillä imemistä, hörpyttämistä ja normaalista mukista juomista. Joskus tulee myös tilanteita (kiire, juhlatilaisuudet ym.), jolloin nokkamuki on siistein ja helpoin tapa saada lapsi juomaan eikä tästä tulisi tuntea syyllisyyttä! Ihanteet ja todellisuus kun harvoin kohtaavat arjessa.

En usko, että puhumattomuus johtuu nokkamukista. Joskus (lue: usein) se on ihan persoonakysymys, kuten Kibakin jo mainitsi. Jos puheentuotto kovasti viivästyy, silloin kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan, mutta alle kaksivuotiaan kohdalla en olisi vielä kovin huolissani.

[Eowyn]

Mun yhden kaverin poika ei vaan viitsinyt puhua. Osasi kyllä sanoja, muttei kokenut tarvetta sille.
On neljästä lapsesta kolmas. Vanhemmat tiesi että puhuu kun on lapsen kanssa kahden, mutta esim. Neuvolassa tai missä vaan ei halunnut. Muiden sisarusten läsnäollessa ei puhunut mitään. Sai lähetteen puheterapiaankin ja siellä terapeutti oli yrittänyt saada lasta sanomaan jotain tiettyä sanaa kun poika oli todennut vaan "emmä viitti"
Ettei se puhumattomuus aina oo niin vaarallista. Puhuvat kun tuntuu siltä.

.

Ihana. "emmä viitti".

Hui, kiitos huojentavista viesteistänne. Minä ihan tosissani ensin huolestuin, että minunko syytä tuo vähäinen puhe nyt on. Sanoo kyllä joitain sanoja; äiti, isi, koulu, kakka, kissa, koira yms. Mutta kun vertaan hänen isoveljeen valitettavan usein, hän puhui jo kahden sanan lauseita samassa iässä esim. "anna maitoa". Tyttö kyllä ymmärtää puhetta ihan erinomaisesti. Ja kirjoja luetaan hänelle paljon, tykkää kamalasti kirjoista.

[skray]

Voi itku! Oon tässä illan aikana googletellut itkuhälyttimiä ja tuun hulluksi. Missään ei oo oikeen mitään tietoa tai sitten on vaan valmistajien omat sivut, jossa kehuvat tietysti omaa tuotettaan tai sitten on keskustelupalstat. Voitte arvata, ettei erilaisten foorumeiden lukemisessa ole mitään järkeä, kun kaikkien mielipiteet riitelevät keskenään ja mistään ei tule hullua hurskaammaksi.
Hinnatkin on ihan älyttömiä!

Lisäksi olen hieman tutkinut maitopumppuja, koska musta tuntuu, että haluaisin semmoisen. Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että se voisi olla järkevä hankinta. Mutta ehkä kuitenkin vasta sitten, kun vauva on syntynyt ja tulee oikeasti kokemusta imettämisestä tai sen yrittämisestä jne. Ovat nekin kalliita kyllä, jos haluaisi sähkökäyttöisen pumpun.

[theia]

Mä ulkoistin itkuhälyttimen oston äidille (äidin mukaan itkukoneen) Yksi tuttu suositteli mun mielestä Philipsin Aventia, toinen Nabbyä ja kolmas jotain muuta, joten luovutin ja sanoin äidille et voitko ostaa, ei oo välii oikein et mimmonen Taisin sanoa, et ei mitään superkallista tarvii ostaa. (Äiti siis tunsi tarvetta ostaa jotain, ilmeisesti koska äidinäiti & äidinisä osti meille pinnasängyn ) Sen saan tosin itselleni joskus myöhemmin, joten en siis tiedä millaisen se on ostanut

Sen lisäksi just tänään kyselin tuolla yhdessä FB-ryhmässä (missä on useampia äiti-ihmisiä) rintapumpuista, ja muutama sanoi et ei koe tarpeellisena ostaa laisinkaan, ja mä olin että todellakin meille tarpeellinen - mun toiveissa olisi, että pääsisin irrottautumaan aika heti edes lyhyiksi hetkiksi vauvasta... Esim. lääkärikäyntejä/kampaajaa varten. Ja saisi isäkin osallistua syöttöihin JOS laps nyt suostuisi myös pullosta syömään. Ja muutenkin, jos imettää pidempään, niin onhan sitten jos lähtee vaikka ulos/yöksi pois hyvä olla pumppu No, tuli niitäkin kommentteja että on tarpeellinen tuo - alkuun suositeltiin mulle että ostaa käsikäyttöisen ja katsoo miten sillä lähtee - kaikille ei pumppu edes sovi. Ja sitten voi ostaa sähköisen, jos tuntuu siltä. Oli vähän molempia koulukuntia - toiset ihan tykkäsivät käsikäyttöisestä enempi ja toiset taas sähköisestä. Et who knows

Huomenna olis kaks viikkoa laskettuun eli suurinpiirtein max kuukausi että vauva on täällä. Iik! Jee! Iiik!

Hirveän helposti kokonaisuudessaan tosiaan mennyt, nyt pääsiäisenä mua alkoi ketuttaa appivanhempien ruokapöydässä kun taas alleviivattiin miten mulle on vaan vettä kun muut juo viiniä & olutta. Meinasin alkaa kiukuttelemaan et niin lapsille (miehen veljen muksut 4v ja 6v) on kyl mehua, mut mulle ette sitten oo ostaneet mitään En kiukutellut, kelasin että omapa on mokani kun en tajunnut kysyä et pitääks tuoda omat juotavat Ja sen lisäks oli juustoja tarjolla, sekin oli tosi kivaa kun sitä yhtä juustoa jopa sain syödäkin Toisaalta en oleta kuitenkaan että yksi kuudesta aikuisesta huomioitaisiin koko menun valinnassa, mutta sitten taas toisaalta...

Sairaalakassi pitäisi kai kohta pakata ja miettiä mitkä on Kaapo-Stinan kotiintulovaatteet... Hih

[Emilia]

Rintapumppu on vähän hankala ostaa etukäteen, kun eihän sitä tiedä, miten maidontuotanto lähtee käyntiin ja pumppailu muutenkin. Sähkökäyttöiset on aika kalliita, joten ostaisin sellaisen itse käytettynä. Joissain päin noita voi kai neuvolasta lainatakin vähäksi aikaa. Jotain vuokraustoimintaakin käsittääkseni on.

Mä sain kaverilta nitisevän käsikäyttöisen pumpun ja se oli kyllä yhtä tyhjän kanssa. Avent-merkkinen taisi olla (heitin jo pois). En kyllä muutenkaan olisi mitään pumppushowta jaksanut eikä alkukuukausien jälkeen pumpulle mitään enää herunutkaan. Suosiolla annettiin korviketta, jos olin ruoka-aikana erossa pojasta. Onneksi tolle kelpasi pullokin.

[Wildchild]

Theia, saat lainata multa sähkökäyttöistä rintapumppua jos haluat! Ainakin ens alkuun jos et halua vielä ostaa omaa.

[skray]

Mun kaverit järkkäs mulle eilen yllätyksenä babyshowerit.
Mä en yhtään aatellu, että järkkäisivät mitään ja olin todella iloisesti yllättynyt. Siellä oli myös pari pitkänmatkalaista kaveria, joita luulin näkeväni seuraavan kerran vasta kesällä tai vielä myöhemmin.
Mieheke oli juonessa mukana, eikä sekään paljastanut edes vahingossa mitään aiemmin. Ainoastaan eilen aamulla, kun oltiin puhuttu kaupungille menosta ja että käytäis jossain syömässä myös, niin yhtäkkiä hän alkoi sanoa, että meidän pitää olla yhdeltä kaupungissa, mutta ei suostunut kertomaan miksi. Ihmettelin kyllä, mutta oltiin myös viikolla jo puhuttu, että hän päättää mihin ravintolaan mennään ja yritin udella, että onko joku pöytävaraus tms. että pitää olla tiettyyn aikaan paikalla, mutta ei hän kertonut. Hiukan oli ihmeellistä, mutta no, kerrankos sitä. Perillä odottikin yksi kaveri yhtäkkiä, jonka luulin matkustaneen viikonlopuksi pois täältä ja mieheke sanoi, että hänen osuutensa loppuu tähän. Olin ihan ihmeissäni ja mut vietiin ravintolaan syömään ja siellä odotti myös lahjat ja kaikki. Ihana yllätys ja todella onnistunut. Kaverit.

Saatiin lahjaksi sitteri (jonka olin jo toivonutkin, kun tiesin että kuitenkin jotain haluavat hankkia kuitenkin), kolmekerroksinen vaippakakku, jossa koristeena pari tuttia, pienet sukat ja pupupehmolelu, sekä sammakkopyyhe. Olin siis jo sanonut monta kertaa ääneen, etten halua mitään vaaleansinistä, joten olivat porukalla päätyneet vihreään ja kaikki oli sitten teeman mukaan lahjoissakin.

Ihanat babyshowerit!

Tänään meen yhden tutun luokse Me&I -kutsuille. Saas nähdä pystynkö olemaan tilaamatta mitään vaatteita vauvalle tai itselle.

[skray]

En pystynyt olemaan tilaamatta mitään kutsuilta.
Tilasin yhden housut vauvalle ensi syksyksi/talveksi ja itselleni semmosen yhten paidan. Kalliita ovat nuo vaatteet, mutta melko laadukkaitakin, mitä nyt kuullut/nähnyt. Rahaa meni silti enemmän kuin olin ajatellut, hehe.

En ole juurikaan ajatellut synnytystä tähän mennessä. Lähinnä ajatus on ollut se, että tulen selviämään siitä, koska miljoonat ihmiset ennen mua on selvinneet ja mun jälkeen tulevat myös selviämään. Joten kai minäkin selviän. Enempää en ole asiaa oikeastaan vielä ajatellut, mutta nyt on pikkuhiljaa alkanut hiipimään päähän ajatuksia asiasta. Eilen luin sitten netistä faktatietoa synnytyksestä, pysyn kaukana keskustelufoorumeista (paitsi tästä) ja varsinkin synnytyskertomuksista, koska en halua lukea mitään kauhutarinoita, enkä toisaalta myöskään mitään liian yksityiskohtaista, vaikka kaikki olisikin mennyt hyvin. Mieluummin olen hieman tietämätön.
Synnytyksestä lukeminen sai mut kuitenkin pelkäämään hieman enemmän.
Eniten mua kuitenkin ällöttää/inhottaa/yököttää ja kauhistuttaa se, kun lapsivedet menee. Ällöintä on se, etten tiedä milloin/mihin ne menee. Toivottavasti ei kotona mihinkään, mikä on vaikea putsata, kuten sänkyyn, sohvalle, valkoiselle matolle... tai autoon. Istun varmaan housuitta vessanpöntöllä viimeiset viikot/päivät.

[Wildchild]

Eniten mua kuitenkin ällöttää/inhottaa/yököttää ja pelottaa se, kun lapsivedet menee. Ällöintä on se, etten tiedä milloin/mihin ne menee. Toivottavasti ei mihinkään, mikä on vaikea putsata, kuten sänkyyn, autoon, sohvalle, valkoiselle matolle... Istun varmaan housuitta vessanpöntöllä viimeiset viikot/päivät.

Mä istuin viimeiset viikot autossa/sohvalla pyyhe perseen alla vähän niinkö suojana. Sängyssäkin oli lantion kohdalla pyyhe jos vahinko käy.
Molemmat synnytykseni alkoivatkin lapsiveden menolla, mutta kyllä sen lapsiveden tulon huomaa ennen kuin ehtii lirahtaa minnekään (itselläni tuntui ja kuului sellainen selvä "poks"). Toisella kerralla ehdin jopa juosta vessaan.

[Emilia]

Mä heräsin viiden aikaan fiilikseen, et nyt on kiire ja tajuamatta mitään juoksin suihkulle. Siihenhän se vesi sitten lorahti. Kyllä pääsi melkoinen helpotuksen huokaus, kun tajusin, että se sotku saattaisi nyt olla meidän sängyssä.

Jos oot jo hommannut vauvalle niitä kosteussuojalakanoita, laita semmoinen omaan sänkyysi. Eipä mene ainakaan patja pesuun heti synnytyksen alkajaisiksi. Ja voihan se olla, ettei sun synnytys edes ala vesien menolla.

[theia]

Me & I:lla on mun mielestä kyllä kivoja vaatteita

Me tunnutaan olevan Skrayn kanssa aika samoilla linjoilla tän raskauden ja ajatusten suhteen
Mä en tosiaan oo vieläkään ajatellut hirveästi synnytystä, ekasta neuvolasta saadusta Libero-kirjasta lueskelin synnytykseen liittyviä juttuja, eli vankasti faktapohjalla mennään. Niiiiin toivoisin, että tää tulisi ihan itekseen, eikä tarttisi käynnistellä (lähinnä siis, että tulisi ees about ajallaan), mutta ensisynnyttäjillä taitaa useimmiten mennä yli ja reippaasti

Kyllä tää jatkuva "no miltä tuntuu? onks fiiliksii? supisteleeko? jännittääkö?" -kysely alkaa ottamaan vähän aivoon Mähän oon tosi kärsimätön luonne, muuten varmaan olisinkin aika fine näiden viimeisten päivien kanssa... Mut kaikki jaksaa muistuttaa koko ajan et ihan kohta yms yms. Ihan kohta my ass! Tää max 3 viikkoa on "ihan kohta" varmasti jos sulla ei ole sun elämää mullistavaa tyyppiä sun mahassa hengaamassa, ja sun pitää odotella että se suvaitsee haluta tulla ulos sieltä (anteeksi, sinä passiivi ) Ja jos joku alkaa LA:n jälkeen kyselemään multa jokojokojoko, niin saa a) turpiinsa tai tyylistä riippuen b) lähtöpassit mun elämästä!

Theia, saat lainata multa sähkökäyttöistä rintapumppua jos haluat! Ainakin ens alkuun jos et halua vielä ostaa omaa.

Oi joo! Kiitos!!