Ilmotusta

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Kumkvatti » La 13 Elo 2016 21:01

Ahdistaa. Se, että viimeisen reilun puolen vuoden aikana melkein jokainen puhelimen kilahdus on tiennyt sitä, että joku on kuollut tai joutunut sairaalaan. Tasan kuukausi sitten pappa kuoli.

Äsken äiti soitti, että pikkuveli on tappanut itsensä kaasulla. Ei jättänyt mitään viestiä, ei mitään tietoa miksi.

Ei nyt oikein riitä käsityskyky. Pelkään vaan että kaikki muutkin, vielä läheisemmät, kuolee kohta johonkin. Ahdistaa myös se, että miten äiti tästä selviää.
Avatar
Kumkvatti
yybersalama
 
Viestit: 444
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 14:29

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » La 13 Elo 2016 21:54

:kauhistunut: Vetää sanattomaksi. Otan osaa, kvatti! :(
Life is short until it's not
Honestly it's kinda long


Orla Gartland - You aren't special, babe
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5251
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 13 Elo 2016 22:30

Kvatti! :kauhistunut:
Otan osaa!
Jos vaan tarviit jotain, saa pyytää. Ihan vaikka vaan olemaan läsnä.
Tai mitä ikinä!
Voimia.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja L-S » Su 14 Elo 2016 09:19

Kvatti :kauhistunut: :(

Osanotto ja voimia. Ja fordella kyllä varmasti kuunnellaan, jos haluat puhua tai jotain. :(
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja theia » Su 14 Elo 2016 11:33

Kvatti :paijaus:

Osanotto ja halauksia :sydän:
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3417
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 14 Elo 2016 11:49

Kvatti. :( Otan osaa. :(
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Wildchild » Su 14 Elo 2016 12:24

Kvatti :paijaus:

Otan osaa. :(
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1382
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » Su 14 Elo 2016 15:59

Kvatille osanotot ja paljon voimia!
Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme. :keijo:
päivänpolttaja
 
Viestit: 1033
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Emilia » Ma 15 Elo 2016 13:48

:( Otan osaa, Kvatti.
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja skray » Ma 15 Elo 2016 14:07

Otan osaa Kvatti. :(
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Kumkvatti » Ma 15 Elo 2016 15:10

Kiitos :hymyhali:

On tää vaan käsittämätöntä. Ihan kuin olisi meneillään joku ihan absurdi painajainen, joka ei vaan lopu vaikka herää kuinka monta kertaa.

Eilen illalla pääsin käymään ambulanssikyydillä päivystyksessä. :friikki: :keijo: Oli sellainen astetta hysteerisempi itkukohtaus, joka kai johti sitten hyperventilaatioon. Alkoi ensin vähän pyörryttää ja kävin sohvalle koivet seinää vasten. Sitten alkoi naama puutua ja kädet puutua. Sitten meni kädet ihan kramppiin, sellaiseen koukkuasentoon kuin joillain vammaisilla on. Naama myös, ei pystynyt oikein puhumaan kun suun ympäristö oli ihan jäykkänä. Tässä vaiheessa nörtti soitti ambulanssin. Sitä odotellessa alkoi jalatkin krampata, sain sen verran sössötettyä että nörtti väänsi mun varpaita suoraksi koska jalkapohjan kramppi on ihan hirveintä. Sitten kramppi iski myös johonkin kylki- ja vatsalihaksiin. Voin kertoa että oli kohtalaisen ahdistava olotila olla kokovartalokrampissa, ihan paskajäykkänä eikä pysty itse oikein tekemään asialle mitään kun kädet ei toimi ollenkaan. Onneksi en ollut yksin, koska en olisi pystynyt mitään apua soittamaan niillä vammakäsillä ja puuhuulilla, vaikka olisinkin jotenkin siitä sohvalta päässyt.

No ambulanssipojat tuli sitten, siihen mennessä oli alkanut jo vähän helpottaa ainakin jaloissa ja naamakin oli jo sulanut sen verran että puhuminen onnistui vähän paremmin. Ne mittaili perusjutut, kaikki ok, juotti suolavettä kramppeihin ja seuraili hommaa vähän aikaa ja kyseli tietysti tilanteesta noin muuten. Pikku hiljaa hengitys tasaantui ja olo alkoi normalisoitua, vaikka kädet oli kyllä sinnikkäästi krampissa edelleen ja nauratti kun yritin saada sitä suolavesilasia pidettyä niillä tärisevillä klohmokäsillä eikä sormet totelleet yhtään. Päätettiin sitten että ne vie mut käymään päivystyksessä psyk. hoitajan juttusilla, sieltä sain sitten pari puhelinnumeroa, pari päivää saikkua ja puolitoista pilleriä mukaani.

Että mitäs tässä nyt sitten. En tiedä. Tänään oon ollut kotona, nukuin pitkään ja nörtti otti etäpäivän ettei mun tartte olla yksinäni. Tällä hetkellä ajatukset pyörii lähinnä oman navan ympärillä, pikkuveljen kuolema on tuolla jossain vähän sivummalla. Ei kai tässä muuta kuin odotellaan että se taas käy päälle sieltä. Saikkua olisi vielä huominen, toisaalta ehkä olisi parempi mennä töihin niin olisi jotain normaalia ajateltavaa.
Avatar
Kumkvatti
yybersalama
 
Viestit: 444
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 14:29

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja kmaria » Ma 15 Elo 2016 16:28

:( Osanottoni Kvatti, voimia!
kmaria
 
Viestit: 430
Liittynyt: Su 04 Touko 2008 23:44

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 15 Elo 2016 17:03

Kvatti, saatko mistään kriisiapua?
Tilannetta on vaikea kuvitella, mutta uskoisin kriisiavun olevan paikallaan. Ihan jos siksi että saa sanottua asioita ääneen jollekin ulkopuoliselle.

:paijaus:

Suosittelen myös jonkinlaista saikkua, jos siihen vain on mitenkään mahdollisuutta. Ainakin siihen akuuttiin vaiheeseen, ettei se "normaalien asioiden" ajattelu käy liikaa psyykkeen päälle. Shokki ja suru vie niin paljon voimavaroja, että vaikka sitä kaipaakin arkea ja rytmitystä, niin se voi olla liikaakin. Siinä pitää tsempata niin eri tavalla ettei tipahda kesken kaiken.

Onneksi et ole yksin.

En pysty sanomaan muuta kuin että olet ajatuksissa! Siinä mielessä että jaksaisit!
Jos jaksat, käy luonnossa. Päivä kerrallaan :paijaus: :halitus:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja L-S » Ma 15 Elo 2016 17:14

Kvatti :paijaus:
Kuulostaapa hurjalta tuo ambulanssikeikka, mutta hyvä että et ollut yksin ja sait apua. Ihan ymmärrettävä kyllä tuollainen shokkireaktio. Toivottavasti ne puhelinnumerot mitä sait ovat jotain, mistä voisi kysellä lisäapua, koska varmasti se olisi ihan perusteltua. Kibsin kanssa samaa mieltä, että saikku saattaa olla ihan hyväkin asia, ettei tosiaan tarvitse keskittyä tsemppaamiseen liiaksi.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Kumkvatti » Ma 15 Elo 2016 19:28

Joo sain kyllä kriisipäivystyksen puhelinnumeron ja jonkun muunkin mistä voi varata ajan kun sanoin etten tykkää puhua puhelimessa, ja varmaan työterveyslääkärin kauttakin pääsen kyllä johonkin. Just nyt en oikein osaa kaivata sellaista, mutta meen kyllä jos alkaa tuntua siltä.

Töissä ei onneksi ole tällä hetkellä pahemmin paineita olla mitenkään skarppina, työtilanne on sellainen että voin hyvin askarrella jotain rutiinihommaa tai olla askartelematta ja vaikka virkata jos ei jaksa muuta. Siellä on ne tutut työkaverit, pomo voi olla välillä aika pölö mutta tämmösissä ollaan kyllä oltu yleensä ymmärtäväisiä. Ja osaan kyllä sluibata hommista joihin ei just riitä paukkuja. Taidan kyllä olla vielä huomisen saikulla kun siihen kerran on mahdollisuus.

Tänään olen lähinnä katsonut olympialaisia ja neulonut. Jotenkin tuo huivi mitä olen neulomassa helpottaa olemista. Viime viikolla se oli lähinnä pakkopullaa jonka päätin saada valmiiksi olympialaisten aikana ja tehdä vaikka väkisin pätkän päivässä että pääsen siitä eroon ja voin aloittaa jotain uutta mielenkiintoisempaa. Nyt sen tekeminen tuntuu jotenkin lohdulliselta ja turvalliselta. Silmukka kerrallaan. Vaikka kädet onkin vähän väsyneet siitä kramppaamisesta.
Avatar
Kumkvatti
yybersalama
 
Viestit: 444
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 14:29

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Wildchild » Su 21 Elo 2016 20:59

Jestas että väsyttää. Lapset ovat olleet flunssassa keskiviikosta asti, paitsi nuorempi tervehtyi just sen verran viikonlopuksi että pystyi osallistumaan fudisjoukkueensa kanssa fudisturnaukseen. Että olipa sitten jalkapallon täyteinen viikonloppu. :friikki:
Ja minä, joka olen vihannut jalkapalloa koko elämäni, huomaan alkavani jopa pitämään jalkapallosta. :O: Ja lapseni iloksi huutelen jo sujuvasti kentän laidalla. :muahaha:

Ja ny toi nuorempi aivastelee taas siihen malliin että tuskinpa menee huomenna kouluun. :epäilevä:

Elämäni murmelina.
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1382
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 21 Elo 2016 22:50

W :paijaus:

Onneksi jalkapallo on kuitenkin kivaa. :tilt:

---
Mä kävin tänään Vallisaaressa. Käytiin siellä serkun kanssa ja sen jälkeen pääsin vielä serkulle saunaan.
Vallisaari on kyllä ihana paikka: paljon koskematonta luontoa, eikä vielä turistien "pilaama". Joka paikassa oli myös hirveän siistiä, ainakin tänään. Haaveilen siitä, että menisi sinne vielä syyskuussa. Kun alkaisi hämärtää, ja olisi ehkä rauhallisempaa, niin voisi nähdä Vallisaaren eläimiä :sydän:

Muoks. Nyt on ihan täydellinen elokuun ilta :sydän: Tulin parvekkeelle istumaan ja yritän nähdä näppäimistön. :keijo:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja L-S » Su 21 Elo 2016 23:19

Mä istuin parvekkeella noin klo 16-22 tietokoneen ja kirjojen kanssa tänään. :D Ihanaa, että tuli vielä yksi sen verran lämmin päivä, että tarkeni olla partsilla. :sydän: Tulisipa niitä vielä lisää, en haluuuu vielä syksyn kylmyyttä.


P.S. W:lle :paijaus:
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Lumikki75 » Pe 26 Elo 2016 03:41

Osanotot Kumkvatille täältäkin suunnalta. Läheisen kuolema on aina järkytys, ja oman käden kautta siihen tulee vielä se syyllisyyden tunnekin päälle, vaikka ei ole mitään väärin tehnytkään. Voimia!
The ships hung in the sky in much the same way that bricks don't.
- Douglas Adams -
Avatar
Lumikki75
 
Viestit: 1022
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 11:49
Paikkakunta: Lahti

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Kibaya » Pe 26 Elo 2016 09:40

Eilen oli kiva päivä.
Syntymäpäivä :keijo:

Ensin hajosin töissä aika totaalisesti ja olin ihan älyttömän huonolla tuulella. Meni 20 minuuttia rauhoittua että pääsin lähtemään.
Sitten mentiinkin Suvion kanssa sushibuffettiin :kuola: :hymyhali:
Juotiin skumppaa Eduskuntatalon puistossa :keijotäpinä:
Pyörähdeltiin baareissa, katottiin Q-teatterin treeneissä kun Tommi Korpela leikki Sherlockia :tipahdus: :sydän: :hymyhali:, laulettiin karaokessa Niilin hanhet :sydän: ja baariteltiin vähän lisää.
Kotona olin vähän ennen puolta yötä ja nyt oon nukkunut liian vähän :keijo:
Silti oli kivaa!

Nyt pimahdan täällä töissä :epäilevä:
Koko viikko samaa.
Saatana. :raivo:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » Pe 26 Elo 2016 10:04

Myöhästyneet onnittelut! :hymyhali: Huomasin synttärisi kyllä eilen töissä, mutta en sillä hetkellä kerinnyt onnitteluviestiä lähettää ja sitten se unohtui. :läps: Mäkin haluan sushia. :kuola:
Life is short until it's not
Honestly it's kinda long


Orla Gartland - You aren't special, babe
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5251
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Wildchild » Pe 26 Elo 2016 10:54

marenkienkeli kirjoitti:Mäkin haluan sushia. :kuola:


Koska mennään? :keijo:
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1382
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » Pe 26 Elo 2016 15:21

Wildchild kirjoitti:
marenkienkeli kirjoitti:Mäkin haluan sushia. :kuola:


Koska mennään? :keijo:

Toivottavasti joskus pian! :kuola:
Life is short until it's not
Honestly it's kinda long


Orla Gartland - You aren't special, babe
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5251
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja L-S » Pe 26 Elo 2016 19:58

Aww, Kibsin synttäripäivä kuulostaa hauskalta. (Toivottavasti mun kortti muuten tuli perille :keijo: )

Ja sushii :kuola:

Nyt hiukan väsyttää. Sellainen perjantai, että tekee mieli perjantaisiideriä, ja avasinkin tölkin (0,33 l) enkä ole vielä edes jaksanut juoda sitä loppuun. :keijo:
Jotenkin tiivis viikko, vaikka ei nyt mitään erikoisen ihmeellistä ollutkaan.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Ilmotusta

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » Pe 26 Elo 2016 20:03

Huhhuh, onpa kamalat tilanteet olleet Kvatilla. :paijaus: Voimia ja kaikkea sitä, mikä auttaa. :(

--

Itselläkin on hautajaiset tulossa, kun isän sisko eli ammattikielellä täti menehtyi ALS:iin. Loppu oli nopea ja sikäli kun voidaan päätellä, varsin kivuton. Nukahtamistyyppinen.

Vaikka taudin ennuste lohduton onkin, niin sittenkin loppu tuli äkkiä. Hänen oli tarkoitus olla hoitojaksolla, jotta miehensä saa tehtyä remonttihommia ja muita, mutta sitten kaikki olikin ohi muutamassa tunnissa.

ALS on tauti, jossa lihakset hiljalleen ja yksi kerrallaan lakkaavat tottelemasta aivojen komentoja. Hoitoa ei oikeastaan ole. Sitä vissiin pystytään ainakin jossakin määrin hidastamaan, mutta muuten hyvin yksisuuntainen sairaus.

Minulle on annettu tehtäväksi lausua joku sana vainajasta, mutta tehtävä on jotenkin hankala. Tiedän selviytyväni, mutta jostakin syystä tästä ihmisestä on hankala sanoa mitään sopivalta tuntuvaa. Tilannekin on jotenkin kummallinen, kun elämä tietyssä mielessä jäi lyhyeksi, vaikka lähelle 70 vuotta ehättikin.
"Tunne ei koskaan valehtele."
-Jorma Uotinen
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 5211
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

EdellinenSeuraava

Paluu Huuhaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron