Ihanaa keijoutta pitkästä aikaa unessa.
Olin menossa Turkuun "yöjunalla", tai siis siten, että juna oli Turussa aikaisin aamulla. Minulla oli istumapaikka, mutta silti minulla oli yöpuku päällä.
En tiedä, mikä oli tarkoitukseni siellä Turussa, mutta ilmeisesti olin kuitenkin yöpymässä siellä, mutta minulla ei ollut yöpaikkaa. L-S oli ilmeisesti "jossain", joten en voinut yöpyä hänenkään luonaan.
Vaunuun tuli junan henkilökuntaa, vähän niinkuin lentoemäntiä, jotka tarjosivat kahvia. Minä sanoin, etten halua kahvia, mutta silti minulle sitä kaadettiin. Onneksi siinä olikin sitten teetä.
Juuri kun se tee oli kaadettu mukiin, juna olikin jo perillä. Mietin, että mitä hittoa nyt sille teelle teen.
En kuitenkaan jäänyt pois rautatieasemalla, kuten olisi voinut kuvitella, vaan sen jälkeen juna muuttui lähijunaksi ja jäin pois jossain paikassa, mitä ei kai Turussa oikeasti olekaan. Sanotaan vaikka, että se oli Kauppasatama. Minulla oli edelleen se yöpuku päällä ja halusin löytää vessan, jossa pääsisin vaihtamaan sen normivaatteisiin ja samalla pesulle. Se Kauppasatama oli melko kaukana keskustasta, joten kesti aika kauan löytää sitä vessaa.
En kuitenkaan päässyt sinne vessaan/vaihtamaan sitä yökkäriä pois, koska tapasin L-S:n (huolimatta siitä, mitä tuossa alussa kirjoitin). Jostain syystä siellä oli Kibakin. Menimme johonkin puistoon, joka oli mäen päällä ja hengailimme siellä. Vähän kauempana meistä oli ryhmä aivan tavallisen näköisiä teinipoikia. Minulla oli mukana läppärille tarkoitetu tietokonelaukku, jossa ei suinkaan ollut läppäriä, vaan kaikki omaisuuteni, jotka olin ottanut sinne Turkuun mukaan, mukaanlukien tietenkin lompakko, kännykkä, avaimet yms. muut tärkeät tavarat. Lisäksi minulla oli sivutaskussa eväinä ainakin neljä punaista omenaa ja vaaleaa leipää.
Lopulta sitten päätimme lähteä sieltä puistosta esim. kahville (tai sinne vessaan, että saisin vihdoinkin vaihdettua ne vaatteet). Lähdimme kävelemään sitä mäkeä alas. Katsoin, että L-S:llä on oma laukkunsa mukana, Kiballa on omansa. Ehtikö jompikumpi heistä jo ottaa minun laukkuni. Ei ollut, eikä minulla ollut itsellänikään sitä mukana. Saakuri, ne teinipojat olivat vieneet laukkuni!
Pojat eivät olleet lähteneet karkuun, vaan edelleen hengailivat siellä puistossa ja näin heti sen laukkuni siellä. Pojat olivat jo kovasti tutkimassa laukkua. Riuhtaisin sen voimalla heiltä, vaikka yksi oli heistä oli ihan "Hei, tää on meidän!!!!" " Ei varmana ole!" minä vastasin.
Tietenkin tutkin heti, että oliko sieltä laukusta viety mitään: kännykkä oli tallella, lompakko oli tallella, lompakossa oli kaikki tärkeät kortit, mutta jumantsuikula - ne kaikki eväät oli viety!
Ei yhtään tavaraa tai maallista omaisuutta pöllitty, ainoastaan ne hiton eväät.
Jatkoimme matkaa, olimme edelleen vähän kauempana keskustasta, melkein kuin jossain lähiössä. Jossain keskellä "ei mitään" oli vähän sellainen modernimpi rakennus, jonka seinustalla luki isolla "Théhuone".
(Théhuone on siis teekauppa, jolla on liike ainakin Helsingin keskustassa.) Tämä Théhuone oli kyllä iso "kahvila", jossa ilmeisesti sai ennemmin teetä kuin kahvia. Koko rakennus oli sitä samaa "kahvilaa", ja siinä oli yläkerta ja alakerta. Pääsimme sisään (en vieläkään vaihtanut vaatteita
), sisustus ja tunnelma oli vähän Downton Abbey -henkinen ja työntekijöillä oli vaatteet myös samaan tyyliin. Alakerta oli ihan täynnä, mutta pääsimme istumaan silti pöytään. Samassa siihen tuli muusikko, vähän niinkuin jenkkileffoissa tulee niitä viulisteja soittamaan romanttisesti ravintoloissa pariskunnille. Tämä tyyppi kuitenkin soitti luuttua.
En tiedä miten luuttu sitten liittyi siihen Downtown Abbey -tyyliin, mutta siinä se soitti meille. Minä olin ihan, että "JES, luuttumusaa!!"
Kibaa vaan ärsytti ihan hirveästi ja L-S:kin alkoi hieman hermostua, joten päätimme mennä yläkertaan, jossa oli väljempää. En tiedä, miten pääsimme sinne, mutta siihen uni ilmeisesti loppui.