Dr. Strange Suvin kanssa.
Ensi-ilta oli virallisesti keskiviikkona, mutta koska työt ja muuta niin varattiin liput ensimmäiseen mahdolliseen näytökseen perjantaina.
Ihan pikkasta täpinää aiheuttanut traileri oli jo itelle semmoinen ettei sitä voinut katsoa iltaisin tai meni yöunet.
Marvel-sarjakuvat pesee tällä elokuvalla kyllä DC-comicsien elokuvat kyllä. Sori vaan, mutta Marvel vie, muut voi sitten vikistä halutessaan.
Mentiin sitten Scape-saliin. N. 200 neliöinen kangas. Noin 200 neliötä ja 3D-tekniikka. Se sellainen 3D-tekniikka mikä on kehuttua ja laadukasta. Ja onhan se. Siis se tekniikka. Olen sitä jo aiemmissa kokemuksissa kehunut ja kehun nytkin.
Elokuvan ihan alku on mun mielestä vähän turhan keijoinen ja sellainen että naurahtelen hiljaa itekseni. Mutta kyllä se siitä sitten lähtee. Fanityttö minussa antaa popkornikupin Suville, kun ei luota siihen että ne pysyy omissa näpeissä. Päätös on oikea.
Koska BC lääkärinroolissa on mulle liikaa. En saa henkeä, enkä ihan kestä. Mutta se ei ole elokuva-arvostelun tärkein asia. Miten kuuma Benedict Cumberbatch on. Mutta on se näyttelijänä niin.. joo, on
. Aika pian kuitenkin sitä on siinä katsojan etunojassa, missä aika ja paikka häviää ja sitä seuraa vain kankaan tapahtumia ja hihkuu sisäisesti. Erikoistehosteet salpaa ajoittian hengen ja näyttelijäsuoritukset on kaikilta sellaisia, että tippa on linssissä. Tilda Swinton on yhtälailla niin uskomattoman hieno roolityössään että sitä on vaikea kestää. Muutamaan otteeseen joudun pidättelemään itseäni siinä etten hihkuisi ääneen.
Elokuvanahan Dr. Strange on ihan tavallinen Marvel-supersankaripätkä. Taisteluja, juonitteluja ja huumoria. Pari sopivaa käännettä ja jatkumo. Huumori on elokuvassa sopivaa ja silti samalla hienovaraista tilannekomiikkaa.
Ja silti sitä istuu ite
:nä ihan koko ajan. Pahis on oikein oivallinen pahis ja hyviksissä on ulottuvuuksia. Mads Mikkelsen on hyytävä, vaikka maskeeraus aiheuttaa tahatonta naurahtelua ja samalla itseäkin sattuu naamaan. Se on samaan aikaan tosi hieno ja keijo. BC. 200 neliöinen BC.
Henkilökohtaisesti leffassa on mulle tosi tärkeitä asioita ja usein tekisi mieli nousta seisomaan ja huutaa "NO NIMENOMAAN! KUUNNELKAA NYT SAATANAT!" En silti tee sitä, koska ei niin sovi käytäytyä. Yritän puhua niistä kiihkottomasti leffan jälkeen Suville, mutten ihan onnistu
Lopultahan me flipataan Suvin kanssa niin, että tuuletetaan, huudetaan ja kiljutaan. Eniten ikinä. Se on ihan eläimellistä ja moni varmaan luulee että me seottiin. No niin seottiinkin, koska eilen ainoa mitä tähän olisi saanut aikaan olisi ollut tämä:
Hyperventilaatio, sekopäähuutaminen ja flippaaminen jatkui pitkään.
Metrossakin vielä vähän kiljuttiin ja hihkuttiin.
Haluan nähdä sen uudestaan ja ehkä vielä sittenkin uudestaan.
Ehkä pitäisi katsoa se leffa jonkun sellaisen kanssa joka ei flippaa mun kanssa samoista asioista.
Ehkä pitäisi katsoa leffa jonkun sellaisen kanssa joka saa rauhoiteltua mua vähän kun olen flippaamassa.
Joku sellainen, joka ei kuitenkaan häpeä kun rupeen flippaan



Loppu. 
" fiilis. Fiilis tulee siitä, että itse olen ymmärtänyt puhutun tekstin toisin tai siitä, että tekstityksessä on jotain semmoista mikä ei edes liity puhuttuihin asioihin. En tiedä tuntuisiko asia samalta jos seuraisinkin tekstitystä koko ajan.

Mietin vaan, että jotain hollow-olentoja ne oli (onttoja, aivottomia).
.