No nyt se vuoden kohokohta on ohi.
Euroviisut on siis juhlittu.
En ole oikein ehtinyt kommentoida näitä tässä välillä mitenkään, mutta hyvät viisut olivat tänäkin vuonna. Näitä kommentteja on kuitenkin kiva lukea jälkeenpäin niin muistaa mitä viisuissa on tapahtunut, joten yritän nyt pikaisesti laatia raportin, ennen kuin unohdan kaiken.
Järjestelyiden osalta Ukrainan meininki oli vähän kotikutoista, sen huomasi ainakin väliaikaesitysten vaisuudessa. Juontajat, kolme reipasta nuorta miestä, yrittivät kyllä mutta eivät tokikaan vetäneet vertoja esimerkiksi viime vuoden Månsille ja Petralle. Hilpeintä olikin, kun finaalin väliaikanumerossa Måns oli kutsuttu näyttämään pojille miten homma hoidetaan ja laittoi heidät kunnon rääkkiin.
Verka Serduchkaa oli tungettu joka väliin, ja vaikka hän onkin ihana, se jäi vähän laimeaksi välillä.
Kappale- ja esitysvalikoima oli kuitenkin mielestäni tänä vuonna ihan laadukas, esimerkiksi balladeja ei tuntunut olevan liikaa niin kuin jonain vuonna ja mukana oli muutama erinomaisen hauska esitys. Yksi omista (ja kai vedonlyöjienkin) ennakkosuosikeistani oli Italian Occidentali's Karma: joogan harrastajana minulle erittäin hyvin sopiva kappale, jossa hieman kritisoidaan länsimaista tapaa käyttää itämaisten kulttuurien ja uskontojen asioita. Meininki oli ihanan keijoa, laulettiin jotain buddhista rivissä, lavalla nähtiin gorilla(pukuun pukeutunut mies) ja Francesco Gabbanin tanssiaskeleet olivat vertaansa vailla.
Namaste, allez!
Mukana nähtiin myös takavuosien viisuista tuttu epic sax guy, joka teki paluun Moldovan Sunstroke Projectin kanssa. Heillä oli erinomaisen keijo show, jossa laulettiin näin: "hey mamma, älä ole niin maassa, ainahan nuoret on juhlimassa" (Kalle Niemen erinomaisen suomennoksen mukaisesti).
Tanssiaskeleetkin olivat tässä show'ssa mahtavia ja nähtiin myös taustatanssijanaisten asunvaihto, mustasta lyhyestä hameesta valkoiseen pitkään hääpukuun.
Romanian viisussa (Illinca ft. Alex Florea: Yodel It!) yhdistettiin jodlausta ja räppiä, ja yhdistelmä oli erinomaisen keijo, koska siinä ei ollut päätä eikä häntää mutta jäi päähän soimaan kuin tauti. Israelin Imri oli myös suosikkejani menevän kappaleen, tanssiesityksen ja ulkonäkönsä takia.
Itävallan Nathan Trent oli myös komea ja hänellä oli hauska kuulavaste.
Ruotsin Robin Bengtssonin ihanuutta olen jo hehkuttanut aiemmin, mutta soin sille nyt ehkä vähemmän huomiota, koska olen jo kuullut kappaleen lukuisia kertoja ja katsonut aiemmin muutamia
kertoja jo myös esityksen, joka tietysti oli jokaista askelta myöten valmiiksi hiottu jo Melodifestivalenissa. Robin ja pojat tanssahtelivat juoksumatoilla ja nähtiin myös mallipoikamaisia puvuntakin helman heilautuksia.
Tältä näyttää, kun jokaisesta liikkeestä paistaa läpi euroviisuammattilaisuus.
Kreikan Demyn This Is Love -kappale ei ollut erityisen kiinnostava, mutta arvostin show'ta, jossa kaksi kreikkalais-roomalaista painijaa muistuttavaa paidatonta miestä tanssivat pienissä vesialtaissa ja tekivät lopuksi yhdessä sydänkuvion.
Kyproksen Hovigin kappaleesta pidin muuten vain, siinä oli myös keijo koreografia, jossa miehet nostelivat jalkojaan ilmeisesti esittääkseeni Gravity-nimisen kappaleen painovoimaa, varmaankaan vaijerin varassa lentämiseen ei ollut varaa. Taustalla nähtiin myös palikkavideo, joka muistutti viime vuoden Sergein taustaa, tosin ilman mahdollisuutta kiivetä pitkin palikoita, mihin varmaan muilla kuin Venäjällä ei olekaan varaa.
Mieleenpainuva oli myös Azerbaidzanin Dihaj'n Skeletons-esitys, jossa nähtiin liitutauluseinä ja hevospäähän pukeutunut mies tikapuiden nokassa seisomassa. Öö, mitä?
Jokseenkin kummallista -osastoon kuului myös Kroatian Jacques Houdekin oopperavaikutteinen kappale, jonka taustavideolla miehen pää monistui kummallisesti ja lopuksi nähtiin taustalla auringonkukkia, sateenkaari ja vuoren päällä tököttävä yksinäinen puu.
Rauhallisemmalta ja vakavammalta osastolta pidin paljon Portugalin Salvador Sobralin Amor Pelos Dois -kappaleesta, joka sitten voittikin koko show'n. Kappale ei ollut perinteinen euroviisu, ehkä olisi soveltunut johonkin taide-elokuvaan pikemminkin. Salvadorin esiintyminen oli myös kiinnostavaa, hän oli jotenkin niin omissa maailmoissaan ja eläytyi kappaleeseen kuin jokin miimikko.
Toiseksi tulleen Bulgarian Kristian Kostovin kappaleen suosiota en ymmärtänyt, se meni minulta aika lailla ohi.
Semifinaaleista suurin osa suosikeistani pääsi jatkoon, paitsi tietenkin Suomi, joka jäi ehkä ei kuitenkaan niin yllättäen taas rannalle lehdellä soittelemaan, vaikka kappale olikin omasta mielestäni kaunis, mutta hukkui varmaan joukkoon.
Vuosi oli hyvä myös Euroviisurekvisiittojen kannalta: nähtiin muun muassa jo mainittu Itävallan kuulavaste, Romanian esityksen tykit sekä Unkarin Joci Pápain paljettikoristeinen maitotonkka, jota hän rummutti (kappaleen Jaloma lomma -renkutus oli myös tarttuva ja yllätysräppi hauska
). Mikään ei kuitenkaan ollut ihan niin tajunnanräjäyttävä kuin esimerkiksi nitoja tai muut listan kärjen esineistä.
Alla siis päivitetty Euroviisujen virallinen rekvisiittalista. Muistuttakaa, jos olen unohtanut jotain.
1. Nitoja (Sakis (Kreikka) 2009)
2. Lasikaappi (Pikku-Eric (Ruotsi) 2011)
3. Trampoliini (Kreikka 2014)
4. Uuni (Venäjä 2012)
5. Vessapaperilla koristeltu puu (Armenia 2007)
6. Hamsterin juoksupyörä (Ukraina 2014)
7. Suihkulähde (Irlanti 2012)
8. Juoksumatot (Ruotsi 2017)
9. Paljettikoristeinen maitotonkka (Unkari 2017)
10. Piikkilanka-aita (Bosnia & Herzegovina 2016)
11. Pyykkinaru (Bosnia & Herzegovina 2008)
12. Nyrkkeilyhanska (Armenia 2011)
13. Kaksi tykkiä (Romania 2017)
14. Glitter-palikka (Australia 2016)
15. "Veriset tamponit" (Romania 2013)
17. Kuulavaste (Itävalta 2017)
18. Lasikuutio (Azerbaidzan 2013)
Bubbling under:
X. Liukumäki (Günther & D'Sanz Suomen karsinnoissa 2017)
X. Oranssi avokuplavolkkari (De vet du Melfestissä 2017)
P.S. Tulipa tästä pitkä raportti, douze points sinulle, joka jaksoit lukea tähän asti.