Matkustaminen

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Jorssi » La 10 Joulu 2016 23:05

Kibaya kirjoitti:Kävin taas Tampereella.
Siellä pitäisi ehdottomasti käydä useammin. Se on niin lähellä ja niin näppärä.
Tanpere :sydän:
Mä kävin Kangasalla, Kangasalassa, Kangasalalla, Kankaan alla...en taaskaan muistanu kysyä kuin se pitäs sanoa, mutta kävin kuitenki. Eihän se kummonen paikka oo, mutta ei oo tää Lahtikaa.
"Hope is a good thing, maybe the best of things, and no good thing ever dies." - Red (The Shawshank Redemption)
Avatar
Jorssi
 
Viestit: 3287
Liittynyt: Ti 29 Huhti 2008 11:29

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja skray » Su 11 Joulu 2016 10:05

Jorssi kirjoitti: Mä kävin Kangasalla, Kangasalassa, Kangasalalla, Kankaan alla...en taaskaan muistanu kysyä kuin se pitäs sanoa, mutta kävin kuitenki. Eihän se kummonen paikka oo, mutta ei oo tää Lahtikaa.


Kangasalla. :tilt:
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja damn » Su 11 Joulu 2016 19:46

No niin, matkasuunnitelmat alkavat hahmottua, vaikka reissuun on puoli vuotta. Sain haluamani viikon vapaaksi, eikä tarvinnut siirrellä edes lomia, vaan teen sen viikon tunnit sisään. Tämähän tarkoittaa ratkiriemukasta muutamaa kuukautta alkaen ensi viikosta jolloin on pari 11 tunnin työpäivää. Mutta kiitän kyllä itseäni sitten toukokuun alussa, kun on tälläinen ylimääräinen loma.

Mietittiin vielä matkakohdetta ja vertailtiin kaikkia mahdollisia kiinnostavia Euroopan maita. Periaatteessahan lähes minne vaan olisi kiva lähteä, kun vaan pääsee pois kotinurkilta ja näkemään uusia maisemia. Itse olen käynyt vain Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Tanskassa ja Saksassa. Kaverini reissujen pohjalta karsiutui myös Ranska, Iso-Britannia ja Espanja. Sitten oli liuta maita jotka karsiutui hintatason takia ja rantalomat ei myöskään kiinnosta. Minä en ole sellainen , että minua kiinnostaisi mennä katsomaan kaikkia paikallisia nähtävyyksiä, esim lähtisin Pariisiin katsomaan Eiffel-tornia ja Roomaan Colosseumia. Voisin mennä sinne Pariisiin ja olla menemättä lähellekään Eiffel-tornia. Ei siis niissä mitään vikaa ole, mutta saan itse irti enemmän siitä, että kuljeskelen turistikohteitten ulkopuolella vaikka pikkukaduilla ja katselen paikallista elämää muuten. Pitää siis olla kiinnostava kulttuuri, arkkutehtuuria, taidetta tai muuta mielenkiintoista riittävästi myös nähtävyyksien ulkopuolella. Kööpenhaminassa käveltiin kaverini kanssa monia kymmeniä kilometrejä päivässä, että nähtiin mahdollisimman paljon.

Päädyttiin nyt lopulta kuitenkin siihen Portugaliin ja Lissaboniin, mikä oli aluksikin noussut esille. Näillä näkyminen yövytään koko viikko Lissabinissa, mutta tehdään sitten päivän reissuja lähipaikkoihin. Vaikuttaa kiinnostavalta paikalta ja valintaan vaikutti myös, että se on suhteellisen edullinen.

Olisipa jo kevät :hullu: .
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1506
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 11 Joulu 2016 20:47

Vitsit! Lissabon! Mun yks kaveri asuu siellä ja se on kehunut paikallista jotain leipomoa, mistä saa kaupungin parhaat kaikki. Voisin kysyä vieläkö se on voimissaan ja mikä sen nimi oli :keijo:
Jos siis haluatte paikallisten suosimaa ruokaa. Oma kokemus portugalilaisista leivonnaisista oli: :kuola:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja damn » Su 11 Joulu 2016 21:58

Kibaya kirjoitti:Vitsit! Lissabon! Mun yks kaveri asuu siellä ja se on kehunut paikallista jotain leipomoa, mistä saa kaupungin parhaat kaikki. Voisin kysyä vieläkö se on voimissaan ja mikä sen nimi oli :keijo:
Jos siis haluatte paikallisten suosimaa ruokaa. Oma kokemus portugalilaisista leivonnaisista oli: :kuola:


Kysy ihmeessä. Paikallisten suosimaa ruokaa tykkään siis muutenkin reissussa syödä :) .
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1506
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja L-S » Ma 12 Joulu 2016 23:51

Lissabon on kyllä jännä kaupunki. Olin siellä taannoin portugalilaisen kaverin kanssa, ja hän esitteli kaikki kiinnostavat ja vähemmänkin kiinnostavat paikalliset erikoisuusruoat. :D Se oli kyllä jännää, harmi etten muista mitään ravintoloiden nimiä enää. Ja kaupungin tunnelma on hieno, hieman ränsistynyt mutta kuitenkin tosi kaunis.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja theia » To 05 Tammi 2017 16:50

Me lähdetään minilomalle Gdanskiin! :superhymy: Onk vinkkei? :raps:
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3417
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 12 Maalis 2017 18:26

Kibs, kaverit ja risteily.

Lähdettiin viime vuoden Prideilta muodostuneen porukan kanssa risteilemään. Meitä on useimmiten kuudesta kahdeksaan liikkeellä. Nyt meitä oli kuusi lähdössä juhlimaan yhden synttärireissua.

Nomutta. Matkanjärjestäjänä toimi I. I oli hoitanut liput ja hytit ja kaiken. Hän laittoi maanantaina viestiä, että Katajanokalla nähdään. Osa oli luullut että lähdetään Olympiaterminaalista, Länsiterminaalista ja jopa että lähdetään Ibizalle risteilemään :keijo:. Viestin tärkeys oli paikallaan. Huudeltiin siinä viestiketjussa sitten aika paljon tätä että kuka menee missäkin ja monelta nähdään ja niin edelleen ja niin edelleen. Meidän urosmerkkiset henkilöt olivat viestiketjussa ekana perillä. Tämän jälkeen saavuttiin minä ja juhlakalu, sitten I ja lopuksi H. H oli panikoinut että on aina myöhässä ja ettei ehdi. Hän ehti kuitenkin. Oli perillä 16.35 kun laiva lähti 17.30. Urosvahvistuksista löydettiin toinen. Missä K? Ei näy terminaalin missään osassa, ei vastaa viesteihin millään keinolla, eikä puhelin ota yhteyttä. Lopulta saadaan K kiinni. Länsisatamasta!!! :rolf:
:keijoei: :epäilevä: :rolf:
Ihan käsittämätön paniikki! Hirveä sekoilu, selvittely ja hikoilu ehtiikö K laivaan. K ei ollut ikinä käynytkään ruotsinristeilyllä, joten ihan ymmärrettävää. Vähän ylikeijoa, koska oltiin varmisteltu niin monta kertaa että Katajanokalta lähdetään. :keijoei:
K:ta jäi odottamaan juhlakalu ja me muut lähdetiin matelemaan laivaan, koska mun vauhti. 10 minuuttia ennen ovien sulkua K ja odottaja juoksevat yhdyskäytävää pitkin. Oli aika kuumottavaa odottaa siinä että ehtiikö ne ja että voidaanko me mitenkään viivytellä sitä sulkujuttua siinä :keijo:

Tästä johtuen porukka oli aika kuumottuneena heti alkuun. Kaljaa koneeseen ja rauha maahan.
Sekoiltiin vielä meidän hyttienkin kanssa ja väännettiin että kenen kamat on missäkin hytissä ja miksi helvetissä meidän hytin vessassa haisee urea?! :epäilevä:

Mutta lähti se siitä sitten ihan hyvin käyntiin. Laittauduttiin valmiiksi, mentiin syömään ja oli tosi kivaa. Tax freessä mulla alkoi se ihmispaljousahdistus nousta ja oli vähän hankala selviytyä siitä että lähes koko ajan joku osuu selkään. Sain kuitenkin ulkoistettua mun hankinnat ja pääsin pois.
Hytissä katselin merta, odotin että muut tulee takaisin ja rauhoituin. Se oli tosi hyvä juttu, koska se ahdistus meni kokonaan pois.

Ilta meni pitkälti niin että pidettiin hytti-istujaiset. Osa kävi baarin puolella, mutta heitä lainatakseen "liikaa paskaa musaa ja ei pysty". Meillä oli pelikortit mukana ja jengi pelasi juomapeliä. Osallistuin korttien nostamiseen ja join vettä :keijo: Sittenhän siinä kävi niin että rupesin tipahtaa aika aikaisin, mutten häiriintynyt jengin läsnäolosta. Vedin yöpaidan päälle, kömmin mun punkassa olevien ihmisten taakse ja kävin nukkumaan. Koska nukun ihmisten läsnäollessa ja tollaisissa tilanteissa tosi hyvin, niin se oli oikeastaan aika kivaakin. Olin unissani kommentoinut jotain niistä pelivaiheistakin :virnei:

Sitten kohtuullisessa aikataulussa aamiainen, maisemaihailua ja sitten maihin. Kellään ei mitään pahaa oloa, muutamia väsytti.
Maissa käytiin aika perusjuttuja, vaatepuljua, vanhaa kaupunkia (koska K ja Tukholmattomuus ja fantasiakirjakauppa), baaria ja mitä näitä nyt on. Kaupasta haettiin illaksi mässyeväitä jiiänee. Sekoiltiin mun pyörätuolin kanssa huomattavasti ja herätettiin turistipaheksuntaa. Ruotsalaiset ei muuten vieläkään osaa olla kävelemättä päin pyörätuolia. En kyllä tiedä tekeekö suomalaiset tätä yhtä paljon esim. Helsingissä. Ehkä, joten ei pidä yleistää.

Vanhassa kaupungissa ei löydetty hyvää paikkaa ruokailulle, joten päätettiin että etitään semmoinen kun mennään kohti satamaa. Käännyttiin silti jotenkin tyhmästä kulmasta ja päädyttiin reitille missä ei ollut mitään paikkaa mistä olisi saanut ruokaa. H oli lähtenyt meitä ennen käymään Slussenilla hakemassa nuuskaa ja oli erillään porukasta. Muuten porukka oli kasassa ihan satamaan asti. Pidettiin koko ajan yhteyttä erillään olevaan henkilöön jne. Osa lähti siitä satamasta käsin metsästämään meille ruokaa laivaan (koska ei sitä laivaruokaa jaksa kahta ilta peräkkäin). Me jäätiin juhlakalun kanssa satamaan odottamaan ja taas tiedotettiin H:ta. Lopputulema oli kuitenkin se, että H oli mennyt erillään laivaan, me meinattiin hätääntyä että missä se on (koska nälkäkin) ja tietysti vähän tuli semmoinen että tarviiko sitä sooloilla jos on kerta sovittu että yhdessä mennään ja oltu yhteyksissä että missä me mennään. Hän vain oletti ja käveli suoraan laivaan :epäilevä:
Onneksi hyvä ruoka kuitenkin rauhoitti kaikki.

Ruuan jälkeen jengi oli tietty aika nukuksissa :keijo:
Otettiin pikkaiset tirsakkeet.
Mun kropan vuoksi olin huudellut ajoissa että aion mennä saunaosastolle poreammeilemaan siinä alkuillasta. Osa otti uikkarit mukaankin ja päädyttiin saunaosastolle rentoutumaan. Mähän en sinänsä sauno, mutta oli ihan kiva käydä vedessä venyttelemässä ja rentoutumassa.
Sen jälkeen oli Melodifestivalen-finaali meidän hytissä :keijotäpinä: ja bileet!
Ilta oli tosi kiva. Päädyttiin vielä yökerhoonkin keijoilemaan ja ihmettelemään miksei missään oikein ole ketään. Ei mitään ryysiksiä. Muahan se ei haitannut, koska aina lähtiessä liikkeelle unohdkin kepin hyttiin :jaaha: :keijo: :läps:. Pari kertaa tuli fiilis että oon mäkin yhden sortin urpå. Kävely on hankalaa, mut ei kannata ottaa apuvälinettä mukaan minkä kanssa sais pidettyä paremmin ittensä liikkeessä :P

Siinä sitten illan mittaan jengiä tipahteli tasaisesti. Mun hyttikaveri oli mennyt toiseen hyttiin nukkumaan :keijo: Sain nukkua sen yön yksin. Se oli tosi vaikeaa, koska jotenkin olisin kaivannut unikaveria samaan tilaan. Siinä oli jotain rauhoittavaa.
Toki meillä oli ikkuna hytissä ja musta oli ihana nukkua verhot auki!
Paluuaamulle ei ollut aamiaista, joten ei ollut mitään aikatauluja.
Aika väsynyt sakki sieltä raahustikin ulos :keijo:

Mutta on se ystävien kanssa vietetty aika aina kultaa :sydän:
Ja Tukholma oli ihan yhtä kaunis kuin aina siellä käydessä. :täpinä: :hullu:

Ei väsytä pahasti, mutta selkä ja jalka on ki-pe-ä. Paljon :vihellys:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 27 Huhti 2017 22:37

Tere tulemast Tallinnasse

Kibs ja Suvo ulkomailla - day one. 27.4.

Katamaraanilla lahden yli. Matka kestää yli tunnin. Ollaan vän myöhässä. Aijjai. Paatista raahaudutaan reisisadamaan. Otetaan matkalla kunnollinen profiilikuva instaan. Satamassa ei löydetä säilytyslokeroita. Aikaa 2 tuntia ennenkö pääsee hotelliin. Mennään aamupalalle sataman lähellä olevaan kahvilaan. Löydetään wifi. Ja pokemon! :Keijotäpinä:

Aikaa reilu tunti että saadaan mennä hotelliin. Hillutaan satamassa. Nauretaan paljon. Törmään työkaveriin kun ollaan hakemassa laukkuja. Hotellissa voi levähtää ja hengata netissä. Ei ihan yletytä pokestopille :tilt:

Selataan karttaa, mietitään ruokaa ja keijoillaan. Telkkarissa toimii youtube. Keijoutta parhaimmillaan. Seinää on paikattu laastareilla :rolf:

Päätetään mennä syömään vanhaan kaupunkiin. Melkeen löydetään ekalla perille. Pitsa on törrrrrkeen hyvää. Melkeen yhtä hyvää kuin naapurin miehen tekemä :vihellys:. Hiippaillaan vanhassa kaupungissa. Aika ihanaa kun on väljää. Käydään siiderillä ja teellä, kaupassakin ja meinataan jäädä lindexille jumiin. Lisää keijoutta.
Lähdetään hitaaaasti valumaan kohti hotellia. On ihan tyhjää ja se on aina maagista. Yhden talon kohdalla on menossa vissiin lapsikuoron treenit. On todella ihanaa :pilvi:
Päästään takaisin hotellille, molempiin vähän sattuu, joten lepoa ja lonkeroa. Sekä keijoutta.
Onko huomenna mikä päivä?
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 30 Huhti 2017 20:55

^
Day two - päev kaks - 28.4. Perjantai.

Aamupalaa, hidasta meinikiä ja mm. kartan tarkistelua. Päivän suunnitelmissa ruokailu ja elokuva, ei tässä järjestyksessä. Katsoin etukäteen googlemapsin avulla että miten päästään perille. Painoin mieleen millä pysäkillä pitää jäädä pois ja mikä on sitä ennen. Muutoin tosi hyvä, mutta näitä pysäkkejä ei tullut ikinä! Nevö! Ajeltiin kaikessa rauhassa ja mietin että ollaan aika pitkään ajeltu ja pimpelipompeli ollaan aika pitkään istuttu siinä. Ja sitten seuraavana pysäkkinä oli päättäri. Ei auttanut muu kuin vetää huumorilla ja ajella takaisinpäin. Jäätiin pois kohdassa mitä olin kattonut että ois niin että siitä päästäis edes kävelemällä perille. Näin tehtiin. Käveltiin nälkävuoden mittaiselta tuntuva matka ja oltiin varttia ennen ovien aukeamista perillä. :keijo: Semmonen aamupäivä siinä sitten.

IMAX-leffateatteri, trailereiden/mainosten aikana sisään ja niin edelleen. Keijoutta taas kerrakseen. IMAXia kehutaan tekniikan vuoksi ja kun kerta oli mahdollista lähteä katsomaan sinne leffaa mikä kiinnosti, niin mikäpäs siinä. Pitäisi ehkä vertailun vuoksi katsoa sama pätkä kotimaisessa teatterissa, niin saisi kuvan suhteen näkemystä. Se, mikä oli todella positiivista oli ne 3D lasit. Ihan unohti että ne oli naamalla, kun mikään ei painanut tai sumentanut näkökenttää.

Leffan jälkeen oli nälkä. Ruokaa! Needz it!
Piti vain päästä pois. Ratikka oltiin bongattu jo aiemmin. Myös se, että ratikkapysäkkiä ei ollut, vaan piti kiirehtiä keskellä tietä pysähtyvään välineeseen. Okei, tietenkin paikalliset osaa antaa liikenteessä tietä, mutta silti se kuumotti että hitaammalla vauhdilla pitää ryysätä siihen ratikkaan, könytä sisään ja vielä päästä istumaan ennenkuin se lähtee liikkeelle :keijo: :tilt: Jänniä elementtejä elämään lisää!

Päästiin ratikkaan, oltiin siististi kool ja päästiin perillekin sinne minne piti heti ekalla yrittämällä. Jäätiin pois, lähdettiin hiipimään seuraavalle pysäkille. Paitsi että ekana mentiin väärälle puolen (no mistä niitä tietää, kun ei kato kunnolla missä kohtaa tien vartta mistäkin linja menee). Oikealla pysäkillä hetken hengailtuamme ja todettuamme että yks vuoro jäi vissiin välistä, eikä päästä muilla samalta pysäkiltä menevillä kiskobusseilla sinne päinkään, katotaan vaihtoehtoreitti. Eipä siinä mitään, ei muuta ku seuraavalle pysäkille ja taas odotetaan. Eikä kuulu mitään. Heevetti. Mutta vieressä on kaivattu apteekki. Siellä asioituamme takaisin pysäkille. Mikä on täynnä ihmisiä. Niin täynnä että vituttaa. Vaihdetaan takaisin sinne ekalle pysäkille ja mennään sillä suunnitelmalla. Päästään lopulta kiskobussiin ja mennään ne pari pysäkinväliä mitä pitikin. Onneksi paistaa aurinko ja on siinä mielessä hyvä fiilis. Vähän särkee kyllä selkää, mutta niin aina.

Löydetään pienen kävelyn jälkeen perille. Tilanne vaatii ruokaa. Löydetään ravintola. Vieläpä se mitä ollaan aiemmin suunniteltu ja kattottu että hyvä ois. Vähän on ahdasta, mutta ei se haittaa. Ruoka on hyvää, sitä voisi olla enemmänkin. Jälkkäriksi tietty kakkua! :kuola: Että voikin olla hyvää ja kevyen oloista kakkua.

Ruuan jälkeen hiippaillaan. Otetaan keijoja kuvia ja hiippaillaan lisää. Kävellään _ihan_ liikaa. Yritetään löytää sopivaa baariakin, muttei oikein onnistuta. Käydään vanhassa kaupungissakin, mutta kun joku ei jaksa kävellä, niin ei jaksa. Kävellään niin paljon, että mun kävelyrajat paukkuu siinä määrin että keskityn vain hengittämiseen. Tekisi mieli käydä vain maahan makaamaan ja itkeä. Mutta koska se ei ole mahdollista, niin jalka toisen eteen ja kohti sänkyä.

On kuitenkin jo ilta. Käydään kaakaolla ja siiderillä. Sen jälkeen iltapuuhille hotelliin. Katsotaan jotain hömelöä telkkarista ja jutellaan. Suunnitellaan vähän seuraavaa päivää. Että kissakahvila ois kiva ja ruokaa. Että mennään vähän kiertelemään Telliskiven kauppa-aluetta.

Yöllä mun selkä särkee ja meinaan pudota pehmeän sängyn reunoilta aina kääntyessäni (+ sänky on liian pehmeä) niin otan petauspatjan ja nukun lattialla :keijo: Mutta nukunpahan kunnolla!
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 30 Huhti 2017 22:00

^

Päev kolm - Päivä kolme. 29.4. - Laupäev - lauantai.

Huomaan että ajattelen satunnaisia sanoja viroksi. Samalla lailla yritän pyytää Suvia odottamaan viroksi. Ettei se nyt kovinkaan montaa päivää vaadi, että se opittu kielitaito tulee hiljaksiin jostain takaisin. Sanavarasto vaan on niin pieni ja kieliopin kanssakin on epäilys etten sitten sano oikein. NIin kovin perinteinen kielikynnys sitten kuitenkin. Ettei kehtaa sanoa kun ei ole varma miten se sanotaan.

Päivän suunnitelma luodaan aamiaispöydässä. Että ensin sinne Telliskiveen kiertelemään ja sitten kissakahvilaan.

Tuulee lähtiessä niin että meinaan kaatua. Mennään pari pysäkkiä bussilla. Ei ihan niin pahasti ota mun selkään mitä normaalisti. Melkein, mutta sitten jäädään jo pois. Onneksi. Hiiviskellään kohti aluetta, ollaan menossa pientä jalkakäytävää pitkin, kun meidän edessä menee leikkisä husky-pentu, taluttajansa ja kahden muun kanssa. Pentu on tosi leikkisä ja leikkii seurueensa kanssa. Me Suvin kanssa pysytellään tarkotuksella siinä lähellä eikä mennä ohi. Naureskellaan ja on tosi hauska seurata pennun innokkutta niiden "omien ihmisten" kesken :D

Sisällä on tori/kirpputori, kierretään se läpi. Vähän kuin ne sadamarketit ja muut, mutta ilman tyrkyttäviä, hyökkääviä myyjiä. Kierretään putiikkeja, pariin on pakko mennä sisään vain siksi että tuuli meinaa viedä silmät päästä :keijo: Tuuli aukoo ovia itsestään ja meinaa taas viedä jalat alta. Päästään kulkemaan just ja just sinne minne halutaan. Kuljetaan putiikkeja. Suvi ostaa teetä, mä ostan pari tuoksuöljyä. Valkoisia vaatteita tai muita sopivia on vaikea löytää :keijo: Vintagea ja kaikkea jännää on kyllä tarjolla.

Kun tulee taas se, että on vaikea seistä, on pakko mennä ulos. Sataa vettä. Jos eilen syötiin F-Hoonessa, niin tänään on vuorossa Kivi, paber, käärid. Sataa ihan heevetisti ja tulee vielä enemmän. On vaikea nähdä eteensä.
Ruoka KPK:ssa on todella hyvää. Tunnelmakin on todella ihana. Ainoa mikä vähän mättää, on penkit. Istuminen on suhteellisen epämiellyttävää ja on vaikea rentouttaa jalkaa ja selkää. Mutta onneksi se hyvä ruoka vie huomion siitä mennessään. Meidän viereen tulee parikymmenpäinen japanilaisryhmä, jonka puhetta on todella, todella miellyttävää kuunnella. Molemmat taitaa jäädä useamman kerran jumiin siihen puheeseen. Ties mitä tarinoita silmien repimisistä tai muusta siinä kerrotaan ja me ollaan vaan että "awwwww" :keijo: :virnei:

Ruokailun aikana alkaa se räntäsade. Halutaan silti lähteä sinne kissakahvilaan. Ei auta ku vetää takki niskaan ja pihalle. Päästään ehkä pari sataan metriä mentyä ja mietittyä että kierretään reittiä A vai reittiä B. Ja vitut. Taksi alle ja perille. Siitä mihin jäädään on oikeesti vaan parikymmentä metriä perille, mutta kun ei meinaa eteensä nähdä. Sataa ja tuulee niin että naamaan sattuu. Toinen kenkä kastuu, tuulee niin että järki jäätyy ja mitä vielä. Ei meinata nähdä nenän edessä olevaa kahvilaa vaikka on aika isot tekstit siinä :jaaha:

Kissakahvilassa on ihanaa :sydän: :pilvi: Shinyan näköinen kissa, täysin musta kissa, vähän reppana kissa, kaksi Myyyyyn näköistä kissaa - lyhyellä ja pitkällä karvalla, punertava kissa, kissa ja kissa ja kissa. Punainen kisse tulee tervehtimään mua heti kun saan takin pois. Toisaalla Shinyan näköisen kissan kanssa tekee mieli leikkiä - ja leikinkin.
En kato kellosta kauanko me siellä viipyillään. Ihan riittävästi. Tuona aikaa sää pahenee ja lumisade lisääntyy. Räntää on ihan hitokseen. Kissojen kanssa leikkiminen on kivempaa kuin kuvitella menevänsä ulos. Yyh. Lopulta sinne on kuitenkin pakko mennä. :epäilevä:
Lauletaan kesälauluja, pöljäillään ja yritetään päästä eteenpäin. Melkein eksytäänkin, mutta selviydytään kuin selviydytäänkin oikealle ratikkapysäkille. Päästään suoraan hotellin pysäkille. Aika tsägällä sekin menee, koska ratikasta ei näe ulos. Mitään. Silti vaan naurattaa että on tämäkin. Perille on hemmetin pitkä matka. Laulaen vaan. Liikennevalot seisoo ikuisuuden. Lauletaan kovempaa.

Viereisessä hotellissa on spa - eli uima-altaita. Sinne! Ja saunoja! Noniin!
Pyyhkeet messiin ja menoks. Kyllä! Eka uima-allas on vähän vilakka. Suvi ei halua siihen. Minä menen. Ja huomaan että se on ulkoalla! JEE! ULKOALLAS! Uin pari kierrosta ulkona. Siis siellä, mistä äsken en meinannut selvitä sisälle. Ja nyt olen ihan fiiliksissä että pää vaan jäätyy ja muutoin on ihanan lämmin. Spa on muutoin aika täynnä kännääviä ihmisiä. :epäilevä: Kaljoittelevat ihmiset onneksi aika hyvin pysyy baarin puolella. Ite vähän venyttelen, jumppaan ja kävelen vastavirtaan. Sitten jumppaan lisää. Tulee ihana olo siitä, että saan aikaan. Siitä että veri kiertää ja jumppaaminen helpottaa kipuja. Lähtiessä käyn vielä kierroksen siinä ulkoaltaassa. Katolta lentää jääkokkare käsivarren mitan päähän mun päästä. :keijo: Ehkä se oli sitten siinä se ulkouinti.

Huoneessa syödään iltapalaa mitä ostettiin aiemmin kaupungilta, katotaan virolaista esikatselua viisuista. Heilläkin on käännetty biisit, mutta ne on jo esikatseluihin, kun meillä on vasta viisuviikolla :keijo: Mietin myös ettei ne kyllä ihan Niemen Kallen käännöksiin yllä. :keijo:
Lopulta päädymme tuijottamaan sohvaperunoiden maratonia. Suvi ei ole sohviksia katsonutkaan ja musta on ihana verestää muistoja :tilt:
:sydän: sohvikset.
Nauretaan niin että naamaan sattuu. Taas. Aika paljon on naurettu tällä reissulla. Vähän ennen kuin rupeaa väsyttämään siirrän taas petauspatjan lattialle ja asettaudun sinne katsomaan sohviksia. Nukahden jossain kohtaa ja havahdun kun on hiljaista.

Yöllä en herää särkeviin jalkoihin enkä selkään :pilvi: Aika jees.
Yksi päivä vielä jäljellä. Kotimatkapäivä.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 01 Touko 2017 21:51

^
Viimane päev, pühapäev - Viimeinen päivä, sunnuntai.

Valutaan aamupalalle. Olen ihan poikki, voimat on menneet. Ja seistessä ja kävellessä tuntuu kuin joku nirskuttaisi selkää ja jalkaa irti sisältäpäin. Aamupalalla on aikamoiset jonot, enkä pysty itse hakemaan sieltä mitään kun en voi seistä jonottamassa. Ottaa päähän semmoinen. Aamupala nautitaan hiljaisuuden vallitessa. Lyödään lukkoon suunnitelmat päivälle ja sitten mennään. Ei niin paljoa haahuilla mitä aiemmin. Suoritan tuliaisostoksia lapsille (en omille). Käydään viru-keskuksessa pyörähtämässä ja Rotermannin alueella myös. Kalev-suklaamyymälästä ostetaan tukiaisia töihin. Suvi enemmän tosissaan, mä ehkä pikemminkin pilke silmäkulmassa (jotain viinakarkkeja ja mitä niitä nyt oli). Tämän jälkeen suunnataan takaisin kohti hotellia. Ollaan sovittu late check-out, mutta mä en ole viedä edes pakannut :keijo:. Suvi lähtee käymään teekaupassa.

Pakkaan niin että saan selkäreppuun yhden tilatun skumpan. Paitsi että huomaan että mun toiset kengät on vielä pakkaamatta :keijo: Että onneksi on tilaa vielä!
Käydään lounaalla tosi kivassa ravintola-kahvilassa satamassa, pyöritetään viimeiset pokestopit ja suunnataan ostosheevettiin (sadamarkettiin). Loput ostokset - tsek, viinat - tsek. Suvilta puuttuu vielä juttuja ja hän lähtee niitä hakemaan. Mä lähden hakemaan meidän kamoja säilöstä. Kello käy. Puoli tuntia paatin lähtöön. Tulee vähän kiire. Lopulta vedetään loppumetrit ihan täysillä, henkilökuntakin hoputtaa meitä. Lautta lähtee aika heti kun päästään sisään. Joudun istumaan jonkun varatulle paikalle, koska on täyttä ja pakko päästä istumaan ennen kuin ollaan liikkeellä. Se herättää tietysti myös paheksuntaa kun vaan yhtäkkiä joku pamahtaa paikalle mitä on pidetty varattuna. Yritän pahoitella. Suvi menee yläkertaan. Jalka sätkii omiaan ja potkaisen vahingossa vastapäätä istuvaa naista. Pyytelen aikani anteeksi, kunnes se tapahtuu uudestaan. Kirosana. Lopulta vaihdetaan vastapäätä istuvan kanssa paikkoja, kun mun vieressä oleva rupeaa matkapahoinvoimaan ja ramppaa vessassa sen verran etten meinaa päästä penkistä ajoissa. Näin en myöskään enää potki ketään muuta kuin itseäni.
Merenkäynti on kovaa, yritän kattoa kännykästä sarjaa, muttei siitä mitään tule. Lopulta vaan tuijotan ulos. Nukahdan jossain kohtaa ja herään kun ohikulkija potkaisee mun keppiin. Se kajahtaa mua otsaan kun ote lipeää. Kellosta katsoen totean että ollaan myöhässä, muttei vielä niin että saisin laitettua viestejä mihinkään. Lopulta ollaan reilu vartti myöhässä aikataulusta satamassa. Noin.

Perillä olen vielä enemmän poikki. Tajutaan että Mantan lakitus on just siinä. Vettäkin rupeaa satamaan, ei olla varmoja kulkeeko ratikat ja ihan sama, nyt tilataan taksi. Taksilla rautatieasemalle ja siitä kotiin. Viimeisille metreille on onneksi autokyyti :sydän:

Vien tuliaiset naapurille, palaan kotiin ja nautin eniten omasta sängystä ja kissoista. Huhhuh. Olipa ihana loma.

Kiitos Suvi :sydän: :hymyhali:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » Ti 02 Touko 2017 09:32

Kiitos rapsasta, Kiba! :D

Pääsisipä joskus vielä kunnon reissuun ja ehtisipä kirjoittaa siitä raportin. :huoh:

Ehkä joskus taas jonnekin, kuitenkin.
"Tunne ei koskaan valehtele."
-Jorma Uotinen
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 5211
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja L-S » Su 21 Touko 2017 11:31

Mulle iski fiilis, että olisipa hienoa päästä kesälomalla johonkin ulkomaille edes vaikka muutamaksi päiväksi.

Kaikenlaisia kesäsuunnitelmia mulla on kyllä paljon, mutta varmistuneita suunnitelmia melko vähän ja/tai en osaa tehdä niistä päätöstä. Olen menossa heinäkuussa työmatkallekin, mutta olisi kiva päästä ihan lomalle. Olisi hienoa mennä vaikka yksinkin, mutta toisaalta yksin matkustaessa hotelleista saa maksaa aina ekstraa. :epäilevä: Enkä toisaalta tiedä kuka voisi lähteä mukaan, ts. kuka olisi sellainen, että olisi sekä aikaa että rahaa lähteä.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 21 Touko 2017 12:01

Mä kans haluaisin lähteä johonkin kesälomalla. Pidän Suomen kesästä, mutta meidän mökin tilanne on perintöasioiden takia niin avoin, niin en tiedä, pääsenkö sinne tänä vuonna ollenkaan, joten olisi kiva päästä johonkin. Joskus mietin, että pärjäisinkö yksin reissussa jossain "tutussa" paikassa, tai lähinnä olisiko se tylsää, kun matkat on aina kivempia "kokea" jonkun muun kanssa, ja muutenkin vietän aikaa niin paljon itsekseni.

Tallinnaan voisin kyllä lähteä päiväksi kulttuurimatkalle. :hullu:
Muoks. Meidän Tallinnan reissu Kibsin kanssa oli just paras. Sopivasti keijouttakin siinä oli mukana (mihin jollain muulla olisi varmasti mennyt hermot). Ehkä vähän harmittaa, etten nähnyt yhdessä Vanhankaupungin taidegallerissa Priit Pärnin näyttelyä, mutta kaikkea ei vaan ehdi (kuten pelkäsinkin! :virne: ). Myös se harmittaa, etten osaa viroa, ja vaihdoin usein automaattisesti englantiin, kun en halunnut olettaa sitäkään, että kaikki puhuvat "automaattisesti" suomea. En saanut ostettua myöskään pipoa. :virne:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 21 Touko 2017 18:19

Se pipon "etsintä" oli kyllä kanssa yksi sellainen superkeijous että oksat pois. Löytyi vain lasten pipoja tai villapipoja :virne:

Mä itseasiassa just mietin kanssa että haluaisin kesälomalla Sodiksen lisäksi johonkin. En tosin tiedä että mitä tai missä. Virossa olisi muutakin kuin Tallinna ja joku tosi outo osa minussa haluaisi kokeilla uusittua junaa :keijotäpinä:
Mä tarviin kyllä matkaseuraksi just Suvin kaltaisen ihmisen. Että ei aina oo niin justiinsa vaikka homma ei etene kuten on ehkä suunniteltu ja ettei tartte tehdä niiiiin tarkkoja suunnitelmia etteikö sinne mahtuisi yllätyksiä väliin. Lähinnä osittain mun selän takia, kun se kuitenkin on edelleen vähän epävarma, mutta myös siksi että voi mennä sinne minne nenä osoittaa ilman että pitäisi olla jossain muualla. Kun en muutenkaan ole sellainen joka kulkee minuutteja tuijotellen tai kellon kanssa, niin ei mulle sovi matkaseuraksi sellainen jolle aikataulun pettäminen aiheuttaa ahdistusta tai ärsytystä. Toki itelle välillä tekee tiukkaa jos puhutaan että lähdetään yhdeksän pintaan ja ollaankin vielä varttia vaille kymmenen lähtökuopissa, mutta se on vain hetkellistä ja unohtuu siinä kohtaa kun tulee muuta mieleen :keijo:

Ja just nyt tässä elämäntilanteessa mä haluaisin vain matkustaa ja matkustaa. Mennä johonkin ja katsoa mitä sieltä löytää. :huoh: :keijo:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja L-S » Su 21 Touko 2017 19:45

Juuri hetki sen jälkeen kun olin lukenut Kibsin viestin, Spotify soitti mulle kuuntelemaltani soittolistalta "Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne perkeleesti". :virne:

Mä olen matkustanut jonkun verran sellaisessa seurassa, että päivät ahdetaan hirveän täyteen ja sekoilulle saati kahvitauoille ei ole hirveästi aikaa. Se on pitemmän päälle aika ärsyttävää.

Toisaalta sekin on kyllä ärsyttävää, jos on sovittu jotain ja sitten se jää kokonaan tekemättä ihan vaan siksi, että jäädään pitkäksi aikaa jumittamaan eikä saada aikaiseksi. Aikataulun pettäminen on eri asia, sitä voi sattua ja jotain jäädä välistäkin, ja esimerkiksi kaupunkilomilla on kiva joskus vaan haahuilla, mutta tietynlainen välitilassa oleminen on jotenkin kuluttavaa mun aivoille. :keijo: Jos sille, että ei mennä tai ehditä on selkeä syy, kestän sen ihan hyvin, mutta jos ihmiset ei kommunikoi mitä haluavat tms., niin sellainen epätietoisuus ärsyttää. :P Ja sekin on ok, jos päätetään, että ei ole suunnitelmaa, vaan katotaan mitä löytyy. Mutta en mä kyllä myöskään ole sellainen, että jäisin ärsytyksiin koko päiväksi. :P
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » Ti 23 Touko 2017 08:40

Mä oon kyllä parhaat matkani tehnyt yksin (esim. Oslo 2011). Kahden hengen reissuissa on ollut pari sellaista, joissa ei niin intiimisti edes tunneta ja on sovittu jo alkuvaiheessa, että voidaan olla suurikin osa päivää erillään ja nähdä illalla hotellissa. Sekin on aika jees.

Parisuhteelliset matkat ovat helposti sellaista ristiaallokkoa, että on tosi hyviä hetkiä ja sitten niitä, että yhtä hyvin voitaisiin olla kotona kinaamassa jostain postikorttien lähettämisestä. :tilt:

Raskaimmat matkani olen tehnyt perässävedettävän kaverin kanssa, jossa itsellä on huolehdittavana aikataulut, ideointi, motivointi ja oma ja toisen rahankäyttö ja toisella on lähinnä valitusoikeus. Esim. jos ihan kaikki ei vaikka ookaan samalla lailla kuin Suomessa. Sitten katsellaan hotellihuoneessa Putouksen spinoff-sarjaa ja toistellaan, kuinka hieno mies onkaan Vatanen. :tilt: :virne: Jälkeenpäin naurattaa jo tämäkin.

--

Katsoin Ruotsin MM-juhlia eilen ja hitsit, että tekisi mieli päästä siihen Ruotsin ilmapiiriin taas joskus. Tai Norjan!
"Tunne ei koskaan valehtele."
-Jorma Uotinen
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 5211
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 23 Touko 2017 08:55

Joo, se että toisesta pitää huolehtia on tosi raskasta. Mietin usein matkustamisia suunnitellessa että olenko mä sellaisella tasolla, mutta toivon ja luotan että jos olen niin mulle osataan sanoa siitä.
Olen kerran ollut ulkomailla sellaisessa reissussa missä matkakaveri oli kännissä jo lentokoneessa ja huolehdin että hän pääsi edes maahan passitarkastuksesta. Sen jälkeen huolehdin koko reissun meidän molempien rahoista ja kaikista kamoista. Hän joi paljon viinaa. Oli kuulema "helvetin rento ja kiva reissu". No ei kyllä ollut. Oon sen jälkeen todennut että ei tollasia reissuja ikinä. Että joku keskusteluyhteys on oltava.

Seurassakin voi mun mielestä olla yksin. Että voi mennä sen kaverijoukon kanssa ja olla vaan ihan hiljaa siinä, omassa olossaan.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » Ti 23 Touko 2017 09:30

Kyllä mä sanoisin, että perässävedettävyys syntyy yhdistelmästä osaamattomuutta ja piittaamattomuutta, jotka ovat aika kaukana sinusta, Kiba. :virne: Jos pystytään käymään keskustelua vaihtoehdoista, niin se on jo paljon.
"Tunne ei koskaan valehtele."
-Jorma Uotinen
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 5211
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 23 Touko 2017 10:07

Aika vähän mulla on piittaamattomuutta, se on totta. Osaamattomuuskin riippuu aiheesta :keijo:

Kyllähän matkustettaessa pitää olla vastavuoroista keskustelua ja joustoa aika moneen suuntaan. Sellainen "muttaku mä haluan" -asenne ei kauhean hyvin toimi.
Eikä se, että toinen heittäytyy holtittomaksi ja luottaa että joku toinen hoitaa.
Muistelin just tuota känniurpå-reissua. Vaikka sillä matkalla tapahtui paljon kaikkea hauskaa ja kivaa, niin oli se silti tosi sellaista että wtf. Se känniurpåhan iski aika alkumetreillä meille matkaseuraa ja heidän kanssaan oli semi-ok mennä, koska Joku Muu huolehti urpåsta ja mä sain keskustella ja olla välittämättä että tippuuko urpå rotkoon vai ei. Ei tippunu. Eikä meinannu päästä maasta pois kun en ollu huolehtinut ettei se ole ihan hirveässä kännissä :jaaha:. Mutta raskaita on sellaiset reissut mistä puuttuu vastavuoroisuus ja tasapuolisuus.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 20 Kesä 2017 12:26

Matkarapsaketju, mahdollisuus muistella omia reissujaan. Ja huomata ettei ole sitten ikinä rapsannut vuoden 2016 Sodankylän vimeisestä päivästä mitään :vihellys: :virnei:
Muistiinpanoja kattellessa on vain todettava, että huhhelihuu sentään.
Leffaraati, kirkkokonsertti ja Muutsin kanssa Rovaniemelle. Haettiin pitsaa ja mentiin junaan. Oltiin väsyneitä, istuskeltiin meidän hytissä, otettiin pöljiä kuvia ja sitten nukuttiin. Äläs nukkui toisessa hytissä ja poistui junasta jossain, päästäkseen kotiin kulkematta Helsingin kautta. Ite en muista miten pääsin kotiin, mutta veikkaan että Riihimäeltä jotenkin :keijo:

Muistiinpanoissa on seuraavaa:

Leffaraati 2016:
Neil Hardwick, Iida Simes, Anssi Mänttäri, Juho Kuosmanen.

1. Syntymäpäivä (Hanna Moisseinen) 36p
- Hiili/lyijykynäanimaatio.
- Sota.

2. Kielitiettyni (Elli Vuorinen) 33p
- Animaatio, piirros
- hämmennys
"masennuksesta"

3. Valimo (Aki Kaurismäki) 36p
- Myönteinen seiska

4. Halko 34p
- "Mennäänkö omalla, vai mennäänkö stuntilla?"
"viisastelua"
- Munatarina

5. Ilo irti 30p
- ei mitään järkevää sanottavaa

6. Onni 32p
- Jokaiselle vauvakuumeiselle
- dokumentti

7. No time for toes 26p.
Viis varpaista!

"Jos ei koskaan mihinkään lähde, ei mitään kunnolla koe.
Ilmeisesti tämä on lainaus jostain, mutta mistä? Ei niin mitään muistikuvaa.

Leffaraadin jälkeen Suvi meni Apis-leffaan ja me Äläsin kanssa mentiin kirkkoon elokuvamusiikkikonserttiin, mikä oli kyllä vaikuttava! Sovituksia, erilaisia vaihtoehtoja tutuista biiseistä. Harmittaa etten ole kirjannut biisejä ylös mihinkään. Muistan vain muutaman niiden liikuttavuuden perusteella. Ja ehkä vähän sen tarinan minkä Hardwick on siihen ympärille kehitellyt.

Siinä se sitten. :keijo: :virnei:
Kotimatka on ahdistanut, koska olen kirjoittanut myös itkeneeni aamulla. Muistiinpanoissa on myös mystisesti: "Oulussa haisee pahalle. Mennäänkö kommandona kotiin? - Ei, mennään ilman housuja."
- "Keltainan paita" -tarina (että mikä että?)

:tilt:

Tämä oli siis 19.6.2016. Sodankylä. Etelän Ituhippien paluu kotiin.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 20 Kesä 2017 13:58

Sodankylä Forever - Elokuvajuhlat 2017.

Tämän vuoden matka vaatii pohjustamista jo ennen varsinaista matkan alkua.
Tehdään lähtövalmisteluja usein pitkin kevättä. Nyt mun elämäntilanne kuitenkin on mitä on, enkä muista/jaksa/tajua paneutua Sodankylän reissuun ennen huhtikuuta. Kattelen satunnaisesti jotain junajuttuja, mutten esim. varaa majoitusta tai tee mitään muutakaan normaalin aikataulun mukaisia asioita.
Varaan majoituksen aika myöhään, eikä Suvin kanssa puhuta edes junamatkoista ennen toukokuuta :keijo: :epäilevä:
Sitten kun ruvetaan kunnolla suunnittelemaan, niin saadaan aikaiseksi lyödä lukkoon vain menomatka. Paluumatkasta kumpikin on vielä ihan pihalla ja päädytään sellaiseen kollektiiviseen "katotaan sitä sitten" -suunnitelmaan. Mietitään erinäisiä reittivaihtoehtoja Oulun, Jyväskylän ja lentomatkailun kautta, mutta mikään ei vaan jää pysyväksi suunnitelmaksi. Vaihtoehtoja on.

Kesäkuisena perjantaina saan järjesteltyä meille junahytin vaihdon invahyttiin ja maanantaina saan yhteydenottoviestin että olen voittanut jotain elokuvajuhliin liittyen.
Jään odottamaan puhelua, mitä ei sitten tule. Olen aivan tulisilla hiilillä ja semisti paniikissa! En uskalla toivoa, mutta toivon kaikkein eniten ettei tarvitsisi ottaa mukaan omaa tyynyä tänä vuonna. Keskiviikko menee sitten töissä, väsymyksessä ja ajattelen että kyllä se selvinnee. Lopulta puhelinsoitto tulee. Olen voittanut festareille "kaiken". Flippaan. Itken, sillä helpotuksen määrä on valtava. Matkat, majoitukset, ruokailu, ja vielä kuljetuspalvelu käytössä koko viikon. En tajua kysellä mitään fiksuja. Muistan sanoa että Suvi on mun mukana ja pyörätuoli. Koska ilmankaan en pärjää.
Puhelun jälkeen itken kuin hullu, pakotan itsen rauhoittumaan ja soitan Suville. Seotaan. Pahasti.
Vie kaksi tuntia rauhoittua :vihellys:

Mutta sitten tulee lähtötiistai. Pakkaan aamulla, koska voin. Enkä tajua että mitä pitäisi pakata. Pakkaan lopulta liian vähän paitoja.
Suvi tulee, tehdään jotain. Jotain epämääräistä ja en edes tajua että mitähäh. Puhutaan ohjelmistosta ainakin.
Varmistan että kämppä on kunnossa kissavahtia ja naapurivahteja varten. Ohjeet kuntoon ja sen sellaista.

Sitten kello on puoli kymmenen ja pitää lähteä.
Jotain siinä kuitenkin menee pieleen ja lopulta seistään asemalla ja todetaan että ei ehditä sillä junalla mikä menee seuraavana, koska missattiin edellinen minuutilla :jaaha:. Perkele. No, taksilla sitten. Ollaan Tikkurilan asemalla, alaovella 10 minuuttia ennen junan lähtöä. Hissi ei tule, koska se hissi ei ole käytössä. Heevetin kiireellä toiselle ovelle ja asematasolle. Haen äkkiä juomista kioskista, Suvi panikoi hissien luona ettei ehditä. Päästään asemalaiturille ja juna on myöhässä ainakin 10 minuuttia. No että hiphei. Onneksi, mutta vähän nousee se ärsytys. Nyt odotellaan aika pitkäänkin että juna tulee.
Onneksi on se invahytti.

Ei väsytä. Fiiwis nousee. Muistellaan että viimeksi junassa oli se pakkasosasto, joten viilennetään hyttiä vaan vähän aikaa.
Jutellaan niitä näitä, viestitään meidän Herrasmieskuljettajalle (aiemmilta vuosilta tuttu) matka-aikatauluista. Mua jännittää ihan hirveästi että mitä tuleman pitää. Suvi nukahtaa ja mä jään kattomaan tv-sarjaa kännykältä. Jossain kohtaa olen nukahtanut. Havahdun, laitan itteni nukkumaan ja nukahdan kun juna keinuu keinumistaan.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 20 Kesä 2017 19:53

Keskiviikko 14.6.2017

Herään ennen kuin kello soi.
Lepäilen, sillä ei ole kiire. Jossain kohtaa olen kuitenkin jo niin hereillä että lopetan makoilun ja laitan lasit päähän. Suvi heräilee kai myös.
Tuijotellaan kelloa, jutellaan niitä näitä ja hoidellaan aamuhommia. Suvi hakee mulle aamukahvia ravintolavaunusta. Ja yhtäkkiä ollaan Rovaniemellä! Iik! Pitää purkautua junasta. Mahanpohjassa kutisee. Saadaan tavarat just asemalaiturille, kun aseman suunnalta kipittää tyyppi leveän hymyn kera. Tervehditään ja siirrytään autolle. Meille on autoon varattu kylmälaukullinen juomista. On kaljaa, siideriä ja limua :keijo: Naurattaa kyllä taas.
Matka sujuu aika nopeasti. Kuljettajan kanssa on kiva jutella. Talkoolainen on ollut noissa hommissa useamman vuoden ajan. Hän on samansuuntaisesti huumorintajuinen mitä mekin. Puoli tuntia ennen saapumista perille hän ilmoittaa festareiden suuntaan että ollaan niin lähellä. Mun jännityskutina kasvaa. Emmäkestä! Miksi mua jännittää? Ärsyttävää :keijo:
Tutut maisemat ja ollaan perillä. Puff! Ilmoitetaan miedän nimet, mutta mitään tietoa ei löydy. Jäädään odottelemaan että se yhteyshenkilö saapuu. Paikalle pölähtää tuttu naama viime vuodelta. Käy ilmi että kaikki meidän liput ja laput on viety meidän huoneeseen. Huone on aika lähellä ja raahataan itsemme sinne. Hämmentävää tämmöinen. Huoneessa meitä odottaa festarilehdet, guest-passit (=vip-passi), kangaskassit ja kukat. Tutkaillaan ohjelmaa ja todetaan että yksi leffa ainakin menee ohi, koska illalla pitää olla festivaaliteltalla antamassa haastattelua. Perkele.
Sen jälkeen vaatteidenvaihto, tavaroiden purku ja menoksi! Pitää mennä jonottamaan lippuja. Alueelle päästyämme minut valtaa tuttu lämpö. Täällä ollaan :sydän: Asettaudutaan kutsuvieras-jonoon, mikä on kaikkein lyhin. Viestittelen Herrasmieskuskin kanssa. Hän on toisessa jonossa hakemassa omia lippujaan. Sovitaan että hän tulee meidän luo siitä päästyään. Meidän jono ei etene kauhean nopeasti, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Käy ilmi, että periaatteessa meidän ei tartte hakea mihinkään näytöksiin lippuja, mutta voidaan jos niin halutaan. Otan herrasmieskuskille lipun yhteen näytökseen mun avustajana, sillä Suvi pääsee oman passinsa kanssa samalla tavalla sisään mitä itsekin pääsen.

Koska meidän aikataulu muuttui niin radikaalisti, niin päätetään mennä heti leffaan. Leffaksi valikoituu Selma Vilhusen Hobbyhorse Revolution (Keppihevosten vallankumous). Dokumenttielokuva kepparoinnista, eli keppihevostelusta. Pääosassa on nuoria tyttöjä, joista nuorin on kai 12 kuvausten alkaessa. Päähenkilöt ovat erilaisista lähtökohdista tulevia nuoria, mutta jokaisella silti on omat kipukohtansa. Eniten ehkä itseeni pistää silmään miten jokainen on herkkä ja kahdella ainakin on masennustaustaa. Kepparointi kuitenkin antaa toisenlaista viitekehystä elämälle. Jokainen puhuu miten kepparipiirit on hyväksyviä, toisia kannustavia ja positiivista ilmapiiriä ylläpitävä yhteisö. On erilaisia tapahtumia missä näkee kepparikavereita, puhumattakaan muusta tavasta pitää yhteyttä. Lopulta elokuva vie aika syviin vesiin. Loppua kohden se kyllä kevenee ja jokaiselle löytyy omanlaisensa ratkaisu, mutta syvyys pääsee yllätämään. Liikutun, sillä tunnistan itseäni muutamasta hetkestä. Keppihevostelua hävetään, sillä pelätään kiusauksen pahenemista tai puhkeamista. Silti keppari-identiteetti on jokaisella tosi vahva.
Leffan jälkeen Selma Vilhunen kertoo leffan teosta ja siitä miten jokainen leffassa ollut nuori pääsi itse vaikuttamaan sen tekemiseen.

Sitten on aikaa. Mennään kaljalle. (Näin jälkikäteen ajatellen tässä ois ollut fiksua hakea vaikka vaatteita hotellilta!) Alcohol is free! :keijo:
Tuttuja tulee vastaan, onpa kiva nähdä heitä! Jutellaan, hengaillaan, odotellaan että kello tulee seitsemän. En muista tarkalleen miten se tilanne meni, mutta yhteyshenkilö ja revohka saapuu paikalle. On Laitilan virvoitusjuomien edustajaa, jotain muistiinpanoja tekeviä henkilöitä ja toimitusjohtajaa ja ties mitä. Vaikeinta on seistä valokuvissa. En kestä valokuvattavana olemista! Aaargh! Eih! No, yritän. Heitän jotain tosi huonoa juttua pääni sisällä selvitäkseni siitä. Kerron mitä elokuvajuhlat mulle merkitsee, miten päädyttiin siihen kuvaan mikä viime vuonna otettiin ja jotain jargoniaa yritän tarjoilla. Tilanne on epämiellyttävä.

Seuraavaksi olisi festareiden avajaiselokuva: Fassbinderin Marriage of Maria Braun, jonka naispääosan esittäjä Hanna Schygulla on festivaalin päävieraita.
Elokuva kertoo miten Saksassa eletään elämää toisen maailmansodan jälkeen ja miten ihmiset tekevät mitä täytyy tullakseen toimeen. Se sinänsä ei ole mitenkään mullistavaa, kuten ei monikaan asia mitä elokuvassa tapahtuu, mutta päähenkilön, Maria Braunin sisäisen maailman muutos on. Kuten sekin, miten hän suhtautuu ihmiseen, jota pitää elämänsä rakkautena. Parasta on, ettei mitään sen suuremmin selitellä. Katsoja joutuu itse tulkitsemaan Braunin sisäistä maailmaa viipyilevien lähikuvien kautta. Pidän elokuvasta aika paljon, ehkä eniten sen perustarinan ja lopputilanteen vuoksi. En ehkä osaa odottaa sitä, vaikka se on hyvin ilmeinen. Itse näen elokuvassa myös yhteiskunnallisen kannanoton siihen, kun elämä siirtyi yksilösuorittamiseen yhteisöllisen tekemisen sijaan. Aiemmin asuttiin pakon vuoksi ahtaammin ja edellisen sukupolven kanssa saman katon alla, mutta vaurastumisen ja kehityksen myötä lisääntyi tarve saada enemmän tilaa ympärilleen ja itselleen.
Elokuvan jälkeen Schygulla kertoo elokuvan tekemisestä ja hahmostaan.

Seuraavaksi suoraan isoon telttaan. Esko Valtaoja esittelee Godardin elokuvan Kiinatar.
Valtaojan mielestä parhaita elokuvia on ne, joiden jälkeen on sellainen fiilis kun joku olisi iskenyt nyrkillä naamaan ja päässä pyörii "mitä vittua?"-ajatus. Olen tästä erittäin vahvasti samaa mieltä. Ne elokuvat jotka itellä nousee kärkilistoille on just niitä "wtf"-fiiliksellisiä ja ilmat keuhkoista iskeviä. Ei oo muuten mitään Nälkäpelejä tai Twilightteja. Useinhan ne on niitä minkä jälkeen oon ihan rikki.

Kiinatar on kuitenkin sellainen mistä jää "wtf"-fiilis. Osittain sen teemojen vuoksi, osittain siksi että tipahtelen välillä omaan ajatusmaailmaan. Elokuva heittää mua aina välillä omaan sisäiseen maailmaani pohtimaan juttuja ja huomaan että on jokunen tilanne mennyt ohi. Pysyn ehkä jotenkuten kuitenkin kärryillä, luulisin. Elokuvan loppuessa olen kuitenkin aivan umpijäässä. En saa sanaa suustani, hampaat lyö loukkua ja kävely on mitä on. Valun sisälle, josta soitan meille kuljetuspalveluauton hakemaan. Suvi menee hakemaan yöpalaa, kun itse lämmittelen autossa. Kello on jotain ennen yhtä, eikä mulla ole hihoja tai lahkeita mun vaatteissa. On vain yksi mekko ja polvimittaiset legginsit :keijo: :virnei:

Hotellilla valutan vain kuumaa vettä päälle että lämpiäisin. Hotellihuoneen lämpimyys on kuitenkin tässä kohtaa vain hyvä asia.

Painaessani naaman tyynyyn ja ajattelevani että käyn nukkumaan käyn läpi päivää. En vieläkään ole tajunnut mitä tapahtuu. Valvon lopulta johonkin melkein kolmeen. Ennen kymmentä pitää taas olla alueella, koska aamukeskustelussa on Hanna. Näyttelijä, jossa on jotain mikä kiinnostaa.
Lopulta nukahdan ja saan nukuttua tosi hyvin. Ihana sänky, ihana.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 20 Kesä 2017 22:07

Sodankylä, elokuvajuhlat 15.6.2017 - Torstai, tai mitä näitä nyt on

Kello soi puoli kahdeksan. Väsyttää vähän.
Sattuu selkään, kohtuullisesti. Aamutouhujen jälkeen päästään yllättävän kivuttomasti aamiaissaliin, joka onneksi sijaitsee samassa kerroksessa huoneen kanssa. Ihan perustason aamiainen tarjolla. Ja sitten. Vesimeloonia kurkkujen vieressä. Voi kirosana. Ensin mietin että ehkä se ei oo niin paha. Ja samassa huomaan miten joku on ottanut paprikaa samalla haarukalla mitä maksapateeta. Jep. En ota riskiä. En halua saada migreeniä täällä ja nyt. En lievänä, enkä varsinkaan päivystystasoisena. Pyydän keittiöstä josko saisin erikseen pilkottuna kurkkua ja tomaattia. Saan lopulta salaattilautasen täynnä kurkkua, tomaattia ja vihreää salaattia. Palvelu on enemmän kuin kohdallaan.

Aamiaisen jälkeen laitetaan kamat kasaan ja lähetään. Ei just nyt kumpikaan muisteta että mentiinkö autolla, vai mentiinkö kävellen. Muistan vaan että oli ihanan viileähköä ulkona, kun hotellissa oli saatanan kuuma. Pardon my french, mutta kun oli. Vessassa jos kävi kosteudessa niin sieltä tullessa huone tuntui hetken aikaan siedettävältä, mutta sitten sekin meni ohi.

Itse haluan mennä kuuntelemaan Hanna Schygullaa. Ennen keskustelua näytetään hänestä tehty henkilökuvadokumentti. Siinä Schygulla kertoo rooleistaan ja elämästään. Minuun iskee dokumentissa ollut kohta missä Schygulla kertoo miten hänellä kiinnittyy huomio aina lapsiin. Kuvassa nähdään hänet leikkikentän reunalla, leikkimässä pienen lapsen kanssa. Ilmeisesti omia lapsia hänellä ei ole (tai sitten se tieto ei jää päähäni). Kuitenkin miten hän puhuu siitä miten lasten toiminnan seuraaminen on kiinnostavaa ja kiehtovaa. Samaistun salamana siihen miten hän puhuu lapsista. Siitä, että lasten kautta voi oppia ihmisyydestä niin paljon enemmän. On tavallaan hämmentävää miten joku toinen sanoo tasan sen mitä on itse ajatellut nuoresta asti. Lapset opettavat meitä kohtelemaan toisia ihmisiä paremmin. Samalla tavalla elokuvat opettavat meille asioita ihmisyydestä. :sydän:
Keskustelu on ihana. Edes normaalisti ärsyttävä haastattelija ei ärsytä. En oikeastaan edes huomaa hänen preesensiään, sillä Schygullan karisma vetää mattoja mun jalkojen alta.

Keskustelun jälkeen olen vähän herkillä. Tuttu puristus rinnassa on läsnä. Itkettää. Mutta ei se mitään. Suvi tulee mua vastaan koulun saliin. Suvihan meni omalle aamuseikkailulleen keskustelun ajaksi, mutta pölähtää siihen jostain kun muu katsojalauma on poistumassa.

Seuraavaksi Selma Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu. Ennen sitä on pieni tauko, syödään vähän. Sitten pyörätuolin kanssa ekana saliin, järjestetään paikat.
Leffa on raju. Muistan jossain kohtaa että luin ensi-illan paikkeilla arvosteluja ja jätin siksi menemättä, kun ne olisivat olleet liikaa realismia siinä hetkessä. Tulee se nyrkillä naamaan -fiilis. Niille, jotka eivät ole Varpua nähneet, niin menkää katsomaan. Itselleni osuu naamaan niin monta kertaa ja niin monta asiaa, että se möykky rinnassa on vähän suurempi. Silti toivon että olisinpa nähnyt tämänkaltaisen elokuvan ollessani vaikka 11, kun raahasin iskää kotiin esson baarista kauheassa kännissä. Jossittelu ei auta, mutta siitä syystä juuri pidän tuota elokuvaa tärkeänä. Haluaisin että kaikki läheiseni näkisivät tuon elokuvan. Vaikka väkisin.

Yleensä tässä kohtaa sitä olisi pidetty tauko. Sulateltu ja makusteltu, mutta nyt ei! Nyt mennään eikä meinata! Seuraava leffa kehiin.

Toivon tuolla puolen - Kaurismäki.
Taattua Kaurismäkeä :sydän:
Taas huomaan ajattelevani että näkisipä ne meidän perheen umpimieliset ja ahdasmieliset ihmiset tämän elokuvan. Mutta eihän ne näe. Ja jos näkevät, niin eivät näe sen tarkoitusta ja sanomaa. Suututtaa myös. Erityisesti haluaisin niiden näkevän tämän, joiden mielestä pakolaisuus ja maahanmuuttajuus on täsmälleen sama asia. Tiedostan silti, että ne omat lähimmät ämpäripäät jättävät monesta syystä katsomatta, eikä mun kannata uhrata sille yhtään enempää energiaa.
Sen sijaan mun kannattaa antaa elokuvalle tilaa. Minkä teen.
Tekijävieraina leffan näyttelijöitä, joiden kertomia juttuja on tietenkin kiva kuunnella. Jotain pieniä kysymyksiä pyörii päässä, mutten saa niitä jäsenneltyä ulos. Toivon vain ettei mun tartte ikinä olla pakolainen.

Sitten se sellainen tauko. Käydään hotellilla. Meidän huoneeseen on tuotu heevetisti kaljaa! :keijo: 12 tölkkiä kaljaa ihmisille, jotka ei juo kaljaa :virne: On siinä siideriä ja limuakin, mutta eniten sitä kaljaa :tilt:
Laitan herrasmieskuskille kuvaa mitä ois tarjolla! :virne:

Seuraavaa elokuvaa kuvaillaan festivaaliohjelmistossa romanttiseksi komediaksi mikä ei ole ärsyttävä. Se on aika hyvä koukku ihmiselle, joka ei voi sietää romanttisia komedioita.
Strange Birds (ohj. Élise Girard) on ranskalainen, Pariisiin sijoittuva tarina naisesta, joka rakastaa kirjoja. Ja siitä miten taivaalta putoilee lintuja. Toisena pääosana mun mielestä kissa! Leffa on jännä kuvaus kahden ihmisen rakkaudesta, mitä pidetään epäsovinnaisena ja henkilöt itse suhtautuvat siihen vähän samoin, mutta ilman että tuomitsevat sitä mitenkään. Rakkaus on vahvaa, mutta ilman fyysisyyttä tai pakonomaisuuksia, ahdistuksesta tai sellaisesta tuskailusta puhumattakaan. Se vain on, eikä siinä mitään. Päähenkilöiden rakkaus on vähän kuin katsoisi kun joku pelaa golffia. Siinä ei tapahdu mitään, mutta mitä siinä pitäisi tapahtuakaan? Jollain tasolla elokuva kertoo päähenkilöiden 50 vuoden ikäerosta, mutta mun mielestä se kertoo enemmän siitä miten jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, rakastetuksi itsenään.
Kissa vie silti aika usein huomion pois tapahtumista. Koska se on niin kissa!
Romanttisesta en niin tiedä, mutta komedia se kyllä on. Siinä on hetkittäin romanttisia kohtauksia, mutta kai mulla on romantiikasta ja romanttisesta komediasta vääristynyt kuva. Komediastakin ehkä. :keijo:

Sitten on taas pieni hengähdystauko. Seuraava leffa alkaa vasta reilun tunnin päästä. Juodaan kai kaljat. En muista. Muistan vain miten tässä kohtaa rupeaa selkenemään että miten mun tarvii toimia. Ekana sisään, koska pyörätuoli, eikä oikein mitään tartte jonottaa.

Vuorossa ensimmäinen mykkäelokuva.
Juho Kuosmasen kaksi lyhytelokuvaa, Romu-Mattila ja kaunis nainen, mikä kertoo Romu-Mattilan (tosi)tarinan siitä miten häneltä menee koti alta ja miten rakkaus tulee ja vie miehen. Ja koiran. Tavallaan surullinen, mutta ihanan myönteinen leffa. Äänitehosteet tehdään livenä paikanpäällä ja sitä on hauska seurata :D
Toinen Kuosmasen mykkälyhäri on ensimmäinen kotimainen mykkäelokuva, mistä on säästynyt mitään jälkipolville ja sekin on ollut vain elokuvan synopsis. Muutoin kaikki muu materiaali on aikojen saatossa hävinnyt. Salaviinanpolttajat on tehty nyt uusiksi sen synopsiksen perusteella.
Salaviinanpolttajat on kyllä ihana :hullu: Ihan tajuttoman pimee, mutta samalla tosi ihana. Nauran naama kipeänä.
Leffan jälkeen on vielä Ykspihlajan kino-orkesterin pienimuotoinen konsertti. Kino-orkesteri koostuu sisarusparvesta, jossa on Kuosmasen luottoporukkaa ja mm. Hymyilevän miehen naispääosan esittäjä. Jengi tanssii, musiikki soi ja on vapauttavaa. Aivan ihanaa olla läsnä just siinä. Se puristava tunne rinnassa vähän kolkuttaa, mutta nyt pistän sen jo väsymyksen piikkiin. Tanssikaa ihmiset, tanssikaa!

Leffan jälkeen hotellille. Siellä kuuluu klubilla oleva keikka meidän huoneeseen. Makoilen sängyllä ja kuuntelen kun musiikki vie. Suvi menee käymään klubilla, mutta palaa väsyneenä takaisin. Itse asiassa Suvi nukahtaakin ennen mua. Mä taas kuuntelen sitä soivaa musiikkia ja tuijotan seinää. En saa unta, mutta en koe siitä syyllisyyttäkään. Katson lopulta tyhjää tv-sarjaa areenasta ja olen nukahtanut siihen. Hyvä niin.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

EdellinenSeuraava

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron