Päiväkahvit Turussa.Sain perjantaina idean, että mitäs jos meniski käymään Tursussa. Kattelin jotain uutisia ja siellä puhuttiin niista isoista veneistä ja L-S:ltä kysäisin että mitäs jos lähtis, niin saisko päiväkahviseuraa?
Niin mä sitten lähdin.
Aamulla aika aikaisin suuntasin naamani kohti Turkua. Karjaalle asti sain istua ihan rauhassa, mutta sitten sain seurakseni pariskunnan. Olin vähän ennen Karjaata vaihtanut puolta työskentelyhytissä, koska aurinko häikäisi ihan liikaa ja yritin kattoa leffaa käynnykältä
Mulla on aika hyvät kuulokkeet mitkä blokkas äänet muutoin pois, mutta parissa hiljaisemmassa kohdassa sain kuulla "dom var vår plats" kun pariskunnan osapuolet keskustelivat keskenään (sanoin heidän tullessaan että voin vaihtaa takaisin jos he haluavat, mutteivät halunneet). Leffan loputtua kuuntelin musaa, mutta heidän puheensa kuului siitäkin vähän yli. Ei häirinnyt, mutta keijous paistoi aiheista vähän läpi, ainakin kun kuuli vain joka kolmannen sanan
Tursussa suunnistin perille Pokemonin avulla
Jäi häiritsemään, että tietääkö paikallinen Raittiusseura että heidän mukaansa on nimetty yksi Gym.
Perillä tervehdin L-S:n vanhempia. Huomaan olevani vähän keijossa latauksessa ja yritän olla nauramatta. Tavallaan se kommunikointi muistuttaa sitä pariskuntaa junassa, ehkä siksi siinä oleva keijous huvittaa.
L-S on ladannut kahvipannun valmiiksi. Juomme aamukahvit, odotamme että mun puhelin lataa itseään (koska unohdin ladata junassa) ja selvitellään vähän kaikkia juttuja siinä. Juodaan myös kahvia parvekkeella
Hiippaillaan kirkaan oranssien kylttien ohi. Ohjaavat taidenäyttelyyn. Emme mene katsomaan, mutta niitä kylttejä ei voi olla huomaamatta. Yhdessä pylväässä on varmaan kolme semmoista kylttiä.
Kävelemme kuitenkin paikan ohitse, emmekä käänny takaisin vaikka niitä kylttejä tulee edelleen vastaan.
Metsästelen samalla vähän pokemoneja, sillä seuraavalle tasolle nousu on ihan karvan päässä ja jostain pakkomielteisen luonteeni uumenista olen saanut päähäni että haluan saada sen tason juuri Turussa.
Silti etenemme kohti keskustaa. Olemme päättäneet, että mennään bussilla "toiseen päähän" ja kävellään sieltä "takaisin". Bussi on paikallaan, ihan täynnä ja lähdössä muutaman minuutin päästä. Se on niin täynnä ettei sinne mahdu enää istumaan. Huhuilen ja katselen että saisiko joltain pyydettyä paikkaa. Saan paikan ja L-S:kin mahtuu kyytiin. Meidän tulon jälkeen bussiin tunkee vielä aika monta ihmistä ja se todella on aivan täynnä. Bussi kulkee todella hitaasti ja tasaisesti ja mua ei satu se selkään ollenkaan
Jee!
Bussimatka on hyödyttänyt mua sen verran, että saan aika pian sen tason saavutettua ja pelin pois käsistä
Jee! Mitäs sitten tehdään? Mihin mennään? Lähdetään ihmismassaan. Laivat on kivan näköisia, aurinko porottaa. Keijoillaan, naureskellaan ja on tosi kivaa! Ihanan rentoa!
Joihinkin laivoihin saisi kai mennä katselemaan, mutta jonot on tuhottomia ja ei maksa vaivaa. Kierretään sieltä täältä mistä päästään ja päädytään lopulta "käsityöläiskadulle" eli sinne missä myydään paljon. Kävellään, ihastellaan ja keskustellaan. Osa tuotteista on hinnoiteltu tähtiin, osa on kohtuuhintaista esim. tehtyyn työhön nähden. On aika rento ja mukava olo.
Tall Ships Racen mainoskasvokuvissa on ihanaa keijoutta ja irvokkuutta. Yhdessä kohtaa mainoslakana on laitettu niin että kulma jättää kuvissa olevat henkilöt eri puolille aitaa. Nyt se keijous korostuu ja otetaan sen kanssa yhteiskuva. Nauretaan naamat kipeenä. Tai mä nauran.
Ihmismassat ja kuumuus vie voimia. Iskee jano. Perkele, juodaan siiderit!
Bongaan myös sieltä vitriinistä kakkua ja aina on hyvä syödä kakkua!
Kakun ja siiderin jälkeen jatketaan matkaa. Ihmisiä, paljon, mutta yllättävän vähän tönimistä. Edetään aika tasaista tahtia. Ja sitten vähän kuin varkain ollaankin melkein poistumisporteilla. Siellä on ihan heevetisti ihmisiä! Ja niitä tulee kokoajan lisää! Aarrgh! Nyt rupeaa kiristämään. Hengittelen, en kiinnitä huomiota, enkä hermostu. Päätetään että lähdetään etsimään jostain ruokaa.
Lopulta löydetään ruokaa aika läheltä keskustaa. Päädytään kiinalaiseen, koska se on aika varma, siellä on tilaa ja kävelyvoimat on loppu.
Sisällä iskee se voimattomuus. Valahdan ihan nolliin. Puuh
Olen juonut ihan liian vähän vettä. Vessassa pesen käsivarret kädenlämpöisellä vedellä ja se vähän auttaa. Silti se kuumuuden tuoma voimattomuus on ihan hirveä. En meinaa osata päättää mitä syön. Tilaan kanaa kuumalla levyllä. L-S on ottanut buffetista ja ruokaa on syöty hiljaisuuden vallitessa. Sama jatkuu kun mun "hot plate" saapuu. Siis se lautanen mikä on folioitu ja laitettu puupalanen alle
Onneksi ei ollut kihisevällä alustalla, koska sen toteutus ois ollu tosi jännä. Syön niin että nälkä lähtee, muutoin ruoka on aika jännää. Se ei maistu miltään. Umami!
Olen silti ihan täynnä aika aikaisin, enkä jaksa kaikkea. Sitten se lamaannus vasta iskeekin. Hei oikeesti
Meinaan nukahtaa siihen ruokapöytään, mutta havahdun just vähän ennen kuin silmät meinaa painua kiinni. Joudun pakottamaan itseni liikkeelle.
Kahvia. Nyt sitä päiväkahvia.
Kävellään hitaasti kohti keskustaa ja L-S miettii mitäs niitä vaihtoehtoja oli. Totean että ois kiva mennä johonkin mitä ei sais Helsingistä. Että ei välttämättä ne kauppakeskuskahvilat houkuta. Lähdetään suuntaamaan jokirantaan.
Ilmeisesti se kulmalla mainoslakanoiden katkaisu on turkulainen juttu. Turun musiikkijuhlien mainoskin on laitettu niin. Paitsi että nyt edessä lukee "RUN KIJUHLAT". Mitkä hiton runkijuhlat?
Eiku
! Nii! Ei sillä että se "TU MUSIK(K)" ois yhtään sitä runkijuhlaa parempi
Pitäähän se nyt ainakin ääntää painokkaasti "TTU"
Lisäksi paikalla on Viron joku orkesteri, että Tu Musikk ei ois mikään outo vaihtoehtokaan
Naureskellaan tälle aika paljon.
Päädytään kahvilaan, mikä on vanhan näköisen talon sisäpihalla. Siellä on todella sympaattinen kahvila. Otetaan kahvit ja mustikkapiirakat. Kahvi tuodaan pöytään, siinä on kuparipannu ja kullatut, somat kahvikupit. L-S:n lautasessa on samanlaisia ruusukuvioita mitä mun mummilla on.
Kahvilan pihassa käy paljon porukkaa, mutta koska paikka on täysi niin he menevät menojaan. Nautiskellaan päivästä ja varjo tekee tosi hyvää.
Päädymme kahvittelun jälkeen jokirantaan istuskelemaan. Siinä joella menee vempain, joka on kuin stepperi supparilaudan päällä. Voi keijous! Se näyttää tosi helpolta, mutta veikkaan ettei se ole. Se näyttää kaikkein eniten hiton keijolta. Siinä on ohjain mistä pidetään kiinni ja sitten ne polkimet. Sen vieressä on hieman nuhjuisen näköinen vanhempi mies myymässä kaarnalaivoja. Siinä on myös paljon liikennettä kadulla. Jostain siihen pölähtää myös paljuvene täynnä nuoria miehiä. Päivän keijouspisteet senkun nousee. L-S muistele että sen voi voittaa jostain. Ehdotetaan wildikselle, että sellaiseen kisaan vois osallistua.
Ilmeisesti hommaan kuuluu myös olla ilman paitaa ja huudella hävyttömiä. Ja soittaa Cheekkiä
Ne menee aika monta kertaa ohi siitä ja nimetään ne Antti Holman hengessä kullipoliiseksi
Viimeisillä kerroille tämä kullipoliisien joukkio huutelee laiturilla oleville naisille, että ne on lähempää paljon kauniimpia/rumempia
Ollaan nimetty ne ihan oikein.
Siinä sitten miettiessämme ja ihmetellessämme päätetään että tilataan taksivene. Mennään sillä takaisin. Koska keijouden nimissä täytyy heittäytyä tuuleen.
Ensimmäisestä soitosta on vaikea saada mitään selvää. Vartin päästä joku soittaa jollekin. Menee reilu puoli tuntia ja soitan uudestaan. Tyyppi on vaihtunut ja moottori hajonnut
Nämä uudet tyypit korjaa sen moottorin ja tulee hakemaan meitä. Menee taas vartti. Lopulta se venho saapuu. Odotettiin yhteensä 45 minuttia
Mutta ei se haittaa! Täysin sen arvoista! Taksiveneestä näkee laivat tosi hyvin. Lisäksi ilman viileys viehättää ja tuntuu ihanalta.
Mitä lähemmäs tullaan aluetta, sitä enemmän rannalla on väkeä. Jokilaiva menee meidän ohi ja sieltä vilkutellaan ja mehän vilkutellaan takas
Lisäksi se joku kisa-alus on liikkeellä ja ajaa meidän ohi siitä muutaman metrin päästä. On se vaan iso ja vaikuttava! Oikeastaan vähän jännittääkin kun se tulee ihan suoraan vaan kohti! Iik! Se ajaa meidän yli! No ei aja. Isoimpien laivojen kohdalla on kyllä mykistävää. Ne on kauniita ja huomaan liikuttuvani siitä fiiliksestä. Taksivene jättää meidät melkein siihen mihin haluttiinkin. Ollaan aika lähellä yhtä paikkaa minkä halusin vielä käydä ja käydään äkkiseltään yhdellä myyntikojulla. Iskin silmäni Kui-designin pussukkaan, jolla voisin korvata mukana olleen pussukkani ja välttyä ehkä ihan totaaliselta hajoamiselta.
Uuden pussukan omistajana lähden L-S:n kanssa vielä kohti tapahtuma-alueen esiintymislavaa (ei sitä missä esiintyi edellisenä iltana Chisu
) kuuntelemaan haitarimusiikkia. Turun Harmonikkakerhon tunnin mittainen esiintyminen on ehtinyt jo alkaa kun pääsemme paikalle. Ihanan keijoa! Ihan täydellisen keijoa! Samalla kovin liikuttavaa ja rehellistä. Kapellimestari johtaa orkesteria, jonka ikähaarukka on hyvin laaja. Miten liikuttavaa se on. Ensimmäisen kappaleen jälkeen orkesterin eteen astelee hyvin tomera, sketsihahmon oloinen nainen, joka juontaa ja laulaa seuraavan biisin. Ihan ei joka nuotti osu kohdalleen, mutta mitä sitten! Se tunnelma ja aitous antaa kaiken anteeksi. Koko ajan on läsnä tosi vahva hyväntahtoisuus.
Seuravaa biisiä ollaan jo juontamassa sisään, kun toinen solisti kertoo että pitää odottaa hetki kun Pietärin pormestari puhuu Suomen Joutsenella
Miten keijoksi tää vielä menee?! Siinä sitä sitten odotellaan että kumina, mikä on sitä puhetta, päättyy ja keikka voi jatkua. Sinikka ja Maarit, se sketsihahmo-tyyppi ja pukeutumiskoodia rikkova kakkossolisti istuvat sivussa ja tunnelma lavalla on vähän hölmistynyt. Kukaan ei tiedä koska jatketaan. Itekin kyllästyttäisi jos tolla lailla menisi hyvät harjoittelut ihan pieleen. Meillä ei keijous-tunnelma laske. Keksitään taustatarinoita ihmisille ja mietitään että minkähänlainen keskustelu on solistien kesken menossa. Sinikka on sen verran kova tyyppi, että ihan varmaan on antanut palautetta kun Maarit on rikkonut yhtyeen yhtenäistä pukeutumiskoodia tosi räikeästi. Muut orkesterin naiset on pukeutuneet yhtenäisiin paitoihin ja tummiin housuihin, kun Maaritilla on kuulkaas oikeen punavalkopilkullinen fiftarimekko ja alushame! Ihan selkeä rikkomus!
Puhe loppuu ja keikka pääsee jatkumaan. Sinikan välispiikit kertoo kyllä että vituttaa tommoset kuvernöörien viemät ajat. Nyt ei voida esittää kaikkia kappaleita. Perkele. Sinikka ja Maarit esittävät yhdessä yhden biisin, sitten Sinikka päättää että hän laulaa seuraavan biisin yksin ja viimeisenä sitten vielä Lokki duettona.
Ja sitten se aika on siinä ja monta kappaletta jäi nyt esittämättä.
Jäädän vielä istuskelemaan ja katselemaan kun orkesteri poistuu ja purkaa kamojaan. Heidän kavereitaan saapuu moikkaamaan ja on jotenkin tosi ihana seurata sitäkin. Rehellistä ja aitoa. Tavallisia ihmisiä, tavallisissa asioissa ja soittamassa haitaria.
Siitä tulee hyvä mieli. Ja Suomi 100-fiilis. Että ennemmin mä näkisin että tollaisiin asioihin voisi liittää sen Suomi 100-leiman, kuin niin moneen muuhun liirumlaarumiin missä sitä näkee.
Hyvillä mielin lähdetään hiippailemaan ja päädytään syömään savujäätelöä
Hiiviskellään vielä vähän enemmän ja käydään Linnan luona ottamassa perusturistikuvat eli kimpsiet
Bussikin lähtee siitä vierestä ja jäädään odottamaan sitä. Meidän vieressä on perhe, jonka nuorin höpöttää ihan koko ajan. Se on aika liikuttavaa. Häiriköin heitä ja päädyn kyselemään lapselta asioita. Mennään samalla bussilla, joka yllättäen menee jostain muualta mitä se aiempi bussi
Ilmeisesti se on joku laivabussi tai semmoinen
Se kiertää lopulta torille, mikä on ihan riittävästi. Perhe tulee aika lailla meidän kanssa samaa matkaa siinä ja tunnelma on hyvin rento. Jotain niitä näitä jutellaan ihmisten kanssa, lähinnä kyselen pojalta että onko hän varma että Burger King on hyvä, vaikka hän on vartin verran siinä hokenut että haluaa Burger Kingiin. Saan kulla että Burger Kingiin pitää mennä ja sillä piste
Me sen sijaan lähdetään kohti juna-asemaa. Hiljaksiin ja rauhassa, kaupan kautta koska junaeväät
Asemalla juna on jo paikoillaan. Kysäisen konnarilta että minkälainen vaihto on Toijalassa ja pitkähkön matkan ja mun hitaan liikkumisen vuoksi hän suosittaa että jään lähempään vaunuun
Noniin! Eli mahdollisesti jonkun toisen paikalle
Sanon L-S:lle heipat ja kiitokset.
Ihan mielettömän ihana päivä täysin suunnittelematta
Kotimatka sujuu onneksi ihan rauhallisesti. Mun paikalle tullaan vain kerran kyselemään miksi istun siinä ja sanon suoraan miksi. Lisäksi kerron että mun paikka ois ykkösvaunussa mihin tietysti saa mennä. Oikeastaan mun paikat, koska olen varannut avustajapaikan jalalle kotimatkaa varten
Toijalassa vaihto sujuu ihan kohtuuok. Vähän pidän kiirettä ja jännittää että mitenkähän siinä käy. Hyvin käy. Saan ihan hyvän paikan. Laiturilla olen jutellut yhden naisen kanssa ja jatketaan sitä junassa. Meidän vieressä on iloinen ja päihtynyt porukka, joka jää pois aika pian. Yksi heistä on jättänyt jälkeensä märän penkin
Nähdään junassa myös konnarit. Mikä on mulle uutta. He eivät kuitenkaan kysy lippuja
Eli periaatteessa matkustetaan liputta siinä. Onhan meillä liput, mutta jos ei olisi.
Kotiin pääsen aika helposti. Olen aivan totaalisen poikki kaatuessani parvekkeelle nukkumaan, mutta se ei haittaa
Kyllä Turkuun kannattaa mennä
us on siellä ajoittain vahvaa!