No niin, just kun oon valitellut, että baarit ahdistaa mua, niin olin sitten eilen ihan pitkän kaavan mukaan baarissa. (En tosin muista, milloin olisin ollut viimeksi Helsingin keskustan baarissa.
)
Käytiin parin kaverin kanssa laulamassa karaokea. Täytyy myöntää, että oma ajatukseni oli käydä laulamassa selvinpäin ja lähteä pois ennen kuin isoja porukoita alkaa tulemaan sinne pieneen karaokebaariin. Siellä oli loppujen lopuksi sen verran hyvä meininki, että lähdettiin sitten vasta pois, kun omaan biisiin jonotusaika alkoi olla kahden tunnin luokkaa. Illan mittaan ei oikeastaan ollut kovinkaan huonoja känniörvellyslaulajia, mutta aivan ihana, kannustava meininki. Itseäni pikkaisen vaan hermostutti se, että viimeisen laulamani biisin aikana jäi edestakaisin ravaavien ihmisten "jalkoihin" ahtaassa baarissa, kun siellä ei ollut mitään kunnon "esiintymisaluetta".
Illan parhaat:
- Madafakin darra alkuillasta erään sedän laulamana. Sedällä ei ollut yhtään rytmitajua, eikä pahemmin ääntäkään, mutta biisi vedettiin niin tunteella ja muuvssien kanssa, että meitä nauratti niin paljon, että vedet tulivat silmistä. Ihana setä!
- punk-täti, joka veti niin asenteella Anarchy in the U.K:n ja Sex Pistolsin/Sid Viciousin My Wayn. Vähän "kevyemmätkin" biisit vedettiin ihan täysillä samalla punk-tyylillä. Lisäksi tämä sama täti oli ihan fiiliksissä kun olin laulanut Hectorin Monofilharmoonikon
- suunnilleen punk-tädin ikäinen täti, joka lauloi ihan järjettömän kauniisti mm. Paula Koivuniemeä, niin että alkoi itkettää. Tämä samainen täti vaikutti aivan ihanalta ihmiseltä.
- nuorehko mies, joka lauloi hevimpää matskua. Ihan mieletön laulaja!
- Juotiin jonkun random-tyypin kanssa skumppaa. Melko erikoinen tyyppi, mutta hauska. Saa nähdä, tavataanko häntä enää
Karaoken jälkeen jatkettiin toiseen baariin, jossa soitettiin pelkkää 1950-1960 -luvun musaa (eivät olleet kovin tunnettuja biisejä, tiesin itse niistä vain murto-osan). Jännää, miten tuontyyppinen musa saa mut aina niin hyvälle tuulelle, kertaakaan ei ärsyttänyt.
Sain nukuttua kuitenkin sen verran hyvin, että ei ollut yhtään huono olo. Tunnin päästä heräämisestä olin jo kaupassa ostamassa kokista, koska sitä, tai mitään muutakaan limua ei ollut kotona yhtään. Mietin ensin, että olisi jopa voinut tänään lähteä jonnekin, vaikka museoon tai leffaan, mutta jäinkin kotiin sohvalle katsomaan Kummeleita.
Kai se on hyvä välillä olla tekemättä mitään.
Mutta en tosiaan muista, milloin viimeksi olisi ollut noin hauskaa baarissa.